Lapsi oppii useita kieliä kuin äidinkieltään, mutta kyky heikkenee teini-iässä nopeasti. Silti kielten opetus painottuu yläkouluun ja lukioon.

Teksti: Marko Hamilo

Lapsi oppii useita kieliä kuin äidinkieltään, mutta kyky heikkenee teini-iässä nopeasti. Silti kielten opetus painottuu yläkouluun ja lukioon.

Julkaistu Tiede -lehdessä 10/2010”Yritykset opettaa suomalaisille ruotsia ovat kuin pakottaisi muulia rinnettä alas”, kritisoi kirjailija Jyrki Kiiskinen niin sanottua pakkoruotsia Helsingin Sanomien älykköraadissa syyskuussa.Usein sanotaan, ettei ruotsin opiskelu ole mistään pois vaan edistää muidenkin kielten oppimista. Oppituntien määrä viikossa on kuitenkin rajallinen. Esimerkiksi Itä-Suomessa ruotsin opiskelu aivan konkreettisesti hankaloittaa perehtymistä venäjään, jonka taidolle olisi alueella enemmän kysyntää.Suomalaiset tarvitsevat monipuolista kielitaitoa. Kielten osuus on suomalaisessa koulussa kuitenkin jo suuri, joten niihin tuskin voi enää lisätä tunteja muiden aineiden kustannuksella. Olisiko jokin tapa oppia kieliä tehokkaammin?

Ikkuna sulkeutuu murrosiässäLapsen kehitykseen kuuluu erilaisia herkkyyskausia, joiden aikana jonkin tietyn asian oppii nopeasti ja vaivatta. Kun herkkyyskausi päättyy, saman asian oppiminen voi olla vaikeaa.Äidinkielen ikkuna menee kiinni noin kahdeksan vuoden iässä, kirjoittaa kielitieteilijä Steven Pinker teoksessaan The Language Instinct. Vailla ihmiskontaktia luonnossa eläneet ”villilapset” eivät opi kunnolla enää mitään kieltä, jos heidät löydetään tätä vanhempina.Pinkerin mukaan kielen omaksuminen perustuu sellaisiin aivojen rakenteisiin, joiden muovautuvuus vähenee erityisen paljon puberteetin kynnyksellä. Kun ”kielenomaksumislaite” alkaa sulkeutua, vieraita kieliä voi toki edelleen oppia, mutta se saattaa tuntua samalta kuin pakottaisi vastahakoista muulia.Aksentti usein paljastaa, missä iässä kieli on opittu. Monet muistavat Yhdysvaltain entisen ulkoministerin ja Nixonin ulkopoliittisen neuvonantajan Henry Kissingerin paksun, arnoldschwartzeneggermäisen korostuksen, vaikka hänen englantinsa oli kieliopillisesti virheetöntä. Henry oli 15-vuotias, kun hänen perheensä muutti Saksasta Yhdysvaltoihin. Pikkuveli Walter oppi puhumaan aksentitonta englantia, Pinker huomauttaa kirjassaan.

Kielet ensin, fysiikka sitten?Pienikin lapsi oppii helposti kieliä, mutta abstrakti ajattelu kehittyy vasta myöhemmin. Mitä jos alakoulussa keskityttäisiin kielten oppimiseen ja jätettäisiin matematiikan ja luonnontieteiden teoreettiset osat yläkouluun ja lukioon?Nyt A1-kieltä, joka yli 90 prosentilla suomalaislapsista on englanti, aletaan opiskella yleisimmin kolmannelta luokalta – siis vasta yhdeksänvuotiaana. Uuden, vireillä olevan tuntijakoesityksen mukaan pitkä kieli alkaisi sentään jo toisella luokalla. Vain neljännes ottaa valinnaisen A2-kielen. Se aloitetaan tyypillisesti noin 11-vuotiaana.Yläkoulussa alkaa pakollinen B1-kieli, joka useimmiten on se kuuluisa pakkoruotsi. Vaikka startattaisiin heti seiskaluokan syksyllä, useimmat oppilaat ovat siis jo opetuksen alkaessa 13-vuotiaita. Tuossa iässä kielen luontaisen omaksumisen ikkuna alkaa mennä kiinni ja oppiminen edellyttää vahvaa motivaatiota. Yläkoululaiselle tuskin kannattaa pitää innostavaa puhetta pohjoismaisesta yhteistyöstä tai virkamieheltä vaadittavasta ruotsin osaamisesta.Mahdollisimman varhaisen kielten opettamisen puolesta puhuvat myös kokemukset kaksikielisten perheiden lapsista. Varsinkin Lounais-Suomen suomenruotsalaiset lapset puhuvat sujuvasti kahta kieltä ja saavat hyvän pohjan vieraisiin kieliin.

Puolikielisyyttä ei tarvitse pelätäKaksikielisyyden riskejä korostivat ensimmäiset, vuonna 1923 alkaneet tutkimukset Walesista, kirjoittaa kielitieteilijä Sirje Hassinen väitöskirjassaan Simultaaninen kaksikielisyys.Yhden kielen omaksumisen ajateltiin vievän kielikyvystä sata prosenttia, joten lapsi kykenisi kunnolla vain siihen. Kahden samanaikaisesti omaksuttavan kielen uskottiin vaikuttavan kielteisesti: kielikyky kypsyisi kummassakin vain 50 prosentin verran, ja näin lapsesta tulisi puolikielinen.Jotkut kaksikieliset jäävätkin puolikielisiksi. Näin voi käydä esimerkiksi, kun vähemmistökielen puhujia on vähän. Jos perhe elää eristyksissä valtakielestä, lapsi ei ehkä opi kumpaakaan kieltä kunnolla. Tällaiset tapaukset ovat vääristäneet kuvaa kaksikielisyydestä.Myyttiä puolikielisyydestä on ehkä haluttu ylläpitää myös poliittisista syistä. Yksikielisyyttä on Hassisen mukaan kannatettu kansallisvaltion, kansalliskielen ja rotupolitiikan takia. Esimerkiksi Neuvostoliitossa mainostettiin valtionkielen venäjän puhumista. Samalla on viitattu kaksikielisyyden haittoihin, Hassinen kirjoittaa.Myönteisiä tuloksia kaksikielisyydestä on löydetty kuusikymmentäluvun alusta alkaen, kun tutkimuksissa on otettu huomioon sosiaaliset seikat.

Kielikylpy kivuttomampi keinoYksi tapa aikaistaa lasten kieliopintoja on panna jälkikasvu kielikylpyyn. Se on omiaan enemmistökielisille, jotka eivät muuten ole yhteydessä opeteltavaan kieleen.Kielikylvyssä opetus annetaan aluksi valtaosin muulla kuin oppilaiden ensikielellä. Esimerkiksi suomenkielisille opetetaan matematiikkaa ja biologiaa ruotsiksi. Suomessa kielikylpy on mahdollista aloittaa päiväkodissa 3–6 vuoden iässä ja jatkaa peruskoulun loppuun. Meikäläisistä päiväkotilapsista ja koululaisista on nykyään kielikylvyssä nelisen tuhatta, mikä on alle prosentti lapsista.Tutkimusten mukaan päiväkodista alkava kielikylpy voisi olla kivuttomampi tapa oppia ruotsin alkeet kuin alisteisen sivulauseen sanajärjestyksen tankkaaminen tarpeettomaksi koetun pakkoruotsin tunneilla kiihkeimmässä puberteetissa.Jos tämä melko harvinainen menetelmä valtavirtaistettaisiin yleiseksi käytännöksi, Itä-Suomessa voisi hyvin perustein kysyä, olisiko järkevin kieli kylvettäväksi venäjä eikä ruotsi.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.Tietoa kielikylvystä: www.uwasa.fi/kielikylpy