Jos avioliitot lakkautettaisiin kokonaan,nyky-Suomessa kärsisivät lähinnä keskivertomiehet.

Juuri nyt -sarja

Teksti: Marko Hamilo

Pitääkö avioliiton olla sukupuolineutraali? Homot ja lesbot katsovat, että heillä kuuluisi tasa-arvon nojalla olla oikeus avioliittoon siinä missä heteropareillakin. Yhdenvertaisuutta voi kuitenkin tarkastella toisestakin näkökulmasta.

Historiallisestihan avioliitossa oli kyse seksuaalisuuden yhteiskunnallisesta sääntelystä. Seksi ennen avioliittoa tai sen ulkopuolella oli vuosisatojen ajan syntiä ja rikos. Esi- ja ulkoaviollinen heteroseksi laillistettiin Suomessa jo 1920-luvulla, vaikka sosiaalisten normien vallankumous antoi odottaa itseään 1960-luvulle. Heteroseksuaalisuuden yhteiskunnallinen vapautuminen oli pitkä ja asteittainen prosessi.

Homoseksuaalisuus lakkasi Suomessa olemasta rikos vuonna 1971. Homot siis siirtyivät suoraan täyskiellosta heteroiden kanssa yhdenvertaiseen vapauteen. Sen jälkeen on säädetty laki rekisteröidystä parisuhteesta, ja nyt puhutaan jo avioliitosta. Miksi valtion on pitänyt alkaa kontrolloida samaa sukupuolta olevien parisuhteita, kun samaan aikaan avoliiton ja avioliiton eroa heterosuhteissa on liudennettu?

Ennemminkin voisi kysyä, onko avioliitto tarpeellinen instituutio enää heterosuhteissakaan. Mitä tapahtuisi, jos avioliitto lakkautettaisiin?

Yksiavioisuutta muutenkin

Jos 1800-luvun vasemmistolaisilta yhteiskuntakriitikoilta kysytään, ilman avioliittoa ihmiset palaisivat luonnolliseksi oletettuun promiskuiteettiin eli moniavioisuuteen.

Suomalainen antropologi ja evoluutiopsykologian klassikko Edvard Westermarck oli toista mieltä. Hän kirjoitti väitöskirjassaan avioliiton historiasta 1891 aikansa muodikkaita promiskuiteettiteorioita vastaan.

Westermarckin mukaan antropologien keräämät havainnot maailman kulttuureista todistivat, ettei yksiavioisuus ollut vain porvarillista hapatusta tai kristillinen instituutio. Maailman kulttuureissa monivaimoisuus osoittautui harvinaiseksi, eikä täyttä promiskuiteettia saati monimiehisyyttä tavattu juuri miltään heimolta.

Vihkiminen todistajien takia

Eikä avioituminen välttämättä ole kaivannut kirkkoakaan. Ilman papin aamentakin on Suomessa solmittu päteviä avioliittoja.

"Avioliittoa koskevissa kiistoissa unohdetaan usein, että kirkollisella vihkimisellä on Suomessa ja muualla Euroopassa paljon kristinuskoa lyhyempi historia", kirjoitti Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen Helsingin Sanomien mielipidesivulla.

Vanhastaan nimittäin jo kihlaus oli sitova sopimus. Kun sen jälkeen isä antoi hääjuhlan yhteydessä morsiamen käden sulhasen käteen ja johdatti parin aviovuoteeseen, sopimus vain pantiin täytäntöön.

Vainio-Korhosen mukaan kirkollinen vihkiminen on uudempi lisä, jota katolinen kirkko yritti juurruttaa yleiseksi käytännöksi keskiajalta lähtien. Papin aamen ei kuitenkaan ollut juridisesti pakollinen ennen vuonna 1734 säädettyä lakia.

Hääjuhla on modernin ihmisen näkökulmasta romanttinen rituaali. Kirkollinen vihkiminen oli aikanaan tärkeä siitä paljon käytännöllisemmästä syystä, että näin avioliitolle oli todistajat, selittää Helsingin yliopiston oikeushistorian dosentti Mia Korpiola.

Vaikka avioliitto oli periaatteessa juridisesti pätevä ilman papin aamentakin, näytöstä saattoi syntyä kiistaa. Siis hieman samaan tapaan kuin suullinen työsopimus nykyään: periaatteessa täysin pätevä, käytännössä hankala todistaa.

Sukujen välinen taloussopimus

Romanttinen nykyihminen helposti myös tulkitsee avioliiton kahden yksilön väliseksi liitoksi. Alkujaan avioliitto oli kuitenkin ennen kaikkea sukujen välinen sopimus, jonka vaikuttimet eivät liittyneet niinkään miehen ja naisen väliseen tunnesiteeseen vaan taloudellisiin tekijöihin. Suvuille avioliitot olivat keino kontrolloida omistussuhteita, Korpiola sanoo.

Toisiinsa rakastuneet mies ja nainen saattoivat kuitenkin joskus uhmata sukujen tahtoa. Kirkon asenne sen sijaan vaihteli. Korpiolan mukaan katolinen kirkko oli tässä kysymyksessä – ehkä hieman yllättäen – luterilaista enemmän yksilöiden oikeuksien puolella. Uskonpuhdistuksen jälkeen korostettiin enemmän perheenpään valtaa.

Suojeli lapsia, sitten miehiä

Avioliiton on usein ajateltu suojelevan heikompia osapuolia. Nuiva suhtautuminen esi- ja ulkoaviolliseen seksiin on turvannut monelle lapselle isän huolenpidon ja elatuksen.

– Varsinkin köyhät naiset, köyhien naisten vanhemmat, kunnolliset beetamiehet ja valtio ovat hyötyneet vahvasta avioliitosta ja vallitsevasta yksiavioisuudesta, sanoo Henry Laasanen, joka valmistelee miesten tasa-arvosta väitöskirjaa Jyväskylän yliopistoon.

Ilman yksiavioisuuteen kannustavia sosiaa­lisia normeja kaikkein halutuimmat miehet, "alfaurokset", vievät naiset keskinkertaisilta "beetamiehiltä". Seksuaalisten markkinoiden näkökulmasta perinteistä avioliittoa voikin pitää eräänlaisena tavallisten miesten liittona alfauroksia vastaan. Naisten taloudellinen itsenäisyys sotki pakan.

– Kun naiset ovat päässeet taloudellisesti omilleen, vahvasta avioliitosta on tullut heille yhä enemmän taakka. Valtiosta on tullut kelvollinen aviomiehen korvike.

Liiton ehtoja kevennetty

Itsenäistyneiden naisten intresseissä onkin ollut avioliiton ehtojen keventäminen, Laasanen toteaa.

Avioliiton sisältö on Laasasen mukaan vesittynyt lähes olemattomiin, kun avioliiton oikeusvaikutukset ovat laimentuneet: avioeron saanti on helpottunut, ja esi- ja ulkoaviollisesta seksistä on tullut laillista ja moraalisestikin suhteellisen hyväksyttyä.

– Häviäjiä ovat olleet töissä käyvät tylsät kunnon miehet, joiden valtti on ollut elatuskyky. Vahvassa avioliitossa ennen hyvinvointivaltiota heillä oli suotuisa asema, mutta nyt he jäävät pariutumisessa alfojen jalkoihin. He joutuvat koko lystin maksumiehiksi hyvinvointivaltion tulonsiirtojen ja elatusmaksujen kautta.

Konservatiivien kiusaksi?

Heterosuhteiden sääntely on perustunut historiallisesti siihen, että miehen ja naisen suhteesta voi syntyä lapsi, joka tarvitsee elatusta – ja toisaalta perii suvun omaisuuden. Mihin homot ja lesbot tarvitsevat avioliittoa?

– En näe homoavioliittoa kuin hyvin pienenä asiana, jolla tuskin tulee olemaan valtaisaa kannatusta, Laasanen sanoo.

– Homoliittojen edistämisessä lieneekin kyseessä lähinnä symbolinen kampanja konservatiiveja vastaan, jonka takana ovat pikemmin antikonservatiivit kuin homot itse.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2011

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.