Kuva: Kallerna / Wikimedia Commons
Kuva: Kallerna / Wikimedia Commons

Hormonit käyvät nyt kierroksilla, ja yhdeksän kuukauden kuluttua syntyy vauvoja tavallista enemmän.

Terassit täyttyvät kevyesti pukeutuneista naisista ja miehistä, lomaromanssit alkavat, ja helluntaiheilan kanssa päästään viimeiselle pesälle. Kesäkuu on meillä romanssien aikaa, ja se näkyy myös syntymäkuukausissa: maaliskuu on vuoden parhaita vauvakuukausia.

Kevään syntyvyyspiikistä ei voi kuitenkaan syyttää vain terasseja ja lomia, sillä kesäkuu oli suomalaisten suosima lapsentekokuukausi jo satoja vuosia sitten, jolloin alkukesä oli vuoden työntäyteisintä aikaa.

- Silloin ei voi kuvitella olleen tavallista enemmän aikaa ja energiaa sänkypuuhille, pohtii eläintieteilijä Virpi Lummaa Sheffieldin yliopistosta Englannista. Hän on kansainvälisen työryhmänsä kanssa tutkinut suomalaisten lisääntymistä historiallisen kirkonkirja-aineiston avulla.

Kesän seksuaalinen aktiivisuus liittyykin valoon ja siihen, miten se lisää sukupuolihormonien eritystä ja hedelmöittymisen todennäköisyyttä. Tätä tukee se, että pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla kuukausittaiset syntyvyyskuviot ovat toistensa peilikuvat.

Tropiikki vaikuttaa yhä

Ihminen on lähtöisin tropiikista, ja siksi pystymme lisääntymään ympäri vuoden. Kevään syntymäpiikki on osoitus siitä, että olemme muiden pohjoisten lajien tavoin alkaneet sopeutua täkäläisiin vuodenaikoihin, mutta sopeutuminen on pahasti kesken.

- Muut näillä leveysasteilla elävät lajit eivät yritäkään tehdä jälkeläisiä ympäri vuoden, vaan ne ajoittavat lisääntymisen itselleen otollisimpaan aikaan, Virpi Lummaa sanoo.

- Jos ihmisellä olisi ollut kauemmin aikaa sopeutua, vuodenaikaiset vaihtelut jälkeläisten saannissa olisivat suuremmat. Tällaisia asioita on kuitenkin hankala muuttaa dramaattisesti. Joistakin evolutiivisista ominaisuuksista on vaikea hankkiutua eroon muutamassa kymmenessätuhannessa vuodessa.

Hyvä niin, sillä keväällä ei kannattaisikaan syntyä, todistavat Lummaan tutkimusryhmän tulokset.

Keväällä niukkuuteen

 Lummaa on tutkinut syntymäkuukauden vaikutusta sekä lapsikuolleisuuteen että lasten ja lastenlasten määrään. Kummankaan mittarin mukaan kevät ei ole ollut parhaita aikoja synnyttää.

- Keväällä syntyneet lapset joutuivat elämään ensimmäiset kuukautensa niukkuudessa, kun edellisen kauden varastot oli syöty ja uutta satoa vasta odotettiin. Kesäkuumalla erilaiset tauditkin levisivät helpommin, Lummaa valaisee.

Myös nykyväestön keskuudessa tehdyt tutkimukset tukevat teoriaa syntymäkuukauden merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Sen arvellaan vaikuttavan älykkyysosamäärään, koulumenestykseen, persoonallisuudenpiirteisiin, aikuisiän kokoon ja elinikään.

- Tätä voi selittää se, että tiettynä aikana syntyneellä vauvalla voi jossakin tärkeässä kehitysvaiheessa olla enemmän hormoneja, ravintoa tai virikkeitä kuin muilla, Lummaa selittää.

Syksy lupaa ikää

Eräs tutkimus, jossa selvitettiin syntymäkuukauden vaikutusta elinikään, paljasti, että Euroopassa pisimpään elävät marras-tammikuussa ja lyhimpään touko-kesäkuussa syntyneet. Samansuuntaisia tuloksia on saanut myös Lummaa, jonka tutkimuksissa syksy on Suomessakin otollisinta syntymisaikaa.

- Syntymäkuukauden vaikutukset eivät ole suuria, mutta ne ovat tilastollisesti merkittäviä.

Toinen Suomen syntymäpiikeistä onkin perinnäisesti ollut syyskuussa. Sitä eivät selitä valo ja biologia, vaan kulttuuriset tekijät.

- Syyskuun vauvat hedelmöitettiin joulun ja uudenvuoden välisenä aikana, jolloin oli vapaata ja runsaasti ruokaa ja juomaa - hyvät edellytykset hedelmöitykselle, Lummaa sanoo. Syyslapset saivat myös hyvät eväät elämän alkuun, koska sato oli juuri korjattu.

Kulttuuri voimistuu

Evoluutioon vaikuttavat sekä biologia että kulttuuri. Toisin kuin kuvitellaan, biologia ei välttämättä vie evoluutiota oikeaan suuntaan - ainakaan "väärään" elinympäristöön joutuneen ihmisen evoluutiota.

- Vaikka hedelmöitys tapahtuisi lisääntymisen kannalta otollisimpaan aikaan kesällä, jälkeläiset syntyvät vasta yhdeksän kuukauden raskauden jälkeen aivan erilaiseen tilanteeseen, Lummaa selittää.

Nykyisin myös monet muut kulttuuriset tekijät kuin juhlapyhät vaikuttavat syntyvyyden jakautumiseen eri kuukausille. Lapsentekoa suunnitellaan enemmän, ja lapset halutaan saada töiden ja lomien kannalta parhaaseen aikaan. Vauvoja onkin alkanut syntyä yhä enemmän heinä- ja elokuussa, jotka eivät tilastojen valossa ole edullisimpia kuukausia.

Virpi Lummaa kuitenkin lohduttaa "huonoina kuukausina" syntyneitä sillä, että syntymäaikaa  enemmän tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, joihin voi itse vaikuttaa: tupakointi, alkoholinkäyttö, ravinto ja liikunta.

- Syntymäkuukausi ei sentään säätele kaikkea. Itsekin olen syntynyt keväällä, huhtikuussa, mutta en ainakaan omasta mielestäni ole sekundakamaa.

Artikkeli on ilmestynyt Tiede-lehdessä 6/2008

 

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.