Suomen linnustossa ilmastonmuutos näkyy jo.

Teksti: Pertti Koskimies

Suomen linnustossa ilmastonmuutos näkyy jo.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2010.Vapun jälkeen pihalla soi pirteä ”tsi-ro-tsi-ro-tsi-ro-tsipp-sip-siro...”. Pöntöllä touhuaa terhakka, mustavalkoinen kirjosieppo. Se palasi edellisyönä Guineanlahden pohjoisrannikolta, 6 000 kilometrin takaa.

Pönttöjen avulla kirjosiepot asuttivat puoli vuosisataa sitten Kilpisjärven tunturikoivikotkin, mutta 1980-luvun jälkeen Suomen sieppojoukon voittokulku päättyi. Markus Ahola Turun yliopistosta on verrannut nykyisten lintuparien lapsilykkyä Lars von Haartmanin 1940-luvulta aloittamiin tilastoihin. Muna- ja poikasmäärät ovat pienenneet, mikä on johtanut myös parimäärien pienenemiseen monilla seuduilla.

Kato johtuu siitä, etteivät yhä useammat siepot ole enää selviytyneet muutoista ja pesinnästä. Tämä johtuu ilmastonmuutoksesta. Keväät lämpenevät nopeimmin pohjoisessa, ja siksi etelästä tulevat emolinnut saapuvat munimaan liian myöhään. Perhostoukat ja muu ravinto eivät enää ole runsaimmillaan, kun poikaset kuoriutuvat.

Euroopan ja Afrikan väliä muuttaa 2,1 miljardia lintua, joista kolme neljäsosaa kuuluu 16 runsaslukuisimpaan lajiin. Muutto on hienovaraisesti säätynyt järjestelmä. Nyt se on mullistumassa, koska monet luonnon tapahtumat ovat aikaistuneet Euroopassa pari vuorokautta vuosikymmentä kohti.

Miksei sieppo palaa aiemmin?

Jos kirjosiepot talvehtisivat Välimeren maissa, ne ehtisivät pesilleen varhemmin. Luonnonvalinta tuskin kuitenkaan suosisi näitä sieppoja, vaan niiden kohtaloksi koituisivat Välimeren alueen paheneva kuivuus, tehokas maankäyttö ja ennestäänkin suuret lintujoukot.Toinen este on se, että Välimerellä siepon sisäinen kello ei toimisi oikein. Talvisulkasato, lähtöaika ja sukupuolirauhasten kehitys ovat virittyneet Guineanlahden valorytmiin.

Aikaisempi startti Guineanlahdelta ei sekään ratkaisisi ongelmaa, sillä lämpötilat muuttuvat eri tahdissa matkan varrella eikä joka etapille ehtisi kehittyä tarpeeksi ravintoa lentopolttoaineeksi.

Kun sieppo lopulta ehtii Suomeen, sitä uhkaa heti asunnottomuus, joka sekin johtuu ilmastonmuutoksesta. Yhä useamman pesäkolon on jo vallannut tiainen. Täällä talvehtivista tiaisista huonokuntoisetkin nimittäin selviävät kevääseen todennäköisemmin kuin aiemmin, koska talvet ovat keskimäärin entistä leudompia.

Lyhytmatkainen voi sopeutua

Afrikan-talvehtijoiden aikatauluja säätelevät monesti perinnölliset, sisäsyntyiset rytmit, jotka eivät helposti vaihdu. Herkemmin ympäristön yllätyksiin voivat reagoida lyhytmatkaiset muuttajat, jotka elävät ympäri vuoden roimasti muuttuvassa ilmastossa.

Reaktio keväiden lämpenemiseen on lajikohtainen. Muutto on aikaistunut eniten lajeilla, jotka syövät monipuolista ravintoa, talvehtivat lähellä, kasvattavat useita poikueita kesässä eivätkä vaihda siipisulkia ennen kevätmuuttoa. Sen sijaan kilpailu pesäpaikoista tai puolisoista tai elinympäristö ei vaikuta reaktiokykyyn. Nopeimpia muutoksia on havaittu joutsenilla, hanhilla ja muilla vesilinnuilla, jotka oppivat muuttoreitit, aikataulut ja pysähdyspaikat emoilta.Lintujen kevätmuutto alkaa Euraasiassa nykyisin keskimäärin 1,5–2 viikkoa aiemmin kuin 30–40 vuotta sitten. Myöhäisimmät yksilöt saapuvat kuitenkin entisinä ajankohtina, joten muuttokausi on pidennyt.

Syysmuuton aikataulut ovat muuttuneet vähemmän kuin kevätmuuton. Monilla pikkulinnuilla entistä aiemmin kuoriutuvat poikaset myös lähtevät aiemmin. Jotkin lajit lähtevät myöhemmin, osa entiseen aikaan. Aikainen lähtö takaa parhaat talvehtimispaikat, joten viivyttely ei välttämättä kannata, vaikka syksyn lämpö jatkuisi.

Myöhäiset hupenevat muuallakin

Sadasta Euroopan yleisestä lintulajista ovat taantuneet vuosina 1980–2005 etenkin ne, joiden muutto ei ole aikaistunut. Keskilämpötilan noususta yhdellä asteella on seurannut 0,5–0,7 prosentin vähennys populaatioissa. Lintukannat ovat pienentyneet selvimmin maanosamme viileissä pohjoisosissa ja kuumissa lounaisosissa.

Ilmaston lisäksi täkäläistä muuttolintukatoa selittää elinympäristöjen huonontuminen matkan varrella Sahelissa ja muuallakin Afrikassa, missä kuivuus, väestönkasvu ja maankäytön tehostuminen ovat muuttaneet oloja. Talven yli kituuttaneen linnun kunto ei riitä rasittavaan matkaan ja pesintäkuntoon pääsemiseen.

Uudella mantereella ovat vähentyneet todennäköisimmin ne lajit, joilla pesimäalue on lämmennyt huomattavasti nopeammin kuin talvialue. Sikäläistä lajistoa kiusannee täkäläistäkin pahemmin kirjosieppomainen myöhästyminen ihanteellisesta pesintäajasta.Merien lämpeneminen vaikuttaa sekin. Esimerkiksi arktinen pohjankiisla hyötyy pienestä lämmönnoususta, mutta jos heilahdus on raju, sekä pohjankiislan että lähisukuisen etelänkiislan pesintä häiriintyy.

Ilmasto yhtä tärkeä kuin ravinto

Lintujen ilmasto-ongelmat eivät rajoitu muuttoon. Poikastenruokkimispulmista oli jo puhettakin. Lisäksi lämpeneminen muuttaa elinympäristöjä ja vaikuttaa petojen ja loisten määriin.

Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopistosta on osoittanut, että lämpötilan ja sateisuuden sekä lumi- ja jääolojen muutokset vaikuttavat haukkojen ja pöllöjen pesintätulokseen ja populaation kokoon yhtä voimakkaasti kuin ravinnon saatavuus.

Kaikkia vaikutuksia on hankala ennakoida. Esimerkiksi kanahaukka hyötyy talvien ja keväiden leudontumisesta, mutta sen pääsaalis teeri kärsii. Lämpimät huhtikuut houkuttelevat teeret pesimään niin varhain, että untuvikot kuoriutuvat viileämpiin ja sateisempiin säihin kuin ennen. Niitä kylmettyy ja kuolee hyönteisravinnon puutteessa niin paljon, että se on Jyväskylän yliopiston Gilbert Ludwigin mukaan merkittävä syy teerikannan laskuun. Teerien puutteessa kanahaukka alkaa jahdata muita lintulajeja.

Vaikutukset menevät ristiin myös Itämeren haahkoilla. Kevään lämpeneminen on aikaistanut pesintää ja kasvattanut poikueita. Toisaalta runsastuneet talvisateet alentavat murtoveden suolaisuutta, mikä huonontaa sinisimpukan, haahkojen pääravinnon, elinoloja. Kolmas hyvä esimerkki ovat pöllöt, joiden talvehtiminen onnistuu lauhoina talvina varmemmin kuin kylminä. Jos lumipeite kuitenkin ohenee ja lumikausi lyhenee niin paljon, että myyrien talviolot heikkenevät, pöllöjä odottaa nälkäkausi.

Aina ei ole helppo oivaltaa syy-seuraussuhteita. Skotlannissa kapustarinnan parimäärät pienenevät sitä enemmän, mitä lämpimämpi oli elokuu kaksi vuotta aikaisemmin. Elokuun lämpimyys vähentää pääravintoa eli vaaksiaisia, minkä seurauksena pesimäikäisiksi kasvaneita kapustarintoja on parin vuoden päästä aiempaa vähemmän.

Vapun jälkeen pihalla soi pirteä ”tsi-ro-tsi-ro-tsi-ro-tsipp-sip-siro...”. Pöntöllä touhuaa terhakka, mustavalkoinen kirjosieppo. Se palasi edellisyönä Guineanlahden pohjoisrannikolta, 6 000 kilometrin takaa.Pönttöjen avulla kirjosiepot asuttivat puoli vuosisataa sitten Kilpisjärven tunturikoivikotkin, mutta 1980-luvun jälkeen Suomen sieppojoukon voittokulku päättyi. Markus Ahola Turun yliopistosta on verrannut nykyisten lintuparien lapsilykkyä Lars von Haartmanin 1940-luvulta aloittamiin tilastoihin. Muna- ja poikasmäärät ovat pienenneet, mikä on johtanut myös parimäärien pienenemiseen monilla seuduilla.Kato johtuu siitä, etteivät yhä useammat siepot ole enää selviytyneet muutoista ja pesinnästä. Tämä johtuu ilmastonmuutoksesta. Keväät lämpenevät nopeimmin pohjoisessa, ja siksi etelästä tulevat emolinnut saapuvat munimaan liian myöhään. Perhostoukat ja muu ravinto eivät enää ole runsaimmillaan, kun poikaset kuoriutuvat. Euroopan ja Afrikan väliä muuttaa 2,1 miljardia lintua, joista kolme neljäsosaa kuuluu 16 runsaslukuisimpaan lajiin. Muutto on hienovaraisesti säätynyt järjestelmä. Nyt se on mullistumassa, koska monet luonnon tapahtumat ovat aikaistuneet Euroopassa pari vuorokautta vuosikymmentä kohti.Miksei sieppo palaa aiemmin?Jos kirjosiepot talvehtisivat Välimeren maissa, ne ehtisivät pesilleen varhemmin. Luonnonvalinta tuskin kuitenkaan suosisi näitä sieppoja, vaan niiden kohtaloksi koituisivat Välimeren alueen paheneva kuivuus, tehokas maankäyttö ja ennestäänkin suuret lintujoukot.Toinen este on se, että Välimerellä siepon sisäinen kello ei toimisi oikein. Talvisulkasato, lähtöaika ja sukupuolirauhasten kehitys ovat virittyneet Guineanlahden valorytmiin. Aikaisempi startti Guineanlahdelta ei sekään ratkaisisi ongelmaa, sillä lämpötilat muuttuvat eri tahdissa matkan varrella eikä joka etapille ehtisi kehittyä tarpeeksi ravintoa lentopolttoaineeksi.Kun sieppo lopulta ehtii Suomeen, sitä uhkaa heti asunnottomuus, joka sekin johtuu ilmastonmuutoksesta. Yhä useamman pesäkolon on jo vallannut tiainen. Täällä talvehtivista tiaisista huonokuntoisetkin nimittäin selviävät kevääseen todennäköisemmin kuin aiemmin, koska talvet ovat keskimäärin entistä leudompia.Lyhytmatkainen voi sopeutuaAfrikan-talvehtijoiden aikatauluja säätelevät monesti perinnölliset, sisäsyntyiset rytmit, jotka eivät helposti vaihdu. Herkemmin ympäristön yllätyksiin voivat reagoida lyhytmatkaiset muuttajat, jotka elävät ympäri vuoden roimasti muuttuvassa ilmastossa.Reaktio keväiden lämpenemiseen on lajikohtainen. Muutto on aikaistunut eniten lajeilla, jotka syövät monipuolista ravintoa, talvehtivat lähellä, kasvattavat useita poikueita kesässä eivätkä vaihda siipisulkia ennen kevätmuuttoa. Sen sijaan kilpailu pesäpaikoista tai puolisoista tai elinympäristö ei vaikuta reaktiokykyyn. Nopeimpia muutoksia on havaittu joutsenilla, hanhilla ja muilla vesilinnuilla, jotka oppivat muuttoreitit, aikataulut ja pysähdyspaikat emoilta.Lintujen kevätmuutto alkaa Euraasiassa nykyisin keskimäärin 1,5–2 viikkoa aiemmin kuin 30–40 vuotta sitten. Myöhäisimmät yksilöt saapuvat kuitenkin entisinä ajankohtina, joten muuttokausi on pidennyt. Syysmuuton aikataulut ovat muuttuneet vähemmän kuin kevätmuuton. Monilla pikkulinnuilla entistä aiemmin kuoriutuvat poikaset myös lähtevät aiemmin. Jotkin lajit lähtevät myöhemmin, osa entiseen aikaan. Aikainen lähtö takaa parhaat talvehtimispaikat, joten viivyttely ei välttämättä kannata, vaikka syksyn lämpö jatkuisi.Myöhäiset hupenevat muuallakinSadasta Euroopan yleisestä lintulajista ovat taantuneet vuosina 1980–2005 etenkin ne, joiden muutto ei ole aikaistunut. Keskilämpötilan noususta yhdellä asteella on seurannut 0,5–0,7 prosentin vähennys populaatioissa. Lintukannat ovat pienentyneet selvimmin maanosamme viileissä pohjoisosissa ja kuumissa lounaisosissa.Ilmaston lisäksi täkäläistä muuttolintukatoa selittää elinympäristöjen huonontuminen matkan varrella Sahelissa ja muuallakin Afrikassa, missä kuivuus, väestönkasvu ja maankäytön tehostuminen ovat muuttaneet oloja. Talven yli kituuttaneen linnun kunto ei riitä rasittavaan matkaan ja pesintäkuntoon pääsemiseen.Uudella mantereella ovat vähentyneet todennäköisimmin ne lajit, joilla pesimäalue on lämmennyt huomattavasti nopeammin kuin talvialue. Sikäläistä lajistoa kiusannee täkäläistäkin pahemmin kirjosieppomainen myöhästyminen ihanteellisesta pesintäajasta.Merien lämpeneminen vaikuttaa sekin. Esimerkiksi arktinen pohjankiisla hyötyy pienestä lämmönnoususta, mutta jos heilahdus on raju, sekä pohjankiislan että lähisukuisen etelänkiislan pesintä häiriintyy.Ilmasto yhtä tärkeä kuin ravintoLintujen ilmasto-ongelmat eivät rajoitu muuttoon. Poikastenruokkimispulmista oli jo puhettakin. Lisäksi lämpeneminen muuttaa elinympäristöjä ja vaikuttaa petojen ja loisten määriin.Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopistosta on osoittanut, että lämpötilan ja sateisuuden sekä lumi- ja jääolojen muutokset vaikuttavat haukkojen ja pöllöjen pesintätulokseen ja populaation kokoon yhtä voimakkaasti kuin ravinnon saatavuus.Kaikkia vaikutuksia on hankala ennakoida. Esimerkiksi kanahaukka hyötyy talvien ja keväiden leudontumisesta, mutta sen pääsaalis teeri kärsii. Lämpimät huhtikuut houkuttelevat teeret pesimään niin varhain, että untuvikot kuoriutuvat viileämpiin ja sateisempiin säihin kuin ennen. Niitä kylmettyy ja kuolee hyönteisravinnon puutteessa niin paljon, että se on Jyväskylän yliopiston Gilbert Ludwigin mukaan merkittävä syy teerikannan laskuun. Teerien puutteessa kanahaukka alkaa jahdata muita lintulajeja.Vaikutukset menevät ristiin myös Itämeren haahkoilla. Kevään lämpeneminen on aikaistanut pesintää ja kasvattanut poikueita. Toisaalta runsastuneet talvisateet alentavat murtoveden suolaisuutta, mikä huonontaa sinisimpukan, haahkojen pääravinnon, elinoloja. Kolmas hyvä esimerkki ovat pöllöt, joiden talvehtiminen onnistuu lauhoina talvina varmemmin kuin kylminä. Jos lumipeite kuitenkin ohenee ja lumikausi lyhenee niin paljon, että myyrien talviolot heikkenevät, pöllöjä odottaa nälkäkausi.Aina ei ole helppo oivaltaa syy-seuraussuhteita. Skotlannissa kapustarinnan parimäärät pienenevät sitä enemmän, mitä lämpimämpi oli elokuu kaksi vuotta aikaisemmin. Elokuun lämpimyys vähentää pääravintoa eli vaaksiaisia, minkä seurauksena pesimäikäisiksi kasvaneita kapustarintoja on parin vuoden päästä aiempaa vähemmän.

Ilmastonmuutos pahentaa muita uhkia

– Ilmastonmuutokseen keskittyessä helposti unohtuu, että lintujen suurimpiin uhkiin kuuluvat edelleen elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen. Lämpeneminen vain pahentaa entisestään luonnon monimuotoisuuden syöksykierrettä.

Suomen lajisto uusiksi

- Linnustonsuojelujärjestö Bird-Life International on arvioi­nut, että ilmastonmuutoksen vuoksi Euroopan lintulajien pesimälevinneisyys kulkeutuu vuoteen 2100 mennessä keskimäärin 550 kilometriä koilliseen ja pienenee viidenneksellä.

Maahamme levittäytyy lounaasta yhä isompi joukko esimerkiksi pikkuhaikaran, pikkuhuitin ja ruokosirkkalinnun kaltaisia kosteikkolajeja sekä tulipäähippiäisen, pähkinänakkelin ja etelänpuukiipijän tapaisia metsälajeja. Näin Suomen vastuu Euroopan linnuston suojelusta kasvaa.

Toisaalta yli 20 arktista lajia, kuten pulmunen ja tunturihaukka, uhkaa kadota koko maasta. Etelä-Suomesta häviävät esimerkiksi metso ja teeri.

Pakoon kohti koillista

Lämpeneminen mullistaa levinneisyysalueet.

Kun lämpeneminen etenee, viileiden seutujen linnut siirtyvät kohti napoja ja vuoristojen lajit rinteitä ylemmäs.

Esimerkiksi Länsi-Euroopan punakuirit talvehtivat nyt keskimäärin 90 kilometriä koillisempana kuin 1980-luvun alussa. Kapustarinnat ovat siirtyneet 115 ja isokuovit 120 kilometriä, ja vastaavaa on havaittu neljällä muullakin tutkitulla kahlaajalla. Talvialueiden siirtymä vastaa nopeutta, jolla elinympäristöjen arvioidaan siirtyvän, eli runsasta sataa kilometriä keskilämpötilan yhden asteen nousua kohti.

Muutos aiheuttaa muun muassa sen, että Itämeren alueesta tulee entistä tärkeämpi näiden lintujen suojelulle.

Pohjoisella levinneisyysrajalla pienikin lämpeneminen johtaa suureen elinalueen muutokseen. Aivan sama ei päde etelämpänä. Painopisteen koillistumisesta huolimatta talvialueen eteläpää ei ole supistunut, vaan linnut sietävät siellä aiempaa lämpimämpiä oloja.

Pesimäalueet muuttuvat

Suomen lintulajeilla yleislevinneisyyttä säätelevät etenkin kevään ja alkukesän keskilämpötila ja sademäärä sekä kylmimmän kuukauden lämpötila ja keskitalven sademäärä.

Suomen ympäristökeskuksessa Raimo Virkkala kollegoineen arvioi näillä perusteilla, kuinka 27 pohjoisen lajin pesimäalue muuttuu Suomessa ja Ruijassa, jos vuoden keskilämpötila nousee kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n esittämällä tavalla. Lajeista 10 elää metsissä, 11 soilla ja kuusi tunturinummilla.

Jos keskilämpötila nousee kaksi astetta, levinneisyysalueista 74 prosenttia tulee asuinkelvottomiksi vuoteen 2080 mennessä. Pesimäalueet siirtyvät koilliseen keskimäärin 103 kilometriä.

Jos lämpö nousee vajaat neljä astetta, levinneisyysalueista 84 prosenttia karsiutuu samana aikana. Pesimäalueet koillistuvat keskimäärin 147 kilometriä.

Kummassakin vaihtoehdossa kirjosiipikäpylintu katoaisi. Neljän asteen nousussa taviokuurna häviäisi ja lapinpöllön lounaisraja siirtyisi yli 250 kilometriä.

Elinympäristöjä katoaa

Tuleva mullistus muistuttaa jääkauden aikaista ja sen jälkeistä suurten eläinten eli megafaunan sukupuuttoa 10 000–50 000 vuotta sitten. Sukupuutoille altistaa sekin, että luonnonalueet ovat ihmisen toiminnan vuoksi pirstoutuneet eikä ilmaston puolesta sopivalla uudisalueella ole välttämättä oikeanlaista elinympäristöä.

Tunturilakien metsittyessä paljakoista katoaa ainakin 86 prosenttia. Tundran lajeja voi säilyä sirpaleina Jäämeren saarillakin, mutta minne menisivät tunturi- ja metsälinnut?

Kuusi menettänee yli kaksi kolmasosaa ja mänty kolme neljäsosaa levinneisyysalueestaan. Tällöin romahtavat vanhojen metsien lajit, kuten kuukkeli, lapintiainen ja taviokuurna.Ilmaston muuttumista ei ikävä kyllä ole otettu huomioon suojelualueiden sijoittelussa. Nykyisten ympäristötyyppien ja lajistotietojen perusteella rajatut alueet menettävät merkitystään nopeasti.

Valkoposkihanhen nousu ja tuho

Arktisella alueella linnut ovat pahimmassa vaarassa, koska siellä lämpötila voi nousta kaksinkertaisesti keskileveyksiin verrattuna. Mutta voisivatko linnut siirtyä etelämmäs? Näin tekivät valkoposkihanhet, joita alkoi pesiä muuttoreitin varrella Itämerellä 1971 ja talvialueilla Pohjanmerellä 1981. Molemmissa uuskannoissa on jo yli 20 000 yksilöä. Ne syntyivät Novaja Zemljan alkukannan kasvettua 1960-luvun jälkeen metsästysrajoitusten ansiosta 20-kertaiseksi.

Etelässä poikiminen vaikeampaaEteläisten kantojen kasvu kuitenkin hiipuu, ja untuvikkojen kuntoa heikentää kasviravinto, joka on 40 prosenttia vähätyppisempää eli huonolaatuisempaa kuin tundralla.

Etelän poikaset kuoriutuvat 1–2 kuukautta ravinnon laatuhuipun jälkeen, vaikka niiden emot munivat kuutisen viikkoa aiemmin kuin pohjoiset serkkunsa. Pesintä ei voi tästä enempää aikaistua, koska alkukeväällä emoille ei puolestaan riitä ravintoa.

Lisäksi päivänpituuden säätelemä aikuisten hanhien siipisulkasato ei ole aikaistunut tundra-ajoista. Siksi etelän poikaset pystyvät lentämään kaksi viikkoa ennen emojaan, mistä seuraa hankaluuksia petojen välttämisessä.

Huonoa luvassa pohjoisessakin

Matka Jäämerelle onkin puolen tusinan hanhilajin keino aloittaa pesintä niin varhain, että untuvikot ehtivät kuoriutua juuri tundran ravintohuipun aikaan. Arktiselle tundralle lentävät hanhet hyödyntävät muuttomatkansa tahdissa kehittyvää laadukasta ravintoa, jonka energialla ne perillä myös äkkiä munivat ja pitkälti hautovatkin.

Arktiksen lämmetessä tämä hieno systeemi kuitenkin romahtaa.

Pertti Koskimies on lintuihin erikoistunut biologi ja tietokirjailija.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.