Kosketuksesi on tärkeä. Lapsesi tunne-elämän kehitys, asiakkaasi maksuhalukkuus ja oma henkinen tasapainosi voivat riippua siitä.


TEKSTI:Risto Selin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kosketuksesi on tärkeä. Lapsesi tunne-elämän kehitys,
asiakkaasi maksuhalukkuus ja oma henkinen tasapainosi voivat riippua siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2003

Vuonna 1993 Israelin pääministeri Jitzhak Rabin ja palestiinalaisten johtaja Jasser Arafat kättelivät toisiaan Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin todistaessa vierestä. Tuosta kosketuksesta piti alkaa uusi aikakausi vanhojen vihollisten välillä. Toivo rauhallisesta yhteiselosta ei kuitenkaan elänyt pitkään, vaan Rabin murhattiin. Rauhanprosessi ja vihollisen kättely olivat liikaa nationalistiselle kiihkojuutalaiselle.


Pieni kosketus voi siis saada jopa maailmanhistoriallisia seurauksia. Koska vaikutus kuitenkin harvoin näkyy näin dramaattisesti, unohdamme helposti, että sosiaalinen kosketus ohjailee meidän jokaisen elämää.


Lapsilla omat mieltymykset

Tuntoaisti kehittyy jo varhaisessa sikiövaiheessa, mutta muiden aistijärjestelmien tavoin se kypsyy myöhemmin oppimisen kautta. Tuntoaistin turvin voi esimerkiksi oppia lukemaan sokeainkirjoitusta tai kehittyä materiaalien tunnistamisen mestariksi.

Pientä lasta kosketellaan paljon syötettäessä, kannettaessa, nukutettaessa ja vaippoja vaihdettaessa. Lapsi itse tarttuu hoitajan sormeen ja haluaa syliin.

Iän karttuessa lapsi lähtee itsenäisemmille tutkimusmatkoille ja käyttää yhteydenpitoon yhä enemmän näköaistia ja puhetta. Kosketuksen merkitys ei kuitenkaan häviä, vaan varhaiset tuntokokemukset vaikuttavat tunne-elämän myöhempään kehitykseen.

Koskettamistottumukset eivät riipu vain vanhemmista, vaan myös eri lapset suhtautuvat kosketukseen eri tavoin. Toiset haluavat syliin, toiset eivät, ja jotkut asennoituvat kosketukseen ristiriitaisesti tai välinpitämättömästi.

Joskus lapsen poikkeuksellinen suhtautuminen kosketukseen voi viitata kasvatus- tai kehitysongelmiin tai varoittaa myöhemmin ilmenevistä vaikeuksista.

Naiset koskettavat enemmän

Nuoret koululaiset koskettelevat vanhempiensa ja opettajiensa lisäksi lähinnä samaa sukupuolta olevia kavereitaan. Esimerkiksi pojat kiehnäävät ja painivat keskenään. Vähitellen opettajien ja myös vanhempien koskettaminen vähenee. Erityisesti isän ja pojan väliset kosketukset harvinaistuvat. Tilalle tulee kaipaus vastakkaisen sukupuolen koskettamisesta.

Aikuisina erityisesti naiset koskettavat. Tosin parisuhteen alkuvaiheessa mies tekee yleensä aloitteen asettamalla käden rakkaansa olkapäälle. Parisuhteen jatkuessa nainen tulee aloitteellisemmaksi.

Vanhoina palataan lähelle lapsuuden kosketusmaailmaa, eli kohteina ovat yleensä saman sukupuolen edustajat. Edelleen naiset koskettelevat enemmän kuin miehet.

Miesten välisen koskettelun niukkuus johtuu homofobiasta, pelosta leimautua homoseksuaaliseksi. Tämä ei ole pelkkä oletus, vaan tutkimuksissa on todettu, että mitä homofobisempi mies on, sitä vähemmän hän koskettaa muita miehiä, erityisesti jos kosketus voidaan tulkita seksuaaliseksi.

Tunnetun poikkeuksen muodostavat urheilutapahtumat. Niissä miehet voivat halata toisiaan ja jopa taputtaa pelitoveria pepulle.

Joskus miehet käyttävät ovimies-halausta. Siinä tartutaan toista kädestä ja painetaan olkapäät yhteen niin, että kädet jäävät väliin. Vapaalla kädellä taputetaan kaveria selkään. Näin halauksessa on kosketusta ja läheisyyttä mutta ei liikaa.

