Miltä tuntuisi lätkämatsin tv-lähetys, jossa pelaajat luistelevat olohuoneesi pöydällä? Tulevilla tekniikoilla näet liikkuvan kuvan kolmiulotteisena ilman kaksivärilaseja.


Tulevilla tekniikoilla näet liikkuvan kuvan kolmiulotteisena ilman kaksivärilaseja.




"Ja teidän on vain ojennettava kätenne ja otettava suklaalevy kuvaruudusta", kehuu suklaatehtailija Villi Vonkka "televisiosuklaasalia".

Näin kiteytti Roald Dahlin lastenkirja Jali ja suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory) vuonna 1964 kansan tai ainakin lasten käsityksen ihanteellisesta kotiteatterista.

Esineiden, edes suklaalevyn, toimittaminen television kautta on yhä tieteisfantasiaa, mutta japanilaiset puhuvat jo tuoksun ja tunnon siirtämisestä. Japanin 3D-konsortio, johon kuuluvat muun muassa Matshushita ja Sony, tähtää kolmiulotteisiin televisiolähetyksiin 2020-luvulla ja sitten vielä pitemmälle. Tutkijat tavoittelevat virtuaalitodellisuuslähetyksiä, jotka välittäisivät esimerkiksi jalkapallostadionilta myös hien hajun. Ja katsoja voisi taputtaa pelaajaa olalle.

Euroopan Unionilla on oma 3D-tv-konsortionsa, jossa työskentelee kaksisataa tutkijaa. Hanketta koordinoi professori Levent Onural turkkilaisesta Bilkentin yliopistosta. Hän puhui syyskuussa BBC:n haastattelussa vähän vaatimattomammin "holografisesta televisiosta", joka näyttää jalkapallo-ottelun sohvapöydällä. Miniatyyrikokoiset, valosta tehdyt mutta todelliset pelaajat liikkuvat vaakasuoran tason yläpuolella.

Teknistä toteutusta on kuvailtu toistaiseksi varsin epämääräisesti. Japanilaisten mukaan tuntemuksia saataisiin aikaan ilmanpaineen, ultraäänen ja sähköärsytyksen kaltaisilla efekteillä. Vaikka tyydyttäisiin näköaistimuksiin, ympäri kuljettavaa kolmiulotteista kuvaa saamme vielä odottaa.

- Menee kauas 2020-luvun tuolle puolelle, sanoo suomalainen asiantuntija, tekniikan lisensiaatti Jyrki Kimmel, joka työskentelee vanhempana tutkimuspäällikkönä Nokian tutkimuskeskuksessa.

Onko tiedossa maisemia, joiden osia voi myös kosketella oikeasti eli ilman datahanskoja, kuten Star Trek -elokuvien Holodeckissä? Kimmel toppuuttelee, ettei sen kaltainen näyttö onnistu, jos tilassa on pelkkää ilmaa, jota pystyy hengittämään.





3D-käsitteitä


- Stereoskooppinen kuva on väreiltään kahdeksi versioksi eroteltu kuva, joka näkyy kolmiulotteisena värillisillä katselulaseilla.


- Autostereokooppinen näyttö (autostereoscopic screen) esittää kolmiulotteisen kuvan ilman katselulaseja. Näyttö voi toimia lentikulaaristen linssien, parallaksiesteen tai holografian avulla.

Lentikulaarinen linssi (lenticular lens) on pienten kuperien linssien joukko, joka näyttää hieman eri kuvan eri suuntiin.

Lentikulaarinen näyttö (lenticular screen) on näyttö, joka on peitetty lentikulaarisilla linsseilla.

Parallaksieste on näköeste, joka peittää osan kuvan pikseleistä eli kuvapisteistä niin, että oikeaan ja vasempaan silmään tulee hieman eri kuva ja syntyy kolmiulotteinen vaikutelma.

Holografia tarkoittaa kolmiulotteisen kuvan tuottamista lasersäteen avulla. Hankkeita holografisen elokuvan tai television kehittämiseksi on vireillä.


- Cave on kolmiulotteinen vir¬tuaalitila (CAVE, Cave Automated Virtual Environment).


- Immersio tarkoittaa virtuaaliympäristöön uppoutumista.


Kolmiulotteista paljain silmin

Myös professori Onuralin mukaan kaikkein villeimmät kotiteatteritekniikat ovat kymmenen vuoden päässä ja kauem¬panakin. Sen sijaan yksinkertaisemmat tekniikat eli kuvaruudut, jotka luovat illuusion kolmiulotteisuudesta, voivat tekniikan puolesta tulla koteihin jo kolmen vuoden kuluttua.

Uutta on autostereokooppinen näyttö, jossa kolmiulotteinen kuva näkyy paljaalla silmällä. - Kuva koostuu kuvapisteistä eli pikseleistä, Jyrki Kimmel selittää tekniikan perusteita. - Kun osa pikseleistä näytetään oikealle ja osa vasemmalle silmälle, saadaan kolmiulotteisuuden illuusio kaksiulotteiseen tasoon.

Teknisiä toteutuksia on useita. Lentikulaaritekniikassa näyttö on peitetty mikroskooppisilla linsseillä, jotka taittavat valoa niin, että silmiin tulee eri kuva. Toinen tekniikka on parallaksiesteet, jossa kuvasta osa peitetään niin, että silmiin pääsevät vain tietyt valonsäteet, kumpaankin omansa.

Kuva voidaan jakaa myös ajallisesti. Kummallekin silmälle näytetään vuorotellen omaa näkökulmaansa.


Kuusiseinäisiä teattereita

Astetta hurjempi fantasia on kuva, joka liikkuu katsojan ympärillä. Kuvitelkaa, millaista olisi katsoa Jurassic Parkia, jossa dinosauruksia vaeltelee joka puolella.

"Teattereita", jotka luovat kolmiulotteisen virtuaalitodellisuuden, on toiminut korkeakoulujen ja yritysten laboratorioissa ja melkein viisitoista vuotta. Niistä vain käytetään toista nimeä: Cave.

Nimitys Cave eli luola tulee englannin kielen sanoista Cave Automated Virtual Environment. Ensimmäisen Cave-tilan rakensi vuonna 1992 Chicagossa Illinoisin yliopiston tutkija Thomas A. DeFanti työtovereineen.

Suomen nykyaikaisin Cave-tila sijaitsee Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Lattia on tehty viiden sentin paksuisesta lasilevystä. Kolme sivuseinää ja katto ovat suuria näyttöruutuja. Vain oviseinä on mykkä.

Virtuaalitilalla pääsee matkaamaan periaatteessa mihin vain: rakennuksiin, kaupunkeihin, laivan komentosillalle, meren alle, molekyylin sisään, ilmaan, öljynporauslautalle, avaruuteen. Katsoja sukeltaa kuvan sisään. Puhutaankin immersiosta eli uppoutumisesta.

Projektorit heijastavat kuvat seinille. Katsoja pitää katselulaseja, jotka tahdistetaan videokuvan kanssa niin, että syntyy kolmiulotteinen vaikutelma. Tehokas tietokone laskee jokaisesta näkymästä kuvan kummallekin silmälle erikseen. Laitteet myös seuraavat käyttäjän liikkeitä niin, että esineet näyttävät aidoilta eri kulmista katsottuina.
Cave-tekniikan kotiteatteriversiota on varmaankin mietitty yhtä kauan kuin virtuaalitiloja on ollut olemassa.

Katselulasien tarve ja ennen kaikkea laitteiden hinta kuitenkin pitävät tekniikan vielä kaukana massamarkkinoilta. Koteihin kuusiruutuinen teatteri tulee todennäköisesti muita teitä kuin suoraan teollisuuden virtuaalitiloista.


Ultraäänellä hajuaistimuksia

Virtuaaliteknologian tutkija, professori Asko Ellman Tampereen teknillisestä yliopistosta kertoo, että kolmiulotteisen kuvan alalla on kaksi vahvaa trendiä: - Ensimmäinen on pelikonemaailma kypäränäyttöineen, ja toinen on kolmiulotteinen elokuva, jota muun muassa George Lucas kehittää.

Myös huvipuistot perehdyttävät kuluttajia uuteen teatterimaailmaan. Brittiläinen teemapuisto Alton Towers valmisti vuoden 2006 sesonkia varten ohjelman, joka esitetään viisiseinäisessä virtuaalitilassa. Aihe on, kuinkas muuten, Jali ja suklaatehdas.

Ideariihissä kypsyy vielä paljon mielikuvituksellisempia ratkaisuja. Sony sai jo vuonna 2004 Yhdysvaltojen patentin menetelmälle, jossa ultraäänipulssit synnyttävät aivokuoressa näkö-, kuulo-, maku- haju- ja tuntoaistimuksia. Joskus voi tulla korvalappukotiteatteri kaikilla herkuilla. Yhtiö on paaluttanut patenttireviiriä hyvissä ajoin.



Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.