Koulun päättyessä nuori on elämänsä kenties tärkeimmän päätöksen edessä: töihin vai opiskelemaan? Koulutuksen tuottavuustutkijan mukaan ei kannata miettiä kahta kertaa. Jos haluaa hyvät tulot, koulut on käytävä nuorena.



Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2009

Vuosia totuimme kuulemaan mantraa, jonka mukaan mahdollisimman korkea koulutus kannattaa aina. Ennen lamaa alettiin kuitenkin puhua kädentaitojen puolesta ja viestiä tukivat otsikot, joiden mukaan "Putkimies tienaa paremmin kuin maisteri". Eikö koulutus siis kannatakaan?

- Uutisoinnissa esimerkit vedetään aina jakauman ääripäistä. Toisessa päässä on urakkapalkkaa saava putkimies ja toisessa akateeminen kirjastovirkailija, selittää tutkimusjohtaja Roope Uusitalo Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta. Hän muistuttaa, että keskimäärin koulutus kannattaa erinomaisesti ja tuottoaste on korkea.
- Jokainen koulussa vietetty vuosi nostaa elinkaaren aikaisia tuloja jopa 14 prosenttia, sanoo koulutuksen tuottavuutta pitkään tutkinut Uusitalo.

Jotkut ennustavat, että yleistyessään koulutus kärsii inflaation, mutta Uusitalo ei näe tästä mitään merkkejä.

- Palkkaerot eri koulutustasojen välillä ovat kasvaneet, ja toistaiseksi koulutus on suojannut hyvin työttömyydeltä. Vaikka koulutuksen tarjonta on viime vuosina lisääntynyt, kysyntä on lisääntynyt vielä enemmän.


Maisterin pitää malttaa

Roope Uusitalo pitää koulutusta investointina inhimilliseen pääomaan ja sanoo, että sitä voidaan arvioida samalla tavalla kuin mitä tahansa sijoitusta. Pitää vain tuntea kustannukset, tuotot ja riskit.

Yliopistokoulutukseen investoivan kustannus on se, että opiskeluaikana ja vastavalmistuneena saa pienempää palkkaa kuin ammattikoulutuksen hankkinut. Vastoin yleistä käsitystä useimmat akateemisesti koulutetut kuitenkin ottavat ammattikoulutetut tuloissa kiinni jo 33-vuotiaana. Siitä eteenpäin maisteri tai diplomi-insinööri alkaa nauttia tuottoja investoinnistaan.

Nyt puhutaan kuitenkin keskiarvoista. Poikkeamat alaspäin muodostavat koulutusinvestoinnin riskin. Se kai on periaatteessa suuri, sillä nuoret eivät voi hajauttaa sijoituksiaan eri "osakkeisiin". Kaikki on yhden kortin varassa.
Uusitalo tietää, että sama koulutustaso tuottaa eri aloilla hyvinkin erilaiset tulot. Parhaiten tienaavat lääkärit, insinöörit ja lakimiehet, heikoiten humanistit ja yhteiskuntatieteilijät.

- Kyseessä ei kuitenkaan ole riski vaan ero, jonka pitäisi olla ammatinvalintaoppaita lukeneiden tiedossa.
Entä riski, ettei hyvälläkään koulutuksella löydä hyväpalkkaista työtä?

- Riski on siedettävä, Uusitalo sanoo, ja se laskee iän myötä. 35-vuotiaista maistereista noin joka viides häviää keskiansioissa ammattikoulusta valmistuneille, mutta 45-vuotiaista enää vajaat 10 prosenttia.


Pärjäisikö fiksu ilmankin?

Mitä pidempi koulutus, sitä parempi palkka. Yhteys on selvä, mutta onko se juuri koulutus, joka tuottaa hyvät tulot? Entä jos niistä saadaankin kiittää koulutettujen muita ominaisuuksia - älykkyyttä, perhetaustaa tai suvun kontakteja? Pärjäisivätkö ikäluokan fiksuimmat taloudellisesti hyvin  kuluttamatta koulun penkkiä?

- Eivät, vastaa Roope Uusitalo. Hän kertoo lukuisista tutkimuksista, joissa on selvästi pystytty osoittamaan koulutuksen ja tulotason syy-seuraussuhde. Koska talous- ja yhteiskuntatieteissä on vaikea järjestää

kontrolloituja koetilanteita, asiaa on tutkittu muun muassa identtisillä kaksosilla ja "tosielämän koetilanteissa".

- Tulokset ovat aina olleet samansuuntaisia: koulutuksen vaikutus on selvästi positiivinen.


Aikuisena tulos heikompi

Ihan aina tulotaso ei nouse, vaikka hankkii lisää koulutusta.  Ne harvat tutkimukset, joita on tehty aikuiskoulutuksesta, antavat Uusitalon mukaan melko pessimistisen kuvan sen kannattavuudesta.

Tärkein syy on takaisinmaksuaika. Jos nelikymppinen lähtee opiskelemaan itselleen uutta ammattia, kannattavuus jää heikommaksi, sillä hän ennättää käyttää uusia taitojaan ly¬hyemmän aikaa kuin nuoriso-opiskelija.

Syitä aikuiskoulutuksen heikkoon tuottavuuteen on muitakin. Merkittävä osa aikuiskoulutuksesta on työvoimapoliittista koulutusta, jonka mielekkyyttä on kritisoitu rajustikin. Toinen aikuiskoulutuksen suurista osa-alueista muodostuu kansalais- ja työväenopistojen kielikursseista, jotka ovat monelle opiskelijalle vapaa-ajan harrastus.

- Italian opiskelun tavoitteena ei välttämättä ole saada parempaa liksaa vaan parempaa pitsaa, Uusitalo hymyilee.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Hyvät naiset ja herrat!

Juhlapuheet on tapana aloittaa puhuttelemalla kohteliaasti yleisöä, ja tavanomainen, mutta viime aikoina yllättävää huomiota herättänyt avausrepliikki on "Hyvät naiset ja herrat". Huomiota herättävä seikka on naisten ja herrojen rinnastaminen, vaikka tosielämässä naisen vastapari on tavallisesti mies.

Miksei puhetta aloiteta tasapuolisesti sanomalla "Hyvät naiset ja miehet"? Joskus näin sanotaankin, mutta se tulkitaan pikemmin provokaatioksi tai huumorin tavoitteluksi kuin normaaliksi puhutteluksi.


Virallisluontoisten suomenkielisten puheiden pitäminen alkoi runsaat 150 vuotta sitten Helsingin yliopiston Savo-Karjalaisessa Osakunnassa. Useimmissa akateemisissa tilaisuuksissa ei tarvinnut edes miettiä, miten naisia puhuteltaisiin, koska opettajien ja opiskelijoiden joukko koostui vain miehistä. Silloin kun herroilla oli daamit mukana, puhuttiin ruotsia, ranskaa tai muita sivistyskieliä. Vähitellen suomalaiskansallinen innostus valtasi myös naiset, ja julkinen puhe kääntyi yhä useammin suomeksi.


Ongelmaksi nousi kuitenkin se, mikä suomen sana vastaisi ruotsin sanaa dam. Sehän ei tarkoita mitä naista tahansa, vaan herrasväkeen kuuluvaa hienoa naista. Nykysuomalainen olisi luultavasti tyytynyt vastaavassa tilanteessa sanaan daami, mutta 1800-luvulla tämä oli ideologisesti mahdotonta, kun lainasanoja haluttiin välttää.


Yhtenä vaihtoehtona kokeiltiin rouvaa, mutta kun se merkitsi ensisijaisesti naimisissa olevaa naista, olisi pitänyt erikseen mainita rouvat ja neidit ja osata valita oikea vaihtoehto kuulijoiden siviilisäädyn mukaan. Niinpä nainen sai jäädä sekä ruotsin kvinna- että dam-sanan vastineeksi. Juhlapuheen alussa se on taatusti kuulostanut ensin barbaariselta, mutta kun siihen on totuttu, ei asiaan ole kiinnitetty huomiota ennen kuin nyt, kun yleinen tasa-arvokeskustelu on herkistänyt kielenkäyttäjät havaitsemaan loukkauksia sielläkin, missä niitä ei taatusti ole.
Paha vain, että sitä kaikille kelpaavaa puhuttelusanaa ei ole vieläkään keksitty.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5249
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti