Miltä kuulostaisi kuvaomaelämäkerta. Maailman medialabeissa kamerasta kehitetään kaiken tallentavaa lifeblogia.


kamerasta kehitetään kaiken tallentavaa lifeblogia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Microsoftin veteraanitutkija, 72-vuotias ideageneraattori Gordon Bell, kantaa kaulassaan pientä mustaa koteloa. Se on SenseCam, kamera, joka huomaamattomasti ottaa kuvia niin tiuhaan kuin herra Bell haluaa, vaikkapa puolen minuutin välein. Kamera myös tunnistaa lämpösäteilystä lähellä liikkuvat ihmiset ja eläimet ja nappaa kuvan, vaikka ajastimen mukaan ei olisi kuvanoton hetki.

Steve Mann, Toronton yliopiston professori, joka on kohta 30 vuotta kehittänyt erilaisia kyberlaseja, elektroniikan ja perinnäisten silmälasien yhdistelmiä, on esitellyt WearCamia, silmälaseihin upotettua kameraa, josta niin ikään suunnitellaan kaiken tallentavaa lifeblogia.

Hewlett-Packardin Bristolin medialaboratorio taas testaa silmälaseihin kiinnitettyä kameraa, joka ottaa tuntikausia videokuvaa kahdenkymmenen kuvan sekuntinopeudella.


Vanha visio toteutuu

Kaikki kolme esimerkkiä ovat hankkeita, joilla toteutetaan itse asiassa vanhaa ideaa.

Muistatko kuulleesi Cyclops-kamerasta?

Cyclops oli otsaan kiinnitettävä kamera, joka pystyi kuvaamaan kaiken, minkä sen kantaja näki, ja tallentamaan kuvat tämän henkilökohtaiseen muistin laajentajaan, memory extenderiin eli memexiin.

Cyclopsin visioi tohtori Vannevar Bush, yhdysvaltalainen elektroniikkatutkija, tiedepolitiikan vaikuttaja ja tietotekniikan perustanlaskija, jo 1940-luvulla. Nyt kun tietojenkäsittely on digitalisoitunut, muistit ja tiedonsiirtonopeudet ovat kasvaneet ja kamerat pienentyneet, idean toteuttaminen on tullut mahdolliseksi.

SenseCamin muisti nielee jo nyt yli 30 000 matalaresoluutioista kuvaa, ja Bell arvioi, että muutaman vuoden päästä tavallisen ihmisen kuvaelämäkerta mahtuu kännykän muistiin.


Mukaan paljon oheistietoa

Kehiteltävistä uuden polven kameroista voidaan todella puhua elämän tallentajina, sillä ne eivät kerää pelkkää kuvaa vaan pitävät myös elämän lokikirjaa, tallentavat monenlaista kuviin liittyvää oheistietoa.

Gordon Bell kuljettaa mukanaan GPS-paikanninta, joka määrittää kuville ajan ja paikan. Fiilikset ja päässä pyörivät ajatukset hän kertoo kameran digitaalinauhuriin. Sinne tallentuvat myös tiedot tavatuista ihmisistä ja heidän kanssaan käydyt keskustelut.

SenseCam onkin osa laajempaa MyLifeBits-hanketta, jonka tavoitteena on tallentaa digitaalisesti ihan kaikki ihmisen elämästä: kaikki, mitä ihminen on ajatellut, nähnyt, kuullut, lukenut, puhunut, kirjoittanut ja jopa tuntenut.

Herra Bellin testiarkisto sisältää muun muassa 58 000 valokuvaa, 122 000 sähköpostiviestiä, 800 sivua terveystietoja, kaikki nettisivut, joilla hän on vieraillut, listan kirjoista, jotka hän on lukenut ja etiketit viineistä, joista hän on erityisesti nauttinut.

Bell myös luo hakujärjestelmää, joka helposti löytää minkä tahansa tallennetun tiedon. Eikä yritys jää tähän. Hän haluaa myös ohjelman, joka aikatietojen ja muun informaa¬tion avulla pystyy omin nokin rakentamaan ihmisen elämän episodeista elokuvaa. Sen jälkeen esimerkiksi lomamuistot, jotka tuppaavat vuosien kuluessa haalistumaan, on helppo pitää elävinä kuin eilinen päivä.


Auttaa aivojen häiriöissä

Jatkuvatoimista kameraa kehitetään paitsi huviksi myös hyödyksi. Se voi auttaa esimerkiksi Alzheimerin taudista ja muista dementiasairauksista kärsiviä. Tätä on jo kokeiltu Addenbrookin sairaalassa Britannian Cambridgessa.

Tohtori Emma Berry, joka työskentelee sairaalassa kliinisenä  psykologina, esitteli alustavia tuloksia viime keväänä Britannian psykologian seuran kokouksessa. Eräs potilas, joka ei tavallisesti  ollut muistanut mitään edes viiden päivän takaisista tapahtumista, pystyi kameran pitämän kuvapäiväkirjan avulla palauttamaan mieleensä yksityiskohtia monen kuukauden takaa.

Kuulun MIT:n, Massachusettsin teknisen korkeakoulun, medialaboratoriossa tietojenkäsittelytekniikan tutkijat Rana El Kaliouby, Rosa¬lind Picard ja Alea Teeters  kehittävät Self-Camia, jonka he uskovat auttavan autistisia ihmisiä ilmeiden ja eleiden ja sanattomien viestien tulkinnassa.

Laite koostuu kaulassa kannettavasta videokamerasta ja vyöhön kiinnitettävästä tietokoneesta, jonka ohjelma toimii tunneproteesina, erittelee keskustelukumppanin kasvojen ja pään liikkeitä ja arvioi, onko tämä kiinnostunut, keskittynyt, epävarma, väsynyt, samaa vai eri mieltä, ja niin edelleen. Jos kuulija alkaa näyttää kyllästymisen merkkejä, ohjelma käynnistää värinähälyttimen varoitussignaaliksi.


Sopii myös tutkimuskäyttöön

Jatkuvatoimisen kameran käyttömahdollisuuksista varmasti vain pieni osa on pystytty edes kuvittelemaan. Automaattikamera voi toki olla myös kiinteä ja tallentaa jotain tutkimuskohdetta, vaikka lapsen elämää.

Mediatutkija Deb Roy MIT:n Media Labista kuvaa lapsensa kolmea ensimmäistä elinvuotta kunnianhimoisessa Human Speechome -hankkeessa. Hän on asentanut kotiinsa yksitoista videokameraa, jotka on varustettu kalansilmälinssillä. Hän aikoo koota 400 000 tuntia video- ja audiodataa, jota analysoimalla hän yrittää ymmärtää entistä syvällisemmin ihmisen puheen kehitystä. Tietoa on tarkoitus hyödyntää esimerkiksi puhuvan robotin kehittämisessä.


Kuvausoikeus perustuslakiin?

Tekninen edistys pakottaa pohtimaan myös kuvausetikettiä. Haluatko sinä, että aina johonkin tallentuu, missä olet ja kenen kanssa?

Olisi kuitenkin liian suoraviivaista olettaa, että uusi tekniikkaa automaattisesti kaventaa yksityisyyttä. Taukoamaton kamera voi myös tuoda uutta yksilönsuojaa.

Steve Mann on kehitellyt ajatusta kansalaisvalvonnasta, joka toimisi vastakohtana nykyiselle kameravalvonnalle.
Automaattikamera voisi kuvata koulukiusaajan, työpaikkakiusaajan, raiskaajan, pedofiilin, perheväkivallan tai vaikka poliisin, joka ylittää valtuutensa. Voi, mutta saako?

Ranskassa kysymys kuvausoikeudesta on jo noussut pintaan. Siellä säädettiin viime maaliskuussa laki, joka kieltää "kamerahuliganismin", estää amatöörikuvaajia kuvaamasta ja levittämästä väkivaltaisia kuvia ja videoita.
Lakiin ujutettiin kuitenkin myös toinen kielto. Se estää harrastajakuvaajia kuvaamasta väkivaltaa, jota valtion viranomaiset käyttävät virkatoimiaan harjoittaessaan.

Sananvapautta puolustava kansainvälinen Journalistit ilman rajoja -järjestö on arvostellut viranomaisten saamaa kuvaussuojaa. Järjestön mukaan jokamiehen oikeus kuvata vahvistaa oikeusturvaa. Esimerkiksi Egyptissä bloggerit taannoin paljastivat videonauhoituksilla, että kidutusta edelleen harjoitetaan säännöllisesti, journalistien järjestö muistuttaa kannanotossaan.



Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



SenseCam: research.microsoft.com/sendev/projects/sensecam/

Sisältö jatkuu mainoksen alla