Lokakuun 11. päivänä 2002 tapahtui Myyrmannin kauppakeskuksessa Vantaalla voimakas räjähdys. Seitsemän ihmistä sai surmansa ja useita kymmeniä loukkaantui. Tässä kuvataan Suomen oloissa harvinaisen laajamittaista rikostutkintaa

Teksti: Kimmo Himberg

Lokakuun 11. päivänä 2002 tapahtui Myyrmannin kauppakeskuksessa Vantaalla voimakas räjähdys. Seitsemän ihmistä sai surmansa ja useita kymmeniä loukkaantui. Tässä kuvataan Suomen oloissa harvinaisen laajamittaista rikostutkintaa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 10/2010Perjantai-ilta pääkaupunkiseudun kauppakeskuksessa. Ihmisvilinää, aloitellaan viikonlopun viettoa. Sulkemisaika lähestyy, väki harvenee, tehdään viimeisiä ostoksia.Kahtakymmentäviittä minuuttia vaille kahdeksan tapahtuu valtava räjähdys. Myyrmannin lähes pyöreä keskusaukio vaurioituu pahoin, seinä- ja kattolevyjä ja lasia putoaa ja murskautuu lattialle. Paljon pahempaa ilmenee pian räjähdyksen jälkeen: yhteensä seitsemän ihmistä on kuollut ja suuri joukko loukkaantunut. Myöhemmin lasketaan, että 164 henkilöä on tarvinnut hoitoa.Helsingin hätäkeskukseen ja Vantaan poliisin hätänumeroon tehdään minuuteissa useita kymmeniä ilmoituksia tapahtuneesta. Tiedot vaihtelevat, mutta kaikista käy ilmi, että on kyse täysin poikkeuksellisesta onnettomuudesta. Ensimmäiset ambulanssit ovat paikalla kahden minuutin kuluttua ensimmäisestä soitosta, ensimmäinen poliisipartio viiden minuutin kuluttua.Onnettomuuden tapahduttua viranomaisten tärkein tehtävä on aina pelastustoiminta ja sen turvaaminen. Myyrmanniin saapuu lyhyessä ajassa paljon ensihoito- ja pelastusyksiköitä. Myös poliisitutkinta aloitetaan kuitenkin jo puolen tunnin kuluttua.

Kaasuonnettomuus vai terrori-isku?Räjähdyksen kokeneilla ei ole käsitystä sen aiheuttajasta. Jotkut todistajat arvelevat syyksi kaasua. Hyvin pian kuitenkin selviää, ettei kiinteistössä ollut mitään kaasulaitteita, jotka olisivat voineet räjähtää. Alkuhämmennyksessä ja paniikissa muistellaan myös, että paikalla oli klovni, joka täytti lapsille ilmapalloja – ehkäpä hänen kaasupullonsa...? Tosiasiassa palloja täytettiin yksinkertaisella käsipumpulla.Näistä arveluista heijastuu silminnäkijätodistelun yleinen ongelmallisuus: on poikkeuksellista, että ihminen kykenee sokeeraavassa tilanteessa, ehkä paniikissa, tekemään täsmällisiä havaintoja ja muistaa ne tilanteen mentyä ohi. Tämä on yksi syy, miksi nykyaikainen rikostutkinta yhä enemmän nojaa teknisiin menetelmiin.Jos kyseessä ei siis ollut onnettomuus, vaihtoehdot ovat yhä huolestuttavampia. Tahallinen teko? Ehkä jopa terrori-isku? Maailmalta kertyneen kokemuksen mukaan tällaisessa tapauksessa pitää valmistautua siihen, että räjähdyspanoksia on asetettu useita. Sen vuoksi poliisi tyhjentää kauppakeskuksen heti, kun hoidon tarpeessa olleet uhrit on viety pois. Pommiryhmä koirineen tutkii alueen, ennen kuin räjähdyspaikan tutkinta voidaan aloittaa.

Ennätystyöläs tutkinta alkaaVakavankin rikoksen tapahtumapaikan tutkii yleensä yhden poliisilaitoksen rikostekninen yksikkö, usein vain kahden rikospaikkatutkijan voimin. Myyrmannin räjähdyksen tekniseen rikostutkintaan osallistuu tutkijoita seitsemästä poliisilaitoksesta ja Keskusrikospoliisista. Ensi tuntien aikana ymmärretään, että edessä on ehkäpä kaikkien aikojen työläin tekninen tutkinta.Poikkeuksellisia rikoksia ja niiden tutkintaa jälkikäteen tarkasteltaessa unohtuu joskus, että tutkinnan alkutilanteessa ei ole vielä mitään siitä tiedosta, jonka jälkeenpäin tunnemme. Myyrmannin tutkinnan alkuvaiheessa tavoitteeksi ei siis aseteta pelkästään räjähdyksen syyn ja mahdollisen räjäyttäjän henkilöllisyyden selvittämistä. On myös selvitettävä räjähdyspanoksen, mahdollisen pommin, rakenne, samoin kuin se, onko räjäyttäjä toiminut yksin. Nämä tiedot auttavat päättelemään, onko aihetta varautua uusiin räjähdyksiin, kukaties jossain toisaalla.

”Hän saattaa olla tekijä”Päinvastoin kuin elokuvissa todellisuuden rikospaikkatutkinta on äärimmäisen tarkkaa ja siksi hidasta. Paikka dokumentoidaan kuvaamalla ja piirtämällä, ja laboratoriotutkimuksia varten kerätään näytteitä. Tuntien kuluessa räjähdyksestä Myyrmanniin kokoontuu yli 20 rikospaikkatutkijaa, Rikosteknisen laboratorion asiantuntijaa ja oikeuslääkäriä. Alkaa tekninen tutkinta, joka jatkuu pitkälle seuraavan vuoden kevääseen.Kauppakeskuksen keskusaukio on kokenut täydellisen hävityksen. Sen lattia on täynnä debristä, sekalaista jätettä: seinä- ja kattolevyjen palasia, lasinsirpaleita, metallia. Vahinkojen perusteella ei ole vaikea alustavasti todeta, että räjähdys on tapahtunut juuri keskusaukiolla. Täällä olleet uhrit ovat myös saaneet pahimmat vammat. Välittömästi kuolleet ovat tutkinnan alkaessa vielä paikoillaan, ja oikeuslääkärit suorittavat alustavia tutkimuksiaan. Yhden kohdalla Keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikön päällikkö, itsekin kokenut rikospaikkatutkija, toteaa lyhyesti: ”Hän saattaa olla tekijä.” Ammattilaisen arvio osoittautuu sittemmin oikeaksi.Jossakin tuon lattiaa peittävän jätteen joukossa ovat ne jäännökset, jotka pommista ovat jäljellä. Niiden perusteella pitää päätellä pommin rakenne. Mutta tällaista jätettä ei noin vain lakaista säkkeihin ja viedä pois. Päivien ajan osa tutkijoista käy läpi koko lattiapinnan. He poimivat jokaisen huomionarvoisen esineen ja merkitsevät löytöpaikan tarkoin pohjapiirrokseen.

Räjähdyspiste paikantuuTutkijat kiinnittävät heti alussa huomiota siihen, että ehjiksi jääneissä seinäpinnoissa ja metallisissa jäteastioissa ja hissin ovissa on tuhansia pieniä painaumia. Lattian jäteaineksesta löytyy selitys: tuhansittain lyijy- ja teräshauleja, joiden ainoa mahdollinen alkuperä on itse pommi. Uhrien vammat ovat yleisimmin juuri haulien aiheuttamia.Pinnoille ja rakenteille aiheutuneiden vaurioiden vakavuuden perusteella räjähdyspiste kyetään pian paikantamaan keskusaukion lattiatason tuntumaan, lähes keskellä olevan istuinympyrän sivuun, missä on seissyt teräsrakenteinen, valurautapohjainen roska-astia. Astia löytyy läheltä kaatuneena ja pahoin vaurioituneena. Räjähdyslieska on tehnyt sen pohjaan reiän ja tunkeutunut edelleen useiden senttimetrien syvyyteen betonilattiaan. Tämä antaa aiheen olettaa pommin rakenteen olleen sellainen, että räjähdyksellä on ollut niin sanottu ontelovaikutus: sen voima purkautui erityisen voimakkaasti yhteen suuntaan. Tämän perusteella päätellään alustavasti, että pommi on rakennettu muodoltaan suppilomaiseen kuoreen. Myöhemmin ilmenee, että kyseessä mitä ilmeisimmin oli kahden litran muovinen virvoitusjuomapullo, jonka kaulaosa todellakin kapenee suppilomaisesti.

Jäämiä lennokkien polttoaineestaRikosteknisen laboratorion räjähdeasiantuntija ottaa räjähdyspisteestä ja sen ympäristöstä useita näytteitä. Ensimmäisen vuorokauden aikana laboratorion analyyseissä todetaan, ettei näytteissä ole tavanomaisten siviili- tai sotilaskäyttöön tarkoitettujen räjähdysaineiden jäämiä. Sen sijaan löydetään jäämiä nitraatista, mikä on huomionarvoista, sillä nitraattisuolat ovat tunnettuja hapettimia muun muassa erilaisissa omatekoisissa räjähdysaineissa.Se, ettei analyyseissä löydetty kaupallisia räjähdysaineita, antaa tutkijoille aihetta pessimismiin, sillä räjähdysaineen koostumuksen selvittäminen muuttuu hakuammunnaksi. Räjähtäviä seoksia voi valmistaa lukemattomin tavoin, ja mahdollisia komponentteja on suuri määrä. Nyt rikoskemistit työskentelevät ympäri vuorokauden. Pommin rakennetta koskevia tietoja kaivataan nopeasti, sillä ne auttavat päättelemään, onko jossain toisaalla valmisteilla tai jo asennettuna muita samanlaisia. Lisää hyödyllistä tietoa saadaankin jo saman viikonlopun aikana, kun tutkijat seulovat useita näytteitä eri analyysimenetelmillä. Räjähdyspisteen läheisyydestä on löytynyt urheilutossu, johon on iskeytynyt kappale roska-astiasta irronnutta metallia. Se on siis ollut aivan astian vieressä, eli se on voinut olla pommin asettajan jalassa räjähdyshetkellä. Tossua tutkitaan, ja muiden analyysien ohella siitä määritetään haihtuvia yhdisteitä menetelmällä, jota kutsutaan headspace-kaasukromatografiaksi. Analyysissä löydetään muun muassa lennokkipolttoaineena käytettävän nitrometaanin jäämiä. Tällaiseen löydökseen ei räjähdysainetutkimuksissa ole koskaan ennen törmätty, ja tutkijat ovat aluksi epäuskoisia.

Tekijän henkilöllisyys selviääSamaan aikaan nyt jo rikokseksi varmistuvan tapahtuman tutkimukset etenevät toisaalla. Tapaus on lauantain vastaisena yönä määrätty Keskusrikospoliisin tutkittavaksi, ja tutkinta etenee laajalla rintamalla. Räjäyttäjäksi oletetun henkilöllisyys on selvinnyt. Nuori kemian opiskelija oli kiinnostunut räjähdysaineista ja oli vaihtanut internetissä tietoja muiden samanhenkisten kanssa. Oletus nitrometaanista räjähdysaineen komponenttina saa vahvistuksen, kun hänen kotoaan löytyy tyhjä lennokkipolttoainepullo. Räjähdyspaikan nitraattilöydös täsmentyy samalla ammoniumnitraatiksi.Pommin rakenne alkaa siis olla selvillä jo ensimmäisen viikonlopun aikana: ammoniumnitraattia ja nitrometaania limonadipullossa, jonka ympärille oli ilmeisesti teipattu suuri määrä hauleja.Keskeinen kysymys on kuitenkin avoin: miksi räjähdys tapahtui? Oliko tekijä tarkoittanut sen tapahtuvaksi juuri näin? Teknisen rikostutkinnan asiantuntijat haluavat selvittää, miten pommi on laukaistu, sillä tämä auttaa saamaan vastaukset näihin keskeisiin kysymyksiin.

Roska ja jäte seulotaan tarkoinKun räjähdysjäte on tutkittu paikalla, se kootaan muovilaatikoihin ja siirretään Keskusrikospoliisin tiloihin jatkotutkimuksia varten. Myös tämä keruu tehdään siten, että jokainen tuleva löydös on mahdollista paikantaa tietylle suppealle alueelle Myyrmannissa.Joukko rikosteknikoita seuloo seuraavien kuukausien aikana yli 750 kiloa räjähdysjätettä. Työvälineinä käytetään pieniä harjoja ja pinsettejä. Mielenkiintoiset löydökset ryhmitellään materiaalin ja löytöpaikan mukaan.

Räjähti ilmeisesti etuajassaHuomionarvoisia näytteitä alkaa kerääntyä, ja vähitellen niitä on niin paljon, että voidaan päätellä pommissa olleen omatekoinen ajastinlaite ja sähkönallin kaltainen sytytin. Ajastinta ja sytytintä ei saada kuitenkaan rekonstruoiduksi, sillä liian paljon materiaalia on lopullisesti tuhoutunut räjähdyksessä.Tämän jälkeen siirrytään spekulaatioihin: ajastinta tuskin tarvitaan, jos pommin on tarkoitus räjähtää rakentajansa käsissä, kuten nyt sattui. Mutta milloin räjähdys oli tarkoitettu tapahtuvaksi ja missä, jää ikuiseksi salaisuudeksi.Räjähdyspanoksen tarkka sijainti saadaan määritetyksi räjähdyspaikalla tehdyissä rekonstruktioissa. Useiden haulien lentorata selvitetään iskemäjälkien perusteella. Lentoradat merkitään langoilla, ja niiden risteämiskohta ilmaisee räjähdyspisteen, joka on aiemmin arvioidun mukaisesti roskasäiliön kohdalla noin yhden metrin korkeudella maasta eli säiliön kannen korkeudella. Se, oliko tekijän ollut tarkoitus sijoittaa pommi esimerkiksi piiloon roskasäiliöön, jää varmuudella selvittämättä.Toisessa rekonstruktiossa keväällä 2003 tehdään puolustusvoimien tutkimuskeskuksen koealueella Ylöjärvellä koeräjäytyksiä pommeilla, jotka rakennetaan tutkimuspäätelmien mukaan. Koeräjäytysten tuhovoima vastaa varsin tarkoin Myyrmannissa koettua.

Esimerkki varoittaa kokeilijoitaVielä kahdeksan vuotta sitten tutkijat pohtivat vakavasti, onko turvallista julkaista tiedot räjähdysaineen selvitetystä koostumuksesta. Internetin arkipäiväistyminen on tehnyt kysymyksestä tarpeettoman: kaikki tieto räjähdysaineista ja pommien valmistuksesta on joka tapauksessa kaikkien kiinnostuneiden saatavilla. Myyrmannin räjähdys oli sikäli huomionarvoinen, että nitrometaani-ammoniumnitraattiräjähdettä ei tiettävästi ollut ennen sitä tavattu missään päin maailmaa.Myyrmannin räjähdys oli ensimmäinen 2000-luvun kansakuntaa järkyttäneistä rikoksista. Tekninen rikostutkinta oli poikkeuksellisen vaativa ja pitkäkestoinen. Työn tulokset tuntuvat jälkikäteen vähäisiltä valtavaan työmäärään nähden, mutta ne varmistivat osaltaan tärkeän havainnon: kyse oli yksittäisen nuoren asianharrastajan teosta, jonka onnettomaan lopputulokseen mitä ilmeisimmin myötävaikutti tietojen ja taitojen puute. Tekijä oli vasta aloittanut opintonsa ja vieraili räjähdekeskusteluissa kritiikittömillä keskustelupalstoilla. Uhrien vahingot olivat järkyttävät, mutta tapahtuma on toivottavasti saanut muut nuoret kokeilijat varovaisemmiksi.

Kimmo Himberg on Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion johtaja ja vieraileva professori Amsterdamin yliopistossa.Rikosteknisestä tutkinnasta aiemmin: Murha ratkeaa laboratoriossa, Tiede 1/2000 tai tiede.fi/arkisto

Miten kauan rikospaikka säilyy neitseellisenä?Rikospaikka muuttuu nopeasti, kun siellä liikutaan. Jälkiä häviää, ja asiaankuulumattomia uusia jälkiä syntyy. Siksi rikospaikan mahdollisimman täydellinen eristäminen asiattomien liikkumisen estämiseksi on rikospaikkatutkinnan ensimmäisiä toimenpiteitä.

Mistä tuntematon vainaja yleensä tunnistetaan?Tunnistaminen voi perustua puhtaasti ulkonäköön ja henkilökohtaiseen omaisuuteen, kuten henkilöllisyysasiakirjoihin ja koruihin. Suomessa tunnistus kuitenkin varmistetaan aina dna:sta, sormenjäljistä tai hampaistosta, mieluiten näistä kaikista.

Miten pienestä näytteestä saa dna-sormenjäljen?Rikostutkinnan dna-analyysimenetelmistä on kehitetty yhä herkempiä. Kokeellisesti on päästy jo kymmenien molekyylien tasolle, silminnäkymättömiin määriin.

Miten pitkältä ajalta on tallessa turvakamerakuvia?Tälle ei ole yhtenäistä käytäntöä. Tallennusaika voi vaihdella riippuen siitä, miten valvonnan järjestäjä on tarpeen määritellyt.

Voiko väärennetyn sormenjäljen paljastaa?Tiedossa ei ole tapauksia, jolloin rikostutkinnassa olisi tehty virhetunnistus varsinaisen sormenjälkiväärennöksen, sormenjäljen kopion, perusteella. Asiantuntija kykenee paljastamaan tällaisen väärennöksen. Sen sijaan väärennöksellä voi harhauttaa osaa sormenjälkitunnistukseen perustuvista laitteista esimerkiksi kulunvalvonnassa.

Miksi ihmiset tunnustavat olemattomia tekoja?Julkisuutta saaneiden selvittämättömien rikosten tekijöiksi ilmoittautuu lähes säännönmukaisesti useita henkilöitä. Taustalla voivat olla mielenterveysongelmat, joskus pelkkä julkisuushakuisuus.

Paljonko on selvittämättömiä henkirikoksia?Lähes joka vuosi pieni määrä henkirikoksia jää selvittämättä. Lisäksi on oletettavaa, että osa pysyvästi kadoksiin jääneistä henkilöistä on joutunut henkirikoksen uhriksi. Viimemainitusta seikasta johtuen aivan täsmällistä lukua ei ole mahdollista antaa. Sodanjälkeiseltä ajalta Suomessa on selvittämättömiä henkirikoksia yli 200.

Miksi jotkut vainajat muumioituvat?Vainaja voi muumioitua esimerkiksi kuivassa tilassa, jonka lämpötila ei ole liian korkea ja jossa ilma vaihtuu. Eri puolilla Eurooppaa vanhoja muumioita on toisaalta löydetty soista, jolloin selityksenä ilmeisesti on hapettomuus.

Seteleille on lukija, mutta mistä tunnistaa väärennetyn kolikon?Myös kolikkoautomaateissa on tunnistimet, jotka pystyvät seulomaan osan väärennetyistä kolikoista. Kuten seteleidenkin tapauksessa, koneet eivät kuitenkaan pysty täydelliseen suoritukseen. Asiantuntija käyttää tunnistukseen aitojen kolikoiden tunnettuja visuaalisia ja fysikaalisia ominaisuuksia, joista osa ei ole julkista tietoa.

Onko olemassa kengänpohjarekisteri?Kyllä on. Sitä kutsutaan jalkineenjälkirekisteriksi, ja sitä käytetään varsinkin asuntomurtojen ja muiden päivittäisrikosten tutkinnassa. Rekisteriin tallennetaan muun muassa rikospaikoilta löydettyjä jälkiä.

Käyttääkö poliisi grafologiaa?Ei käytä. Käsialan persoonallisuutta tarkastelevalla grafologialla ei ole riittävää tutkimusperustaa, eikä alan menetelmiä ole todettu riittävän luotettaviksi oikeudellisiin näyttöihin. Rikostutkinnassa suoritetaan niin sanottua oikeudellista käsialanvertailua käsinkirjoitetun tekstin aitouden selvittämiseksi, mutta se ei ole grafologiaa.

Minkä perusteella veripisarasta näkee, onko se ihmisen vai jonkin eläimen?Sitä ei näekään. Asia on selvitettävä analysoimalla verestä lajityypillisiä tekijöitä.

Paljonko dna:n tutkiminen on lisännyt rikosten selviämisprosenttia? Vaikutusta selviämisprosenttiin on mahdotonta arvioida. Suomessa tehdään vuosittain satojatuhansia rikoksia, mutta dna-tutkimusta käytetään niistä vain runsaan viidentuhannen selvittämiseen. Siksi tilastollinen vaikuttavuus ei ole suuri. Dna-rekisteristä saadaan nykyään vuosittain noin 2 000 osumaa: selvittämättömään rikokseen löydetään tekijäehdokas.

Liikkuuko rahanpesussa oikeaa rahaa?Rahanpesussa pyritään hävittämään laittomin keinoin hankitun rahan tai omaisuuden alkuperä niin, etteivät lainvalvontaviranomaiset pysty perimään niitä rikoksentekijältä takaisin. Rahanpesussa liikutellaan myös käteisvaroja.

Onko tosielämässä tv-sarjan Monkin kaltaisia rikostutkijoita, jotka vain rikospaikkaa katselemalla näkevät, mitä on tapahtunut?Kokeneiden tutkijoiden sanotaan usein ”lukevan” rikospaikkaa, ja epäilemättä tälläkin alalla on erityislahjakkuuksia. Monk lienee kuitenkin yksin omassa luokassaan. Yleensä tapahtumainkulun selvittäminen on työlästä ja vaatii monen ammattilaisen yhteistyötä.

Voiko omat sormenjälkensä ja dna-jälkensä tuhota?Jos tarkoitetaan, voiko sormenpäänsä tai dna:nsa tuhota niin, ettei jättäisi tällaisia jälkiä, vastaus on ei. 1900-luvun alkupuolella maailmalla raportoitiin, että rikolliset koettivat tuhota sormenpäiden ihoa esimerkiksi hiomalla tai hapolla. Varsin pian iho kuitenkin korjaantui ennalleen. Dna:ta ei voi tuhota tuhoamatta kaikkia sitä sisältäviä soluja.

Tiede-lehti kysyi rikosteknisestä tutkimuksesta, Keskusrikospoliisin asiantuntijat vastasivat.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.