Jos ovimies-halauskin tuntuu liian neitimäiseltä, "tosimies" voi vetää kännit ja halata vapaasti.

Seksiä pidetään parhaana

Iästä ja sukupuolesta riippumattakin sosiaalinen koskettaminen saa eri merkityksiä sen mukaan, kuka koskettaa ketä ja minne.

Esimerkiksi työelämässä ylempiä kosketetaan lähinnä kättelemällä. Ylemmät voivat osoittaa ystävällisyyttään koskettamalla alempiaan selkään tai olkapäähän.

Erään tutkimuksen mukaan miellyttävintä heteroseksuaalisten miesten ja naisten mielestä on, kun nais- tai miesystävä koskettaa sukupuolielimiä. Toiseksi miellyttävintä naisista on se, että miesystävä koskee muualle kuin sukupuolialueille. Miehistä sen sijaan toiseksi miellyttävintä on, kun vieras naishenkilö koskettaa sukupuolielimiä.




Monin tavoin moniin kohtiin

              Käsi, käsivarsi


            Käsi, olkapäät


              Käsi, käsivarsi


             Rinta, selkä, olkapää


            Pää, selkä


                Hiukset, kasvot, 


                                  yläkeho, polvi,               


                                 sukupuolielimet


Kiinni pitäminen         Käsi, käsivarsi, polvi


               Pää, ylävartalo


Kiinni pitäminen                Hartiat,


                                 ylävartalo


             Poski, pakarat


            Suu, poski, rinta, käsi,  


sukupuolielimet


               Kasvot, sukupuolielimet


              Kyljet, jalkapohjat, kainalot


        Kasvot, käsi, pakarat


                  Kasvot, rinta, vatsa


                Jalat, pakarat,


                                 ylävartalo, pää


Ennustamaton yllättää

Yksi ihmiselämän rajoituksista on, että itsensä kutittaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Yhden teorian mukaan ihminen tuntee kutinan vain sosiaalisessa tilanteessa, silloin kun kutittajana on toinen ihminen. Toisen teorian mukaan kyse on refleksistä, joka aktivoituu aina ennustamattoman ja hallitsemattoman kutittamisen seurauksena.

Yhdysvaltalaiset psykologit Christine Harris ja Nicholas Christenfeld testasivat edellä mainittuja teorioita niin, että koehenkilöitä kutitti kerran ihminen ja kerran kone. Koehenkilöt hymyilivät, nauroivat ja kiemurtelivat kummassakin tapauksessa yhtä paljon. Tulos tukee teorioista jälkimmäistä.

Yllätyksellisyys ja hallitsemattomuus vaikuttavat myös muussa koskettamisessa. Eräässä kokeessa kokeenjohtajana toiminut mies kosketti yllättäen naisen kättä, jolloin tämän pulssi ja verenpaine nousivat. Odotettu ja haluttu kosketus puolestaan alentaa sykettä ja rauhoittaa.

Tilanne määrää koskettamista

Myös kosketuksen tahallisuus, voimakkuus ja kesto sekä kosketustilanne vaikuttavat siihen, miten kosketus tulkitaan.

Tilanteen mukaan tönäisy koetaan leikiksi tai riidan haastamiseksi, rinnan puristaminen asialliseksi tutkimukseksi tai seksuaaliseksi ahdisteluksi, ja pään taputtaminen hellyyden tai halveksunnan osoitukseksi.

Tilanteen ja suhteen intiimiys vaikuttaa siihen, millaiset kosketukset ovat luvallisia, ja millaisia kosketuksia odotetaan ja halutaan:

• Ammatillisissa ja niitä vastaavissa tilanteissa kosketetaan kylmän tai ystävällisen asiallisesti. Näin käyttäytyy esimerkiksi kampaaja, humalaista ulos saattava vartija ja vanhusta auttava vieras ihminen.

• Sosiaalis-kohteliaissa tilanteissa kosketetaan varautuneesti ja toimitaan muodollisessa roolissa, kuten esimiehenä tai asiakkaana. Kättely on soveliasta, samoin toisen ihmisen käsivarren koskettaminen hänen huomionsa herättämiseksi.

