13 tieteen faktaa hyttysistä
Jos hyttynen saa ruokailla rauhassa, se imee verta noin kaksi kertaa painonsa verran. Kuva: Kimmo Taskinen/HS
Jos hyttynen saa ruokailla rauhassa, se imee verta noin kaksi kertaa painonsa verran. Kuva: Kimmo Taskinen/HS

Kesälomat ovat käsillä, ja niin ovat myös hyttyssodat. Koska hyttyset ottavat sinusta kaiken irti, ota sinä puolestasi ote hyttysistä.

Tutustu viholliseen ja opi puolustautumaan.

Kolmentoista kohdan pikakurssimme kertoo, mitä hyttysistä ja hyökkäysten torjunnasta nykyään tiedetään.

1 Kaksi pirullista sukua

Suomessa elää noin 40 hyttyslajia, joista meitä onneksi vainoaa ainoastaan kymmenkunta, ja niistäkin todella äkäisiä on vain noin puolet. Pahimmat kiusankappaleet ovat Aedes-suvun metsähyttynen, Aedes communis, ja korpihyttynen, Aedes punctor. Kumpikin laji elää lähes koko maassa, mutta valtasuhteet vaihtelevat.

Etelä-Suomessa yhdeksän hyttystä kymmenestä kuuluu metsähyttysiin, korpihyttystä tavataan vain soilla. Järvi-Suomen jälkeen korpihyttynen yleistyy, ja Keski-Suomessa lajit ovat suunnilleen tasavahvat. Lapin havumetsävyöhykkeellä metsähyttynen harvinaistuu ja valtaan siirtyvät korpihyttynen ja taigahyttynen, Aedes pionips.

Anopheles-suvun horkkahyttysiä on Suomessa kolme-neljä lajia. Niitä tavataan vain etelässä, mutta pahaksi onneksi ne viihtyvät sisätiloissa, asuinrakennuksissa ja eläinsuojissa.

Vähiten harmia tuottavat Culiseta-suvun kirsihyttyset ja Culex-suvun lintuhyttyset. Kirsihyttyset ovat isoja mutta arkoja, lintuhyttyset taas ovat erikoistuneet imemään verta linnuista ja sammakkoeläimistä ja pistävät meitä vain satunnaisesti. Urbaani lintuhyttynen, viemärihyttynen, voi kuitenkin joskus jopa piinata cityihmisiä.

2 Lapin räkkä kamalin

Suomen hyttyskauhuista legendaarisin on Lapin räkkä. Sillä tarkoitetaan miljardien hyttysten ja niitä pienempien pirulaisten, mäkäräisten ja polttiaisten, massaesiintymää, jollaista ei tavata Etelä-Suomessa käytännössä koskaan.

Syitä räkkään on monia. Ensinnäkin korpi- ja taigahyttyset kehittyvät  sulamis- ja sadevesien lammikoissa. Kun pohjoinen talvi on yleensä luminen, soilla, allikoissa ja lampareissa riittää hyttysille sikiämismahdollisuuksia. Toiseksi Lapin kesä on lyhyt, ja kaikki hyönteiset tulevat esiin yhtä aikaa.

3 Kiusaa koko kesäksi

Hyttyskausi alkaa periaatteessa keväällä heti ilmojen lämmettyä. Silloin ovat liikkeellä aikuisina talvehtineet horkkahyttyset, kirsihyttyset ja lintuhyttyset. Joltakin näistä saamme yleensä ensimmäisen pistoksemme.

Samaan aikaan kesän varsinainen kiusa odottaa sulavesilammikoissa: niissä kelluvat edellisen kesän metsä-, korpi- ja taigahyttysten munat. Kun lumet sulavat ja munat saavat happea, ne aloittavat kehityksensä. Kevään lämpimyyden mukaan ensimmäinen Aedes-sukupolvi on lennossa kahden-kolmen viikon päästä lumien sulamisesta.

Juhannuksen maissa Etelä-Suomessa voi siis liikkua jo toinen tai kolmas sukupolvi. Pohjois-Suomessa ensimmäinen polvi valmistuu yleensä kesäkuun puoliväliin. Tästä syystä parveilu on koko maassa sankkaa keskikesän juhlan aikaan. Niinpä Aedes-suvun hyttysiä kutsutaan myös juhannushyttysiksi. 

Heinä-elokuussa ininä monipuolistuu. Silloin ovat liikkeellä myös aikuisiksi ehtineet uuden sukupolven horkka-, kirsi- ja lintuhyttyset.

Hyttyskausi loppuu viimeistään ensimmäisiin pakkasiin.

4 Iskijät liikkuvat hämärissä

Verivihollisemme, Aedes-suvun hyttyset, pysyttelevät päivän kuumimmat tunnit kasvillisuuden seassa mutta lähtevät liikkeelle iltahämärissä. Silloin ne hyökkäävät kimppuun sinnikkäinä ja pelottomina parvina ja antautuvat estottomasti läiskittäviksi.

Anopheles-suvun hyttyset ovat yökukkujia. Ne lähtevät liikkeelle aedeksiakin myöhemmin. Ne istuutuvat imemään pitkät takaraajat pystyssä. Raajat rekisteröivät ilman liikettä, minkä vuoksi horkkahyttysiä on erittäin vaikea saada hengiltä. Ne ovat tiessään, ennen kuin kämmen ehtii läjähtää.

Yöllä liikkuvat myös urbaanit lintuhyttyset. Ne kapuavat ulos viemäriputkista ja sadevesikouruista, lentävät asuntoihin avoimista ikkunoista ja iskevät kiinni lähes äänettö­mästi.

Kirsihyttysen pistosta voi pitää jonkinlaisena saavutuksena. Culiseta-parven saa näet ympärilleen vain, jos istuu aivan hiljaa paikallaan metsässä keskellä yötä.

5 Lämpöohjus osaa täsmäiskun

Hyttyset löytävät meidät hajun, ulkomuodon ja lämmön perusteella. Noin sadan metrin päästä ne haistavat hengityksemme tuottaman hiilidioksidin. Noin kymmenen metrin päästä ne saavat meihin näkökontaktin. Päästyään kolmen metrin päähän ne aistivat meistä huokuvan lämmön. Silloin mitään ei ole tehtävissä. Kohta pistää. Tuntosarvien kärjissä sijaitsevat lämpöreseptorit ohjaavat hyttysen verisuonen päälle.

Myös hajusukaset ovat tuntosarvissa. Nykykäsityksen mukaan hyttyset etsivät uhreja paitsi hiilidioksidin myös muiden hajujen avulla.

Mitä nämä hajut tarkkaan ottaen ovat, on vielä epäselvää. Se tiedetään, että kaikilla selkärankaisilla eläimillä on luontaisia hajumolekyylejä, joista osa houkuttelee hyttysiä, osa karkottaa niitä ja osa naamioi houkuttimia tunnistamattomiksi.

Ihmisen hiestä on eristetty yli 270 ainesosaa, joten on melkoinen työmaa selvittää, mikä tekee mitäkin. Puolentusinaa yhdistettä on kuitenkin jo tarkemmassa syynissä.

6 Joissakin meistä on vetovoimaa

Moni väittää, että metsäretkellä tai kesämökin verannalla hyttyset hyökkäävät juuri hänen kimppuunsa mutta jättävät muut rauhaan. Ilmiö ei ole näköharhaa eikä johdu siitä, että toisilla on alhaisempi valituskynnys kuin toisilla. Tutkimukset osoittavat, että hyttysillä tosiaan on ”suosikkeja”. Kokeissa ne seuraavat lähes säännönmukaisesti näiden hyttysmagneettien hajujälkeä.

Vaikka me kaikki eritämme ja hikoilemme samoja yhdisteitä, kemiallinen cocktailimme on yksilöllinen. Lopullinen ”magneettisuutemme” määräytyy ilmeisesti sen mukaan, miten väkeviä kemikaalimme ovat ja mitkä ovat niiden suhteelliset pitoisuudet.

7 Syö ja pissaa yhtä aikaa

Jos hyttynen saa ruokailla rauhassa, se imee verta noin kaksi kertaa painonsa verran - joskus jopa kolme. Tämä voi olla hyttysen painon mukaan mitä tahansa millilitran sadas- ja kymmenesosan välillä. Saadakseen koko lastin mahtumaan ja minimoidakseen painonnousunsa imevä hyttynen poistaa nestettä elimistöstään. Tarkkasilmäinen uhri voi havaita tämän hyttysen peräpäästä puristuvana pienenä pisarana, joka tipahtaa iholle.

Kun hyttynen on syönyt vatsansa pinkeäksi, se ei yleensä jaksa lentää, vaan useimmiten se pudottautuu lähelle maanrajaa sulattelemaan ateriaansa.

8 Puudutus estää hoksaamasta

Hyttysenpistoissa on eroja. Jokin hyttynen ehtii imeä itsensä puolilleen, ennen kuin uhri edes huomaa ruokailemaan tälläytyneen vieraan, kun taas toinen tuikkaa imukärsänsä ihoon niin kipeästi, että pääsee heti hengestään. Kipukokemuksen eroja selittävät osittain yksilölliset tekijät, mutta jotkin lajit myös pistävät kipeämmin kuin toiset.

Koollaan kauhistuttavat kirsihyttyset ovat vaatimattomimpia pistäjiä. Niiden pistoa tuskin huomaa, jos ei satu havaitsemaan itse hyönteistä. Myös nilkkoihin ja varpaisiin erikoistuneen piskuisen Aedes cinereuksen pisto on olematon. Senkin huomaa yleensä vasta paukaman noustua.

Joidenkin havaintojen perusteella kipeimmin pistäviä lajeja ovat etelärannikolla elävä elohyttynen, Coquillettidia richiardii, ja lounaisrannikolla tavattava luhtahyttynen, Aedes dorsalis. Hiljattain Etelä-Ruotsissa aiheutti ongelmia Aedes sticticansin massaesiintymä. Paikalliset kokivat hyttysten piston niin kipeäksi, etteivät voineet olla ulkona. Meillä laji on onneksi harvinainen.

Piston kivuliaisuuden eroja selittänee hyttysten syljen sisältämä puudutusaine. Ilmeisesti joidenkin lajien puudutusaineet ehkäisevät kipua tehokkaammin kuin toisten.

9 Proteiini nostaa paukaman

Hyttysen imukärsässä on kaksi putkea: toisella se imee verta, toisella ruiskuttaa pistokohtaan sylkeään. Tämä helpottaa ruokailua, sillä syljen proteiinit estävät veren hyytymistä.

Lasku vaivattomuudesta lankeaa meille: vähän päästä pistokohtaan kohoaa kutiava paukama. Se on allerginen reaktio. Vieraat valkuaisaineet hälyttävät elimistömme puolustusjärjestelmän, joka käynnistää vasta-aineiden valmistuksen. Niiden rynnäkkö vapauttaa ihon syöttösoluista histamiinia, joka turvottaa ihon.

Lähes kaikki meistä, peräti 90 prosenttia, saavat hyttysistä allergisen reaktion. Sen voimakkuuden ratkaisee toisaalta oman immunologisen järjestelmän herkkyys, toisaalta altistus: mitä useammin hyttynen pistää, sitä nopeammin immuunijärjestelmä sopeutuu vieraisiin aineisiin ja sitä lievempi on reaktio.

Tilanne on kuitenkin kurja sikäli, että sietokyky on hankittava joka vuosi uudelleen - ellei satu asumaan Lapissa. Siellä joka toinen ”syödään” niin perusteellisesti, että elimistöön kehittyy immuniteetti. Meillä muilla sietokyky vahvistuu vähin erin kesän edetessä ja katoaa jälleen talven kuluessa.

Koska eri hyttyslajeilla on syljessään erilaisia antigeeneja, myös immuunijärjestelmämme toimii lajikohtaisesti. Monet ovat havainneet tämän matkustaessaan toiselle puolelle Suomea tai toiseen maahan. Kun kotipuolen hyttysistä saa vain pieniä paukamia, vierailualueen hyttyset nostattavat suuria moukkuja, jotka kutisevat silmittömästi.

10 Joukossa kärsit vähemmän

Jotkin eläimet, esimerkiksi porot, ovat oppineet hämäämään hyttysen kompassia manipuloimalla hajujälkeään. Kun ne kerääntyvät tokkaan, yksittäisten eläinten hajut sekoittuvat niin, ettei hyttynen enää löydä uhriaan. Haju on sakeimmillaan lauman keskellä, joten kesäfestivaaleilla kannattaa piiloutua yleisön uumeniin.

Luonnossa liikkujatkin voivat ottaa oppia poroista taukopaikkaa etsiessään. Räkkäaikaan porot hakeutuvat hiekkapohjaisille aukioille, joilta ilma nousee suoraan ylöspäin. Näin hajujälki ei leijaile kasvillisuuden seassa lentelevien hyttysten nenään.

Aina tulitusta ei kuitenkaan voi välttää. Silloin muista: älä huido. Kun hengitys kiihtyy ja hiki nousee pintaan, hyttyset oikein riemastuvat.

11 Päälle kunnon tamineet

Jos olet menossa kalaan, marjaan tai sieneen ja epäilet joutuvasi hyttyshyökkäyksen kohteeksi, varustaudu oikeanlaisilla vaatteilla. Muista, että hyttysen imukärsä läpäisee helposti ohuet housut ja sukat. Huolehdi, etteivät hyttyset pääse sisään housunpuntista. Jätä mahdollisimman vähän ihoa paljaaksi. Sivele kaikki paljaat paikat hyttyskarkotteella. Voit käyttää sitä myös sukkiin, kunhan muistat, että karkotteet saattavat turmella tekokuituja.

12 Karkote ratkaisee paljon

Hyttyskarkotteita on tarjolla kahdenlaisia: kasveista uutetut karkotteet ja kemikaaleista rakennettu dietyylitoluamidi eli deet.

Luonnollista hajuamme peittävät luontaiskarkotteet ovat kokeissa osoittautuneet varsin tehottomiksi. Sen sijaan Yhdysvaltain armeijan alun perin kehittämä deet toimii periaatteessa sitä paremmin, mitä vahvempaa se on.

Vahvin Suomessa myytävä deet-tuote on 50-prosenttinen. Maailmalla on kaupan jopa 100-prosenttista deetiä, mutta meillä näin voimakkaita karkotteita ei tarvita.

Deetin toimintamekanismi on ollut arvoitus, mutta viime vuonna Kalifornian Davisin yliopiston tutkijat pääsivät edes pikkuisen jyvälle. Deetistä haihtuu yhdisteitä, jotka iskevät hyttysen hajureseptoreihin sen pyrkiessä iholle.

Tyrmäävätkö yhdisteet kamaluudellaan vai häiritsevätkö ne hajureseptoreiden toimintaa, ei vielä tiedetä.

Uusiakin karkotteita etsitään. Maailman laboratorioissa testataan hajumolekyylejämme siinä toivossa, että niistä löytyy luontaisia torjunta-aineita, joita väkevöittämällä saataisiin lisää aseita hyttyssotaan.

13 Torju tuskaa ennakolta

Vaikka suojautuisimme kuinka, iskuja tulee silti. Hyttysen pistoihin ei ikävä kyllä ole samanlaista siedätyshoitoa kuin ampiais- tai mehiläisallergiaan, mutta jos tiedät olevasi herkkä hyttysille, voit lievittää tuskaa ennakkoon.

Suomalaisten ihotautilääkäreiden sinnikkyyden ansiosta tiedetään, että erityisesti setiritsiini-antihistamiini tarjoaa melkoisen helpotuksen: paukamat pienenevät 40 prosenttia ja kutina vähenee 70 prosenttia. Lääke tehoaa parhaiten, kun otat sen pari tuntia ennen kuin laittaudut hyttysten syötäväksi. Jälkihoidoksi paukamiin sopii hydrokortisoni.

Vihollinen pistää tarpeeseen

Niin ikäviä kuin hyttyset ovatkin, meidän pitää myös ymmärtää niitä. Hyttysnaaraat, jotka meitä vainoavat, tarvitsevat verta muniensa ravinnoksi. Ilman veriuhriamme naaras ei yltäisi lähellekään normaalia 150-200 munan tuottoaan.

Hyttyskoiraista ei ole kiusaa. Ne lentävät kukasta kukkaan ja elävät medellä ja muilla kasvien sokeripitoisilla nesteillä.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Asiantuntijana on ollut Suomen hyttysguru, Oulun yliopiston hyönteistutkija Juhani Itämies.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2007

Kansa vinkkaa: koeta kuppihoitoa

Jos saat hyttysistä pahoja paukamia, testaa tämä kotikonsti. Pane pistokohdan päälle esimerkiksi kuuma kahvikuppi.

Kukaan ei  tietääksemme ole kokeillut menetelmää hyttysenpistoihin, mutta ampiaisenpistoihin ja paarmojen puremiin se kuulemma auttaa.

Kuumuus laimentaa ampiaisen myrkyn ja paarman syljen proteiinit, eikä allergista reaktiota synny.

Edellytyksenä on, että lämpökäsittely tehdään heti iskun jälkeen. Jos menetelmä toimii hyttysen¬pistoihin, lämpöpussista tullee jokaisen kesämökin välttämätön hyötytavara.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.