Lapsi oppii useita kieliä kuin äidinkieltään, mutta kyky heikkenee teini-iässä nopeasti. Silti kielten opetus painottuu yläkouluun ja lukioon.

Teksti: Marko Hamilo

Lapsi oppii useita kieliä kuin äidinkieltään, mutta kyky heikkenee teini-iässä nopeasti. Silti kielten opetus painottuu yläkouluun ja lukioon.

Julkaistu Tiede -lehdessä 10/2010”Yritykset opettaa suomalaisille ruotsia ovat kuin pakottaisi muulia rinnettä alas”, kritisoi kirjailija Jyrki Kiiskinen niin sanottua pakkoruotsia Helsingin Sanomien älykköraadissa syyskuussa.Usein sanotaan, ettei ruotsin opiskelu ole mistään pois vaan edistää muidenkin kielten oppimista. Oppituntien määrä viikossa on kuitenkin rajallinen. Esimerkiksi Itä-Suomessa ruotsin opiskelu aivan konkreettisesti hankaloittaa perehtymistä venäjään, jonka taidolle olisi alueella enemmän kysyntää.Suomalaiset tarvitsevat monipuolista kielitaitoa. Kielten osuus on suomalaisessa koulussa kuitenkin jo suuri, joten niihin tuskin voi enää lisätä tunteja muiden aineiden kustannuksella. Olisiko jokin tapa oppia kieliä tehokkaammin?

Ikkuna sulkeutuu murrosiässäLapsen kehitykseen kuuluu erilaisia herkkyyskausia, joiden aikana jonkin tietyn asian oppii nopeasti ja vaivatta. Kun herkkyyskausi päättyy, saman asian oppiminen voi olla vaikeaa.Äidinkielen ikkuna menee kiinni noin kahdeksan vuoden iässä, kirjoittaa kielitieteilijä Steven Pinker teoksessaan The Language Instinct. Vailla ihmiskontaktia luonnossa eläneet ”villilapset” eivät opi kunnolla enää mitään kieltä, jos heidät löydetään tätä vanhempina.Pinkerin mukaan kielen omaksuminen perustuu sellaisiin aivojen rakenteisiin, joiden muovautuvuus vähenee erityisen paljon puberteetin kynnyksellä. Kun ”kielenomaksumislaite” alkaa sulkeutua, vieraita kieliä voi toki edelleen oppia, mutta se saattaa tuntua samalta kuin pakottaisi vastahakoista muulia.Aksentti usein paljastaa, missä iässä kieli on opittu. Monet muistavat Yhdysvaltain entisen ulkoministerin ja Nixonin ulkopoliittisen neuvonantajan Henry Kissingerin paksun, arnoldschwartzeneggermäisen korostuksen, vaikka hänen englantinsa oli kieliopillisesti virheetöntä. Henry oli 15-vuotias, kun hänen perheensä muutti Saksasta Yhdysvaltoihin. Pikkuveli Walter oppi puhumaan aksentitonta englantia, Pinker huomauttaa kirjassaan.

Kielet ensin, fysiikka sitten?Pienikin lapsi oppii helposti kieliä, mutta abstrakti ajattelu kehittyy vasta myöhemmin. Mitä jos alakoulussa keskityttäisiin kielten oppimiseen ja jätettäisiin matematiikan ja luonnontieteiden teoreettiset osat yläkouluun ja lukioon?Nyt A1-kieltä, joka yli 90 prosentilla suomalaislapsista on englanti, aletaan opiskella yleisimmin kolmannelta luokalta – siis vasta yhdeksänvuotiaana. Uuden, vireillä olevan tuntijakoesityksen mukaan pitkä kieli alkaisi sentään jo toisella luokalla. Vain neljännes ottaa valinnaisen A2-kielen. Se aloitetaan tyypillisesti noin 11-vuotiaana.Yläkoulussa alkaa pakollinen B1-kieli, joka useimmiten on se kuuluisa pakkoruotsi. Vaikka startattaisiin heti seiskaluokan syksyllä, useimmat oppilaat ovat siis jo opetuksen alkaessa 13-vuotiaita. Tuossa iässä kielen luontaisen omaksumisen ikkuna alkaa mennä kiinni ja oppiminen edellyttää vahvaa motivaatiota. Yläkoululaiselle tuskin kannattaa pitää innostavaa puhetta pohjoismaisesta yhteistyöstä tai virkamieheltä vaadittavasta ruotsin osaamisesta.Mahdollisimman varhaisen kielten opettamisen puolesta puhuvat myös kokemukset kaksikielisten perheiden lapsista. Varsinkin Lounais-Suomen suomenruotsalaiset lapset puhuvat sujuvasti kahta kieltä ja saavat hyvän pohjan vieraisiin kieliin.

Puolikielisyyttä ei tarvitse pelätäKaksikielisyyden riskejä korostivat ensimmäiset, vuonna 1923 alkaneet tutkimukset Walesista, kirjoittaa kielitieteilijä Sirje Hassinen väitöskirjassaan Simultaaninen kaksikielisyys.Yhden kielen omaksumisen ajateltiin vievän kielikyvystä sata prosenttia, joten lapsi kykenisi kunnolla vain siihen. Kahden samanaikaisesti omaksuttavan kielen uskottiin vaikuttavan kielteisesti: kielikyky kypsyisi kummassakin vain 50 prosentin verran, ja näin lapsesta tulisi puolikielinen.Jotkut kaksikieliset jäävätkin puolikielisiksi. Näin voi käydä esimerkiksi, kun vähemmistökielen puhujia on vähän. Jos perhe elää eristyksissä valtakielestä, lapsi ei ehkä opi kumpaakaan kieltä kunnolla. Tällaiset tapaukset ovat vääristäneet kuvaa kaksikielisyydestä.Myyttiä puolikielisyydestä on ehkä haluttu ylläpitää myös poliittisista syistä. Yksikielisyyttä on Hassisen mukaan kannatettu kansallisvaltion, kansalliskielen ja rotupolitiikan takia. Esimerkiksi Neuvostoliitossa mainostettiin valtionkielen venäjän puhumista. Samalla on viitattu kaksikielisyyden haittoihin, Hassinen kirjoittaa.Myönteisiä tuloksia kaksikielisyydestä on löydetty kuusikymmentäluvun alusta alkaen, kun tutkimuksissa on otettu huomioon sosiaaliset seikat.

Kielikylpy kivuttomampi keinoYksi tapa aikaistaa lasten kieliopintoja on panna jälkikasvu kielikylpyyn. Se on omiaan enemmistökielisille, jotka eivät muuten ole yhteydessä opeteltavaan kieleen.Kielikylvyssä opetus annetaan aluksi valtaosin muulla kuin oppilaiden ensikielellä. Esimerkiksi suomenkielisille opetetaan matematiikkaa ja biologiaa ruotsiksi. Suomessa kielikylpy on mahdollista aloittaa päiväkodissa 3–6 vuoden iässä ja jatkaa peruskoulun loppuun. Meikäläisistä päiväkotilapsista ja koululaisista on nykyään kielikylvyssä nelisen tuhatta, mikä on alle prosentti lapsista.Tutkimusten mukaan päiväkodista alkava kielikylpy voisi olla kivuttomampi tapa oppia ruotsin alkeet kuin alisteisen sivulauseen sanajärjestyksen tankkaaminen tarpeettomaksi koetun pakkoruotsin tunneilla kiihkeimmässä puberteetissa.Jos tämä melko harvinainen menetelmä valtavirtaistettaisiin yleiseksi käytännöksi, Itä-Suomessa voisi hyvin perustein kysyä, olisiko järkevin kieli kylvettäväksi venäjä eikä ruotsi.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.Tietoa kielikylvystä: www.uwasa.fi/kielikylpy

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.