Mikä motivoi gorillaa oppimaan ja käyttämään viittomia? - Uteliaisuus, halu pyytää jotakin, halu jutella asioista, halu ilmaista tunteita, sanoo Francine Patterson. Haastateltavana maailmankuulu tutkija, jonka työ muuttaa käsityksiä eläimen kielenkäytöstä.


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mikä motivoi gorillaa oppimaan ja käyttämään viittomia?
- Uteliaisuus, halu pyytää jotakin, halu jutella asioista,
halu ilmaista tunteita, sanoo Francine Patterson.
Haastateltavana maailmankuulu tutkija, jonka työ muuttaa
käsityksiä eläimen kielenkäytöstä.

Julkaistu Tiede-lehdessä

2/2002

Yksi ihmisten ikiaikaisista haaveista on kyky puhua eläinten kanssa samalla kielellä. Mitä eläimen päässä liikkuu? Voisiko sen aivoituksia ymmärtää? Vai olisiko eläimen sisäinen maailma yhtä vieras kuin ulkoavaruudesta tupsahtaneen muukalaisen?

  vuoden ajan opettanut sille amerikkalaista ameslan-viittomakieltä. Kokon vertaaminen avaruusolioon huvittaa Pattersonia: - En voisi ajatella Kokoa "vieraan älyn" edustajaksi, sillä sen kasvattaminen on ollut kuin lapsen kasvattamista. Sillä on jopa ollut uhmaikänsä kuten ihmislapsella.





Mitä on ameslan?

Amerikkalaisten kuurojen viittomakieli, American sign language eli ameslan, on Yhdysvaltojen neljänneksi käytetyin kieli. Yksittäinen viittoma voi merkitä kirjainta, sanaa tai sanayhdistelmää. Viittomat voi-vat olla täysin keinotekoisia. Ne voivat myös olla ikonisia eli matkia kohdettaan tai metonyymisiä eli liittyä jotenkin kohtee-seensa.

Keinotekoinen on esimerkiksi viittoma isä, jossa asetetaan avoimen käden peu-kalonpää otsaa vasten. Ikoninen on esimerkiksi syödä, jossa kättä liikutetaan suuta kohti ja pois kuin vietäisiin suu-paloja huulille. Pikkuleipä on metonyy-minen viittoma: kädellä "leikataan" toista kämmentä kuin paloiteltaisiin taikinaa.

Ainoat hetket, jolloin Patterson myöntää hänen ja Kokon välillä olevan ymmärtämisvaikeuksia, ovat silloin, kun Koko käyttää viittomakieltä luovasti ja keksii omia viittomia. Vuosi sitten Kokoa laihdutettiin keventämällä sen ruokavaliota. Tällöin viherrehusta tuli Kokolle merkittävä puheenaihe, ja koska sen sanavarastossa ei ollut sopivaa viittomaa, se kehitti uuden koskettamalla kämmenensä sisäreunalla ohimoaan muhkeiden kulmakaariensa vierestä.

  pääsimme samalle aaltopituudelle, mutta vasta paljon myöhemmin tajusimme, miksi Koko viittoi ohimoonsa. Viherrehu, englanniksi browse, kuulostaa melkein samalta kun kulmakarva, (eye)brow. Koko oli kuullut ihmisten käyttävän molempia sanoja ja tiesi niiden merkitykset - testien mukaan se pystyy kääntämään puhuttua englantia viittomakielelle - ja ilmeisesti teki omat johtopäätöksensä sanojen samankaltaisuudesta.

Kohta kaksi ja puoli vuosikymmentä jatkunut Koko-projekti on pitkäaikaisin laatuaan. Kun Patterson aloitti 1972, psykologit Allan ja Beatrice Gardner olivat juuri osoittaneet, että simpanssille voidaan opettaa viittomakieltä. Gorilloja kuitenkin pidettiin juroina ja yhteistyöhaluttomina, eikä niiden älystä tai oppimiskyvystä tiedetty juuri mitään. - Afrikassa vuorigorilloja tutkineen Dian Fosseyn ohella Francine Patterson on muuttanut yleisen mielikuvan gorilloista: vaarallisina hirviöinä pidetyt eläimet on alettu mieltää lempeiksi jättiläisiksi.



1972 Francine Patterson alkaa opettaa viittomakieltä yksivuotiaalle Koko-gorilla-naaraalle tavoitteenaan tutkia gorillan kielellisiä kykyjä.

1974 Koko muuttaa San Franciscon eläintarhasta Stanfordin yliopiston alu-eelle.

1976 Gorillasäätiö perustetaan. Kolmi-vuotias Michael-uros otetaan projektiin toiseksi gorillaksi.

1977 Patterson saa tutkimusapurahan National Geographic Societylta.

1979 Gorillasäätiö muuttaa Kalifornian Woodsiden metsäiselle ylängölle.

1985 Ronald Cohnin valokuva Kokosta ja sen lemmikkikissasta valitaan Time-leh-den vuoden kuvaksi.

1990 Havaijin Mauin saarelta valitaan paikka tulevalle gorillojen suojelualueelle.

1992 11-vuotias Ndume-gorillauros liite-tään joukkoon siinä toivossa, että se pariutuisi Kokon kanssa.

1996 Koko täyttää 25 vuotta heinäkuun neljäntenä päivänä.

1997 Koko-projekti on jatkunut 25 vuotta.


Kolmella merkillä alkuun

  alkoi opettaa Kokoa, se oli vuoden ikäinen.

Patterson sai Kokon kiinostumaan käsistään puhkumalla höyryä gorillasuojan ikkunoihin ja piirtämällä niihin sormellaan. Koko matki innokkaasti. Viittomakielen opetus aloitettiin näyttämällä gorillalle esineitä ja asettamalla sen kädet oikeaan viittoma-asentoon.

Alussa Pattersonin tavoitteena oli vain selvittää, pystyikö Koko oppimaan kolme merkkiä: juoma, ruoka ja lisää. Gorilla osoittautui kuitenkin halukkaaksi viittojaksi, ja vähän yli kolmen vuoden ikäisenä se oli käyttänyt jo yli kahtasataa merkkiä. Näistä 78 täytti Pattersonin asettaman kriteerin, jonka mukaan Kokon katsottiin osaavan viittoman, jos se käytti sitä oikein ja oma-aloitteisesti vähintään puolena kuukauden päivistä.

Patterson tutki Kokon oppimista alusta asti kahdesta eri näkökulmasta. Toisaalta hän kartoitti gorillan kielitaitoa edellä olevan kaltaisten tiukkojen kriteerien mukaan. Toisaalta hän seurasi avoimin mielin Kokon ilmaisuja selvittääkseen, miten se käytti viittomakieltä eri tilanteissa.

Patterson väitteli alankogorillan kielellisistä kyvyistä Stanfordin yliopistossa 1979. Havaintonsa Kokon ensimmäisiltä kymmeneltä vuodelta hän julkaisi Amerikan Psychologist-, American Journal of Psychology-, Journal of Pragmatism- ja Word-lehdissä. Lisäksi hän kirjoitti 1978 yleistajuisen artikkelin National Geographiciin sekä 1981 suurelle yleisölle tarkoitetun kirjan The education of Koko, jonka Otava julkaisi suomeksi nimellä "Koko - puhuva gorilla" vuonna 1987.

Kirja ei ollut Koko-projektin tilinpäätös, vaan kielikoulutus on jatkunut keskeytyksettä - ja jatkuu edelleen. Koko asustaa nykyisin Gorilla-säätiön tiloissa Kalifornian Woodsidessa, ja lähivuosina se on määrä siirtää Havaijin Mauiin perustettavalle suojelualueelle. Seuranaan sillä on kaksi urosgorillaa: 23-vuotias ystävä Michael ja 15-vuotias sulhanen Ndume.






Nauru paljastaa simpanssin puhekyvyttömäksi

Kun ihminen nauraa, hän katkoo hengityksen lihaksillaan ja päästelee ha-ha-ha-ääniä. Simpanssi nauraa toisin. - Sen nauru kuulostaa puun sahaamiselta käsi-sahalla, kuvailee psykologi Robert Provine tammikuisessa New Scientist -lehdessä. Yksi ääni syntyy yhden si-säänhengityksen, toinen uloshengityk-sen aikana.

Provine uskoo, että hengityksen ja ään-telyn saumaton yhteys on syynä siihen, miksi simpanssi ei opi puhumaan. Samaa mieltä on simpanssitutkija Sue Savage-Rumbaugh: - Esteenä näyttää olevan ilmavirtaan vaikuttavien lihasten hermo-säätelyn puutteellisuus.


Viittomakieli joustaa

Patterson on yhdessä John Bonvillianin kanssa verrannut viittomakielen alkeisoppimista lapsia ja gorilloja opetettaessa. He julkaisivat tuloksensa First Language-lehdessä 1993.

Ameslanin viittomista 10-15 % on ikonisia eli kohdettaan matkivia, ja voidaan teoretisoida, että tällaisia viittomia olisi helpointa oppia. Pattersonin ja Bonvillianin havaintojen perusteella ikonisuus ei kuitenkaan ollut ratkaisevaa sen enempää gorillojen kuin lastenkaan oppimiselle. Lasten kymmenestä eri viittomasta kolmannes oli ikonisia, gorillojen (Kokon ja Michaelin) noin puolet. Viidenkymmenen viittoman sanavarastossa ikonisten osuus säilyi likipitäen samana.

Puhuvat lapset käyttävät selvästi enemmän kysymystä tai tarkoitusta ilmaisevia sanoja (esim. "what" tai "for") kuin viittovat lapset tai Pattersonin gorillat. Kymmenen sanan tai viittoman sanavarastosta oli puhuvilla lapsilla tällaisia sanoja 6 %, viittovilla lapsilla ja gorilloilla ei yhtään. 50 sanaa tai viittomaa osaavilla vastaavat osuudet olivat 4 %, 1 % ja 0 %.

Pattersonin mukaan sanallinen kysymys ei viittomakielessä olekaan yhtä luonteva kuin kysyvä katse. Jälkimmäistä käyttävät niin ihmiset kuin gorillat. Koko ja Michael ovat sittemmin viittoneet kysymyssanojakin silloin tällöin, Koko useammin kuin Michael.

Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, ettei viittovien apinoiden voi väittää oppineen kieltä, koska ne eivät näytä ymmärtävän sanajärjestyksen merkitystä. Tähän päätyi Nim-simpanssia kouluttanut Herb Terrace. Toisaalta Roger Foutsin opettama Lucy-simpanssi ymmärsi eron esimerkiksi lauseiden Roger kutittaa minä ja minä kutittaa Roger välillä.

- Kokon ja Michaelin viittomasarjoissa ilmenee kyllä sanajärjestystä, Patterson kertoo. - Mutta järjestys ei ole puhutun englannin kielen mukainen - kuten ei ameslanissa yleensäkään.

Patterson huomauttaa lisäksi, ettei sanajärjestys ole viittomakielessä yhtä keskeinen asia kuin puhutussa kielessä, joka on lineaarinen sanajono. Viittomia voidaan nimittäin yhdistellä niin, että yksi ele vastaa useaa sanaa.





Ihmisapinoille oikeus vapauteen

Simpanssilla, kääpiösimpanssilla, goril-lalla ja orangilla voidaan väittää olevan tietoisuus itsestään esimerkiksi sillä pe-rusteella, että ne tunnistavat peili-kuvansa. Joidenkin tutkijoiden mielestä niiden henkiset kyvyt ja tunne-elämä voidaan rinnastaa ihmisen vastaaviin.

Lähisukulaistemme kohtelun parantami-seksi on perustettu filosofi Peter Singerin johdolla kansainvälinen ihmisapinaprojekti (Great Ape Project), johon osallistuu tutkijoita, filosofeja ja eläinsuojelijoita.

Projekti on julkaissut ihmisapinoiden oikeuksien julistuksen ja tavoittelee sille YK:n hyväksyntää. Julistuksessa taattai-siin ihmisapinoille oikeus elää sekä oi-keus vapauteen ja kiellettäisiin vakavan kivun aiheuttaminen, sillä se rinnastet-taisiin kidutukseen.

Ihmisapinaprojekti on perustamassa suo-jelualueita, joissa tutkimuslaboratorioiden käyttämät ihmisapinat voisivat viettää "eläkepäiviään". Täysin luonnonvaraisiksi ei laboratorioissa eläneistä apinoista olisi.

Michael kertoo näkemästään

Ollessaan nykyään ihmisten seurassa Koko aloittaa useimmat keskustelut, ja sen viittomasarjat ovat yleensä 3-6 merkin mittaisia. Se käyttää aktiivisesti noin 500:aa viittomaa ja on vuosien mittaan käyttänyt yli 400:aa muuta. Koko ymmärtää noin 2000 puhuttua englanninkielistä sanaa. Michael käyttää aktiivisesti yli 350:tä viittomaa; Ndumelle ei ole opetettu viittomakieltä.

Koko ja Michael viittovat jonkin verran keskenään, mutta antoisimmin gorillakolmikko viestii omilla ilme-, ele ja äänisignaaleillaan. - Tuntuu, että niiden kieli on paljon ihmisten kieltä tehokkaampaa, nauraa Patterson.

Mikä sitten motivoi gorilloja oppimaan ja käyttämään viittomia?

- Uteliaisuus, halu pyytää jotakin, halu jutella asioista, halu ilmaista tunteitaan, Patterson luettelee. - Gorillat saattavat myös kommentoida tapauksia, jotka ovat sattuneet äskettäin.

Koko on keksinyt omia nimityksiä monille asioille. Esimerkiksi nainen on sille huuli ja mies jalka. Se osaa myös olla näsäviisas. Kerran se piteli valkoista pyyhettä ja viittoi yhä uudestaan punainen, vaikka kouluttaja vakuutti sen olevan väärässä. Lopulta Koko osoitti virnuillen pientä punaista nukkahöytyvää, joka oli tarttunut pyyhkeeseen.

Koko myös leikkii mielikuvilla ja vitsailee. Imettyään kerran letkulla vettä se nimitti pitkään jälkeenpäin itseänsä elefanttigorillaksi. Kerran se pyysi kaatamaan juomaa ensin nenäänsä, sitten silmäänsä ja lopuksi korvaansa - ja nauroi päälle.

Oltuaan projektissa kolme vuotta Michael kerran hämmensi kouluttajansa viittomalla seuraavat sarjat: tyttö, tietää lyö-suuhun, lyö-suuhun punainen puree, tietää, tukka tyttö punainen, huuli (tarkoittaen naista), huuli huuli huuli paha vaiva. Kävi ilmi, että Michael oli nähnyt ennen kouluttajan tuloa pihalla tappelun, jonka oli aloittanut punatukkainen nainen.




Mitä tekee gorillasäätiö?

1976 perustetun säätiön tarkoituksena on kerätä ja levittää tietoa gorilloista uhanalaisena lajina sekä edistää niiden ja muiden uhanalaisten eläinten suojelua. Gorillasäätiön jäseneksi liittyvä saa kahdesti vuodessa ilmestyvän eng-lanninkielisen Gorilla-lehden uusine kuulumisineen Kokosta, Michaelista, Ndumesta ja muista maailman gorilloista. Säätiöön osoite on The Gorilla Foundation, Box 620-530, Woodside, CA 94062, USA.


- Viittomien oppimista saattaa helpottaa se, että hyvä käsien koordinaatio on luontainen kyky niin ihmiselle kuin ihmisapinoille, sanoo Patterson ja viittaa Sue Savage-Rumbaughin kokeisiin, joissa Kanzi-simpanssille opetettiin iskoksien lyömistä kivestä esi-ihmisten tyyliin. (Tästä oli artikkeli Discover-lehdessä 9/1994.)

Kurkistuksia gorillan mieleen

Pattersonin gorillojen seurana on ollut sekä koiria että kissoja. Kokolla on nykyäänkin lemmikkinään 11-vuotias kissa, jonka kanssa se leikkii mielellään. Michael puolestaan tulee hyvin toimeen koirien kanssa. Koko ei vaikuta oikein ymmärtävän koirien leikkiä, ja muutkin gorillat hermostuvat, jos ne näkevät koirien kisailevan keskenään; riehakas nahistelu ilmeisesti näyttää niistä tappelulta.

Leikkiessään yksin gorillat "puhuvat" itsekseen kuten lapset. Ne kuitenkin häiriintyvät ja lopettavat viittomisen heti, jos huomaavat jonkun katselevan.

Gorillat kertovat auliisti mieltymyksiään sekä oma-aloitteisesti että kysyttäessä. Gorillasäätiö kerää parhaillaan rahaa Havaijin Mauin saareen perustettavaan suojelualueeseen, jonne Koko, Michael ja Ndume toivottavasti pääsevät muuttamaan ennen vuotta 2000. Gorillat ovat saaneet valita alueelle mieluisaa kasvillisuutta valokuvista. Koko on erityisen ihastunut trooppisiin kukkiin. - Säätiö kysyi sisustusvinkkejä myös eläintarhoilta, kertoo Patterson. - Silloin tajusimme, että alueella on oltava myös sellaisia kasveja, joista gorillat eivät pidä - vain ne saavat kasvaa rauhassa.

Gorilloilla on eräs asenne, jota Pattersoninkin on vaikea ymmärtää. Ne eivät nimittäin halua nähdä ihmisen ottavan mitään toiselta ihmiseltä. - En ole varma, miksi ne eivät pidä siitä, Patterson sanoo. - Epäilen kuitenkin syyksi niiden hierarkiakäsityksiä: alempiarvoinen voi antaa tavaroita pois muttei koskaan ottaa niitä ylempiarvoiselta yksilöltä.

Koko pystyy säätelemään tunteitaan. Kun gorillat ovat tyytyväisiä, ne päästävät kehrääviä hyrinöitä. Harmistunut gorilla saattaa puolestaan haukahtaa, mikä Pattersonin mukaan tarkoittaa: "Älä tee noin!" Haukahdus saattaa päästä esimerkiksi jos ruoka-aikana tarjoilu on hidasta. Tällöin hoitajilla on tapana pitää muutaman minuutin tauko, koska ärtynyt gorilla voisi teoriassa käydä heihin käsiksi. - Kerran olin keskustelemassa avustajan kanssa, kun Koko haukahti, Patterson kertoo. - Nyt meidän täytyy odottaa hetki, sanoin. Mutta Koko kehräsikin heti perään eli antoi hyvän olon signaalin. Ilmeisesti se tahtoi kertoa, ettei tarkoittanut mitään pahaa.

Hermostuessaan gorillat saattavat nimitellä ihmistä esimerkiksi viittomalla sinä likainen vessa. Kokon suosima haukkumasana on lintu, sillä nuorena se hermostui pihalla räksyttäviin närhiin. Se ei kuitenkaan periaatteessa halua loukata toisten tunteita. - Pyysin kerran Kokoa nimittelemään erästä henkilöä, Patterson muistelee. - Odotin kirousten ryöppyä mutta yllätyksekseni se viittoikin: Koko kohtelias.

Jos saisit tilaisuuden, mitä sinä kysyisit gorillalta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla