Kissa oppii ja tekee sitä, mitä se itse haluaa oppia ja tehdä. Koiralla taas on sosiaalista älliä, joka auttaa sitä ymmärtämään ihmisen aikeita ja toiveita.


TEKSTI:Helena Telkänranta

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kissa oppii ja tekee sitä, mitä se itse haluaa oppia ja tehdä.
Koiralla taas on sosiaalista älliä, joka auttaa sitä ymmärtämään
ihmisen aikeita ja toiveita.

Julkaistu Tiede-lehdessä

7/2001




Kissaa ottaa aivoon. Perheen parivuotias huvittelee vääntelemällä stereoiden volyyminappulaa edestakaisin, hiljaisemmalle ja taas korvia vihlovan kovalle. Lopulta kissa marssii stereoiden eteen, nostaa tassunsa nappulalle ja yrittää säätää ääntä - tosin se kauhukseen vääntää äänen entistä kovemmalle.

  turha kiskoa talutushihnasta omaan suuntaansa. Toinen keino on osoittautunut tehokkaammaksi: omistaja heltyy paljon helpommin, kun koira pysähtyy, painaa tassulla talutushihnansa maahan ja katsoa tapittaa omistajaa suoraan silmiin.

Tällaisia tapauksia kissan- tai koiranomistajat voivat kertoa loputtomasti. Kokemuksia hetkistä, jolloin karvaisten korvien välissä näyttää liikkuvan enemmän kuin luulisikaan.

Älykkyyttä? Vai pelkkää matkimista? Opitun asian toistamista? Vai ovatko matkiminen ja oppiminenkin osoituksia älykkyydestä?

Oppimiskyky pedataan nuorena

- Siitä, mitä eläimen älykkyys on, ei ole saavutettu yhteisymmärrystä, sanoo dosentti Kai Pelkonen, joka on syventynyt eläinten ajatusmaailmaan. Hän on muun muassa pitänyt käytösneuvontaklinikkaa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan pieneläinklinikassa.

- Ihmisenkin älykkyydestä ollaan montaa mieltä, ja se jaetaan ainakin seitsemään osa-alueeseen, Pelkonen muistuttaa.

  Ihmisen lailla myös muut nisäkkäät ovat sekä geeniensä että ympäristönsä tuotteita.

- Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, kuinka ratkaisevia elämän varhaisvaiheet ovat myöhemmälle kyvylle oppia uusia asioita, Pelkonen sanoo. - Virikkeetön, tylsä kasvuympäristö haittaa oppimiskyvyn kehittymistä. Nuoren nisäkkään aivoissa on ylen määrin neuroneja, ja mitä enemmän niitä otetaan nuoruudessa käyttöön, sitä paremmaksi muodostuu yksilön elinikäinen oppimiskyky.

Älykkyyttä toivotonta vertailla

Kuten ihmisen älykkyyttä myös eläinten älykkyyttä jaetaan nykyään erilaisiin osa-alueisiin. Eläinpsykologit puhuvat muun muassa oppimisälykkyydestä, itsenäisestä ongelmanratkaisukyvystä ja kyvystä painaa asioita muistiin. Niiden kaikkien mittaamiseen on kehitetty erilaisia testejä.

Yksi yleisimpiä testausmenetelmiä on ns. viivästyneen vasteen mittaaminen, jolla tutkitaan esimerkiksi näköärsykkeen muistamista. Eläimelle näytetään esine, sitten se piilotetaan, ja jonkin ajan kuluttua eläin saa tilaisuuden reagoida esineeseen uudelleen. - Rotta muistaa näkemänsä sekunteja, koira minuutteja ja kissa joidenkin tutkimusten mukaan jopa 18 tuntia, Pelkonen kertoo.

Kissan vaikuttava suoritus ei silti anna syytä päätellä, että kissa yleisesti olisi älykkäämpi kuin koira. Tulos kertoo vain, että kissalle näkö on keskeisempi aisti kuin koiralle, joka tutkii maailmaa enemmän hajuaistinsa avulla.

Kissa- ja koiraihmisten ikiaikaiseen väittelyyn siitä, kumpi on älykkäämpi, on Pelkosen mukaan mahdoton vastata yksiselitteisesti tieteenkään keinoin. - Joissakin testeissä kissa selviää paremmin, joissakin taas koira.

  Testitulostenkin vertaileminen on vaikeaa, koska eläimet reagoivat testitilanteeseen eri tavalla. Esimerkiksi vieras paikka vähentää kissan aktiivisuutta enemmän kuin koiran. Myös lajitoverin läsnäolo tekee kissasta vaisumman, kun taas koirasta tulee vilkkaampi.

Joka tapauksessa sekä kissa että koira ovat Pelkosen mukaan älykkäitä eläimiä. Ero on vain siinä, millä tavalla ne ovat älykkäitä: - Kissa on tilaan orientoitunut eläin, jolle on tärkeää hahmottaa ympäristö ikään kuin kolmiulotteisena karttana. Koiran aivoihin taas varastoituu tilanteita ja niihin liittyviä ratkaisumalleja.

Yksilöiden lahjat vaihtelevat

Yksi asia on yhteistä niin kissojen kuin koirienkin älykkyydelle: valtavat yksilöiden väliset erot.

- Jotkin kissat, melko harvat tosin, haluavat tehdä älyllisiä tehtäviä niin innokkaasti, että järjestävät niitä itselleen, kertoo kissoihin erikoistunut eläinlääkäri ja pitkäaikainen kissankasvattaja Suvi Pohjola-Stenros. - Kissa esimerkiksi vierittää tahallaan pallon paikkaan, josta sitä on vaikea saada pois, ja onkii sen sitten esille. Se toistaa tätä yhä uudestaan, ja mitä hankalampi tehtävä on, sitä suurempaa mielihyvää kissa saa siitä.

Omistajasta kissan älykäs harjoittelu on tietenkin kiehtovaa, mutta siitä on hyötyä myös kissalle itselleen.

- Luonnossa kissat elävät sosiaalisessa yhteisössä, mutta jos lajikumppanien seuraa ei ole tarjolla, kissa voi käyttää leikkimistä korvikkeena. Älykäs kissa pystyy leikkimään yksinkin ja keksimään viihdykkeekseen monenlaisia leikkejä.

  nelijalkaiset neropatit voivat olla ympäristönsä mielestä suoranainen riesa. - Jotkin koirat ovat todella lahjakkaita oven avaajia, esimerkiksi jääkaapin oven, sanoo Tapio Eerola, koiramaailman monitoimimies, joka on toiminut pitkään muun muassa luonnetestituomarina ja Suomen Kennelliiton julkaiseman Koiramme-lehden päätoimittajana.

- Omista koiristani yksi oppi aivan itse raivaamaan kanssani oksia ja risuja metsästä. Kun olen yrittänyt opettaa toisia koiria siirtämään oksia, ne eivät ole ymmärtäneet hommasta höykäsen pöläystä, Eerola kertoo.

Koirasta on haluttu tottelija

Eerolan mukaan koirien erilaiset hengenlahjat ovat jalostustyön tulosta. Kun koirarotuja on kehitetty eri tarkoituksiin, eri roduissa on pyritty voimistamaan tai heikentämään älykkyyden eri osa-alueita.

Ihmiskunnan aamuhämärissä oli tärkeää, että koira kykeni esimerkiksi metsästysretkellä itsenäiseen ongelmanratkaisuun. Nykyään koirissa miellyttää lähinnä ohjailtavuus, jopa tietynlainen passiivisuus.

- Lemmikiltä kaivataan tottelevaisuusälykkyyttä. Aktiivinen, utelias, tilanteita itsenäisesti ratkova koira on nykyaikaisessa kaupunkiympäristössä suorastaan hankala, Kai Pelkonen toteaa.

Eerola heittää lisää löylyä: - Jos maallikoilta kysyttäisiin, mikä on todella viisas koirarotu, moni varmaan tarjoaisi saksanpaimenkoiraa. Sen erinomainen koulutettavuus perustuu kuitenkin siihen, että se ehdollistuu oppimaansa perusteellisesti. Se ei kyseenalaista saamaansa käskyä vaan tekee tehtävänsä kerran toisensa jälkeen.

- Jotkin toiset rodut oppivat tehtäviä yhtä nopeasti mutta kyllästyvät toistamaan niitä. Jos koira ei näe tehtävässä mieltä, se ei tee sitä, tai sitten se keksii omia ratkaisujaan. Se rupeaa muuntelemaan suoritusta ja kokeilemaan, pääsisikö hommasta helpommallakin tavalla. Minusta tämä on älykkyyttä eikä sen puutetta, Eerola miettii.

Ovatko nykyiset rodut sitten tyhmempiä kuin muinaiset villit esi-isänsä? Eerola pelkää, että näin on.

  Ihminen on ohjannut koirarotujen kehitystä erittäin voimakkaasti satakunta viime vuotta. Nykyiset rodut ovat tämän ohjauksen tulosta ja samalla sen vankeja. Jalostusmenetelmät ovat monessa suhteessa olleet suorastaan hölmöjä, Eerola kritisoi.

- On olemassa tieteellistä näyttöä muun muassa siitä, että sukusiitoksen pitkä käyttö rapauttaa paitsi fyysisiä myös henkisiä ominaisuuksia. Jalostustyön alkuvaiheessa, ensimmäisissä sukupolvissa, sukusiitos vielä tuottaa positiivisia tuloksia, vakiinnuttaa henkisiä ominaisuuksia, mutta sen jälkeen se alkaa vaikuttaa negatiivisesti.

Kissan äly itsenäisempää

  itsenäisempää. Se ei tarjoa samanlaisia houkutuksia käyttäytymisen muokkaamiseen kuin koiran ryhmätyöhön ja yhteistoimintaan sopivat hoksottimet.

- Kissan oppiminen on usein itsenäistä mallioppimista. Kissa seuraa, miten jokin temppu tehdään, ja tekee sitten perässä, Pohjola-Stenros sanoo. - Hyvä esimerkki on oven avaaminen. Jotkin kissat oppivat sen, koska ne haluavat oppia pääsemään oven toiselle puolelle. Jos kissaa yrittää opettamalla opettaa, taidon omaksuminen vie vuosia, jos onnistuu ollenkaan.

Kissojakin voi kyllä opettaa temppuilemaan. Esimerkiksi Moskovassa toimii kuuluisa kissasirkus. - Kissoista löytyy yksilöitä, jotka oppivat opettamalla, kun niitä pidetään nälässä ja sitten palkitaan suorituksesta - mutta en kyllä suosittele käsittelemään kissaa näin, Pohjola-Stenros sanoo.

Jotkin kotikissatkin oppivat samankaltaisia temppuja kuin sirkusmirrit. Psyykkinen mekanismi temppujen takana on kuitenkin toinen.

- Kotikissojen temput syntyvät tarpeesta miellyttää ihmistä, luoda miellyttävä kontakti ihmisen kanssa, Pohjola-Stenros selittää. - Yksi aika helposti ilmaantuva temppu on kieriminen: lattialla makaava kissa pyörähtää selän kautta ympäri. Tämä liittyy turvallisuudentunteeseen. Kissa paljastaa mahansa vain, jos se täysin luottaa itselleen tärkeään ihmiseen.

Juuri tämä selittää monia kissanomistajia kummastuttavan ilmiön: temput, jotka kissa tekee mennen tullen ollessaan kahden omistajansa kanssa, näyttävät tyystin unohtuvan, kun vieraat asettuvat olohuoneeseen nähdäkseen omin silmin ihmekissan kehutut taidot.

Kissan yllättävä tyhmistyminen ei siis olekaan tyhmyyttä vaan luonnollinen, viisas reaktio. Se, mikä ihmisestä näyttää eläimen tyhmyydeltä - tai älykkyydeltä - on usein jotain muuta.

Koiraa ei voi huijata

  lemmikki lukee hänen ajatuksiaan. Hänen ei tarvitse kuin ajatella käskevänsä koiraa istumaan, niin eikös se jo istahda. Selitys löytyy siitä, että koira lukee hyvin tarkasti ihmisen ruumiinkieltä, pieniäkin eleitä ja asennon muutoksia.

  - Omistaja voi sanoa olevansa mielissään, mutta jos hän on todellisuudessa harmistunut, koira huomaa sen ja hämmentyy.

   Pelkonen kohtaa tavan takaa koiranomistajia, jotka yliarvioivat lemmikkinsä kyvyn päätellä, mikä on oikein ja mikä väärin, jos omistaja välillä sallii jonkin asian ja välillä kieltää sen.

- Ihminen pystyy sietämään tällaista jossakin määrin, mutta koiralle se aiheuttaa hämmennystä ja stressiä. Jos koiraa tällaisessa tilanteessa vielä rangaistaan fyysisesti, siitä tulee täysin epävarma, Pelkonen kertoo. Hän toivoo, että omistajat oppisivat ymmärtämään paremmin koiriensa kokemusmaailmaa ja logiikkaa. Viisaan koiran parhaat puolet saa esiin vain viisas omistaja.

Helena Telkänranta on vapaa toimittaja ja tietokirjailija, jonka erikoisaloja ovat eläimet, luonto ja ympäristökysymykset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla