Työelämään on tulossa uudet säännöt. Jatkuvissa muutospaineissa menestyvät työntekijät, jotka ovat sitoutuneet kehittämään itseään.


menestyvät työntekijät, jotka ovat sitoutuneet kehittämään itseään.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Luovilla aloilla se on tiedetty jo pitkään: työntekijän uskollisuus kestää vain niin kauan kuin kukaan ei tee parempaa tarjousta. Otetaan esimerkiksi vaikka mainosmaailma. Siellä osaajien kierto toimistosta toiseen on parhaimmillaan vain hieman rulettipyörää hitaampaa.

Nyt tällainen uskoton ja itsensä kehittämiseen keskittynyt postmoderni työntekijä tekee tuloaan tavanomaisillekin aloille. Perinteisen työelämän kirjoittamaton sopimus, jossa työnantaja lupaa huolehtia työntekijästä ja työntekijä antaa vastineeksi uskollisuutensa, on murenemassa.

- Ennen työntekijät kokivat, että heidän on oltava lojaaleja, koska työnantaja on panostanut heihin. Nyt lojaalius on romahtanut: jos joku muu tarjoaa parempaa palkkaa ja kehittymisen mahdollisuuksia, työntekijät ovat valmiit vaihtamaan paikkaa ilman omantunnontuskia, kuvailee filosofian tohtori Sanna Joensuu.

Joensuu väitteli työelämän uudesta hengestä syyskuussa Jyväskylän yliopistossa. Hän tutki syvähaastatteluin ja lomakekyselyin it-alan työntekijöitä, joista valtaosa edusti uudentyyppistä työntekijää. Tutkija myöntää, ettei hänen tuloksiaan voi yleistää kaikille aloille ja kaikkiin organisaatioihin, mutta uskoo, että kehitys on ollut samansuuntainen kaikilla tietovaltaisilla aloilla.


Itsekkyys sopeuttaa

Uutta työntekijätyyppiä on jo aiemmin kutsuttu cocktailparty-työntekijäksi. Sellainen on henkilö, joka kiertää työpaikkoja - kuin juhlavieras pöytiä - keskittyen poimimaan itselleen parhaiten maistuvat herkut. Hän ei jumitu paikkaan, josta on jo kuorinut kermat.

- Näin sanottuna asia voi tuntua negatiiviselta ja työntekijä vaikuttaa itsekkäältä. Kyse on kuitenkin siitä, että työntekijä yrittää vain sopeutua muuttuneeseen työelämään, Sanna Joensuu tulkitsee.

Nykymaailmassa yhä useammat yritykset suhtautuvat "markkinavoimien paineessa" työntekijöihin joustavana elementtinä. Kun koskaan ei tiedä, milloin pitää vähentää väkeä, yritykset eivät voi sitoutua yksittäisiin työntekijöihin. Kun suhde ei ole vastavuoroinen, seuraus on looginen:

- Yhä useammat työntekijät sitoutuvat omaan itseensä ja markkina-arvonsa kasvattamiseen. He keräävät osaamista ja taitoja, jotka auttavat heitä itseään menestymään työelämän viidakossa.

Sanna Joensuun havaintojen mukaan itseensä panostamisen strategia myös toimii - jopa it-alalla, joka on viime vuodet ollut sellaisessa turbulenssissa, että työntekijöillä on esiintynyt työuupumustakin kaksi kertaa enemmän kuin väestössä keskimäärin. Näissäkin oloissa kaikkein tyytyväisimpiä työyhteisössä saamaansa tietoon - ja oletettavasti koko työelämäänsä - olivat itsensä kehittämiseen sitoutuneet työntekijät.

Pärjäämistä auttaa vielä se, että uudet postmodernit työntekijät kykenevät venymään ja sietämään epävarmuutta ja muutosta. He myös sitoutuvat tavallista enemmän vapaa-aikaan. Jos työpaikka menee alta, se ei romuta koko identiteettiä.


Viihdyttävä houkuttelee

Työelämän uudessa sopimuksessa työntekijä tarjoaa osaamisensa "kohtuulliseksi ajaksi" parhaat edut tarjoavalle työnantajalle, mutta eduista tärkein ei ole raha.

- Totta kai myös palkka on tärkeä, mutta ei tärkein tekijä. Työpaikassa arvostetaan mahdollisuutta oppia uusia asioita ja kehittyä ammatillisesti. Houkutteleva työyhteisö on rento, viihtyisä ja joustava, Sanna Joensuu kuvailee.

Tässä tullaankin tutkijan omalle alueelle, joka on yhteisöviestintä. Joen¬suun mukaan myös työyhteisöjen pitää tulevaisuudessa pystyä markkinoimaan itsensä entistä houkuttelevammin niin nykyisille kuin tuleville työntekijöille.


Trendi voimistuu

Mitä työkulttuurille tapahtuu, kun kymmenen vuoden kuluessa osaavista työntekijöistä on huutava pula?
Tutkija ennustaa, että postmodernit piirteet voimistuvat ja työhyvinvointi jakautuu kahtia: it¬seään kehittäviä osaajia houkutellaan entistä kiinnostavampiin ja viihdyttävämpiin työpaikkoihin samaan aikaan kun osa työntekijöistä on putoamassa kelkasta.

Kuuluakseen uuden työelämän menestyjiin työntekijän on otettava vastuu kouluttautumisestaan ja etsiydyttävä tehtäviin, joissa voi oppia uutta. Epämukavuusalueitakaan - tehtäviä, joissa ei ole aivan omimmillaan - ei pidä vältellä.

- Kun uskaltaa laittaa itsensä likoon, oma osaaminen kasvaa ja laajenee, Joensuu perustelee.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5249
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti