Ihmisen sotaisuuden juurista on väitelty vuosisatoja. Katsotaan vaihteeksi, mitä arkeologia paljastaa.


mitä arkeologia paljastaa.




Stanley Kubrickin elokuvassa Avaruusseikkailu 2001, joka pohjautuu Arthur C. Clarken samannimiseen tieteisromaaniin, on kuuluisa avauskohtaus. Siinä esihistorialliseen Afrikkaan laskeutuu avaruudesta musta kivipaasi mahtipontisen musiikin säestämänä. Salaperäisen monoliitin vaikutuksesta ihmisen apinankaltaiset esi-isät oppivat käyttämään luita ja karahkoja aseinaan ja hyökkäävät kiihkoissaan toisen apinalauman kimppuun.

Historian ensimmäinen sota päättyy hyökkääjien voitonkarjahduksiin. Ilmaan singotusta luunuijasta ohjaajan kamera tekee sulavan, vertauskuvallisen loikan avaruusaikaan ja nykyihmisen huipputekniikkaan.

Clarken ja Kubrickin visiossa sodan synty esitetään ihmisen evoluution käännekohtana, eräänlaisena ihmisyyden aamunkoittona. Vaikka sotaa pidetään yleisesti epäinhimillisenä, juuri sodankäynti on yksi niistä piirteistä, jotka erottavat meidät useimmista muista eläimistä - ja siis tekevät meistä ihmisiä.

Kaikki eivät välttämättä allekirjoita näkemystä sodan lajityypillisyydestä, mutta useimmat sentään myöntänevät, että ihminen on harvinaisen julma lajitovereitaan kohtaan ja on ollut kautta kirjoitetun historian. Onko niin ollut aina? Mitä luurankoja ihmiskunnan kaapista todella löytyy?


Luonnostaan raaka vai lempeä?

Käsitys ihmisen luontaisesta väkivaltaisuudesta periytyy 1600-luvulla vaikuttaneen englantilaisen yhteiskuntafilosofin Thomas Hobbesin (1588-1679) kirjoituksista. Hobbesin mukaan ilman valtiovallan turvaa elävän primitiivisen ihmisen elämä on "raaka, inhottava ja lyhyt".

Myöhemmin Hobbesin pessimististä ihmiskuvaa asettui vastustamaan ranskalainen filosofi Jean-Jacques Rousseau (1712-1778), joka näki ihmiset pohjimmiltaan rauhanomaisina ja lempeinä. Rousseaun mielestä juuri "sivistys" ja järjestynyt yhteiskunta ovat kaiken rappion, sodan ja väkivallan perimmäisiä syitä.

Haukat vastaan kyyhkyt

Hobbesin ja Rousseaun kirjoituksista juontuu jo satoja vuosia jatkunut älyllinen kiista, joka vieläkin jakaa tutkijoita kahteen leiriin.

Tuoreessa kirjassaan How war began (2005) yhdysvaltalainen pitkän linjan sotatutkija ja antropologi Keith Otterbein kutsuu näitä ryhmittymiä "kyyhkyiksi" ja "haukoiksi". Kummatkin ovat perustelleet näkemystään antropologisin ja biologisin vertailuin (ks. Sota syttyi, kun kosto karkasi käsistä, Tiede 3/2003, s. 24-25).

Yleistäen sanottuna haukkaleiri ajattelee, että sodalla on biologinen pohja ja organisoitu sodankäynti on alkanut kenties jo satojatuhansia vuosia sitten. Haukkojen mielestä ihmisen esi-isät muistuttivat Kubrickin kuvaamia tappaja-apinoita; onhan myös simpanssiryhmien välillä todettu yllätyshyökkäyksiä ja raakaa väkivaltaa. Se, että antropologit ovat havainneet sodankäynnin pyyntikulttuureissa yleiseksi ja raa’aksi, todistaa haukkojen mukaan, että kivikautisetkin pyyntiyhteisöt sotivat jatkuvasti.

Kyyhkyt taas pitävät sotaa suhteellisen myöhäisen kehityksen tuloksena. Ensimmäiset varsinaiset sodat käytiin heidän mukaansa viitisentuhatta vuotta sitten, sumerilaisten ja muiden varhaisten maanviljelykulttuurien aikakaudella.

Kyyhkyleiriä edustavat Brian Ferguson ja Neil Whitehead kuittaavat väitteet pyyntikulttuurien sodankäynnistä toteamalla, etteivät antropologien kuvaamat yhteisöt edusta kivikautta vaan omaa aikaamme. Kyyhkyt myös huomauttavat, että bonobot, jotka ovat meille yhtä läheistä sukua kuin simpanssit, ratkaisevat konflikteja väkivallan sijasta seksillä. Sitä paitsi sen paremmin simpanssit kuin bonobotkaan eivät geneettisestä samankaltaisuudestaan huolimatta ole ihmisiä.

