Aivot luokittelevat ihmisiä automaattisesti värin perusteella, mutta rasismi on valinta.

Juuri nyt -sarja

Teksti: Kirsi Heikkinen

Ensimmäinen asia, jonka panet kohtaamassasi ihmisessä merkille, on rotu. Aivot noteeraavat rodun jo ennen kuin sukupuolen tai iän – kaikkien kolmen seikan tunnistaminen tapahtuu millisekunneissa. Heti perään heräävät kulttuuriset yleistykset ja tunneperäiset ennakkoluulot. Niihin kietoutuvat hermosolut vilkastuvat sekunnin viidesosassa.

Näin käy suvaitsevaisimmankin päässä, vaikka rasistin aivoissa vaste on vielä väkevämpi.

– Reaktio on väistämätön, sitä ei voi estää, selittää sosiaalisen neurotieteen laboratorion johtaja, professori Susan Fiske Princetonin yliopistosta Tiede-lehdelle.

Rotuluokitus vaihtelee

Ilmiö selittyy sillä, että ihmisaivot ovat vuosituhantisen sotimisen ja resursseista tappelemisen myötä kouliintuneet arvioimaan pientenkin vihjeiden perusteella, kuuluuko toinen "meihin" vai "muihin". Tämä pikatunnistus nojaa kokonaan ulkoisiin tunnusmerkkeihin.

– Sukupuoli ja ikä tunnistetaan kulttuurista riippumatta, koska ne pohjautuvat vahvasti biologiaan ja ovat evolutiivisesti tähdellisiä tekijöitä. Rotukategoriat sen sijaan ovat sosiaalisia rakennelmia, erilaisia eri kulttuureissa. Ihminen oppii liimaamaan nimilaput tietyille ulkoisille piirteille jo lapsuudessa. Samalla tavalla omaksumme niihin kytkeytyvät kulttuuriset yleistykset ja mielikuvat ympäristöstämme.

Mielleyhtymät peritään

Rotuihin liitetyt mielleyhtymät voivat juontua jopa vuosisatojen takaa, mutta elää edelleen väkevinä. Yhdysvalloissa vanha ja voimakas on ajatus mustaihoisten väkivaltaisuudesta. Amerikkalaisten koehenkilöiden aivokuvauksissa on todettu, että useimpien valkoihoisten pelkokeskus mantelitumakkeessa herää heti, kun koehenkilö näkee valokuvan tuntemattomasta mustaihoisesta ihmisestä.

Psykologi Joshua Correll Chicagon yliopistosta on osoittanut, että niin poliisit kuin tavalliset kansalaisetkin ampuvat tietokonepelissä vikkelämmin mustia kuin valkoisia asemiehiä. Tulos on sama, oli koehenkilö ihonväriltään valkoinen tai musta.

Aivojen harrastama tiedostamaton luokittelu ei ole rasismia. Se, että aivot rekisteröivät ihonvärin, on eri asia kuin se, että ihminen oppii pitämään sitä merkkinä toisen alemmuudesta.

– Ihmisten luokittelu on automaattista, mutta kaikki ismit ovat uskomusjärjestelmiä, jotka ovat valintoja, Fiske sanoo.

Ennakkoluulot vaikuttavat kaikkiin

On kuitenkin tärkeä tietää, että jokainen meistä on todennäköisesti ennakkoluuloisempi kuin itse uskoo.

– Yhteiskunnassamme jylläävät ennakkoluulot vaikuttavat meihin, vaikka emme olisi edes samaa mieltä, Fiske huomauttaa.

Piiloennakkoluuloilla voi olla enemmän tai vähemmän vakavia seurauksia. Yhdysvaltain koripalloliigan NBA:n erotuomarien on todettu viheltävän herkemmin virheitä pelaajille, jotka ovat erirotuisia kuin tuomari itse. Stanfordin yliopiston tutkimus taas osoitti, että valkoihoisen uhrin murhasta langetetaan kuolemantuomio sitä todennäköisemmin, mitä "stereotyyppisemmin musta" syytetty on kasvonpiirteiltään.

Yhteinen tavoite hälventää pelon

Miten vieraanpelosta ja perityistä mielikuvista sitten pääsee eroon?

– Automaattiset assosiaatiot tuskin muuttuvat, jos meillä ei ole kokemusta stereotypioita rikkovista toisiin ryhmiin kuuluvista ihmisistä – tai jos meillä ei ole motivaatiota kivuta kulttuuristen mielleyhtymien yli, vastaa Fiske. Tätä motivaation puutetta voi hänen mielestään jo sanoa rasismiksi.

Lukuisin tutkimuksin on todettu, että eri ryhmiin kuuluvien kontaktit hälventävät ennakko- ja epäluuloja. Pelkkä Maailma kylässä -tyyppinen tapahtuma eksoottisine ruokineen ei kuitenkaan riitä, vaan ihmiset on saatava tekemään yhdessä työtä ja heillä on oltava yhteisiä tavoitteita. Tasavertainen asema ryhmässä sekä auktoriteettien tuki ovat myös olennaisia tekijöitä.

Ystävyyteen ei voi pakottaa, mutta mahdollisuuksia siihen voi luoda, Fiske sanoo.

Sama joukkue yhdistää

Jokainen koskaan tosi-tv-kilpailua seurannut tietää, että veriviholliset ryhtyvät puhaltamaan samaan hiileen, kun he joutuvat samalle puolelle toista ryhmää vastaan.

Jay van Bavel New Yorkin yliopistosta osoitti, että kun musta- ja valkoihoiset koehenkilöt jaettiin sattumanvaraisiin joukkueisiin, heidän mantelitumakkeensa lakkasi reagoimasta ihonväriin. Valkoisten aiemmat kielteiset mielleyhtymät mustiin pyyhkiytyivät, kun mustaihoiset olivatkin "omia".

– Ennakkoluulot nitistyvät, kun ihmiset saadaan tuntemaan, että he kuuluvat samaan joukkueeseen – oli se sitten urheilujoukkue, yritys, kansa tai planeetan väestö, kiteyttää psykologi David Amadio New Yorkin yliopistosta Are We Born Racist? -kirjassa.

Itse asiassa jo vähäinenkin tutustuminen näyttää rauhoittavan mantelitumaketta. New Yorkin yliopistossa tehdyssä aivotutkimuksessa ilmeni, että valkoihoisten pelkoreaktio vaimeni, kun samaa, entuudestaan outoa mustaihoisen kuvaa näytettiin useamman kerran.

Suomessa monivärisyys vasta orastaa

Ovatko ennakkoluulot sitten heikompia vai vahvempia Suomen kaltaisessa maassa, missä monikulttuurisuus ja -värisyys vasta orastaa?

– Yksivärisessäkään yhteiskunnassa ihmiset eivät välty stereotypioilta, vaan ne imuroidaan mediasta, Fiske sanoo. Tällaisesta kulttuurista kuitenkin puuttuu henkilökohtaisen tai sosiaalisen uhkan tunne. Maahanmuuttajat koetaan uhkaksi, kun heitä tulee paljon nopeasti tai heidän määränsä ylittää 10–20 prosenttia väestöstä, Fiske kertoo. Suomessa maahanmuuttajia on nyt vajaat viisi prosenttia.

Suomessa on käyty kuumaa keskustelua positiivisesta syrjinnästä eli vähemmistöjen suosimisesta koulutuspaikkojen jakamisessa tai työhönotossa. Edistääkö se suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa?

– Tästä on paljon tutkimusta. Näyttää siltä, että positiivinen syrjintä saattaa olla tarpeen tiedostamattomien ennakkoluulojen vastapainona. Ketään ei pidä tietenkään palkata yksinomaan sen takia, että hän kuuluu johonkin vähemmistöön. Henkilökunnan monimuotoisuus voi kuitenkin olla koko organisaation etu, Fiske sanoo.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2011

Lähteitä:

www.psych.nyu.edu/vanbavel/lab/documents/VanBavel.Cunningham.2011.ERSP.pdf

www.stanford.edu/group/mcslab/cgi-bin/wordpress/wp-content/uploads/2011/...

Are We Born Racist? New Insights from neuroscience and Positive Psychology. Edited by Jason Marsh, Rodolfo Mendoza-Denton and Jeremy Adam Smith. Beacon Press 2010.

Claude M. Steele, Whistling Vivaldi and Other Clues to How Stereotypes Affect Us. W.W Norton & Company 2010.

Testaa rotuennakkoluulosi: implicit.harvard.edu/implisit 

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

 

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.