Söisitkö kloonivasikkaa? Katoaisiko ruokahalu, jos kuulisit pannulla tirisevän pihvin tulleen kloonatusta eläimestä? Ainakin niiden jälkeläiset ovat päätymässä lautasillemme.





Amerikkalaisista kuusi kymmenestä kieltäytyisi syömästä kloonilihaa. Tiede-lehden gallupissa sen torjui neljännes vastaajista (www.tiede.fi/gallup).

Klooni-sana on saanut ilmeisesti tieteiskuvitelmien puolelta ikävän leiman. Tosimaailmassa kloonit eivät kuitenkaan ole mitään hirviöitä vaan yksinkertaisesti eläimiä, jotka on tuotettu niin, että niillä on sama perimä. Monistukseen on päädytty, koska perimä on ollut tuotannolle jollain tapaa edullinen.

Nykyisin kloonauksella tarkoitetaan yleensä tumansiirtotekniikkaa, joka aloitettiin kuuluisalla Dolly-lampaalla. Siinä otetaan aikuisen eläimen tavallisesta solusta tuma ja vaihdetaan se munasolun tuman tilalle. Tulokset vastaavat hedelmöityneitä munasoluja, ja ne voidaan siirtää kohtuun kasvamaan.

Pelkiksi paisteiksi eläimiä ei kannata monistaa, mutta varmuuskopio valioksi luokitellusta sonnista tai maidontuottajasta on esimerkiksi Yhdysvalloissa osoittautunut hyvinkin houkuttelevaksi sijoitukseksi. Viehätys piilee siinä, että kopioita saadaan aikuisista, erinomaisuutensa jo osoittaneista eläimistä. Kun kukin klooni sitten lisääntyy tavallisesti, huippugeenejä siirtyy isoon joukkoon jälkeläisiä.


Aivan normaali pihvi

Kloonatusta eläimestä tehty pihvi olisi ihan tavallinen pihvi. Näin arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen Efsa vastikään julkaistussa raportissaan. Tutkimusten perusteella terveitä klooninautoja ja -possuja ja niiden jälkeläisiä on aivan yhtä turvallista syödä kuin muutakin lihaa. Kopiokinkku vastaa tavallista niin koostumukseltaan kuin ravintoarvoltaan. Sama pätee maitoon.

Raportin tilasi EU tueksi kloonien elintarvikekäyttöä koskeville päätöksilleen. Lainsäädännöllä alkaa olla kiire, sillä ainakin kloonieläinten jälkeläiset ovat kovaa vauhtia päätymässä patoihimme. Kloonattuja nautoja märehti maailmalla viime vuonna jo lähes 4 000, ja ainakin osa tuotettiin jalostuskäyttöön.

Yhdysvalloissa kloonilihaa saisi jo kaupata. Toistaiseksi lihantuottajat ovat kuitenkin sitoutuneet vapaaehtoiseen myyntikieltoon kuluttajien vastustuksen vuoksi. Meillä EU:ssa klooneista valmistetut elintarvikkeet kuuluvat uuselintarvikeasetuksen piiriin ja tarvitsevat erillisen myyntiluvan. Kloonien jälkeläisistä ei ole vielä päätetty, mutta todennäköisesti ne tulkitaan aivan tavalliseksi lihaksi.


Eläimillä kuitenkin ongelmia

Vaikka klooniliha on syöjän terveyden kannalta lihaa muiden joukossa, kopiopihvin voivat tehdä vastenmieliseksi myös eläinten hyvinvointiin liittyvät riskit.

Aikuisen solun tumasta kloonatuilla eläimillä on tavallista enemmän kehityshäiriöitä. Vaikka itse geeneissä ei olisi vikaa, ne eivät aina käynnisty oikein. Aikuisen tuman dna:n säädöt täytyy nimittäin virittää uudestaan, ennen kuin siitä on uuden yksilön rakennusohjeeksi.

Suurin osa kloonisikiöistä kuolee jo ennen syntymää muun muassa epämuodostumiin, istukan toimintahäiriöihin ja aineenvaihdunnan ongelmiin. Brasiliassa, Argentiinassa ja Yhdysvalloissa viiden vuoden aikana tuotetuista yli kolmestatuhannesta naudan kloonialkiosta syntyi vain noin kolmesataa elävää vasikkaa. Niistäkin kolme kymmenestä menehtyi ennen viiden kuukauden ikää.

Heikkohenkisyys ei kuitenkaan ole pelkästään itse kloonauksen vika. Kehityshäiriöt vaivaavat myös osaa muista koeputkihedelmöityksellä tuotetuista eläimistä. Yksi syy ongelmiin ovatkin alkion olot laboratoriossa ennen kohtuun siirtämistä. Niitä ei vielä osata aivan optimoida.

Ne kopiosiat ja -naudat, jotka selviävät ensimmäisistä elinkuukausista, eivät kuitenkaan useimpien tutkimusten perusteella ole sen sairaampia kuin muutkaan eläimet - tosin eriäviäkin tuloksia on raportoitu. Kloonien tavanomaisesti syntyneet jälkeläiset ovat tutkimusten mukaan terveitä.


Kloonaus tehostaa tuotantoa

Kloonausta voi perustella ruoantuotannon tehostamisella. Geenejä muokkaamalla ja sopivia yksilöitä kloonaamalla saadaan tuotantoeläimiä, jotka pärjäävät edeltäjiään vähemmällä rehulla, kuormittavat ympäristöä vähemmän, sopeutuvat eri oloihin paremmin ja vastustavat sairauksia tehokkaammin.

Jos maailman lihankulutus kasvaa ennustetulla vauhdilla, geenitekniikalla ryyditetty jalostus tuleekin tarpeeseen.

Kloonaus ei kuitenkaan vielä ole valmis menetelmä, vaan lisätietoa tarvitaan. Näin esimerkiksi Efsa lausunnossaan korosti. Kopioiden terveysongelmat vähentynevät tekniikan parantuessa. Eläinten hyvinvoinnista huolestuneet toivovatkin, etteivät tehotuotannon vaatimukset puske klooneja ruokapöytiin ennen sitä.



Asiantuntijoina elintarviketurvallisuusvirasto Eviran erikoistutkija Vesa Rainio ja ylitarkastaja Sari Sippola sekä maa- ja metsätalousministeriön kaupallinen neuvos Leena Mannonen.


Lisätietoja: www.biotekniikanneuvottelukunta.fi


EU puntaroi kloonilihaa


- Maailman lihankulutuksen ennustetaan kasvavan noin 60 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, joten lihantuotantoa tehostetaan jalostuksella.

- Kloonauksen käyttö jalostuksessa on lisääntynyt, ja ainakin kloonien jälkeläiset ovat päätymässä lihakauppaan.

- Klooniliha on arvioitu yhtä turvalliseksi kuin tavallinen.

- Yhdysvalloissa kloonit on jo hyväksytty elintarviketuotantoon.

- EU:ssa klooniliha vaatisi erillisen myyntiluvan, mutta ainakaan tätä nykyä kloonien jälkeläisten liha ei tarvitsisi.

- Eurooppalaisten asennetta klooniruokaan kartoitetaan tänä syksynä.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti