Millainen flirtti johtaa pariutumiseen?
Kesäterassilla voit tarkkailla lajikumppanien käyttäytymistä.
Tässä psykologi (P) ja Amorin apulainen (A) raportoivat omat havaintonsa.


Kesäterassilla voit tarkkailla lajikumppanien käyttäytymistä.
Tässä psykologi (P) ja Amorin apulainen (A) raportoivat omat havaintonsa.



P: - Mitäs sinä täällä ravintolan nurkassa teet? Eihän sinun pitänyt tulla firman juhliin ollenkaan.

A: - Päätin kerrankin kokeilla rakkauden lähettilään Amorin apulaisena olemista. Tarkkailen täältä piilosta, tapahtuuko mitään.

P: - Tarkoitatko sitä ikiaikaista taktiikkaa? Keskenään naitettaviksi aiotuille supatetaan epäilys, että toinen on ihastunut. Kun ehdokkaat tapaavat, he ryhtyvät tutkimaan, pitikö vinkki paikkansa, ja siitä se silmäpeli alkaa.

A: - Sama vanha juoni. Meidän osaston Ville on vakuuttunut, ettei kukaan voi olla kiinnostunut hänestä sillä tavalla. Olen ollut Villen kanssa parilla työristeilyllä, ja olen nähnyt, miten useampikin nainen yrittää lähestyä häntä. Ville kuitenkin uskoo vakaasti, että hänestä ollaan kiinnostuneita vain tietokoneen virittäjänä. Siksi hänellä on niin torjuva elekieli, että sitkeinkin nainen luovuttaa. Viime viikolla kerroin Villelle lyöväni vetoa, että naapurikonttorin Saija on katsellut häntä sillä silmällä. Ei se Saija ole sellaista sanonut, mutta Saija on valittanut olevansa parantumaton renttumagneetti, koska kaikki prinssit, joita hän on suudellut, ovat muuttuneet sammakoiksi. Ville voisi hyvinkin olla Saijalle juuri se sammakko, joka suudellessa muuttuu prinssiksi.

P: - Me tosiaan päättelemme yhtä ja toista elekielen, olemuksen, vaatetuksen ja tilankäytön perusteella jo ennen juttusille menemistä. Eräs naistenmies kertoi, että naisesta näkee heti, onko tämä antoisa tapaus vai ei. Mistähän se Saija huomaakin ne rentut? Parransängestä, hienhajusta vai rennosta liikkumisesta? Luin yhdysvaltalaisen fysiologian professorin Jared Diamondin kirjasta Miksi seksi on hauskaa (WSOY 1998), että teerenpelissä ihminen kiinnittää huomiota vain pieneen joukkoon piirteitä: esimerkiksi tuoksuun, hiusten väriin, kasvojen ja kehon symmetriaan ja naisella rintoihin. Jos mies on tottunut pitämään vain punatukkaisia tyttöjä vetävinä, häneltä jää monta hyvää kumppaniehdokasta huomaamatta. Mutta asiasta toiseen: oletko ajatellut, mitä sinulle tapahtuu, jos Ville ja Saija saavat juonesi selville?

A: - Ei se niin kamalaa olisi. He voisivat kehittää minulle vastakepposen, ja yhteisen koston suunnittelu voi olla hyvinkin lähentävää puuhaa. Mutta katsotaan nyt, mitä tapahtuu. Näetkö, miten Ville huomasi Saijan? Villen elekieli on paljon aiempaa kutsuvampaa nyt, kun hän ajattelee ehkä kiinnostavansa Saijaa. Kukaties Saijakin huomaa Villessä uutta potkua, koska vilkuilee syrjäsilmällä. Vaivihkainen kurkistelu on tosi seksikästä, vai mitä?



P: - Kyllä flirtti lähtee katseesta, mikäli on uskominen televisiosta tuttua brittiläistä psykologia ja elekielen tuntijaa Tracey Coxia. Hänen Superflirtti-kirjassaan (Otava 2004) on havainnollisia kuvia siitä, miten toisen katsetta voi vaivihkaa ohjata kohti omia silmiä. Myös katseen kesto kertoo paljon. Normaalisti skannaamme toisen kasvot kolmessa sekunnissa, mutta vajaan viiden sekunnin "hidas katse" on viettelevä. Kymmenen sekuntia on jo julkeaa. Katso nyt, miten Saija ja Ville katsovat toisiaan sen viisi sekuntia. Sitten he katsovat muualle ja taas yllättävät toisen katseen.

A: - Molemmat näyttävät hakeutuvan noutopöydän läheisyyteen, ottavat ruokaa ja menevät samaan pöytään. Mutta mistä voi tietää, synkkaako heillä todella?

P: - Ei sitä voi ihan heti sanoa, koska molemmat ovat tunnustelevalla kannalla ja näyttävät toisilleen sunnuntainaamaa. Aika hyvä kehonkielen lukemisen muistisana on "haenko". Ainakin Saijan elekieli on "haenko"-muotoa. Hän hymyilee, ja kädet ovat avoimesti levällään, kämmenet ylöspäin. Saija istuu etunojassa ja nyökkäilee innokkaasti. Hänellä on katsekontakti Villen silmiin varsinkin kuunnellessaan, ja hän pyrkii omaksumaan samanlaisia asentoja kuin Ville. Välillä Ville vetäytyy nojautumalla taaksepäin kädet puuskassa. Saijakin nojautuu taaksepäin ja menee kokoon, mutta pian hän taas avaa käsiä levälleen. Huomaatko, miten Ville seuraa vaistonvaraisesti: avaa kädet puuskasta, nojautuu eteenpäin ja alkaa puhua käsillään?

A: - Ville näyttää tuijottavan Saijaa melko kiinteästi silmiin. Ettei vain olisi liian päällekäyvää?

P: - Tutustuttaessa katsekontaktia voi hyvin pitää yllä 60 prosenttia ajasta, kunhan muistaa antaa katseen alussa vaeltaa silmissä ja sen yläpuolella. Mitä henkilökohtaisemmaksi kontakti menee, sitä lähemmäksi nenää, suuta, kaulaa tai jopa rintaa katse voi ajoittain vaeltaa. Jos alkaa tuntua, että toinen flirttaa väkisin, oma katse kannattaa pitää tiukasti flirttaajan otsan tai jopa päälaen tienoilla, koska toinen yleensä peilaa katsomalla ylemmäs.

A: - He näyttävät juttelevan aika innokkaasti. Saija on luonnostaan puhelias, mutta muistaakohan Ville ensivaikutelmakoulutuksen opit sosiaalisista lahjoista, joita tutustuttaessa on tärkeää antaa (ks. laatikkoa Kohti yhteisymmärrystä)?

P: - Iskemisoppien muistelu ole aidon kontaktin tuho. Käy kuin tuhatjalkaiselle, jonka jalat menivät lopullisesti solmuun, kun se alkoi miettiä, miten kuuluu kävellä oikein. Näin kaukaa katsellen Ville näyttää kuuntelevan Saijaa ja kyselee kovasti. Molemmat luovat elekielellään ikään kuin yhteisen kuvun tai kuplan, jonka sisällä he kaksi ovat. Saijaa naurattaa, joten Ville taisi kertoa hyvän vitsin. Vitsit antavat lupauksen siitä, että suhteesta voisi olla iloa.

A: - Saija ja Ville todellakin lähentyvät. Saa nähdä, päätyvätkö he tanssimaan hitaita. Liian tyrkky ei saa olla, koska toisen ihmisen rajojen ylittäminen aiheuttaa turhaa hämmennystä ja takapakkia.

P: - Yhdysvaltalainen antropologi Edward Hall tutki ihmisten reviirejä 1960-luvulla. Vain todella läheiset ihmiset saavat tulla aivan liki. Ystävät päästetään lähimmillään puolen metrin päähän ja vieraammat ihmiset sosiaaliselle etäisyydelle eli noin 1-3 metrin metrin päähän. Taitaa olla niin, että vain tanssiessa ja ruuhkabussissa pääsee tuntemattoman kanssa intiimille etäisyydelle.

A: - Lavatanssit olivat tosi kätevä instituutio. Poski poskea vasten pääsi toisen iholle ja tunsi vartalon liikkeet. Niin hikistäkin oli, että tiesi heti, tuoksuiko toinen oikealta. Vasta myöhemmin ovat tutkineet, että koemme sellaisen ihmisen tuoksun seksikkäimmäksi, jolla on mahdollisimman erilaiset geenit ja jonka kanssa tulee terveitä lapsia. Silloin ennen ei ollut nykyajan perspirantteja hajuja sotkemassa. Pari peliä tanssittiin yhden kanssa, ja sitten taas vaihdettiin. Kun sopiva sattui syliin, se oli vientiä se.

P: - Kyllä makukin on tärkeä asia. Suudellessa kummankin aivot tekevät nopean kemiallisen analyysin toisen syljestä ja siten jatkavat geneettisen yhteensopivuuden määrittämistä. Jos toinen maistuu kiihottavalta, suuteleminen erittää aivoihin ja vereen fenyylietyyliamiinia, joka muistuttaa vaikutukseltaan amfetamiinia. Fenyylietyyliamiini panee mehut liikkeelle: hävittää pelot ja harkintakyvyn. Saa nähdä, pääsevätkö Ville ja Saija tänään maisteluasteelle. Mutta mitä ajattelit tehdä, jos heillä ei nappaa?

A: - Ajattelin antaa Villelle luettavaksi kahden yhdysvaltalaisen psykologian tohtorin Ann Demaraisin ja Valerie Whiten kirjan First impressions - What you don’t know about how others see you (Bantam 2004) Nettisivuilla http://www.firstimpressionsconsulting.com/ on päteviä kyselylomakkeita, joita täyttämällä voi selvittää, millaisen ensivaikutelman itsestään antaa. Saattaahan olla, että Ville tekee huomaamattaan jotain sellaista, mikä pilaa suhteen.


Tuija Matikka on psykologi, joka on erikoistunut organisaatioiden ja henkilöstön kehittämiseen ja harjoittaa myös henkilökohtaista psykologista neuvontaa. Hän on kirjoittanut ensivaikutelmaa, tutustumista ja rakastumista käsittelevän kirjan Sofia Originale. Ihmisiä kohtaamisten pyörteissä (Tammi 2005).


Kohti yhteisymmärrystä
Lähentävän kehonkielen muistisana on "haenko":
H hymy
A avoin asento
E etunoja
N nyökkäily
K katsekontakti
O omaksu asento.


Sosiaalisten lahjojen antaminen edistää lähentymistä tutustuttaessa. Muistisanan "kontaktia" alkuosa "kont" muistuttaa itse lahjoista, loppuosa "aktia" tavasta, jolla niitä kannattaa jakaa. Kyseleminen ja oma-aloitteisesti avautuminen ovat vastinpareja. Lahjoja annetaan vuorotellen, tasapainoisesti. Innostavat ja ajankohtaiset aiheet ovat valttia.
K kunnioita
O osallista
N naurata
T tiedota
A avaudu
K kysele
T tasapainoisesti
 I innostavista
A ajankohtaisuuksista

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012