• Ystävällis-lämminhenkisissä tilanteissa kosketus kohdistuu yksilöön, ei rooliin. Voi koskettaa kevyesti esimerkiksi käsivarsia ja selkää, ja käden voi myös kietoa hartioiden ympäri.

• Intiimi- ja rakkaustilanteissa otetaan kädestä kiinni, nojataan päätä toisen päähän ja kosketetaan toisen kasvoja. Suutelu ja seksuaaliset hyväilyt ovat mahdollisia.

• Ristiriitatilanteiden kosketuskirjo ulottuu pienestä töytäisystä vakavaan tappeluun.

Suomessa siedetään jo enemmän

Miten saa koskettaa, riippuu kulttuurista. Niin sanotuissa kosketuskulttuureissa koskettaminen on yleistä, koskemattomuuskulttuureissa rajoitetumpaa.

Kosketuskulttuureja esiintyy ainakin Keski- ja Etelä-Amerikassa, eteläisessä Euroopassa ja Lähi-idässä. Suomi kuuluu muiden pohjoismaiden ja Japanin kanssa koskemattomuuskulttuureihin.

Muutama vuosi sitten tehdyn kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset ovat kuitenkin yllättävän valmiita ottamaan vastaan kosketuksia. Kyselyn tulosten todentamiseksi pitäisi tosin tehdä kokeita, joissa mitattaisiin ihmisten todellista käyttäytymistä.

Kosketus- ja koskemattomuuskulttuurien eroista kertoo tutkimus, jonka mukaan puertoricolaisessa kahvilassa ihmiset koskettivat toisiaan keskimäärin 180 kertaa tunnissa, pariisilaisessa kahvilassa 110 kertaa, floridalaisessa kaksi kertaa ja lontoolaisessa eivät kertaakaan. Tutkimus tehtiin kuitenkin jo vuonna 1966. Todennäköisesti englantilainen kosketuskulttuuri on ajan myötä tullut vapautuneemmaksi.

Asiakasta kannattaa koskettaa

Me kosketamme todennäköisimmin antaessamme neuvoja tai määräyksiä, pyytäessämme palveluksia ja vakuuttaessamme jotakuta. Myös lohdutettaessa usein kosketetaan, samoin innostusta jaettaessa.

Kosketus onkin tehokas sosiaalisen vaikuttamisen väline. Tutkimusten mukaan pienikin kosketus vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja voi tehdä heidät auttavaisemmiksi ja ystävällisemmiksi.

Esimerkiksi jos kirjastonhoitaja kirjastokorttia palauttaessaan vaivihkaa koskettaa asiakkaita, nämä alkavat pitää kirjastosta enemmän. Vastaavasti jos kauppaan tulevia asiakkaita tervehditään kätellen, he viipyvät myymälässä pidempään, ostavat enemmän ja ovat kauppaan tyytyväisempiä. Tarjoilija saa puolestaan enemmän tippiä, jos hän koskettaa asiakkaitaan.

Vaikutus perustunee kosketuksen aiheuttamaan mielihyvään, joka ihmisten mielessä yhdistyy koko tilanteeseen ja ympäristöön. Millainen tahansa tai kenen tahansa kosketus ei kuitenkaan kelpaa, vaan kosketuksen on tunnuttava sopivalta ja miellyttävältä.

Oma kosketus säätelee tunteita

Kosketuksella vaikutamme myös itseemme. Joskus kosketamme itseämme säädelläksemme tunteitamme ja matkiaksemme sosiaalista kosketusta. Hermostunut voi ristiä sormensa valkoisiksi ja surullinen kietoa kätensä vartalonsa peitoksi. Epätietoinen raapii päänahkaansa. Selvin esimerkki sosiaalisen kosketuksen simuloinnista on itsetyydytys.

Itseämme koskettamalla me myös suojaudumme. Kovaäänisen katuporan pärähtäessä peitämme korvat, ja veteen jalat edellä loikatessamme nipistämme nenän umpeen.

Koskettelemme itseämme myös sosiaalisessa viestinnässä. Hiuksia sukimalla kohennamme ulkonäköämme. Sen merkiksi, että emme kuule, teemme kädellä kupin korvan ympärille. Kun suutelemme sormiamme ja puhallamme suudelman matkaan, saamme viestin perille kaukaa ja melunkin läpi.


 


Risto Selin on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Sisältö jatkuu mainoksen alla