Iso osa terveysskandaaleista on huteja. Ne katoavat ihmisten mielestä saman tien - uuden kohun tieltä.


TEKSTI:Jukka Ruukki

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 3/2002




Marina Heinonen muistaa elävästi harmaan marraskuun päivän 1989. Helsinkiin kutsuseminaariin kokoontunut elintarvikeväki sai kuulla maistiaisia hänen viittä vaille valmiista väitöstutkimuksestaan.

Heinosen havaintojen mukaan terveysruokana pidetty maksalaatikko sisälsi niin suuria A-vitamiiniannoksia, että lasten ja raskaana olevien pitäisi haarukoida sitä harkiten. Myrkytyksiä ja sikiövaurioita aiheuttavista pitoisuuksista ei ollut pelkoa, kunhan maksaruokia ei mussuttaisi päivittäin. Pulma poistuisi, kun sianrehun vitamiinipitoisuutta vähennettäisiin.

Tiedonmurunen tarjoiltiin myös medialle, joka painoi saman tien paniikkinappulaa. Iltapäivälehtien otsikot kiljuivat, ettei herkusta, sianmaksasta, ollut enää kuin sianruoaksi. Jutuissa suositeltiin täydellistä maksansyöntikieltoa.

- Oli täydellinen yllätys, että asiasta nousi niin suuri haloo, tunnustaa dosentti Heinonen, joka työskentelee Helsingin yliopiston soveltavan kemian ja mikrobiologian laitoksessa.

Lehdistö syytti tutkijoita ja viranomaisia tiedon pimittämisestä. Heinosen mukaan tutkijat seurasivat tilannetta vuosikausia. Vasta syksyllä 1989 oli käsillä niin painavaa faktaa, että viranomaisilla oli eväitä valistaa elintarvikkeiden suurista A-vitamiinipitoisuuksista.

- Media pelotteli kansalaisia tarpeettomasti, Heinonen sanoo. - Se unohti, ettei maksalaatikko ole myrkky.

Todellisuudessa maksalaatikko oli aika laimeaa kamaa verrattuna maksapihviin. Sadan gramman palasta sai kahden kuukauden A-vitamiiniannoksen.

Maine meni vaikka haitta hävisi

Kansanterveyslaitoksen Jouko Tuomisto on pitkään seurannut tiedotusvälineiden ympäristö- ja terveysuutisointia. Hän jakaa kohujutut kahteen kastiin: oikeisiin ja median luomiin ongelmiin. Enemmistö on huteja; A-vitamiinijupakan osumatarkkuus oli keskimääräistä parempi.

 - Kyse oli terveysriskistä, joka katosi, kun ongelma - rehujen vitamiinipommi - purettiin.

Tutkimusprofessoria surettaa ainoastaan maksalaatikon menetty maine. Maksaruokien kulutus on yhä alamaissa.

Kammo elää sitkeästi myös neuvolan tätien mielessä. - Odottavia äitejä kehotetaan välttämään maksaruokia, vaikka ne ovat hyvä foolihapon lähde, Marina Heinonen huomauttaa. B-vitamiinien ryhmään kuuluva foolihappo on välttämätön ravintoaine, jonka puutos saattaa aiheuttaa sikiölle kehityshäiriöitä.

Media luo omia ongelmia

- Kosovon uraanitauti on puolestaan tyypillinen esimerkki tiedotusvälineiden luomasta skandaalista.

Jouko Tuomisto palauttaa mieleen runsas vuosi sitten käydyn mediailottelun köyhdytetystä uraanista, jota käytettiin ammuksissa Persianlahden ja Balkanin sodissa. Sen pelättiin romuttavan kymmenientuhansien ihmisten terveyden. Ammusten säteilyä syytettiin muun muassa kuuden italialaissotilaan leukemiasta ja kuolemasta.

- Köyhdytetty uraani säteilee hyvin heikosti, vähemmän kuin luonnon uraani, jota on lähes kaikkialla maaperässä, Tuomisto muistuttaa.

Uraanijäämiä etsittiin myös suomalaisten rauhanturvaajien veri- ja virtsanäytteistä.


- He altistuvat uraanille todennäköisemmin kotimaassa, hän lisää.

Suomen maa- ja kallioperässä on runsaasti uraania ja sen seurauksena maailman suurimmat radonpitoisuudet. Uraani on myös myrkyllinen raskasmetalli, joka liukenee pohjaveteen. Maailman terveysjärjestön suositus juomaveden uraanin enimmäispitoisuudesta ylittyy noin miljoonassa suomalaiskodissa. - En muista nähneeni isoja otsikoita aiheesta, Tuomisto virnistää.

 Uraanitautia media ei aio unohtaa. Afganistanin sota on nostanut aiheen uudestaan esiin.

Tutut vaarat unohtuvat

Miksi riskin arviointi menee usein metsään niin lukijalta kuin jutun tekijältä? Tuomiston vastaus on tuttu ja tylsä, mutta ilmeisen tosi: - Asioita on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja arvottaa, jos ei hallitse perustietoja.

Faktojen puutteessa tutut riskit saavat synninpäästön ja syyllisiä etsitään kauempaa. Esimerkistä käy säteily, joka pelottaa, jos se on peräisin vuosia sitten sattuneesta reaktoriturmasta. Kukaan ei tunnu pitävän maaperää tai röntgenlaitteita vaarallisina. - Suomalaisten vuosittaisesta säteilyannoksesta yli puolet on peräisin luonnon radonista, vajaa viidennes lääketieteellisistä tutkimuksista ja vain prosentti Ts˘ernobylin jättämästä laskeumasta, Tuomisto arvioi.

Pelko on perusreaktio

Riskien sysääminen muiden harteille on inhimillistä. Sama pätee kohujen lietsomaan hysteriaan.

- Ihmiselle on luonteenomaista kiinnostua ja kauhistua uhkaavista viesteistä, sanoo dosentti Marjaana Lindeman Helsingin yliopiston psykologian laitoksesta.

Kansalaisten tutkaa herkistää entisestään se, että terveydestä ja ruoasta on tullut uskonnon korvike. Jumalan sijasta ihmiset palvovat omaa ruumistaan, jota varjellaan kaikilta vaaroilta. - Epäterveellisesti elävät ovat tämän päivän synnintekijöitä, Lindeman tulkitsee.

- Paniikkireaktiot ovat evolutiivisesti järkeviä mutta perustuvat harvoin oikeaan tietoon, hän pohtii. - Tässä on yksi selitys siihen, miksi kohut unohtuvat yhtä nopeasti kuin syntyvät.

Toistokoneisto kärjistää viestin

Toinen vastaus on journalismin kiihtyvä ajankierto. 24 tuntia vuorokaudessa päivystyvä uutiskoneisto virittää kuulijan korvien väliin kauhun tasapainon. - Ainoa pysyvä olotila on se, että pitää olla huolissaan, vahvistaa professori Ullamaija Kivikuru. Hän toimii journalistiikan professorina Helsingin yliopistoon kuuluvassa Svenska social- och kommunalhögskolanissa.

Kun samaa uraanitautia pyöritetään jokaisella kanavalla useita kertoja päivässä, viestin vivahteet kärsivät. Kivikuru puhuu tapettivastaanotosta. - Sana "vaarallista" on ainoa asia, joka jää mieleen. - Kukaan ei huomaa, vaikka uutinen kumottaisiin myöhemmin.



Antoiko energiajuoma ENKELINsiivet?


- Näyttö puuttuu

Viime kesänä kiiri länsinaapurista tietoja vaarallisista energiajuomista. Niiden epäiltiin aiheuttaneen kolmen ruotsalaisteinin kuoleman. Nuoret olivat hakeneet purkista puhtia bailaukseen ja nauttineet juomaa viinan kyytipoikana. Kuolinsyyksi veikattiin rasituksen, alkoholin ja juoman yhteisvaikutusta.

Tapausten selvittely on kesken, mutta on juomien syyllisyyttä on vaikea osoittaa sitovasti jälkikäteen. Niiden haitoista on epäilyä, mutta näyttö puuttuu.

Juomat sisältävät B-vitamiineja ja kofeiinia sekä tauriinia. Viimeksi mainittua saa monista tavallisista ruoista, kuten lihasta, mutta juomapurkeissa tätä aminohappoa on ylenpalttisesti. Tauriinin, kofeiinin, alkoholin ja fyysisen rasituksen aiheuttama nestehukka voi olla kohtalokasta. Euroopan unionin tieteellinen elintarvikekomitea suositteli 1999, että asia tutkittaisiin perusteellisesti, mutta kiinnostuneita ei ole ilmoittautunut.

Termi "energiajuoma" on pelkkä kaupallinen jippo: kuppi vahvaa kahvia piristää enemmän kuin purkillinen sokeroitua, vitaminoitua ja värjättyä sokerivettä. Vaikka Suomen mäkihyppyjoukkue kantaa ylpeänä lippalakissaan energiajuoman logoa, tuotteet eivät siivitä lentoa eivätkä sovellu hikisen urakan jälkeisen nestehukan korvaamiseen. Juomien "vaarallinen" ja "huippupiristävä" maine kertovat jos ei muusta niin ainakin onnistuneesta markkinoinnista.


