Ekologisuus on nyt taajamasuunnittelun hitti, eikä siihen välttämättä tarvita edes uusia tekniikoita, vain nykyisten luovaa yhdistelyä.



Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2009


Ekoudesta on tullut uusi kuntamuoti.
Uusikaupunki, Mynämäki, Kuhmoinen, Padasjoki ja Parikkala käynnistivät viime vuonna hankkeen Kohti hiilineutraalia kuntaa. Espoo puolestaan hakee Euroopan vihreän pääkaupungin titteliä.

Lisäksi suomalaiset suunnittelevat Kiinaan kokonaan uutta ekokeidasta, ja Britanniassa kiistellään pääministeri Gordon Brownin ideasta pystyttää kokonaista kymmenen ekokaupunkia.

Onko nyt keksitty nerokas tapa kesyttää ilmastonmuutosta ruohonjuuritasolla, vai onko menossa vain uusi viherpesukampanja? Otetaanpa selvää.

Tehdään ensin mielikuvitusvierailu ekokaupunkiin.

Ekokaupungissa autoillaan kyberkulkimella

Kuvitellaan itsemme aikamatkalle 2010-luvun EcoCityyn, jota suomalaiset suunnittelevat Kiinaan Beijingin lähelle.
Noustessamme aikakoneesta hämmästelemme ensimmäiseksi liikennettä.

Kaduilla kulkee hiljaa hieman oudon näköisiä mutta kuitenkin autoa muistuttavia kulkuneuvoja, CyberCabeja. Onneksi niillä matkustaminen on helppoa.

Kutsumme kyberkulkimen paikalle kännykällä. Satelliittipaikannusjärjestelmä ohjaa kulkuneuvon viereemme.

Kännykkä toimii myös avaimena. Astumme sisään ja ilmoitamme CyberCabille määränpään. Sitten vain istumme kuin taksin takapenkillä, sillä automaattiauto kulkee itsestään mukavinta mahdollista reittiä pitkin, sähköllä tietenkin. Maksu veloitetaan automaattisesti tililtä.

Ajokortit on ekokaupungissa siirretty museoon, tarpeettomina. CyberCabia on yhtä helppo käyttää kuin hissiä. Oikeastaan kulkuneuvo onkin eräänlainen hissi eli vaakahissi, jota ympäristöajattelija Eero Paloheimo on, kaiken muun muassa, ideoinut kirjassaan Syntymättömien sukupolvien Eurooppa. Kirja käännettiin kiinaksi muutama vuosi sitten, ja se antoi kimmokkeen uuden ekokaupungin suunnittelulle.

CyberCabin voi toteutettaa nykyisellä tekniikalla, korostavat asiantuntijat. Kaikki osatekniikat ovat saatavissa; tarvitaan vain pioneereja, jotka yhdistävät palikat.

Suomessa suunniteltiinkin muutama vuosi sitten Vantaa Aviapolikseen ja Tampereen Hervantaan automaattista väylätaksia, joka olisi paljolti samanlainen kuin CyberCab mutta kulkisi ainakin alussa tiettyä reittiä pitkin (Hissi vie uusiin suuntiin, Tiede 1/2005, s. 12-13). Sittemmin hankkeen ympärillä on kuitenkin vallinnut hiljaisuus.


Pioneereja ehkä kaivataan täälläkin. Jos CyberCabin uskotaan toimivan Kiinassa, eikö vastaavaa kannattaisi kokeilla saman tien Suomessakin?


Sähköautojen latauspisteistä se lähtee

Jotain toki tehdään kotikulmillakin. Espoon kaupunki hankkii, yhteistyössä Fortumin kanssa, käyttöönsä kymmenkunta hybridi- ja sähköautoa. Latauspisteitä olisi alussa viisi.  Uusikaupunki suunnittelee puolestaan tuulisähköliikennettä. Rakennettaisiin lisää tuulivoimaloita, jotka tuottaisivat sähköä sekä autoihin että yleensä verkkoon. Latauspisteinä käytettäisiin lämmitystolppia.

Pienellä annoksella mielikuvitusta ja optimistista ajattelua voi helposti nähdä, miten tällaiset pienet askeleet lopulta synnyttävät uudenlaisen liikenteen.

Ensin tulee sinne tänne sähköajoneuvojen latauspisteitä sekä vedyn tai biodieselin tankkausasemia. Määrä kasvaa aluksi hitaasti, mutta pian sähköautoja, mopoautoja ja hybridejä sekä sähköavusteisia ja tavallisia polkupyöriä liikkuu kaduilla jo aika paljon. Samaan aikaan paranee joukkoliikenne.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö liikenteessä loppuu vähitellen, melkein huomaamatta. Jonakin päivänä kaikki vain on toisin.

Lopulta, kun kaikista kaupungeista on tullut ekokaupunkeja, ihmetellään, miten 1900- ja 2000-luvulla asuinympäristöä pystyttiin rakentamaan niin epäekologisesti ja epätaloudellisesti.


Uudenlainen taajama luodaan tutuista osista

Muu kuin liikenne näyttää ekokaupungissa päällepäin tutulta. Tuulimyllyt pyörivät, aurinkopaneelit kimmeltävät, lämpöpumput hurisevat, ja biovoimalat kehräävät jätteistä sähköä.

Tällaista tulee olemaan esimerkiksi Songdon kaupungissa, jota rakennetaan Korean rannikolle, Sŏulin ja Incheonin lähelle. Vuonna 2014 Songdossa on määrä asua 65 000 henkeä, ja työntekijöitä siellä on päivittäin 300 000. Hanke on saanut joukon ympäristösertifikaatteja ja Sustainable Cities Award -palkinnon.

Bussit kulkevat vetypolttokennoilla. Sähköautoille rakennetaan latauspisteitä. Autoja tosin tarvitaan vain vähän, koska kaupunki on suunniteltu jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden paratiisiksi.

Polttokennolämmitysvoimala tuottaa sekä lämpöä että sähköä. Jätteet kuljetetaan alipaineputkissa, joten jäteautot tulevat lähes tarpeettomiksi.

Monet ratkaisut ovat täysin näkymättömiä, esimerkiksi se, että rakennusmateriaalina aiotaan käyttää energiatehokkaasti valmistettua iCRETE-betonia.

Tällä tavoin tunnetuista ratkaisuista luodaan uusi kokonaisuus.


Vanhat keskukset vihertyvät huomaamatta

Vielä näkymättömämpiä ovat ekologistavat muutokset vanhoissa kaupungeissa.

Uusikaupunki hyödyntää Yaran lannoitetehtaan jätelämpöä kaukolämpöverkossa. Biopolttoaineyritys Rovina tekee kalanperkuujätteistä biodieseliä öljylämmitykseen.

Parikkalassa pohditaan lietelannan biovoiman hyödyntämistä. Edellytykset ovat hyvät paikassa, jossa toimii tuhannen emakon sikala. Nautaeläimiäkin löytyy nelisentuhatta. Mynämäellä suunnitellaan olkien, naattien, kantojen ja risujen käyttöä biopolttoaineiden raaka-aineina.

Mökkikunnissa, kuten Kuhmoisissa ja Padasjoella, pohditaan mökkien energiataloutta. Kuhmoinen suunnittelee energiaopasta, joka on suunnattu erityisesti mökkeilijöille.

Matkustustarvetta vähentävä videoneuvotteluverkko on tekniikan parantuessa helppo levittää kaikkialle. Uudessakaupungissa ammattioppilaitoksella on videoneuvottelujärjestelmä, josta yritykset voivat vuokrata palvelinaikaa. Padasjoki aikoo aloittaa videoneuvottelukokoukset.

Yhtään nollapäästökaupunkia ei vielä ole

Kuulostaa aika epäeksoottiselta. Samanlaisia parannuksia tehdään monissa muissakin kunnissa. Varmaan joka kunnasta löytyy jotakin ekologista.

Miten sitten ekokaupunki voi erottua muista? Eikö koko käsite ole vaarassa vesittyä, kun mikä tahansa kylä voi julistaa itsensä ekologiseksi?

Periaatteessa ero on helppo tehdä mittaamalla päästöt kasvihuonekaasuina henkeä kohti. Ekologinen on kaupunki, jonka kasvihuonepäästöt ovat nolla ja joka silti tarjoaa kaiken ja mieluummin enemmän kuin tavallinen asutuskeskus.

Yhtään nollapäästökaupunkia ei vielä ole, mutta ekokaupungeiksi voimme kelpuuttaa kunnat, jotka vähentävät päästöjä enemmän ja ripeämmin kuin muut.


Ekologisuutta monesti vaikea verrata

Käytännössä ekologisuuden mittaaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista.

Eteläruotsalainen Växjö ilmoittaa olevansa Euroopan vihrein kaupunki. Kasvihuonepäästöt ovat alle kolme tonnia asukasta kohti.

Uudessakaupungissa päästöt olivat Varsinais-Suomen energiatoimiston laskelmien mukaan vuonna 2006 noin 71 tonnia per asukas, kun lannoitetehdas lasketaan mukaan, ja ilman lannoitetehdastakin 12 tonnia.

Silti on vaikea sanoa varmasti, onko Växjö ekologisempi kuin Uusikaupunki. Jos on, niin ero on todennäköisesti pienempi kuin nykyiset luvut näyttävät.

Professori Jyri Seppälä Suomen Ympäristökeskuksesta SYKEstä huomauttaa Ympäristö-lehdessä, että Växjö on laskenut mukaan vain oman kunnan alueella syntyvät päästöt.

Useimmat kaupungit kuitenkin tuovat ruokansa ulkopuolelta. Jossain muualla tuotetaan ja käytetään lannoitteita ja fossiilisia polttoaineita tämän ruoan tuottamiseen. Kaikki kaupungit kuluttavat terästä, sementtiä ja monia muita materiaaleja, jotka tuotetaan muualla.

Kaupunki, joka itse keskittyy kevyeen ja sisäsiistiin teollisuuteen, voi olla suuri saastuttaja, jos tuonti sisältää paljon päästöjä.

Toisaalta kaupunki, jossa on lannoitetehdas, sementtitehdas tai muu hiilidioksidin tupruttaja, voi olla erittäin ekologinen, jos muualla on riittävän suuri hiilinielu.

Esimerkiksi Etelä-Korean Songdossa kaikki näyttää kauniilta, mutta kertomatta jätetään, kuinka paljon asukkaiden ja työssäkävijöiden huolto synnyttää päästöjä ulkopuolella.

Suomalais-kiinalainen ekokaupunki niin ikään keskittyy saastuttamattomaan teollisuuteen. "Hiilipitoiset" tavarat tuotettaisiin muualla, ja epäselvää on, kuinka suureksi tuonnin ekologinen jalanjälki muodostuisi.

Sama koskee muita suuria ekokaupunkihankkeita, kuten Masdaria (ks. Tervetuloa ekomekkaan!, Tiede 8/2008, s. 46-47, tai www.tiede.fi/arkisto) ja Zigguratia Arabiemiirikunnissa sekä Dongtania Kiinassa.


Mukaan pitäisi laskea myös tuontipäästöt

Ensimmäinen luotettava menetelmä kaupunkien "ekouden" mittaamiseksi syntyy, kun mukaan aletaan laskea tuontipäästötkin. Näin on tarkoitus toimia Uudenkaupungin, Mynämäen, Kuhmoisten, Padasjoen ja Parikkalan hiilineutraaliushankkeessa, johon osallistuu myös SYKE ja alan tutkijoita. (Ks. laatikko Kohti hiilineutraalia kuntaa.)
Kun "ulkoistetut" päästöt lasketaan, pystytään esimerkiksi päättämään, kannattaa ruokaa tuoda läheltä vai kaukaa.

Lähiruokaa on sekä meillä että muualla vuosia mainostettu ekologisena ja muutenkin hyvänä vaihtoehtona. Ruoan maku, terveellisyys ja hiilipäästöt riippuvat kuitenkin pääasiassa muusta kuin kuljetusmatkasta.

Esimerkiksi tomaatti, joka on viljelty Espanjassa ympäristöystävällisesti ja kuljetettu laivalla Suomeen, voi olla hiilineutraalimpi kuin lähitomaatti, joka on kasvatettu suurella energiamäärällä viereisessä kasvihuoneessa. (Ks. Lähiruoka ei palloa pelasta, Tiede 3/2009, s. 34-35, tai www.tiede.fi/arkisto)


Moottoriradankin voi selittää ekologiseksi

Riittävän luotettavien laskentamenetelmien puuttuessa on turha panna kaupunkeja paremmuusjärjestykseen "ekouden" mukaan.

Päästöjä voi kyllä vähentää, kun katsoo, ettei samalla ruveta saastuttamaan kahta vertaa toisessa paikassa.
- Minä sanon aina, että kunnan on itsensä tärkeintä tietää, missä mennään, kommentoi johtava energia-asiantuntija Anne Ahtiainen Varsinais-Suomen energiatoimistosta.

- On tärkeintä tietää, mennäänkö parempaan vai huonompaan suuntaan. 

Esimerkiksi kannattaa pohtia, kuinka ekologinen on suuri moottorirata: vaikkapa Gotland Ring, jota rakennetaan Gotlantiin. Bensaa palaa, mutta hankkeen puuhamiesten mukaan toiminta on mitä ympäristöystävällisintä. Radalla on tarkoitus järjestää myös ekoajokursseja autoilijoille. Autotehtaat pääsevät testaamaan entistä vihreämpiä moottoreita. Osa moottoriurheilukeskuksen sähköstä tuotetaan tuulimyllyillä.

Lopputulos varmasti onkin myönteinen, jos miljoonien autojen päästöt vähenevät ratakokeiden ansiosta. Mutta voi käydä päinvastoinkin, jos kehitystyö johtaa yhä isompiin ja saastuttavampiin moottoreihin.

Moottoriradan vaikutus on siis epäselvä, mutta yleisesti Gotlannissa on tehty hyvää työtä ympäristövaikutusten laskemiseksi. 

Gotlanti on realistinen esimerkki myös siksi, että saarella toimii sementtitehdas, joka yksinään tuottaa yli 70 prosenttia kasvihuonepäästöistä. Kunnan energiasuunnitelma sisältää skenaarion, jossa kokonaispäästöt silti nollataan.

Tuuli- ja aurinkoenergiaa lisätään Gotlannissa niin, että sähköä pystytään tuottamaan yli oman tarpeen. Ylimääräinen sähkö viedään tasavirtakaapelia myöten mantereelle. Viety ekosähkö syrjäyttää hiiltä jossakin ja kompensoi polttoaineet, joita sementtitehdas tuo saarelle. Näin hiilitase voidaan saada neutraaliksi vuoteen 2025 mennessä.


Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Ruotsi vähentää kunnianhimoisemmin


- Suomen pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen): kasvihuonepäästöt vuoteen 2030 mennessä 4,3 tonniin hiilidioksidia per asukas (nykyään noin kuusi tonnia)
- Tukholma: kasvihuonepäästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä
- Gotlanti: energiahuolto hiilineutraaliksi vuoteen 2025 mennessä


Suomessa Kohti hiilineutraalia kuntaa -hanke


- Tavoite: vähentää kasvihuonepäästöjä sekä seuraavina 2-5 vuotena että 6-20 vuotena enemmän kuin Euroopan unioni edellyttää
- Osanottajakunnat: Mynämäki, Uusikaupunki, Kuhmoinen, Padasjoki, Parikkala
- Osanottajayritykset: Aina Group, Deloitte, Microsoft, Solution Space, TAC Finland, Veikkaus
- Lisäksi 24 muuta yritystä tukee hanketta.
- Muut osanottajat: Suomen ympäristökeskus (SYKE)
Lisätietoja:
www.ymparisto.fi/hiilineutraalitkunnat

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.