Työelämään on tulossa uudet säännöt. Jatkuvissa muutospaineissa menestyvät työntekijät, jotka ovat sitoutuneet kehittämään itseään.


menestyvät työntekijät, jotka ovat sitoutuneet kehittämään itseään.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Luovilla aloilla se on tiedetty jo pitkään: työntekijän uskollisuus kestää vain niin kauan kuin kukaan ei tee parempaa tarjousta. Otetaan esimerkiksi vaikka mainosmaailma. Siellä osaajien kierto toimistosta toiseen on parhaimmillaan vain hieman rulettipyörää hitaampaa.

Nyt tällainen uskoton ja itsensä kehittämiseen keskittynyt postmoderni työntekijä tekee tuloaan tavanomaisillekin aloille. Perinteisen työelämän kirjoittamaton sopimus, jossa työnantaja lupaa huolehtia työntekijästä ja työntekijä antaa vastineeksi uskollisuutensa, on murenemassa.

- Ennen työntekijät kokivat, että heidän on oltava lojaaleja, koska työnantaja on panostanut heihin. Nyt lojaalius on romahtanut: jos joku muu tarjoaa parempaa palkkaa ja kehittymisen mahdollisuuksia, työntekijät ovat valmiit vaihtamaan paikkaa ilman omantunnontuskia, kuvailee filosofian tohtori Sanna Joensuu.

Joensuu väitteli työelämän uudesta hengestä syyskuussa Jyväskylän yliopistossa. Hän tutki syvähaastatteluin ja lomakekyselyin it-alan työntekijöitä, joista valtaosa edusti uudentyyppistä työntekijää. Tutkija myöntää, ettei hänen tuloksiaan voi yleistää kaikille aloille ja kaikkiin organisaatioihin, mutta uskoo, että kehitys on ollut samansuuntainen kaikilla tietovaltaisilla aloilla.


Itsekkyys sopeuttaa

Uutta työntekijätyyppiä on jo aiemmin kutsuttu cocktailparty-työntekijäksi. Sellainen on henkilö, joka kiertää työpaikkoja - kuin juhlavieras pöytiä - keskittyen poimimaan itselleen parhaiten maistuvat herkut. Hän ei jumitu paikkaan, josta on jo kuorinut kermat.

- Näin sanottuna asia voi tuntua negatiiviselta ja työntekijä vaikuttaa itsekkäältä. Kyse on kuitenkin siitä, että työntekijä yrittää vain sopeutua muuttuneeseen työelämään, Sanna Joensuu tulkitsee.

Nykymaailmassa yhä useammat yritykset suhtautuvat "markkinavoimien paineessa" työntekijöihin joustavana elementtinä. Kun koskaan ei tiedä, milloin pitää vähentää väkeä, yritykset eivät voi sitoutua yksittäisiin työntekijöihin. Kun suhde ei ole vastavuoroinen, seuraus on looginen:

- Yhä useammat työntekijät sitoutuvat omaan itseensä ja markkina-arvonsa kasvattamiseen. He keräävät osaamista ja taitoja, jotka auttavat heitä itseään menestymään työelämän viidakossa.

Sanna Joensuun havaintojen mukaan itseensä panostamisen strategia myös toimii - jopa it-alalla, joka on viime vuodet ollut sellaisessa turbulenssissa, että työntekijöillä on esiintynyt työuupumustakin kaksi kertaa enemmän kuin väestössä keskimäärin. Näissäkin oloissa kaikkein tyytyväisimpiä työyhteisössä saamaansa tietoon - ja oletettavasti koko työelämäänsä - olivat itsensä kehittämiseen sitoutuneet työntekijät.

Pärjäämistä auttaa vielä se, että uudet postmodernit työntekijät kykenevät venymään ja sietämään epävarmuutta ja muutosta. He myös sitoutuvat tavallista enemmän vapaa-aikaan. Jos työpaikka menee alta, se ei romuta koko identiteettiä.


Viihdyttävä houkuttelee

Työelämän uudessa sopimuksessa työntekijä tarjoaa osaamisensa "kohtuulliseksi ajaksi" parhaat edut tarjoavalle työnantajalle, mutta eduista tärkein ei ole raha.

- Totta kai myös palkka on tärkeä, mutta ei tärkein tekijä. Työpaikassa arvostetaan mahdollisuutta oppia uusia asioita ja kehittyä ammatillisesti. Houkutteleva työyhteisö on rento, viihtyisä ja joustava, Sanna Joensuu kuvailee.

Tässä tullaankin tutkijan omalle alueelle, joka on yhteisöviestintä. Joen¬suun mukaan myös työyhteisöjen pitää tulevaisuudessa pystyä markkinoimaan itsensä entistä houkuttelevammin niin nykyisille kuin tuleville työntekijöille.


Trendi voimistuu

Mitä työkulttuurille tapahtuu, kun kymmenen vuoden kuluessa osaavista työntekijöistä on huutava pula?
Tutkija ennustaa, että postmodernit piirteet voimistuvat ja työhyvinvointi jakautuu kahtia: it¬seään kehittäviä osaajia houkutellaan entistä kiinnostavampiin ja viihdyttävämpiin työpaikkoihin samaan aikaan kun osa työntekijöistä on putoamassa kelkasta.

Kuuluakseen uuden työelämän menestyjiin työntekijän on otettava vastuu kouluttautumisestaan ja etsiydyttävä tehtäviin, joissa voi oppia uutta. Epämukavuusalueitakaan - tehtäviä, joissa ei ole aivan omimmillaan - ei pidä vältellä.

- Kun uskaltaa laittaa itsensä likoon, oma osaaminen kasvaa ja laajenee, Joensuu perustelee.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.