(Ja ketä kiinnostaa?)

Kesällä 2001 kauhisteltiin Balkanilla leviävää verenvuotokuumetta. Paikal-listen asukkaiden lisäksi vaarassa olivat alueella toimivat rauhanturvaajat. Ruotsin terveysviranomaiset varautuivat kuljet-tamaan sairastuneet sotilaansa koti-maahan. Myös Suomen Kosovon-pataljoonalle tiedotettiin verenvuoto-kuu-meesta, ja sotilaille järjestettiin päivit-täin punkkisyynejä.

Huoli ei ollut täysin turha, sillä punkkien puremista ja karjan eritteistä tarttuva tauti on pahimmillaan Ebola-viruksen kaltainen tappaja: jopa kolmannes sairastuneista menehtyy verenvuotoihin. Tauti voi siir-tyä myös ihmisestä toiseen. Oireet muistuttavat tavallista flunssaa. Ajoissa annettu viruslääke saattaa pelastaa potilaan.

Virus putkahti ensi kerran esiin Krimillä 1944, ja se eristettiin Kongossa 1960-luvulla. Tautia esiintyy ajoittain Afrikassa, Aasissa, Lähi-idässä ja Etelä-Venäjällä sekä Balkanilla.

Balkanin epidemian saldoksi jäi 16 varmaa sairastapausta ja kuusi kuolonuhria. Tautiaalto hiipui syksyn myötä, kun olot muuttuivat punkeille epäedullisiksi. Mediaepidemia laantui, koska tuli muuta puhuttavaa.

"Myrkkysilakat"


terveellisempiä kuin liha

Silakat joutuivat viime vuonna Euroopan Unionin hampaisiin, kun dioksiinipitoisuus ylitti komission elintarvikkeille asettamat enimmäisarvot. Bryssel uhkasi Suomea ja Ruotsia pyyntikiellolla. Hätäisimmät ennustivat silakkapihveille syöntikieltoa.

Paniikkireaktion juuret juontavat vuoteen 1999, jolloin belgialaisista siipikarja-tuotteista löytyi suuria määriä dioksiinia. Syyksi paljastuivat valvonta-viran-omaisten huolimattomuus ja saastunut rehu. Skandaalin herkistämä Unioni iski silmänsä silakkaan, jonka myrkky on peräisin luonnosta, Itämeres-tä. Suomalaiset saavat leijonan-osan dioksiinistaan silakoista, mutta silti kokonaisaltistus on meillä paljon pienempi kuin muilla eurooppa-laisilla.

Silakan terveyshyödyt ovat huomat-tavasti suuremmat kuin mahdol-liset riskit. Suomalaiset nappaavat kalasta 60 prosenttia ravinnon mukana tulevasta elintärkeästä D-vitamiinista.

Jos silakka jäisi pois ruokapöydästä, se saattaisi korvautua kovaa rasvaa tursuavilla lihatuotteilla. Ravinnon muu-toksesta syntyvä sydänkuolema-vaara olisi monikymmenkertainen silakoiden dioksiiniriskiin verrattuna. Syöntikiellon sijasta suomalaisten on paremminkin syytä lisätä kalan käyttöä. Enemmistö väestöstä syö kalaa suosituksiin nähden liian vähän.

Eniten ympäristömyrkkyjä on suurissa, yli 15-senttisissä silakoissa.Valtaosa Suo-men silakkasaaliista menee turkis-eläinten rehuksi.



Ammusten uraanista LEUKEMIAA rauhanturvaajille?


Ohiammutut suuremmassa vaarassa Suomessa

Viime vuonna Työterveyslaitos ja Säteilyturvakeskus etsivät uraanijäämiä suomalaisista rauhanturvaajista. Tutkimuksiin patisti kohu, joka syntyi, kun muutamat, lähinnä italialaiset, sotilaat sairastuivat verisyöpään eli leukemiaan. Pian monet muut maat raportoivat uusista syöpätapauksista. Syylliseksi tarjottiin Naton panssarintorjunta-ammusten säteilyä. Ammukset sisältävät köyhdytettyä uraania.

On erittäin epätodenäköistä, että rauhanturvaajien leukemia johtuisi uraaniammuksista. Köyhdytetty uraani on vain lievästi radioaktiivista. Suomen maankamarassa oleva uraani on suurempi riski. Balkanilla ehti palvella yli 60 000 italialaista. Näin suuressa joukossa esiintyy joka tapauksessa leukemiaa ja muita syöpiä.

Uraani on myös raskasmetalli, mutta myrkytyksen vaara on suurempi kotimaassa kuin Balkanilla. Suomen pohjavesiin liukenee paljon uraania ja sen hajoamistuotteita, joita on erityisesti porakaivoissa.



Suunnistus särkee sydämen


- ainakin Ruotsissa.


Klamydiaa ja punkkia syytellään

Moni paniikki rantautuu jostain syystä meille Ruotsista. Vuonna 1992 sydämen-tykytystä aiheuttivat niin sanotut suunnistuskuolemat: Ruotsissa oli kilpasuunnistajaa menehtynyt mystisesti vuosina 1979-1992.

Ruotsalaistutkijat syyttivät äkkikuolemista suunnistajien parissa riehuvaa keuhko-klamydiaepidemiaa. Klamydia voi aiheut-taa flunssan ja tulehduttaa sydän-lihaksen, jolle rasitus on viimeinen niitti.

Teoria jäi todistamatta, mutta Ruotsin urheilujohto määräsi suunnistajat harjoi-tuskieltoon. Myös suomalaiskollegat pääsivät klamydiatestiin. Nuhaneniä kehotettiin välttämään urheilua.

Uusin ja todennäköisin syyllinen on Bartonella-bakteeri, joka aiheuttaa punkkien ja kirppujen välityksellä leviäviä infektioita. Muutamat bakteerikannat vau-rioittavat myös sydänlihasta. Metsis-sä mönkivä on vaaravyöhyk-keessä.

Bakteeria on löytynyt neljän suunnistaja-vainaan sydämestä. Kolmanneksella ruotsalaissuunnistajista on veressään Bartonellan vasta-aineita, valtaväestöstä vain joka kymmenennellä. Bartonellaa ei osattu alun perin epäillä, koska laboratoriotestissä se voi antaa saman-laiset tulokset kuin keuhkoklamydia.



Leviääkö syöpä vesihanasta?


Jos, niin ainakin vähemmän kuin ennen

1980-luvun alussa juomavedestä löydettiin suurehkoja määriä yhdisteitä, jotka saattavat aiheuttaa dna-vaurioita. Muutama hatara väestötutkimus myös väitti, että klooratun veden pitkäaikainen käyttö lisäsi hieman virtsarakko-, munuais- ja peräsuolisyövän vaaraa. Pelko levisi lehdistöön: vesijohtovedestä saa syövän.

Vähitellen selvisi oikea syyllinen, humuspitoinen raakavesi. Mutageeniset yhdisteet syntyivät humuksesta vettä kloorattaessa. Klooraus puolestaan on välttämätöntä, jotta vesijohdoissa ei kasvaisi vaarallisia mikrobeja. Veden-puhdistustekniikan kehityttyä mutageenisuus on vähentynyt kolmannekseen 20 vuoden takaisista luvuista.

Kansanterveyslaitoksen tutkimuksissa mutageeneistä pahin, MX, lisäsi rottien kasvaimia. Tulos ei silti todista, että aine aiheuttaa juomaveteen liittyvät ihmisten syövät. Mikäli yhteys mutageenisuuteen pitää paikkansa, syöpiä kertyi 1970-1980-luvulla vuosittain 50-100. Se on alle 0,5 prosenttia kaikista syövistä.



Sudeksi meni


hyvä kohu:

Leivästä


EI SAAKAAN


seleenimyrkytystä

1989 lehdistö sai samanaikaisesti kaksi herkullista tiedeuutista. Suomalaiset nauttivat liikaa sekä A-vitamiinia että seleeniä. Jälkimmäinen on ihmisille ja eläimille välttämätön alkuaine, jonka puute voi lisätä sydän-sairauksia ja eräitä syöpiä. Suomen maaperässä on niin vähän seleeniä, että sitä ei kerry riittävästi ruokakasveihin, joten saanti on turvattava muilla keinoin.

Vuonna 1984 seleeniä lisättiin lannoitteisiin, mutta vuosikymmenen lopulla oltiin median ja eräiden ympäristötutkijoiden mielestä menossa metsään. Ihmisiä ja eläimiä uhkasi myrkytys ja järviä rehevöityminen.

Maa- ja metsätalousministeriö reagoi vuonna 1990 julkiseen keskusteluun ja vähensi vastoin asiantuntijoiden suosituksia seleenin määrää lannoitteissa. Kahdeksan vuotta myöhemmin se palautettiin entiselle tasolle.

Lehdissä asioista tulee helposti joko-tai-kysymyksiä. Seleenissä kuitenkin ratkaisee annos: hyödyllisen ja myrkyllisen pitoisuuden ero on pieni. Kansanterveysedut puoltavat kivennäisainetäydennystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla