Uteliaalle taloustieteilijälle ei mikään ole vierasta, mutta kahta hän vihaa: kellokortteja ja ihmisiä, jotka varastavat toisten aikaa.

Teksti: Jarno Forssell

Mutterikioski Helsingin Lauttasaaressa on mainio paikka seurata kaupungin rytmiä. Liikenne on vilkkainta näin aamulla, kun paikalliset polkevat pyörillään Lauttasaaren siltaa kohti Ruoholahtea. Vähän kauempana espoolaiset kiiruhtavat Audeillaan Länsiväylää keskustaan.Toisin kuin ohikulkijoilla tutkimusprofessori Mika Pantzarilla ei ole kiire. Hän myöntää, että sitä on vähän noloakin tunnustaa, kun kaikkien muiden kalenterit tuntuvat olevan tupaten täynnä. Pantzar on viisi vuotta tutkinut Suomen Akatemian rahoituksella kuluttajien ”arjen koreografiaa” – sitä, mihin me aikamme kulutamme.– Akatemian virka on mieletön mahdollisuus: raha tulee tilille, ei ole pomoja eikä alaisia, ei tarvitse tehdä väliraportteja tai leimata kellokortteja.

Räväkkä näkyy mediassa

Kulutustutkija Mika Pantzar on median suosima kommentaattori, melkeinpä asiantuntija asiassa kuin asiassa. Miksi nainen on onneton? Miksi hiihdon suosio kasvaa? Miksi kuluttaja ei saa palvelua?– Vaimoni sanoo, että uskottavuus kärsii, kun suostun kaikkiin haastatteluihin. Periaatteeni kuitenkin on, että jos tutkijan palkka maksetaan verovaroin, hänellä on velvollisuus ottaa kantaa asioihin. Ja on esillä olossa varmaan mukana vähän narsismiakin.Aalto-yliopiston johtamisen professori Risto Tainio – 20 vuotta sitten Pantzarin väitöskirjaa ohjannut tutkija – luonnehtii entistä oppilastaan ”poleemiseksi henkilöksi”, joka nauttii rajojen rikkomisesta, vallitsevien totuuksien ravistelusta ja esiintymisestä.Räväkkyyden lisäksi Pantzarin mediasuosiota kasvattaa se, että hänen tutkimusalueensa on poikkeuksellisen laaja. Nuorena hän kirjoitti globaaleista visioista, maailmankaupasta ja Rooman klubista, väitöskirjaansa hän löysi aiheen Yhdysvaltain taloushistoriasta, ja väiteltyään hän alkoi tutkia kulutusta: ensin ruoan sosiologiaa, sitten teknologian historiaa ja läpimurtoja ja 2000-luvulla tulevaisuuden kotia. – Olen aina hypännyt uuteen aiheeseen oman uteliaisuuteni mukaan. Uskon satunnaisiin kohtaamisiin. Jo pikkulapsena kuljin kirjastossa hyllyltä hyllylle ilman selvää tavoitetta. Tutkijana moni hankkeeni on käynnistynyt siitä, että olen törmännyt kirjakaupassa mielenkiintoiseen kirjaan.

Provosoi jo koulussa

Mika Pantzar asuu nyt Lauttasaaressa, mutta nuoruutensa hän vietti muutamia kilometrejä lännempänä Espoon Tapiolassa. Silloinkin hänellä oli aikaa.– Suurin osa ajastamme kului siihen, että mietimme, mitä tekisimme. Talvet istuimme rappukäytävässä ja kesät pihassa. Sitten, kun saatiin porukka kasaan, rakensimme lumilinnoja tai pelasimme jalkapalloa.Koulussa Mika vihasi ruotsia ja rakasti historiaa. Äidinkielen aineissa hän kirjoitti ”huonoon Suomen Kuvalehti -tyyliin” moderneista aiheista, kuten fasismin massapsykologiasta. Kun aiheeksi annettiin ”yhteiskunnan ongelma”, Mika kirjoitti demokratiasta ja Kenneth Arrow’n mahdottomuusteoriasta. Opettajan mielestä demokratia ei ollut ongelma, joten hän lähetti aineen filosofille. Tämä kirjoitti, ettei hänen taloustieteilijäpoikansakaan ollut kuullut kenestäkään Arrow’sta.– Vastasin hänen olevan sen vuoden taloustieteen nobelisti, Pantzar hymyilee tyytyväisenä.Mika halusi provosoida opettajiaan ymmärtämällä aineiden aiheet tahallaan väärin ja kehittelemällä vaihtoehtoisia argumentteja. Samanlainen hän on kollegoiden mukaan vieläkin. Kuluttajatutkimuskeskuksessa samassa tiimissä työskennellyt erikoistutkija Tanja Kotro sanoo Pantzarin ”provosoivan toisinaan provosoinnin ilosta”. Hänen mukaansa Mika kuitenkin yleensä tietää, kuka kestää suoraa puhetta, kuka ei.

Helsinki veti puoleensa

Oppositiohenki lyö Pantzarin puheista läpi vähän väliä. Hän osaa olla eri mieltä jopa itsensä kanssa. Kun Tapiolan historiaa tutkinut tohtori Pantzar pitää kaupunginosaa objektiivisesti ”hiton hienona alueena”, entisellä tapiolalaisella on runsaasti varauksia vanhaa kotilähiötään kohtaan.– Tapiolan henki kiusasi minua jo lapsena. Siinä oli pienen paikkakunnan ahdistusta. Koin olevani puutarhakaupungin kasvi.Heti kun Mika oppi käyttämään bussia yksin, hän matkusti monta kertaa viikossa Helsingin keskustaan, käveli kaduilla ja haisteli pakokaasuja. Sinne hän sitten muuttikin aloitettuaan kansantaloustieteen opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa.– Kansantaloustiede oli parasta, mitä Kauppakorkea saattoi 70-luvulla tarjota. Muut aineet olivat opiskelijoiden epä-älyllistä sosiaalistamista bisneselämään ja kapitalistiseen maailmaan.

Kesätyötön löysi uransa

Tutkijanuralle Pantzar päätyi sattumalta. Keväällä 1977 hän oli saanut lupauksen kesätyöpaikasta baarimikkona Tapiola Garden -hotellissa. Luvattua puhelinsoittoa ei kuitenkaan tullut, joten Mika päätti käyttää vapaat kuukaudet seminaarityön tekemiseen.– Olin aikaisemmin ajatellut olevani tyhmä, kun en ymmärtänyt kansantaloustieteen kaksiulotteisia malleja, joita oppikirjat olivat täynnä. Piirreltyäni kesän kolmiulotteisia malleja ymmärsin, mistä talouden mallintamisessa on kyse.Seminaarityöstä tuli niin hyvä, että Mika rekrytoitiin laitoksen assistentiksi.

Tutkimus saven työstöä

Varmin paikka bongata Pantzar on Kauppakorkeakoulun, nykyisen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun, kahvila aamukahdeksalta. Siellä hän juo kahvia, lukee edellispäivänä kirjoittamaansa tekstiä ja ihmettelee, kuinka vielä illalla nerokas teksti on yöllä muuttunut kelvottomaksi.– Tutkimustyö on kuin saven työstöä: sitä muokkaa uudestaan ja uudestaan, välillä pistää takaisin möntiksi ja aloittaa uudestaan. Se on rankkaa työtä ja siinä tulee hiki – ainakin henkisesti. Siksi minulla on aina verkkarit päällä, vaikka muilla on liituraitaa.Pantzar ajattelee kirjoittamalla. Jos hänen pitää olla jotakin mieltä asiasta, josta hän ei ole kirjoittanut, hän kokee tulleensa yllätetyksi. Kirjoittaminen on kuitenkin työlästä.– Jos kaikki tutkijat työskentelevät samalla tavalla, tieteen tekeminen on ihan helvetin tehotonta. En kuitenkaan ymmärrä mitään muuta tieteen tuotantologiikkaa kuin tämän.

Kuluttajat samassa rytmissä

Viimeisimmän tutkimushankkeen pääteos, englantilaisten sosiologien kanssa kirjoitettu englanninkielinen kirja eurooppalaisten arjen koreografiasta, on nyt painossa.Pääosin teoreettista teosta varten Pantzar sai suomalaisilta yrityksiltä valtavasti aineistoa näiden asiakkaiden ajankäytöstä. Tutkijan mukaan avuliaisuus osoittaa, etteivät yritykset välttämättä ymmärrä, kuinka tärkeä kilpailuetu kuluttajien ajankäyttötieto on.– Suomessa luottamuksen ilmapiiri on niin vahva, että yritykset uskaltavat jakaa tietoa ja sallivat sen julkaisemisen. Ulkomaiset kollegani eivät voisi kuvitellakaan saavansa tällaista materiaalia.Tutkimuksen mukaan ihmiset käyttäytyvät kussakin maassa ja elämänvaiheessa ennustettavasti ja samalla tavoin. Elämä aamun herätyksestä nukkumaan käymiseen kulkee samassa rytmissä.Parhaiten oman toimintansa kuluttajien rytmiin ovat onnistuneet sopeuttamaan mediayhtiöt. Television prime time ei vedä katsojia erityisen hyvillä ohjelmilla vaan siksi, että keski-ilta on ihmisille hyvä hetki katsoa televisiota.Kaikkien yritysten ja toimialojen pitäisi Pantzarin mielestä löytää omat prime timensa ja sopeutua niihin. Valmiutta ja herkkyyttä tähän ei kuitenkaan juuri ole.

Itsepalvelu omaa syytä

Kuluttajaa sanotaan kuninkaaksi, ja tavallaan asema pitää paikkansa, Pantzar sanoo. Tosielämässä putkiremontteja joudutaan kuitenkin odottamaan kuukausitolkulla ja auton korjaus voi viedä viikkoja. Puhumattakaan siitä, että yritykset pistävät kuluttajat hoitamaan logistiikan ja varastoinnin.Tässä kuluttajat voivat tosin mennä myös itseensä. Itsepalvelukulttuuri ja heikko laatu ovat seurausta siitä, että kuluttajien päätöksiä dominoi hinta. Lastulevystä tehty huonekalu menee kaupaksi, vaikka se pitää itse kuljettaa ja koota.– Ruokaostoksilla kuluttajat sanovat ostavansa kotimaista ja terveellistä, maksoi mitä maksoi. Se ei ole totta. He hankkivat halpaa – hyvä, jos se on kotimaista tai terveellistä.Toisaalta kuninkaan asenne on ulottautumassa uusille alueille. Kuluttajakansalainen edellyttää pian työltä samaa kuin kuluttamiselta. – Talousjärjestelmä on luonut tietynlaisen kuluttajan, ja on realistista odottaa, että hän käyttäytyy samalla tavalla myös työelämässä. Hän vaatii vapauksia!Pantzar myöntää itsekin kokevansa stressiä siitä, että hänen akatemiatutkijan pestinsä päättyy kesän lopussa. Tutkimusprofessorin virkatyössä Kuluttajatutkimuskeskuksessa odottaa työajanseuranta.– Ymmärrän, että rahoittajille pitää raportoida käytetty työaika, mutta kaikki muu ajankäytön seuranta on kaikkea muuta kuin tuottavaa, Pantzar tuhahtaa.

Harrastus siirtyy kohteeksi

Ystävät ja kollegat kuvailevat Mika Pantzaria helposti innostuvaksi, kriittiseksi ja kärsimättömäksi. – Mika häipyy paikalta, jos keskustelu alkaa junnata. Hän ei kestä yhtään turhaa kokousta, Tanja Kotro sanoo.Kokouksista säästyneen ajan tutkimusprofessori käyttää mieluiten liikkumiseen: golfiin, jalkapalloon, uimiseen tai sählyyn. Urheiluun käytettyjä viikkotunteja hän ei kehtaa edes paljastaa, niitä on niin paljon.Urheilijana Pantzar on erittäin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen, kertoo vanha opiskelu- ja golfkaveri, Finlaysonin toimitusjohtaja Jouko Salakka.– Mikan golfporukoissa kilpaillaan kaikista mahdollisista asioista ja käynnissä voi olla monta kilpailua samaan aikaan. Eikä häviäminen ole helppoa. Se kuitataan kuitenkin nopeasti sillä, että pistetään uusi kilpailu pystyyn.Intohimoisen suhteensa urheiluun Mika Pantzar aikoo valjastaa myös tutkimuksen palvelukseen. Uransa loppuajan hän aikoo nimittäin omistaa ”liikunnan, terveyden ja onnellisuuden taloudelle”.– Ensimmäistä kertaa urallani olen suunnitellut, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä, Pantzar nauraa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2011

Kulutustutkijan tunnustukset

Auto: Volkswagen Golf. Se on tutkimusten mukaan auto ihmiselle, joka ei halua millään tavalla erottautua.Vaatteet: Pukeudun aina merkkivaatteisiin, vaikka käytän niihin rahaa todella vähän, sillä ostan mallikappaleita naapuritalossamme sijaitsevasta tehtaanmyymälästä.Urheiluvälineet: Kuvittelen, että raha on laadun tae. Vaikka en raatsi ostaa kunnon kävelykenkiä, minulla on monet hyvät golfkengät. Harrastusmaailmassa kriteerit ovat toisenlaiset.Puhelin: Haluan puhelimen, jolla voi vain puhua. Minusta ei ole mitään järkeä tarkistaa sähköposteja jokaisella hissimatkalla.Ruoka: Ostan aina kotimaisia vihanneksia. Ja tämä on ihan totta! Mutta toisissa asioissa voin olla hyvinkin pihi.

Mika Pantzar

Ikä: 55Arvo: kauppatieteen tohtori, tutkimusprofessoriTutkimuslaitos: Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, markkinoinnin laitos, ja KuluttajatutkimuskeskusTutkimusaiheet: kulutus, teknologia Harrastukset: liikunta, etenkin golf, sähly ja uiminen

1956 syntyy Helsingissä.1965 muuttaa perheensä kanssa Tapiolaan.1975 kirjoittaa ylioppilaaksi Pohjois-Tapiolan yhteiskoulusta.1979 valmistuu kauppatieteen maisteriksi ja aloittaa kansantaloustieteen assistenttina.1981 siirtyy töihin Taloudelliseen suunnittelukeskukseen.1983 aloittaa suhdanne-ennustajana Työväen taloudellisessa tutkimuslaitoksessa.1991 väittelee tohtoriksi ja aloittaa tutkimuspäällikkönä Kuluttajatutkimuskeskuksessa.1996 julkaisee kirjan Kuinka teknologia kesytetään, joka palkitaan tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla.2000 julkaisee kirjan Tulevaisuuden koti. Arjen tarpeita keksimässä. 2007 aloittaa viisivuotisen kauden Suomen Akatemian akatemiatutkijana Helsingin kauppakorkeakoulussa.

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.