Kiire on tuttua jokaiselle, ja moni elää sen orjana koko elämänsä. Sen yhteiskunnalliset haitat tunnetaan hyvin, mutta silti sitä vastaan ei ole julistettu sotaa. Miten tämä on mahdollista?



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sen yhteiskunnalliset haitat tunnetaan hyvin, mutta silti sitä vastaan
ei ole julistettu sotaa. Miten tämä on mahdollista?




Meyer Friedman ja Ray Rosenman alkoivat 1959 kutsua sitä A-tyypin persoonallisuudeksi.











Elissa Epel ja hänen työtoverinsa Kalifornian yliopistosta San Franciscosta julkaisivat Pnas-lehdessä viime vuonna. Tutkimuksessa verrattiin kahta äitien ryhmää. Toisen ryhmän jäsenet hoitivat kotona kroonisesti sairasta lasta, toisella ryhmällä ei ollut tätä taakkaa. Kummiltakin mitattiin valkosoluista kromosomien telomeerien pituudet. Telomeeri on kromosomin pään suojaosa, joka vanhenemisen myötä lyhenee, ja tätä lyhenemistä pidetään merkkinä elimistön rappeutumisesta.













Alexis de Tocqueville kirjoitti jo yli 150 vuotta sitten, että erotukseksi eurooppalaisista amerikkalaisilla näyttää olevan aina kiire.



Rogelio Diaz-Guerrero Meksikon yliopistosta (Universidad Nacional Autónoma de México) pyysi eräässä tutkimuksessaan joukkoa amerikkalaisia ja meksikolaisia arvioimaan ilman kelloa, milloin on kulunut yksi minuutti.




Rober Levine Kalifornian osaval-tionyliopistosta Fresnosta on kuitenkin julkaissut useita tutkimuksia, jotka horjuttavat amerikkalaisten mielellään ylläpitämää myyttiä Yhdysvalloista maailman kiireisimpänä maana. Eräässä tutkimuksessa Levine vertasi 31:tä maata mittaamalla ihmisten kävelyvauhtia kaduilla, kellojen tarkkuutta julkisilla paikoilla ja palvelunopeutta posteissa. Niistä hän loi indeksin, joka kuvaa elämän tahtia kussakin maassa.








Ralf Keyes kirjoitti runsaat kymmenen vuotta sitten kirjan Timelock, jossa hän kuvaa sitä tuttua tilannetta, että kalenteri on pitkäksi aikaa eteenpäin aivan täynnä. Pienikin yllättävä tapahtuma merkitsee vaikeita järjestelyjä ja stressaavia yrityksiä sopia uudestaan tapaamisia, jotka ovat kiinni monien muiden yhtä kiireisten aikatauluista. Elämästä on kadonnut kaikki jousto.








Olli-Pekka Ruuskasen väitöskirja valaisee ongelmaa kiinnostavasti. Voisi kuvitella uran kehittymisen ja tulotason nousun antavan perheelle lisää resursseja, jotka voitaisiin muuttaa lisääntyneeksi vapaa-ajaksi. Toisin käy. Ruuskanen osoitti tutkimuksessaan muun muassa, että suomalaisissa kotitalouksissa vanhempien yhdessä viettämä aika keskimäärin vähenee perheen tulotason noustessa.














Lewis Mumford. Monissa kirjoituksissaan 1930-luvulta lähtien hän esitti, että tekniikoita on kahta perustyyppiä, demokraattisia ja autoritaarisia.










Sisältö jatkuu mainoksen alla