Kun antropologiset ja biologiset vertailut eivät näytä tuovan selvyyttä, kaivataan kouriintuntuvampaa todistusaineistoa. Ainoa tieteenala, joka pystyy jäljittämään sodan historiaa kymmenientuhansien vuosien päähän, on arkeologia. Se ei ehkä paljasta väkivallan perimmäistä syytä mutta kertoo, milloin ja missä oloissa raakuuksiin on turvauduttu.


Ensi todisteet neandertaleista

Luulöytöjen perusteella väkivaltaa esiintyi jo viime jääkauden aikana mutta se oli verrattain vähäistä. Ensimmäiset merkit liittyvät neandertalinihmisiin. Tätä vanhempien jälkien löytäminen vaatisikin kosolti onnea, sillä varhaista sodankäyntiä päästään tutkimaan lähinnä juuri hautauksista ja vasta neandertalit alkoivat haudata vainajiaan.

Yhdeltä Irakin Šanidarin luolaan noin 40 000-50 000 vuotta sitten haudatuista neandertalinihmisistä löydettiin kiviterä kylkiluiden välistä. Toisella oli kallossaan vaurioita, jotka saattavat johtua päähän osuneista iskuista. Myös Israelista tunnetaan neandertalvainaja (niin sanottu Skhul IX -fossiili), joka kuoli jalan ja lantion alueille osuneisiin keihääniskuihin.

Erään arvion mukaan noin viidessä prosentissa haudatuista neandertaleista näkyy merkkejä väkivallasta. Suuri osa vammoista kuitenkin liittynee kaatumisiin, metsästysonnettomuuksiin tai muihin tapaturmiin. Toisaalta surmaamisetkaan eivät välttämättä kerro sellaisista konflikteista, joita me pitäisimme sodankäyntinä.


Jääkauden lopulla joukkosurmia

Varhaiskivikautiset löydöt ovat puutteellisia ja vaikeasti tulkittavia, mutta niiden perusteella vaikuttaa, että organisoitu sodankäynti ilmaantui vasta jääkauden lopussa.

Tunnetuin ja hätkähdyttävin esimerkki tästä on Sudanin Gebel Sahaban varhaiskivikautinen kalmisto, joka on ajoitettu 14 000-12 000 vuotta vanhaksi. Kalmistosta, jota 1960-luvulla kaivettiin osittain suomalaisvoimin, on tutkittu 59 vainajaa, osa naisia ja lapsia. Luurankoihin porautuneista nuolenkärjistä on päätelty, että vainajista ainakin 40 prosenttia koki väkivaltaisen lopun. Joitain aikuisia oli ammuttu jopa kaksitoista kertaa, ja lasten vammat ovat pään tai kaulan alueella, mikä viittaa siihen, että heidät tapettiin lähietäisyydeltä teloitustyyliin.

Jääkauden jälkeen merkit sodankäynnistä yleistyvät. Esimerkiksi Etelä-Saksan Ofnetin luolasta löytyi 1900-luvun alussa kaikkiaan 38 irti hakattua pääkalloa, jotka oli kätketty noin 8 500 vuotta sitten. Gebel Sahaban tavoin Ofnet on poikkeuksellisen varhainen esimerkki totaalisesta sodankäynnistä, jossa ketään ei säästetty. Vainajat olivat enimmäkseen naisia ja lapsia - heimon miehet ovat saattaneet olla metsällä tai sotaretkellä hyökkäyksen tapahtuessa. Uhrit oli nuijittu kuoliaiksi tylpällä esineellä, ja joissain kalloissa on viiltojälkiä, jotka viittaavat päänahan irrottamiseen.

Myös noin 7 000 vuoden ikäisissä tanskalaishaudoissa näkyy merkkejä sodankäynnistä.


Täysi sota ilmaantui myöhään

Kaikki muinaislöydöt huomioon ottaen näyttää kuitenkin siltä, ettei ihmisen alkutaival ollut erityisen sotaisa. Täysimittaisesta sodankäynnistä ei ole mainittavia todisteita ennen Gebel Sahaban aikaa. Varhaisemmasta väkivallasta on kuvailtu vain yksittäisiä esimerkkejä, jotka usein ovat tulkinnanvaraisia.

Haukkaleirin tutkijoiden harmiksi arkeologin on siis pakko todeta, että toisin kuin esimerkiksi Otterbein esittää varhaiskivikautinen ihmiskunta tuskin eli hobbesilaisen anarkian vallassa.

Esihistoriallinen taide heijastaa samaa. Ranskan ja Espanjan jääkaudenaikaisissa, 35 000-12 000 vuotta vanhoissa luolamaalauksissa ei koskaan kuvata sodankäyntiä. Vasta jääkauden jälkeen läntisen Espanjan luolamaalauksiin ilmestyvät aseet, soturit ja taistelukohtaukset. Sama pätee Australian kalliomaalauksiin, joissa varhaisimmat sotaa esittävät aiheet ovat noin 10 000 vuotta vanhoja mutta taistelukohtaukset yleistyivät vasta 6 000 vuotta sitten. Myös suomensukuisiin heimoihin yhdistetyissä Itä-Karjalan noin 6 000 vuotta vanhoissa kalliopiirroksissa kuvataan jousimiesten ja hiihtäjäryhmien välisiä taisteluja.

Toisaalta pyyntikulttuurit eivät löytöjen mukaan aina olleet niin rauhanomaisia kuin kyyhkytutkijat ovat halunneet ajatella, vaan metsästäjä-keräilijä-kivikauden loppujaksolla sotakirveitä alettiin heilutella. Sota on siis maanviljelykulttuureja varhaisempi vitsaus.


Ruoanlähteitä haalittiin voimalla

Mikä veti pyyntikulttuurit väkivallan kierteeseen? Ehkä alkusysäyksen antoivat ympäristötekijät, sillä jääkauden päättyminen vaikutti myös ihmisyhteisöihin.

Euroopassa arojen metsittyminen johti suurten mammutti- ja biisonilaumojen katoamiseen, jolloin pyyntikulttuurien oli pakko sopeutua toisenlaisiin ravinnonlähteisiin: pienriistaan, keräilyyn ja kalastukseen. Koska nämä olivat paikallisia, syntyi entistä kiinteämpää asutusta. Jotta paikoilleen asettuneet yhteisöt saattoivat selviytyä, niiden piti pyrkiä hallitsemaan lähiympäristönsä parhaita metsästys- ja kalastusalueita.

Joissain tapauksissa asettuminen johti väkiluvun kasvuun ja sosiaalisesti järjestyneempiin yhteiskuntiin. Ne olivat suuremmassa vaarassa ajautua törmäyskurssille kuin märehtijälaumoja seuranneet metsästäjät. Asettuneet yhteisöt myös pystyivät organisoimaan suurempia sotajoukkoja kuin vaeltajat. Jos alueelle vielä iski ekologinen kriisi, sodan ainekset olivat koossa.


Suomessakin sotaisuuden jälkiä

Suomessa kehitys näyttää edenneen kuten muuallakin. Kivikauden varhaisimmissa löydöissä on niukasti viitteitä sodan esiintymisestä, mutta kauden keski- ja loppupuolella ne lisääntyvät.




Biologikin myöntää virheeksi ajatella, että esi-ihmiset olisivat käyttäytyneet juuri niin kuin nykyiset simpanssit tai bonobot. Lähisukulaisistamme voi kuitenkin päätellä, millainen käyttäytyminen oli periaatteessa mahdollista jo ennen symbolikielen ja mutkikkaiden kulttuurien kehittymistä. Ilman puhuen tehtyjä sopimuksia voi esimerkiksi oppia laumatovereilta työkalujen valmistusta, hankkia kannattajia lauman johtajuuskilpoihin, ymmärtää oikeudenmukaisuuden resurssien jaossa ja järjestää hyökkäyspartioita kilpailevan lauman alueelle.


Petri Riikonen
Kirjoittaja on biologi ja Tiede-lehden toimitussihteeri.











Ilmasto riepotteli ennenkin

2000-luvun näkökulmasta esihistorialliset sodat ja melskeet voivat tuntua kirjaimellisesti "kivikautisilta", mutta joskus kivikauden ja nykyajan ihmiset kohtaavat yllättävän samankaltaisia haasteita.

Varhaiskivikautisessa Sudanissa leimahtaneen väkivallan syitä on pohdittu paljon. Keskeinen syy lienee jääkauden päättymiseen liittynyt ilmastonmuutos, joka ajoi ihmiset ahtaalle. Aavikon levitessä entisille metsästysmaille pyyntiyhteisöjen ainoa mahdollisuus oli kamppailla toisiaan vastaan.

Gebel Sahaban kalmisto muodostaa siis synkän ennakkotapauksen nyky-Sudanin Darfurissa riehuville taisteluille, jotka nekin yhdistetään ilmastonmuutokseen ja aavikoitumiseen. Tällä kertaa vain koko sotku on ihmisen itsensä aiheuttama.


Antti Lahelma on arkeologi, joka työskentelee tutkijana kulttuurien tutkimuksen laitoksessa Helsingin yliopistossa.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018