Keskellä kesää taivaalla olisi tarjolla komeetta, mutta Suomessa se tuskin näkyy, koska yöt ovat kovin valoisia. Toisaalta komeetoista ei koskaan tiedä: joskus ne Aurinkoa lähestyessään kasvavat huikeasti kirkkaammiksi kuin on ennustettu.

TEKSTI:Leena Tähtinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

  valoisia. Toisaalta komeetoista
ei koskaan tiedä: joskus ne Aurinkoa lähestyessään kasvavat huikeasti
kirkkaammiksi kuin on ennustettu.

Julkaistu Tiede-lehdessä

4/2000

Tämänhetkisten ennusteiden mukaan vuoden 2000 kesäkomeetta C/1999 S4 Linear on kirkkaimmillaan heinäkuun lopulla, jolloin se voisi juuri ja juuri näkyä paljain silmin - jos taivas olisi sysimusta.

Toukokuun lopulla komeetta on vielä 200 miljoonan kilometrin päässä Auringosta ja 320 miljoonan kilometrin päässä Maasta. Vaikka se on himmeä, kokenut tähtiharrastaja voi ehkä napata sen kunnon kiikarilla.

Maahan C/1999 S4 Linear ei törmää eikä edes tule kovin lähelle meitä, sillä komeetan ollessa 25. heinäkuuta lähimpänä Aurinkoa me olemme siitä 56 miljoonan kilometrin päässä. Aurinkoonkaan se ei törmää, sillä radan lähin piste on sentään 115 miljoonan kilometrin etäisyydellä Auringosta.

Heinäkuun lopulla komeetta ei Suomesta katsoen laske lainkaan, vaikka välillä käväiseekin lähellä taivaanrantaa. Puolenyön tienoissa se on 24 asteen korkeudella auringonlaskun suunnalla, mutta yötaivas on tuohon aikaan vielä niin vaalea, että tuskin komeetta sieltä erottuu.

Elokuun alussa se sitten siirtyykin niin kauas eteläiselle taivaanpuoliskolle, ettei sitä enää meiltä näe.

Pakastettua esihistoriaamme

Vaikka C/1999 S4 Linear jää tavallisen tähtiharrastajan kannalta vaatimattomaksi, tutkijat ottavat siitä irti kaiken mahdollisen, sillä komeetoista ei tiedetä vielä läheskään kaikkea.

Aiempina vuosisatoina komeettoihin ja pyrstötähtiin liitettiin kaikenlaisia mystisiä uskomuksia ja pelkoja maailmanloppua myöten, mutta näillä ennustuksilla ei ole ollut taipumusta toteutua.

Nyt vierailulle tuleva C/1999 S4 Linear on muiden komeettojen tapaan vain iso, likainen jääpallo tai jäinen likapallo, johon mystiikka ei tartu jäänaskaleillakaan.

Tähtitieteilijöitä komeettojen luonne kiehtoo nimenomaan siksi, että ne ovat ainetta, joka jäi yli viisi miljardia vuotta sitten, kun planeettakuntamme muodostui. Komeetat ovat pakastettua tietoa omasta esihistoriastamme.

Mötiköitä ainakin vyöhykkeellä

Tutkijoita kiinnostaa myös se, missä komeetat lymyilevät silloin, kun niitä ei näy. Siihen on eri teorioita, joista kaksi yleisintä on nimetty kehittäjiensä Jan Oortin ja Gerard Kuiperin mukaan. Pystötähtien uskotaan saapuvan kaukaa Oortin pilvestä tai Kuiperin vyöhykkeeltä.

  pilvi, joka sijaitsee 100 000 Maan ratasäteen päässä Auringosta.

Toisaalta viime kesänä Nature-tiedelehdessä julkaistujen kemiallisten analyysien tulokset viittaavat siihen, että 1997 lähellä Aurinkoa käväissyt komeetta Hale-Bopp, jonka ratakierros kestää tuhansia vuosia, on muodostunut Jupiterin ja Neptunuksen välisellä alueella. Miten se päätyi Oortin pilveen, on arvoitus. Sitäkään ei tarkalleen tiedetä, millainen mekanismi pudottaa komeetan ytimiä aurinkokunnan sisäosiin (Tiede 2000 6/96, s. 54-59).

Samoihin aikoihin, kun Oort mallinsi pilveään, hollantilais-amerikkalainen Gerard Kuiper ehdotti, että lyhytjaksoiset komeetat olisivat kotoisin Pluton radan tuntumasta. Kymmenisen vuotta sitten Kuiperin vyöhykkeeltä löytyikin ensimmäinen jäämötikkä. Myöhemmin samalta alueelta on paikannettu useita kappaleita.

Aurinko sytyttää jääpallon

Mistä komeetta sitten tuleekin, kaukana Auringosta ollessaan se on pelkkä jäinen ydin, joka on yleensä liian himmeä havaittavaksi.

Planeettakunnan sisäosissa komeetoille höyrystyy ydintä ympäröivä kaasukehä, jota nimitetään komaksi. Sen läpimitta voi olla satojatuhansia kilometrejä. Näin komeetta vihdoin muuttuu näkyväksi, mutta koman loiste peittää alleen itse ytimen.

Jopa miljoonien kilometrien päähän ulottuva kaasu- ja pölypyrstö muodostuu vasta Auringon lähellä, kun lämpö korventaa komeetan ydintä. Auringon säteily painaa ytimestä höyrystyneen aineen pyrstöksi, joka osoittaa kuin kosminen tuuliviiri aina poispäin Auringosta. Vaikka komeetta tulee meitä kohti pyrstö perässään, paluumatkan se taittaa pyrstö edellä.

Kirkkauden arviointi vaikeaa

Komeetan kirkkauden - samoin kuin sen pyrstön komeuden - ennustaminen on lähes mahdotonta, sillä pyrstötähden näyttävyys riippuu komeetan heikosti tunnetusta kemiallisesta koostumuksesta. Tulevan kirkkauden arvioimista vaikeuttaa myös se, että lähestyessään Aurinkoa komeetta väpättää ja pyörii niin, että se kuumenee eri puolilta ennalta aavistamattomaan tapaan.

Linear tutkii saapujat

Monen komeetan nimessä esiintyvä Linear tarkoittaa hanketta, jonka tehtävä on vuoden 1998 maaliskuusta lähtien ollut lähelle tulevien asteroidien ja komeettojen kartoitus. Linear tulee sanoista Lincoln Near Earth Asteroid Research eli lähiasteroideja havaitseva Lincolnin tutkimushanke. Lincoln Laboratory on osa Massachusettsin teknistä korkeakoulua MIT:iä.

Luotain paljasti jättiläispyrstön

Huhtikuun Nature kertoo, että tutkijat ovat saaneet ensikäden tietoa komeetta Hyakutaken pyrstöstä. Kun Hyakutake vieraili täällä 1996, Ulysses-luotain kulki komeetan pyrstön läpi.

   ja kulkeutuvan aurinkotuulen mukana muodostaen plasmapyrstön. Ulysses mittasi myös magneettikentän muutoksia, jotka niin ikään selittyvät parhaiten komeetan pyrstöllä.

Mittausten mukaan plasmapyrstön leveys oli seitsemän miljoonaa kilometriä. On siinä pyrstöä, jolla hämmästyttää.

Suurikin häviää lopulta

Joka kerran kun komeetta ohittaa Auringon, se menettää osan aineestaan. Nasan tutkija Doug Biesecker arvelee, että avaruusluotain Sohon havaitsemista yli sadasta komeetasta suurin osa on peräisin yhdestä suuresta pyrstötähdestä. Edellisellä kierroksella noin 800 vuotta sitten tämän jättiläisen jäänteet olisivat haihtuneet noin 50-metrisiksi - tällä kertaa ne siis katoavat kokonaan.

‘ http://‘


Perustietoa komeetoista:


www.seds.org/billa/tnp/comets.html

Linkkejä komeettaprojekteihin:


nssdc.gsfc.nasa.gov/planetary/planets/asteroidpage.html





Linearin kotisivu:


www.ll.mit.edu/LINEAR/index.html

Tähtitieteen tuoreita uutisia myös suomeksi:


ww.avaruusmgz.info/

Sisältö jatkuu mainoksen alla