Tieteen nimeen vannovassa 2000-luvun maailmassa taikauskoiset tavat elävät ja voivat hyvin.


taikauskoiset tavat elävät ja voivat hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2004

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tieteen keinoin kartoitetaan jatkuvasti yhä uusia alueita, ja tieteellinen tieto kulkeutuu yhä varmemmin yksittäisen ihmisen ulottuville. Silti järkevä länsimainen ihminen koputtaa puuta kehuttuaan onneaan ja sylkäisee mustan kissan perään. Hän myös tietää, että tikapuiden ali ei parane kävellä ja että sytyttämällä tupakan saa bussin paikalle. Hymy suupielessä hän vilkaisee iltapäivälehdestä horoskooppinsa.


Perinteentutkija Pasi Klemettinen Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta toteaa, että taikauskoisen ajattelun taustalla on usko maagisiin kausaalisuhteisiin. Toisin sanoen ajatellaan, että on olemassa enteitä, joista voidaan päätellä jotain tulevasta. Tai uskotaan, että tietyin rituaalein voidaan varmistaa tuleva hyvä onni. Taikauskossa halutaan vaikuttaa kohtaloon.


Maatalous-Suomessa maagisten tapojen toimivuuteen uskottiin vielä vakaasti. Hautausmaa ja pimeä metsä olivat aidosti pelottavia maagisten voimien temmellyskenttiä. Nykyään moniin arjen uskomuksiin suhtaudutaan leikillisesti. Esimerkiksi tenttiin otetaan mukaan onnenamuletti ajatellen, että eihän siitä haittaakaan ole.





Haamuja yössä


Aika moni meistä sähkövalon aika-kautena eläneistä aikuisista muistaa, kuinka lapsena tuli maattua peiton alla hiiren hiljaa, jotta kummitukset ja möröt eivät huomaisi. Pimeys pistää mieli-kuvituksen liikkeelle.


Entisaikaan pimeys oli säkkipimeyttä. Ei ollut neonvaloja eikä katulamppuja. Siinä maailmassa myös aikuiset uskoivat pimeydessä vaeltaviin henkiin ja vainajiin. Öiseen aikaan ovea ei avattu koput-tajalle; siellähän saattoi olla tavallisen matkustavaisen hahmossa paha henki.


Nykyaikana harva pelkää pahansuopien vainajien yöllisiä retkiä. Monet kuitenkin kertovat tavanneensa vainajia. Leskeksi jäänyt saattaa kertoa, kuinka miesvainaja tulee uniin tai ilmestyy muuten arjen keskellä. Välillä joku arvelee nähneensä omituisesti haihtuvan ihmishahmon. Ja kertojat ovat ihan täysijärkisinä pidettyjä ihmisiä.


Henkiolentojen tapaamisia voidaan ehkä selittää tietoisuuden tason laskulla. Pimeässä, unen ja valveen rajamailla ihminen voi kokea voimakkaita tunne-elämyksiä. Jälkeenpäin esimerkiksi mies-vainajansa nähnyt voi olla sitä mieltä, että hän oli valveilla kokemuksen aikana.


Samankaltaiseen tietoisuuden hämärä-tilaan voi päästä myös, jos kuuntelee yksitoikkoista rummutusta tai jos ajaa pitkään yksitoikkoista moottoritietä. Kir-jassa Onni yksillä (SKS, 1990) nyky-magiaa tutkinut Leea Virtanen kuitenkin rauhoittelee kummitusten ja pimeän pel-kääjiä kirjoittamalla: "Ihminen, joka pelkää, ei näe haamuja, ei ainakaan silloin kun pelkää näkevänsä. Pelko tekee näet ihmisen tavattoman virkeäksi, hänen kaikki aistinsa terästyvät, ja tässä tilassa kukaan ei ole altis hallusinaatioille."



Nykyihminen tekee mielellään selvän eron taikauskoisten tapojen ja uskonnon välille.


- Aikaisemmin oli toisin. Ihmiset turvautuivat kaikkiin mahdollisiin tahoihin turvatakseen onnensa. Tarvittaessa he kääntyivät niin Neitsyt Marian, Kristuksen kuin haltijankin puoleen. Ja sopivan tilaisuuden tullen paholaisenkin kanssa oltiin valmiita tekemään sopimuksia, Klemettinen kertoo.


Ensimmäiset suomalaiset merkinnät taikauskosta löytyvät 1500-luvulta Mikael Agricolan jumalaluettelosta. Siinä Agricola uskonpuhdistuksen hengessä paheksuu pakanallisen kansan uskoa Tapioon, Ilmariseen ja muihin epäkristillisiin voimiin. Hän kirjoittaa: "Eikö se kansa vimmattu ole, joka näitä uskoo ja rukoilee. Siihen piru ja synti vetää heitä, että he kumartaa ja uskoo näitä."


Kirkonmiehet vaativatkin tuolloin, että taikauskoiset tavat oli kitkettävä kansasta saarnaamalla ja antamalla ilmi loitsujen laulajat.


Mutta tehtävä on osoittautunut mahdottomaksi. Leea Virtanen kertoo kirjassaan Suomalainen kansanperinne (SKS, 1988), että ikiaikaisen perinteeseen saatettiin törmätä vielä 1960-luvulla. Esimerkiksi kun Sallasta kotoisin oleva opiskelija halusi kerätä kotipaikkansa trulliperinnettä, siitä ei haluttu kertoa edes hänelle, oman kylän tytölle, koska siihen uskottiin yhä.


Nyky-Suomessa voi törmätä wiccalaisuuteen, uussamanismiin tai satanismiin. Nämä ovat meidän aikamme kansanuskoa eli uususkonnollisuutta. Niin kuin vanhassa taikauskossa myös uusissa uskonnollisissa liikkeissä uskotaan magiaan ja rituaalien voimaan.


- Uuspakanallisen magiakäsityksen mukaan maailmankaikkeus on täynnä energiaa, jota ihminen voi rituaalein kontrolloida, Klemettinen toteaa. - Magiassa ei pyritä rikkomaan luonnonlakeja vaan käyttämään niitä luovasti hyväksi.



On aivan tavallista, että esimerkiksi urheilija tai näyttelijä toistaa tietyt rituaalit ennen suoritusta. Näyttelijä voi myös uskoa, että jos hän ei jää yksiinkään punaisiin valoihin matkalla teatterin koe-esiintymiseen, hermoja koetteleva tilanne menee hyvin.


- Totta kai ennen teatterikappaleen ennakkoesitystä pitää saada onnenpotku, sanoo Touko Issakainen, joka tekee väitöskirjaa taikauskosta ja harrastaa teatteria itsekin. - Harva väittää vakavissaan uskovansa onnenpotkuihin, onnenamulettiin tai tietyn pukeutumisjärjestyksen tuomaan onneen, mutta jos rituaaleja ei pysty noudattamaan, siitä tulee epämukava olo.


Taikuus rauhoittaa ihmistä. On helppo uskoa, että rituaalit ja onnenamuletit auttavat näyttelijää tai urheilijaa mielenrauhan löytämisessä, mutta Issakaisen mukaan myös tieteellisessä työssä voidaan turvautua rituaaleihin. - Jos jokin toimintatapa on osoittautunut hyväksi, sitä ei helposti lähdetä muuttamaan.
Taikauskoa on käytetty myös maailman selittämiseen.


- Nykyään tiede on monissa kohdin tullut taikauskon tilalle. Ennen tietäjät selittivät maailmaa ja kertoivat, miten piti toimia. Ja ihmiset noudattivat saatuja neuvoja. Ihminen ei voi kyseenalaistaa kaikkea. Nykyään tieteellisen tutkimuksen tuloksiin suhtaudutaan usein samalla tavoin. Ei niitä kaikkia voi itse testata, niihin vain uskotaan, Issakainen toteaa.


Pasi Klemettinen on samoilla linjoilla. - Ihminen on rajallinen olento, eikä hän voi saada täydellistä kuvaa maailmasta aistien avulla, hän toteaa. - Tämä on saanut ihmiset kautta aikojen hakemaan selityksiä olevalle niin taikauskosta, uskosta kuin tieteestäkin.



Naisen kehosta ja taikuudesta väitellyt Laura Stark Helsingin yliopistosta toteaa, että ihmiset ovat nykyään melkoisen samanlaisia kuin ennenkin. Ajatellaan esimerkiksi nuoren naisen lemmennostatuskylpyjä ja nykyajan kauneustuotteita. - Motiivi taitaa olla sama, vaikka keinot ovat muuttuneet. Niin kylpy kuin kauneudenhoitotuotteiden käyttökin voi parantaa uskoa itseen ja omaan viehätysvoimaan. Magia rohkaisee! Se antaa vallantunteen, uskon siihen, että ongelma on hallussa.


Siksi magiaa harjoitetaankin tärkeissä ja kriittisissä tilanteissa, joiden onnistumista ei voi taata. Vaikka kuinka oikea-aikaisesti kylväisi viljan, aina on mahdollista, että sää ei suosikaan viljelijää. Vaikka kuinka hyvin lukisi tenttiin, aina jää tilaa epäilylle. Magialla pyritään varmistamaan se, mikä ei ole omissa käsissä.


Niin kauan kuin suomalainen sai tai oli saamatta leipänsä maasta, metsästä ja vesistöistä, harjoitettiin runsaasti elinkeinomagiaa. Kun elinkeinorakenne 1900-luvulla muuttui, vanhat taikauskoiset tavat alkoivat menettää merkitystään.


- Maatalousyhteiskunnan aikaan ihmiset kokivat itsensä paljon uhatummiksi kuin nykyään, Stark huomauttaa. - Pelättiin aidosti naapurin mahdollisesti harjoittamaa vahingollista taikuutta. Naapuri saattoi myös pilata tyttären naimaonnen. Taikuudella pyrittiin varmistamaan oma onni ja turvallisuus. Nykyään samaa tehtävää hoitavat laki ja poliisi, ja vääryyttä kokenut voi haastaa väärintekijän oikeuteen ja hakea itselleen korvauksia menetyksistä. Ennen ei ollut tällaisia tahoja.


Myös markkinatalous on omalta osaltaan vähentänyt tarvetta turvautua magiaan. Noin sata vuotta sitten saatiin aikaan merkittävä uudistus: niin yritys kuin työntekijät oli mahdollista vakuuttaa. Tämä antoi turvaa vahingon sattuessa.


- Ennen tätä vahinkovakuutuksena toimi magia, Stark toteaa.


Sari Putkonen on filosofian maisteri ja tiedetoimittaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla