Toisin kuin 1980 - luvun alussa odotettiin interferonista ei tullut syöpien kukistajaa. Siitä kuitenkin tuli ensimmäinen kunnon lääke ms - tautiin. Nyt interferonista povataan pelastajaa influenssapandemioihin.




Entä jos seuraavan pandemian aiheuttaa Tamiflulle vastustuskykyinen influenssakanta? Mitä jos kaiken lisäksi kyseessä on nykyistä sikainfluenssaa ärhäkämpi tauti? Mikä avuksi? Vastaus voi olla: interferonit.

Sikainfluenssavirus (H1N1) on interferoneille erittäin herkkä, osoittaa marraskuussa Journal of Virology -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus. Ne estävät tehokkaasti viruksen kasvua ja leviämistä tulehdusalueella. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijan Pamela Österlundin mukaan havainto tukee interferonien mahdollista käyttöä lääkehoitona H1N1-infektiossa, mikäli virus kehittyy vastustuskykyiseksi nykyisille viruslääkkeille. Viime kesänä julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella interferoneista voisi olla apua myös pelätyn lintuinfluenssaviruksen (H5N1) iskiessä.

Ympyrä sulkeutuu. Interferonien historia käynnistyi tutkimuksista influenssavirusten parissa. Niihin on nyt palattu.


Löytyi Englannissa 1950-luvulla

Interferonien tarina alkaa Lontoosta vuonna 1956. Sveitsiläinen tuore tohtori Jean Lindenmann saapuu sinne brittien kansalliseen lääketieteelliseen tutkimuslaitokseen, missä hän tapaa brittitutkija Alick Isaacsin. Molemmat ovat havainneet omituisen ilmiön: tartuntakyvyttömiksi tehdyt eli inaktivoidut influenssavirukset häiritsevät elävien influenssavirusten lisääntymistä soluissa. Mistä tämä johtuu?

Alkaa hedelmällinen yhteistyö. Vuonna 1957 Lindenmann ja Isaacs toteavat, että virusten häirinnän aiheuttaa eräs proteiini. Kanan alkion solut tuottavat sitä, kun ne altistetaan inaktivoiduille viruksille. Proteiini saa nimen interferoni (engl. interfere, häiritä).

Interferonit nousevat löytymistään seuraavina vuosikymmeninä ihmelääkkeen maineeseen. Niiden havaitaan virusten lisäksi estävän syöpäsolujen lisääntymistä - syöpä kuulostaa 1970-luvulla samalta kuin varma kuolema. Odotukset ovat korkealla. "Lähinnä syöpätutkimuksen vuoksi interferonista on tullut tiedotusvälineiden ’supertähti’, johon kohdistetaan epärealistisia toiveita", kirjoittaa interferonitutkimuksen pioneeri Kari Cantell tässä lehdessä eli silloisessa Tiede 2000:ssa lokakuussa 1980.


Suomalaistuotteeksi 1970-luvulla

Alkuvaiheessa suurimpia ongelmia ovat interferonin vaikea saatavuus ja epäpuhtaudet. Cantellin ansiosta alfainterferonia opitaan 1960-luvulla keräämään valkosoluista ja puhdistamaan. Suomi pääsee maailmankartalle, sillä koko 1970-luvun ajan eri puolilla maailmaa valtaosa potilaskokeista tehdään täällä kerätyllä aineella. Tutkimus käy kuumana. Interferonia kokeillaan moneen: kasvaimiin, erilaisiin virustauteihin, keskushermoston sairauk¬siin, psykiatrisiin sairauksiin, ihotauteihin, reumaan ja sokeritautiin.

Cantell tempaistaan kansainväliseen mediamylläkkään, ja tutkimusryhmä saa kansainvälisen vierailijatulvan. Hän päätyy muun muassa juomaan rommia Kuuban yksinvaltiaan Fidel Castron kanssa.

"Kultaakin kalliimman interferonin kerrottiin olevan maailman kallein aine, niin että yksi gramma sitä maksaisi 100 miljoonaa Saksan markkaa eli yhtä paljon kuin 25 sähköveturia. Kirjoituksia ilmestyi eri puolilla. Kasvavalla huolestuneisuudella luin otsikoita, joissa interferonista puhuttiin uutena ihmelääkkeenä ja sitä verrattiin penisilliiniin. Arvasin, että edessä ovat tuuliset ajat", muistelee Cantell kirjassaan Interferonin tarina. Tiedemiehen elämää - iloja ja suruja (WSOY 1993).

Cantell oli oikeassa. Tutkimustulokset syöpäpotilailla ovat ristiriitaisia. Lisäksi interferoni aiheuttaa tilapäisenä sivureaktiona flunssan kaltaisia oireita, kuten kuumetta; osa flunssan oireista johtuukin tosiasiassa elimistön interferonituotannon käynnistymisestä.

Epäselvien hoitotulosten myötä suuret toiveet romuttuvat. Moni tutkija ja lääkefirma heittää pyyhkeen kehään. Interferonista ei olekaan mihinkään. Kuvaavaa on, että vuonna 1979 lääkejätti Schering-Plough ostaa geeniteknisesti valmistetun alfainterferonin patenttioikeudet talousvaikeuksiin joutuneelta biotekniikkayhtiö Biogenilta vain kahdeksalla miljoonalla dollarilla.
Tarina ei pääty kuitenkaan tähän. Onneksi.


Läpimurto ms-taudissa

Nykyisin interferoneissa pyörivät isot rahat.  Vuonna 2008 maailmanlaajuiset markkinat olivat kahdeksan miljardia dollaria. Se ei ole ihan pikkusumma: esimerkiksi insuliinin markkinat olivat 12,5 miljardia dollaria. Ei siis mikään turha lääke.

Interferoneille kävi hieman samalla tavoin kuin sildena¬fiilille. Sildenafiilista toivottiin alun perin lääkettä kor¬keaan verenpaineeseen ja angina pectorikseen, mutta tulokset olivat siltä osin pettymys. Lääke auttoi kuitenkin toisenlaiseen vaivaan - sildenafiili tunnetaan nykyisin paremmin nimellä Viagra.
Interferoni ei lunastanut kaikkia toiveita syöpälääkkeenä mutta mullisti ms-taudin eli keskushermoston pesäkekovettumataudin hoidon.

- Se oli merkittävä edistysaskel, koska kyseessä oli ensimmäinen taudin kulkuun vaikuttava lääke, toteaa Husin neurologian klinikan vastuualuejohtaja Markus Färkkilä.

Ms-taudin interferonihoidot alkoivat Suomessa keväällä 1996, kun beetainterferoni 1b tuli myyntiin. Vuonna 2008 interferonien tukkumyynti oli Suomessa 26,5 miljoonaa euroa. Siitä valtaosa, 22,4 miljoonaa euroa koostui ms-taudin hoitoon käytettävistä beeta-1a- ja 1b-interferoneista.


Interferoni jyllää muuallakin

Färkkilän mukaan tulevaisuudessa interferonit väistyvät ms-taudin hoidossa, kun saadaan uusia, tehokkaampia lääkkeitä. Hän kuitenkin uskoo, että interferoneita käytetään vielä alkaneellakin vuosikymmenellä, uusilla lääkkeillä kun on paremman tehon kääntöpuolena vakavien haittojen riski. 

Kari Cantell uskoi jo kolmekymmentä vuotta sitten, että interferoneja tullaan 2000-luvulla käyttämään rutiininomaisesti monien tautien hoitoon.

Alfainterferonia käytetään nykyisin liitännäishoitona pahanlaatuiseen melanoomaan ja aids-potilailla esiintyvään Kaposin sarkoomaan. Lisäksi alfainterferoni on tärkeä osa hoitoa kroonisissa B- ja C-hepatiitti-infektioissa, joita sairastaa maailmassa noin 600 miljoonaa ihmistä. Hepatiittivirukset aiheuttavat maksakirroosia ja -syöpää.

Toiveeni interferonien laaja-alaisesta käytöstä toteutui, iloitsee eläkepäiviään viettävä Cantell.


Pelastus pandemioissa?

"Interferonien käyttö tautien ehkäisyssä ja hoidossa vaatii paljon tietoa, ja tällä alalla riittää tutkimustyötä vuosikymmeniksi eteenpäin", Cantell kirjoitti vuonna 1980 Tiede 2000 -lehdessä. Nykyisin erilaisten interferonien vaikutustavat soluissa tiedetään jo hyvin. Interferoneita tuotetaan bioteknisesti kolibakteerissa, ja ne on hyväksytty lääkkeiksi. Tutkimustyö ei silti ole ohi.

Pamela Österlund toivoo tutkimuksia siitä, miten interferoneja voisi hyödyntää tulevissa pandemioissa.

- Asialla on spekuloitu, mutta varsinaiset tutkimukset puuttuvat. Ajatellaan, että interferonihoito on kallista ja tautina influenssa on useimmiten lievä. Riskitapauksissa lääke saattaisi kuitenkin olla tärkeä.

Influenssapandemia ei ole ainoa ihmiskunnan virusuhka. Interferonin on todettu estävän myös muun muassa äkillistä vakavaa keuhkotieoireyhtymää eli sarsia apinoilla. Tästä raportoi Nature Medicine -lehti vuonna 2004.

Kenties interferonien tarina saa vielä jatko-osan.


Mari Heikkilä on maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti,
mikrobiologi ja Mediuutiset-lehden toimittaja.





Interferonien vuodet


1957 Alick Isaacs ja Jean Lindenmann julkaisevat ensimmäiset tutkimuksensa. He ristivät löytämänsä proteiinin interferoniksi.


1963 Kari Cantell onnistuu puhdistamaan valkosoluista interferonia. Suomalaisen alfainterferonin tuotanto käynnistyy.


1969 Cantellin puhdistamaa interferonia annetaan ensimmäistä kertaa potilaalle.


1970-luvulla selviää, että interferoneja on erilaisia: sidekudossolujen tuottama fibroblasti-interferoni eli beetainterferoni sekä valkosolujen tuottamat alfa- ja gammainterferoni. Interferoneja aletaan kokeilla monenlaisiin sairauksiin. Sivuvaikutuksina potilaille ilmaantuu tilapäisesti kuumetta ja flunssan kaltaisia oireita. Ilmenee, että osa virustautien oireista johtuukin elimistössä infektion aikana syntyneistä interferoneista.


1978 Charles Weissman saa geeninsiirron avulla kolibakteerit valmistamaan biologisesti aktiivista ihmisen valkosoluinterferonia. Interferonin tuottaminen helpottuu.


1981 ensimmäinen potilas saa injektiona biosynteettistä interferonia.


1980-luvulla selviää, että interferonien ohella on suuri joukko syntytavaltaan ja vaikutuksiltaan samankaltaisia proteiineja, sytokiineja. Niitä ja niiden vasta-aineita käytetään nyt monien tautien hoidossa.


1986 SPR:n veripalvelun tuottama valkosoluinterferoni, Finnferon-alpha, rekisteröidään Suomessa lääkkeeksi. Myyntilupa myönnetään aluksi kurkunpään papilloomien ja karvasoluleukemian hoitoon. Myöhemmin käyttöaiheet laajenevat.


1996 Ms-taudin interferonihoidot alkavat Suomessa, kun beetainterferoni 1b tulee markkinoille.


2000-luvulla interferonien myynti kasvaa nopeasti. Vuosikymmenen alussa se on noin 1,5 miljardia dollaria ja lopussa yli 8 miljardia dollaria.