Näin pelastetaan äidinkieli. Heidän täytyy, sillä he koettavat pelastaa kieliä, joilla ei vielä 2000-luvullakaan ole edes aakkosia. Kirjoituksesta on turha haaveilla, ellei kieltä opi ja rakenna sen käyttöympäristössä.


Teksti:Hannu Pesonen




Rehevän sademetsälaakson pohjalla häivähtää vaalea varjo. Se pysähtyy pienen puron partaalle. Polulla erottuu lierihattuinen mies, joka tuijottaa hievahtamatta ylös rinteeseen.

Olen agarabi-kansan asuinsijoilla Papua-Uuden-Guinean eristyneellä vuoristoylängöllä. Alhaalla laaksossa piilotteleva Kanimpan kylä on tämän maailman syrjäisimpiä peräkyliä. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten vieraan näkeminen aiheutti täällä saman reaktion kuin lastun ajelehtiminen ylävirrasta esikristillisessä Suomessa: kirves kaivettiin esiin, nuoli viritettiin jänteeseen.

Ylängön kylien välille roihahtaa yhä aika ajoin yhteenottoja, mutta nyt vaara ei uhkaa. Alhaalta viittoillaan laskeutumaan. Daraisi Bafimi kutsuu minua taloonsa, jossa hän on viidentoista vuoden ajan ratkonut agarabin kielen arvoituksia ja etsinyt oikeita ilmauksia sen kehitteillä olevaan kirjakieleen. Liukastelen alas mutaista polkua.


Kirjo runsain maailmassa

Bafimi on yksi tuhansista papuauusiguinealaisista kielenkääntäjistä, jotka ponnistelevat äidinkieltensä säilyttämiseksi ja kehittämiseksi.

Työsarkaa riittää. Asukasluvultaan Suomen kokoisessa, mutta pinta-alaltaan puolitoista kertaa suuremmassa Tyynenmeren saarivaltiossa puhutaan peräti 830:tä kieltä - yli kymmenesosaa maailman kaikista kielistä. Niitä riittäisi kaksi Suomen jokaiseen kuntaan. Yli puolella kielistä ei ole aakkostoa, kielioppia eikä kirjoitettua muotoa. Vielä harvemmilla on mitään luettavaksi. Useimpia niistä käyttää vain muutama tuhat ihmistä.

Vuoristoylängöllä ymmärtää, miksi huimaava kielikirjo on säilynyt. Jyrkät, tiettömät ja tiheää sademetsää kasvavat kukkulat seuraavat toinen toistaan. Niiden välisissä laaksoissa kyyhöttävät heimoyhteisöt ovat pysytelleet tiukasti omissa oloissaan.

Ensi merkit ulkomaailmasta saapuivat tänne vasta 1930-luvulla Australiasta kullanetsijöiden ja lähetyssaarnaajien mukana, eikä heidän vanavedessään seurannut siirtomaahallinto koskaan ehtinyt kaikkiin kyliin, ennen kuin Papua-Uusi-Guinea itsenäistyi 1975.  Keskus¬ylängön kätköistä on viime vuosiin asti "löydetty" uusia heimoja, ja lähes yhtä eristyneessä luontaistaloudessa eletään rannikolla ja sadoilla pikkusaarilla. 
- Agarabissakin on kolme murretta, jotka eroavat toisistaan aika lailla. Kahta muuta puhutaan laaksomme tuolla puolen, ja niistä on vaikea ottaa tolkkua, Bafimi sanoo.


Kyökkikieli valtaa alaa

Tärkeintä kuitenkin on, että agarabia yhä puhutaan. Bafimi ja muut kielenkääntäjät tekevät viime hetken palokuntatyötä aikaa vastaan. Arviolta puolta Papua-Uuden-Guinean paikalliskielistä uhkaa kuihtuminen sukupuuttoon lähikymmeninä.
Niiden elintilaa vievät tietokoneet ja tiedonvälityksen ja kaupan vallannut englanti. Paikalliskieliä köyhdyttää myös asukkaiden käytännön pakosta yhteydenpitovälineekseen ja kauppakielekseen kehittämä Melane¬sian pidgin. Se on sanastoltaan, taivutukseltaan ja ilmaisumahdollisuuksiltaan erittäin köyhä, yksinkertaista kyökkienglantia muistuttava "minä teke se yks juttu" -kieli.  Silti sitä puhuu pääkielenään jo noin puolitoista miljoonaa ihmistä, ja vaikutus kasvaa koko ajan. Noin 30 000 puhujan agarabi köyhtyy, murenee ja sekoittuu kovaa vauhtia.

- Olemme hukanneet paljon kielestämme, ja monille asioille on vaikea löytää nimi agarabiksi. Esi-isämme ovat kuolleet, joten kukaan ei osaa kertoa, miten agarabit syntyivät ja saivat kielensä. Alamme vihdoin kuitenkin ymmärtää, miten voimme sen säilyttää, Bafimi miettii.


Ensin tarvitaan aapinen

Bafimi työskentelee yhdessä yhdysvaltalaisten kielitieteilijöiden Ron ja Michelle Olsonin kanssa. Heidän työnantajansa on SIL International, maailman merkittävin pieniä paikalliskieliä tutkiva järjestö, jolla on yli 5 000 työntekijää yli tuhannen kielen kimpussa eri puolilla maailmaa.

Monilta kristillisiltä kirkkokunnilta tukea saavan järjestön keskeisiä tavoitteita on käännättää Uusi testamentti mahdollisimman monille kielille. Ennen kuin näin pitkälle päästään, kielille on luotava aakkosto ja kielioppi ja niiden käyttäjille opetettava lukutaito. Siksi aapinen on aina kääntäjien ensimmäisiä julkaisuja.

- Kieli ei enää siirry meiltä vanhemmilta lapsille samalla tavoin kuin ennen. Jos nuoret hukkaavat kielen, sitä ei pelasta mikään, mutta heidän on vaikea tajuta sitä, Bafimi sanoo.

- Muistan, kuinka nuorena miehenä tein matkan rannikolle ja näin, miten ihmiset kirjoittivat pidginiksi. Silloin tajusin, ettei meistä kukaan ollut koskaan kirjoittanut riviäkään agarabiksi. Tajusin, että me tarvitsemme kirjoja. Kun SIL sitten ryhtyi tutkimaan agarabia, minua pyydettiin auttamaan kääntäjiä. Heidän kaavailemansa aakkosto ei lainkaan vastannut sitä, miltä puheemme kuulosti. Ehdotin muutoksia, ja niin se alkoi, Bafimi muistelee.


Oma kieli kantaa tietoa

Agarabin pelastusponnistelut saattavat tuntua vähäpätöiseltä asialta. Kirjakielen ja elintilan luominen tutkimattomille pienille kielille on kuitenkin tärkeää koko maailmanperinnön kannalta.

Aina kun kieli kuolee, kielitiede, antropologia ja historiantutkimus menettävät merkittävän lähdeaineiston. Alkuperäisyhteisöissä kieli, perinnetieto ja elinympäristö ovat sukupolvien ajan nivoutuneet tiiviisti yhteen. Kieleen on tiivistynyt valtava määrä kansanviisautta siitä, miten luonto käyttäytyy ja miten sen kanssa on käyttäydyttävä. Tieto katoaa yhdessä kielen kanssa. Samalla häviää paljon niitä aineksia, jotka ovat pitäneet yllä yhteisön itsetuntoa ja ylpeyttä perinteistä. Kielten pelastamisella on suuri yhteiskunnallinen merkitys.

- Monet nuoret tuntevat nykyään olevansa hukassa. Lukutaito omalla kielellä auttaa vakauttamaan elämää ja yhteisöä. Miten voimme ymmärtää ja säilyttää kulttuuriamme tai arvostaa itseämme, ellemme voi puhua tärkeistä asioista omalla kielellämme? Bafimi kysyy, kun kiipeämme narisevia portaita hänen taloonsa.


Henki ja helvetti hankalia

Palmunlehvistä punotut seinät erottavat hämärän työhuoneen muusta majasta. Pöydällä on paksuja sanakirjoja, ruutupaperivihkoja, lehtiöitä ja kyniä. Sähköä Kanimpassa ei ole, eikä agarabien Agricolalla tietokonetta.

Ahkerasti lehteillyn Raamatun kylkeen on kirjoitettu suurin tikkukirjaimin "aunan".

- Se tarkoittaa rintakehässämme hengityksen tahtiin nousevaa ja laskevaa elämän henkeä. Jos aunan lakkaa, me kuolemme, Bafimi selittää.

Aunan nousi avainsanaksi, kun Bafimi ja Olsonit pohtivat, miten kääntää Pyhä Henki agarabiksi.

- Parhaaksi yhdistelmäksi osoittautui lopulta sanapari "kantá aunan", ’puhdas’ tai ’kirkas henki’. Sitä ennen saimme kuitenkin käydä monta keskustelua.

Samanlaisia pähkinöitä joutuvat kaikki kielenrakentajat pureskelemaan jatkuvasti. Miten kääntää kuninkaan, valtakunnan tai kaupungin kaltaisia sanoja ihmisille, joiden elämään ne eivät ole koskaan kuuluneet?

- Sanopa muuta! Olsonit myöntävät, kun Bafimi johdattaa minut heidän talolleen, joka sijaitsee kivenheiton päässä.

-  Esimerkiksi helvetti oli vaikea, Ron Olson muistaa. Agarabien perinteessä sana "purimbaru" merkitsee kuolleitten paikkaa, "beraisian" puolestaan suuren piinan ja rangaistuksen paikkaa. Niiden lisäksi tarvittiin sanayhdistelmä "aron ida masi", joka tarkoittaa pohjatonta reikää, kuilun pohjaa.


Indyt ottavat pitkän pestin

- Kirjakielen luonti on vaativaa työtä. Se kysyy aikaa, kärsivällisyyttä ja elintapojen ja kulttuurin tuntemusta, Olsonit korostavat. Suurimpia haasteita on tulla toimeen sen tosiasian kanssa, että työ kestää 15-20 vuotta, toisinaan kauemminkin. Kun aloitetaan tyhjästä, vauhti on väistämättä hidas.

Kun kielentutkijat saapuvat maahan, SIL passittaa heidät noin kolmen kuukauden mittaiselle kurssille, jolla he oppivat puhumaan pidginiä. Vaikka kyökkikielen käyttöä ei suosita, sen hallitseminen on välttämätöntä, sillä se voi auttaa ylipääsemättömissä ymmärrysongelmissa.

Kurssiin kuuluu myös viiden viikon kenttäjakso, jota tutkijat kutsuvat viidakkoleiriksi. Sen ajan itse kukin viettää omassa kylässään omassa isäntäperheessään. Tarkoitus on vahvistaa opittuja taitoja ja antaa käsitys, millaisissa oloissa tulevat vuodet vierähtävät.

SIL:n periaatteisiin kuuluu, että tutkijat asuvat siellä, missä työ on. He ovatkin varsinaisia indiana joneseja, jotka melovat yli ulapoiden ja patikoivat viidakoiden halki ja vuorten yli vihonviimeisiinkin peräkyliin, opettelevat tavoille ja elävät kuin paikalliset konsanaan. Paalutaloissa on olkikatot, ikkunoissa hyttysverkot ja vesisäiliössä suodatin. Kaikesta tästä on iso etu: käännösaika ei kulu sairasteluun ja kaikenlaisiin oheistoimintoihin.


Taito karttuu vähitellen

- "Oman" kielen oppiminen vie tavallisesti noin kaksi vuotta. Näissä paikalliskielissä ei yleensä ole mitään tuttua, joten ne ottavat kielitieteilijältäkin aikansa, Ron Olson muistuttaa. - Vasta sen jälkeen voi käydä käsiksi varsinaiseen työhön.

Ensi alkuun tutkijat kirjoittelevat pieniä tarinoita paikallisten kielenkääntäjien avustuksella. Kun tekstit alkavat tuntua kelvollisilta, niitä koetellaan julkisesti kyläkokouksessa. Ennen kuin tutkija lukee tekstinsä, hän teroittaa kuulijoille, että kohteliasta nyökyttelyä arvokkaampaa on osoittaa mahdolliset haksahdukset.

- Ensimmäinen käännös ei välttämättä ole kovin hyvä, Ron Olson naurahtaa. - Minä käänsin otteen Raamatusta, ja kyläläiset sanoivat, että siinä Jumala itse huijasi ja teki syntiä eikä suinkaan suojellut syntisiä.

Tutkijan lapsukset ovat kuitenkin pieni pulma verrattuna sanojen aitoudesta käytävään neuvonpitoon.


Sopua kannattaa odottaa

- Eri ihmisillä saattaa olla aivan eri käsitys oikeasta sanasta. Jos tutkijan paikalliset avustajat ovat nuoria mutta arvostelijat kylänvanhimpia, tulkintaeroja syntyy lähes vuorenvarmasti, Olsonit tietävät.

Vanhat hallitsevat enemmän sanastoa ja saattavat väittää, että heidän ilmauksensa sopivat paremmin asiayhteyteen kuin käännöksessä käytetyt. Nuoret taas todistavat, että kylänvanhinten ilmaus on niin vanha, ettei kukaan ole sitä koskaan kuullutkaan.

- Näissä tilanteissa pitää olla malttia edetä vain sellaista vauhtia, joka kantaa maaliin asti. Kirjakielestä on tultava kieli, jonka ihmiset tunnistavat ja jota he käyttävät, Olsonit painottavat.

Kun yksimielisyys lopulta löytyy, usein monien istuntojen jälkeen, teksti viedään tarkastettavaksi SIL:n tutkimuskeskukseen Ukarumpaan. Sieltä se aikanaan palaa Kanimpaan, missä Olsonit, Bafimi ja kyläläiset tutkivat sen vielä kerran, ennen kuin se lähetetään painettavaksi.


Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Kargokultti petasi tietä


Papualaiset pitivät valkoisia vieraita esi-isiensä lähettiläinä.


Kun ensimmäiset valkoihoiset 1930-luvulla saapuivat Papua-Uuteen-Guineaan, toisiinsa törmäsivät vuosituhansia vanha keräilykulttuuri ja tekninen edistys. Näissä oloissa saarille syntyi kargokultti, joka helpotti tulokkaiden asettumista. Englannin rahtia tai lastia tarkoittavan cargo-sanan mukaan nimetty kultti oli sikermä uskomuksia, joilla alkuperäiskansat selittivät vieraiden teknistä etevämmyyttä.

Kargokultin mukaan papualaisten omien esi-isien henget olivat luoneet kaikki tavarat ja tarkoittaneet ne jälkeläisilleen. Jossain vaiheessa valkoiset olivat kuitenkin anastaneet ne itselleen. Nyt esi-isät olivat huomanneet vääryyden ja palauttivat tavaroita oikeille omistajilleen. Ehtona kuitenkin oli, että ihmiset käyttäytyvät lastin tuojien lailla. Niinpä viidakoihin rakennettiin puisia lentokoneita ja toimistoja, joissa kyläläiset siirtelivät paperinpalaa toisilleen, sillä he olivat huomanneet, että valkoiset käyttivät tähän paljon aikaa.

Kargokultti oli kiihkeimmillään toisen maailmansodan loppumainingeissa, kun Yhdysvallat pudotti Tyynenmeren saariin tonneittain purkkiruokaa, lääkkeitä, vaatteita, telttoja ja aseita. Sitten lastit loppuivat, mutta kultti ei kuollut. Kun kielentutkijat 1950-luvun lopulla aloittivat työnsä, ihmiset ajattelivat lastin tuojien palanneen.


Hätä on maailmanlaajuinen


Papua-Uuden-Guinean kielistä valtaosa on hyvin pieniä ja siksi vaarassa ja avun tarpeessa. Muualla tilanne ei ole juuri valoisampi. Karkean arvion mukaan kunkin maanosan kielistä noin 80 prosenttia kuuluu uhanalaisiin tai kuoleviin kieliin.
- Maailmassa puhutaan tätä nykyä 6 912:ta kieltä, joista elinkelpoisiksi luokitellaan 6 500.
- Yli 3 000 kielellä on enää noin 10 000 käyttäjää, noin 2 000:lla vain noin tuhat.
- Yli 3 000 kieleltä puuttuu kirjoitus. Niitä puhuu kuitenkin äidinkielenään puolitoista miljardia ihmistä.
- Yli 3 000 kieltä on vaarassa kadota kuluvalla vuosisadalla. Se tarkoittaa, että maailmasta häviää kieli joka toinen viikko. Joissakin arvioissa vuonna 2100 on jäljellä enää 700 kieltä.
- Pahimmassa jamassa ovat kielet, joilla on enää vähän iäkkäitä puhujia. Näitä on jo satoja.
- Kielten elintilaa kaventavat kaupungistuminen, länsimaistuminen, tiedonkulun kansainvälistyminen sekä poliittiset ja nationalistiset pyrkimykset.
- Jo joka toisen maapallon asukkaan äidinkieli on jokin maailman kymmenestä suurimmasta kielestä.


Suomalaispioneeri tarttui mauwakeen


Nyt hän jännittää, kantaako kirjakieli.


Pienkone kaartaa usvan nuolemien kukkuloiden välistä taas yhden laakson ylle. Tällä kertaa näky yllättää. Tasangolla seisoo bungalow bungalowin vieressä.

Tämä on Ukarumpa, missä toimii SIL Internationalin kielikeskus, aivan varmasti maailman tuntemattomin katoavien kielten tutkimuslaboratorio. Tänne kylissä sorvatut tekstit päätyvät tarkastettaviksi, täällä kielitieteen indyt koulutetaan työhönsä, ja täällä valitaan kielet, joita heille tarjotaan tutkittavaksi ja käännettäväksi. Ja täältä löytyy myös suomalainen kielityön pioneeri.


Kohtalo käyttäjien käsissä

Kielenkääntäjä ja -tutkija Liisa Berghäll saapui Papua-Uuteen-Guineaan 1977 Suomen Lähetysseuran työntekijänä. Tuolloin SIL:n listalla oli muun muassa rannikolla puhuttava mauwake. Berghäll poimi sen "omaksi" kielekseen ja kävi kehitystyöhön yhdessä singaporelaisen Pou San Kwanin kanssa. Kahdessakymmenessä vuodessa mauwake sai kieliopin, kirjoitusasun ja luettavaa. Työn alkaessa kieltä käytti parituhatta ihmistä, nyt määrä on noin kaksinkertainen.

- Ei silti ole varmaa, pelastuuko mauwake, Berghäll toteaa. - Mutta olennaisinta onkin, että pienten kielten puhujat saavat mahdollisuuden itse valita, haluavatko he pitää kiinni kielestään. Se ainakin mauwaken puhujilla nyt on, Berghäll korostaa.



 

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018