Aivot luokittelevat ihmisiä automaattisesti värin perusteella, mutta rasismi on valinta.

Juuri nyt -sarja

Teksti: Kirsi Heikkinen

Ensimmäinen asia, jonka panet kohtaamassasi ihmisessä merkille, on rotu. Aivot noteeraavat rodun jo ennen kuin sukupuolen tai iän – kaikkien kolmen seikan tunnistaminen tapahtuu millisekunneissa. Heti perään heräävät kulttuuriset yleistykset ja tunneperäiset ennakkoluulot. Niihin kietoutuvat hermosolut vilkastuvat sekunnin viidesosassa.

Näin käy suvaitsevaisimmankin päässä, vaikka rasistin aivoissa vaste on vielä väkevämpi.

– Reaktio on väistämätön, sitä ei voi estää, selittää sosiaalisen neurotieteen laboratorion johtaja, professori Susan Fiske Princetonin yliopistosta Tiede-lehdelle.

Rotuluokitus vaihtelee

Ilmiö selittyy sillä, että ihmisaivot ovat vuosituhantisen sotimisen ja resursseista tappelemisen myötä kouliintuneet arvioimaan pientenkin vihjeiden perusteella, kuuluuko toinen "meihin" vai "muihin". Tämä pikatunnistus nojaa kokonaan ulkoisiin tunnusmerkkeihin.

– Sukupuoli ja ikä tunnistetaan kulttuurista riippumatta, koska ne pohjautuvat vahvasti biologiaan ja ovat evolutiivisesti tähdellisiä tekijöitä. Rotukategoriat sen sijaan ovat sosiaalisia rakennelmia, erilaisia eri kulttuureissa. Ihminen oppii liimaamaan nimilaput tietyille ulkoisille piirteille jo lapsuudessa. Samalla tavalla omaksumme niihin kytkeytyvät kulttuuriset yleistykset ja mielikuvat ympäristöstämme.

Mielleyhtymät peritään

Rotuihin liitetyt mielleyhtymät voivat juontua jopa vuosisatojen takaa, mutta elää edelleen väkevinä. Yhdysvalloissa vanha ja voimakas on ajatus mustaihoisten väkivaltaisuudesta. Amerikkalaisten koehenkilöiden aivokuvauksissa on todettu, että useimpien valkoihoisten pelkokeskus mantelitumakkeessa herää heti, kun koehenkilö näkee valokuvan tuntemattomasta mustaihoisesta ihmisestä.

Psykologi Joshua Correll Chicagon yliopistosta on osoittanut, että niin poliisit kuin tavalliset kansalaisetkin ampuvat tietokonepelissä vikkelämmin mustia kuin valkoisia asemiehiä. Tulos on sama, oli koehenkilö ihonväriltään valkoinen tai musta.

Aivojen harrastama tiedostamaton luokittelu ei ole rasismia. Se, että aivot rekisteröivät ihonvärin, on eri asia kuin se, että ihminen oppii pitämään sitä merkkinä toisen alemmuudesta.

– Ihmisten luokittelu on automaattista, mutta kaikki ismit ovat uskomusjärjestelmiä, jotka ovat valintoja, Fiske sanoo.

Ennakkoluulot vaikuttavat kaikkiin

On kuitenkin tärkeä tietää, että jokainen meistä on todennäköisesti ennakkoluuloisempi kuin itse uskoo.

– Yhteiskunnassamme jylläävät ennakkoluulot vaikuttavat meihin, vaikka emme olisi edes samaa mieltä, Fiske huomauttaa.

Piiloennakkoluuloilla voi olla enemmän tai vähemmän vakavia seurauksia. Yhdysvaltain koripalloliigan NBA:n erotuomarien on todettu viheltävän herkemmin virheitä pelaajille, jotka ovat erirotuisia kuin tuomari itse. Stanfordin yliopiston tutkimus taas osoitti, että valkoihoisen uhrin murhasta langetetaan kuolemantuomio sitä todennäköisemmin, mitä "stereotyyppisemmin musta" syytetty on kasvonpiirteiltään.

Yhteinen tavoite hälventää pelon

Miten vieraanpelosta ja perityistä mielikuvista sitten pääsee eroon?

– Automaattiset assosiaatiot tuskin muuttuvat, jos meillä ei ole kokemusta stereotypioita rikkovista toisiin ryhmiin kuuluvista ihmisistä – tai jos meillä ei ole motivaatiota kivuta kulttuuristen mielleyhtymien yli, vastaa Fiske. Tätä motivaation puutetta voi hänen mielestään jo sanoa rasismiksi.

Lukuisin tutkimuksin on todettu, että eri ryhmiin kuuluvien kontaktit hälventävät ennakko- ja epäluuloja. Pelkkä Maailma kylässä -tyyppinen tapahtuma eksoottisine ruokineen ei kuitenkaan riitä, vaan ihmiset on saatava tekemään yhdessä työtä ja heillä on oltava yhteisiä tavoitteita. Tasavertainen asema ryhmässä sekä auktoriteettien tuki ovat myös olennaisia tekijöitä.

Ystävyyteen ei voi pakottaa, mutta mahdollisuuksia siihen voi luoda, Fiske sanoo.

Sama joukkue yhdistää

Jokainen koskaan tosi-tv-kilpailua seurannut tietää, että veriviholliset ryhtyvät puhaltamaan samaan hiileen, kun he joutuvat samalle puolelle toista ryhmää vastaan.

Jay van Bavel New Yorkin yliopistosta osoitti, että kun musta- ja valkoihoiset koehenkilöt jaettiin sattumanvaraisiin joukkueisiin, heidän mantelitumakkeensa lakkasi reagoimasta ihonväriin. Valkoisten aiemmat kielteiset mielleyhtymät mustiin pyyhkiytyivät, kun mustaihoiset olivatkin "omia".

– Ennakkoluulot nitistyvät, kun ihmiset saadaan tuntemaan, että he kuuluvat samaan joukkueeseen – oli se sitten urheilujoukkue, yritys, kansa tai planeetan väestö, kiteyttää psykologi David Amadio New Yorkin yliopistosta Are We Born Racist? -kirjassa.

Itse asiassa jo vähäinenkin tutustuminen näyttää rauhoittavan mantelitumaketta. New Yorkin yliopistossa tehdyssä aivotutkimuksessa ilmeni, että valkoihoisten pelkoreaktio vaimeni, kun samaa, entuudestaan outoa mustaihoisen kuvaa näytettiin useamman kerran.

Suomessa monivärisyys vasta orastaa

Ovatko ennakkoluulot sitten heikompia vai vahvempia Suomen kaltaisessa maassa, missä monikulttuurisuus ja -värisyys vasta orastaa?

– Yksivärisessäkään yhteiskunnassa ihmiset eivät välty stereotypioilta, vaan ne imuroidaan mediasta, Fiske sanoo. Tällaisesta kulttuurista kuitenkin puuttuu henkilökohtaisen tai sosiaalisen uhkan tunne. Maahanmuuttajat koetaan uhkaksi, kun heitä tulee paljon nopeasti tai heidän määränsä ylittää 10–20 prosenttia väestöstä, Fiske kertoo. Suomessa maahanmuuttajia on nyt vajaat viisi prosenttia.

Suomessa on käyty kuumaa keskustelua positiivisesta syrjinnästä eli vähemmistöjen suosimisesta koulutuspaikkojen jakamisessa tai työhönotossa. Edistääkö se suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa?

– Tästä on paljon tutkimusta. Näyttää siltä, että positiivinen syrjintä saattaa olla tarpeen tiedostamattomien ennakkoluulojen vastapainona. Ketään ei pidä tietenkään palkata yksinomaan sen takia, että hän kuuluu johonkin vähemmistöön. Henkilökunnan monimuotoisuus voi kuitenkin olla koko organisaation etu, Fiske sanoo.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2011

Lähteitä:

www.psych.nyu.edu/vanbavel/lab/documents/VanBavel.Cunningham.2011.ERSP.pdf

www.stanford.edu/group/mcslab/cgi-bin/wordpress/wp-content/uploads/2011/...

Are We Born Racist? New Insights from neuroscience and Positive Psychology. Edited by Jason Marsh, Rodolfo Mendoza-Denton and Jeremy Adam Smith. Beacon Press 2010.

Claude M. Steele, Whistling Vivaldi and Other Clues to How Stereotypes Affect Us. W.W Norton & Company 2010.

Testaa rotuennakkoluulosi: implicit.harvard.edu/implisit 

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.