Ihmismieli on virittynyt havaitsemaan kielteiset asiat, mutta ensi säikähdyksestä selvittyään se hakee joutuin myönteisiä puolia. Kuvitus: Shutterstock
Ihmismieli on virittynyt havaitsemaan kielteiset asiat, mutta ensi säikähdyksestä selvittyään se hakee joutuin myönteisiä puolia. Kuvitus: Shutterstock

Ihminen tinkii menoistaan vasta kun työttömyys tunkee lähipiiriin

Teksti: Mikko Puttonen

Ihminen tinkii menoistaan vasta kun työttömyys tunkee lähipiiriin

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2012

 

Taantuman uhatessa valveutuneet kansalaiset ryhtyvät töihin myös vapaa-ajalla. He shoppailevat, leikkauttavat hiuksensa, pistäytyvät elokuvissa, syövät ravintolassa ja palaavat taksilla kotiin katsomaan maksullista tv-kanavaa.

Vapaa-ajan työn virallinen nimi on kotimaisen kysynnän ylläpito. Rahan säästäminen on tästä lintsaamista. Ostamalla ahkerasti pidämme tavaroiden ja palveluiden tuotantoa vireillä ja ihmisiä työn touhussa.

Pari vuotta sitten kuluttamisen velvollisuudesta muistutti Älä ruoki lamaa -kampanja. Bussikatosten julisteista katsoivat julmetut porsaat, jotka näyttivät aikovan syödä ihmiset suuhunsa. Säästöpossun pallerosta oli kuoriutunut ilmestyskirjan peto.

Outo mainoskampanja ei julistanut, että tämä tai tuo tavara on himoittava niin kuin tavalliset mainokset, vaan kehotti ylipäätään ostamaan, panemaan rahaa liikkeelle. Kampanjan taustahahmot arvelivat, että mediarummutus talouskriisistä ja taantumasta masentaisi ihmiset säästöliekille, mikä vain syventäisi kansantalouden alakuloa. Siksi taantumauutisointi tarvitsi vastapainoksi hätistelyä ostoksille.

Taantuma maleksii taas nurkissa, joten sopii kysyä, kuinka paljon mielialamme ovat oikeasti median vietävissä.

Oma talous lähinnä

1990-luvun laman aikaan kulutustaan alkoivat jarruttaa sellaisetkin ihmiset, joiden ei olisi tarvinnut. Ajan henki yllytti hillitsemään kulutusjuhlia, ja pienestä tuli kaunista.

– Halpaa hömppää ja makeisia ostettiin paljon. Kun muuten on ankeaa ja pitää pihistellä, hankitaan vastapainoksi pientä mielihyvää, selittää lama-ajan kulutusta tutkinut Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Anu Raijas.

Tuo lama ei ollut mikä tahansa notkahdus. Massatyöttömyyden aikana ihmisille tuli uutisia katsomattakin selväksi, että huonosti menee. Raijaksen mukaan kriisin täytyykin tulla lähelle, jotta se alkaisi toden teolla muuttaa ihmisten toimintaa.

– Omassa lähipiirissä pitää olla työttömyyttä tai lomautus. Pelkkää lehtikirjoittelua ei koeta uhkana eikä sen perusteella muuteta käyttäytymistä. Ihmiset perustavat päätöksensä omaan talouteensa, Raijas sanoo.

Media voi pelästyttää

Vaikka ihmiset reagoivat ennen kaikkea oman taloutensa tilaan, medialla on osuutensa mielialoissa.

Tämä selviää Anna Simolan ja Esa Reunasen Tampereen yliopistossa tekemästä tutkimuksesta Kaikki toistaiseksi hyvin. Siinä tutkijat tarkastelevat nykyisen kansainvälisen talouskriisin käsittelyä sanomalehdissä ja samalla selvittävät, miten kuluttajien luottamus omaan ja koko maan talouteen vaihtelee lehtikirjoittelun sävyn ja laajuuden mukaan.

Lokakuussa 2008 tapahtui jänniä. Silloin lehtien kriisikirjoittelu ryöpsähti yli äyräiden ja miltei samanaikaisesti kulutta­jien luottamus romahti kyselytutkimuksissa. Koska­ reaa­litalouden järistykset tuskin olivat niin lyhyessä ajassa ehtineet vavisuttaa ihmisten omaa taloutta, Simola ja Reunanen päättelevät, että mediarummutus mustensi mielet. Kun otsikot huusivat joka päivä kriisiä, lukijat pelästyivät.

Mieli tarttuu ikävään

Taloustiedettä on kutsuttu synkäksi tieteeksi. Talousuutisia taas voisi kutsua synkäksi journalismiksi, sillä ne painottuvat huonoihin.

Kun Stuart Soroka­, McGill-yliopiston tutkija, setvi­ brittiläisen The Timesin talousjuttuja 15 vuoden ajalta, hän laski, että lehti julkaisi kuukaudessa keskimäärin 17 kielteistä ja vain seitsemän myönteistä artikkelia. Hän pani myös merkille, että juttujen sävy seuraili vain vähän talouden käänteitä.

Ihmismieli on rakentunut niin, että se tarttuu kielteiseen kerkeämmin kuin myönteiseen. Talous ei ole poikkeus. Eivät vain taloustoimittajat korosta kielteistä puolta, myös vastaanottajien antennit on viritetty tarkkaamaan ikävyyksiä. Yleisö reagoi paljon voimakkaammin kielteisiin kuin myönteisiin talousuutisiin. Oman aineistonsa perusteella Soroka arvioi, että media voimistaa talouspessimismiä 16 prosentin verran.

Syöksy kestää hetken

Ihmismieli kuitenkin myös tottuu ja toipuu. Jatkuvat huonot uutiset eivät syökse tunnelmia syvemmälle ja syvemmälle kohti masennuksen pohjaa. Vaikutus jää hetkelliseksi, ja huonot uutiset menettävät teränsä. Näin kävi Suomessakin syksyllä 2008. Parin kuukauden sokkivaiheen jälkeen kuluttajien talousodotukset alkoivat kirkastua, vaikka media piti edelleen meteliä kriisistä.

Median ote ihmisten mielestä on rajallinen. Sen vuoksi myös Älä ruoki lamaa -kampanjan kaltaiset hengennostatukset jäävät heiveröisiksi.

– Kampanja paljasti ihmisille, miten kansantalous toimii, mutta ei se heidän käyttäytymiseensä vaikuttanut, muistuttaa Anu Raijas.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.