Aloittakaa vain se kokous. Tsekkaan muutaman viestin. Kuva: Shutterstock
Aloittakaa vain se kokous. Tsekkaan muutaman viestin. Kuva: Shutterstock

Keskittyminen ei onnistu, jos samalla tekee jotain muuta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2013

Teksti: Mikko Puttonen 

Enää ei ole edes töissä hetkeä, jolloin emme olisi kytkettyinä viihdekeskukseen. Älypuhelin ja tietokone tuovat koko ajan ulottuville jotain koukuttavaa: kaverit, videot, pelit ja lehtijutut. Hyvästi tyhjät hetket ja tylsyys, tervetuloa hassut videot ja Facebook-ystävät.

Kukaan tuskin yllättyi, kun Sonera julkisti  keväällä selvityksen, jonka mukaan yli neljännes yritysten tietoliikenteestä suuntautuu Facebookiin. Työkoneilla katsellaan myös kovasti YouTubea.

Ilman viihdenettiäkin sähköpostit, pikaviestit ja puhelut kiilaavat tämän tästä keskelle työtehtäviä. Työterveyslaitoksen kyselyssä 45 prosenttia työntekijöistä kertoo, että työssä on melko usein tai jatkuvasti keskeytyksiä. Työterveyslaitos kysyi keskeytyksistä, joista työntekijät eivät itse päätä. Soneran selvitys puolestaan viittaa siihen, että pätkimme aherrusta ihan omin päinkin.

Palautuminen kestää

Mitä alituinen poukkoilu netissä tekee työntehtävien hoitamiselle? Ei aina hyvää. Jokainen surffaustuokio on tuokio pois itse työstä. Lisäksi keskeytykset ottavat veronsa itse työsuorituksesta, vihjaavat psykologiset tutkimukset ihmisen tiedonkäsittelystä.

– Jos yrittää tehdä monta asiaa, niitä ei voi tehdä samalla kertaa, vaan ne pitää tehdä peräkkäin. Tehtävän vaihto vie aina aikaa, Työterveyslaitoksen erikoistutkija Virpi Kalakoski muistuttaa.

Vaihtoon hukkaantuvaa aikaa on mitattu kokeissa, joissa ihmiset joutuvat vuorottelemaan yksinkertaisten tehtävien välillä. Yhdessä pitää erotella numerot parittomiksi tai parillisiksi, toisessa kirjaimet vokaaleiksi ja konsonanteiksi. Jos tehtävää vaihdetaan, siitä suoriutuminen kestää 10–20 prosenttia kauemmin kuin ilman vaihtoa. Tuo aika menee siihen, kun ihminen säätää tarkkaavaisuutensa uuden tehtävän vaatimille aallonpituuksille.

Harva taitaa monitekemisen

Ihminen on huono tekemään monia asioi­ta yhtä aikaa. Vain alle kolme ihmistä sadasta osaa tehdä kahta asiaa samaan aikaan ilman, että hänen suorituksensa heikkenee. Heidät on nimetty supertaskereiksi eli supermonisuoriutujiksi. Meidän muiden suoritukset sen sijaan heikkenevät, kun yritämme sählätä useaa asiaa yhdellä kertaa.

Joka uskoo olevansa lahjakas monitekijä, useimmiten erehtyy. Ihmiset, jotka käyttävät arjessaan paljon useita medioita samaan aikaan – vaikkapa viestittelevät Facebookissa samalla kun katsovat televisiota – saattavat luulla, että homma sujuu heiltä kuin tanssi. Tutkimukset osoittavat toista. Kun median monikäyttäjät pannaan monitekemisen taitoa mittaaviin testeihin, he pärjäävät huonommin kuin ne, jotka yleensä keskittyvät yhteen asiaan kerrallaan.

Vielä tutkijat eivät tiedä, heikentääkö monitekeminen työmuistia vai onko innokkaiden monitekijöiden työmuisti jo muutenkin huterampi. Joka tapauksessa heidän joukossaan on tavallista enemmän elämyshakuisia persoonia.

Kissavideo voi avata jumin

Elämysten etsintä työn lomassa ei kuitenkaan aina ole haitaksi. Kun työ jumittaa, itse otettu mikroloma kissavideon ääressä voi edistää ongelmanratkaisua.

– Ihminen voi pitää kerralla vain muutamaa vaihtoehtoa mielessään. Kun menee hetkeksi pois, mieleen tulee ulkopuolelta uusia elementtejä ja ongelma-avaruus rakentuu uudelleen, selittää Kalakoski.

Ratkaisevaa on osata käyttää keskeytyksiä taiten, hallita niitä sen sijaan, että ne hallitsevat meitä. Digiviihteen maailmaan pääsee tätä nykyä niin helposti, että kiusaus piipahdella siellä kasvaa. Siitä voi tulla tapa. Tietokoneen ja ihmisen vuorovaikutusta tutkiva Antti Oulasvirta huomasi tämän, kun hän selvitti ihmisten kännykänkäyttöä. Tutkimusta varten helpotettiin koehenkilöiden pääsyä tietoon ja kavereiden päivityksiin.

– Vilkuilu lisääntyi huomattavasti. Kun tieto on helposti saatavilla, muodostuu tapa tarkistella kännykkää jatkuvasti, sanoo Max Planck -instituutissa työskentelevä Oulasvirta.

Älykännykän sormeilu on keino säädellä omaa mielialaa: tylsään tai vaivalloiseen hetkeen saa piristystä yhdellä klikkauksella. Sormeilusta saatu viihdytys kuitenkin laimenee äkkiä.

– Mitä enemmän tarkistelua, sitä vähemmän saat siitä irti. Jos olet juuri käynyt Facebookissa ja menet sinne uudestaan minuutin päästä, siellä on todennäköisesti paljon vähemmän uutta tietoa kuin jos menisit sinne tunnin päästä, Oulasvirta huomauttaa.

Itsehillintää tekniikasta

Tutkijalla on omassa tietokoneessaan tekninen ratkaisu, joka auttaa pysymään poissa koukuttavista keskeytyksistä. Sattuvasti nimetty Self Control-ohjelma säätää palomuuria siten, että se estää pääsyn internetiin tai sähköpostiin halutuksi ajaksi.

Toinen tapa minimoida netissä piipahtelun haittoja on sijoittaa piipahdukset sellaisiin väleihin, joissa muutenkin vetäisi henkeä. Jokainen työ jakaantuu pienempiin alatehtäviin. Kun sellainen on paketissa, ei vilkaisu Facebookiin voi olla pahasta.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14239
Liittynyt23.6.2005

Klikkailu syö työpäivää

BCK 10.03.2015 klo 18:01 Nettiin, someen jne. voi koukuttua siinä missä peleihinkin, tai kemiallisiin aineisiin. Kuinkahan paljon nettiriippuvuutta on tutkittu? Paljon. Usein eri addiktiotaipumukset ryhmittyvät, esimerkiksi älyluuri mahdollistaa, netti/maili/pornoriippuvuuden kehittymistä.
Lue kommentti

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Klikkailu syö työpäivää

hki 14.03.2015 klo 20:51 Joo, varmaan työteho kärsii kaiken maailman klikkailusta ns työaikana, mutta toisaalta kyllä niitä työasioita aika moni valkokaulusduunari tekee vastaavasti tai vähän yli kotona. Tämä on muuten erittäin välidi kommentti. Ensimmäinen kunnollinen ja uskottava perustelu. Juuri noin se taitaa olla. Tosiasia lienee kuitekin että kaikenmaailman lusmut tekee työaikanaan enepi sitä surffailua kuin duunia.
Lue kommentti

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski