Muuntogeeninen soija mietityttää possusta tykkääviä. Mitä tiede sanoo gm-rehun turvallisuudesta?





LSO Foodsin ja Atrian ilmoitus ryhtyä tarjoilemaan muuntogeenistä soijaa suomalaissioille poiki kuuman keskustelun. Kansalaisten Bioturvayhdistys julisti liha- ja makkaraboikotin, johon Suomen luonnonsuojeluliitto yhtyi. Kannanoton keskiössä on pelko muuntogeenisen rehun ja sillä tuotetun ruoan turvallisuudesta.

Mitä vieras geeni ruoassa voi tehdä sialle - tai muuntogeenistä rehua mussuttaneen possun lihaa syövälle ihmiselle?

- Ei yhtikäs mitään, vakuuttaa molekyyligenetiikan dosentti Suvi Taira Helsingin yliopistosta.

Niin siat kuin ihmiset nielevät miljardeja geenejä aivan tavallisen ravinnon seassa joka päivä. Kaikki geenit ovat perusrakenteeltaan samanlaisia, olipa niiden alkuperä mikä hyvänsä, joten ruoansulatus käsittelee ne samalla tavoin. Ne pilkkoutuvat, ja vaikka joitakin kulkeutuisi kokonaisina suolen sisäpinnan soluihin, ne päätyvät uusiutuvien solujen kyydissä pian pahnoille tai pyttyyn.

- Muihin soluihin ne eivät suolesta pysyvästi siirry, Taira painottaa.


Geenimuuntelu suojaa soijasatoa

Syy, miksi sioille ylipäätään syötetään soijaa, on eläimen lisäproteiinin tarve. Gm-soijassa houkuttaa sen tavanomaista soijaa halvempi hinta.




Alle kootut tiedot perustuvat lukuisten tutkimusten pohjalta koottuun raporttiin"EFSA statement on the fate of recombinant dna or proteins in meat, milk and eggs from animals fed with gm feed", joka julkaistiin 20.7.2007. Efsa, European Food Safety Authority, on ruoan turvallisuudesta EU:ssa vastaava viranomainen. 









Mahalaukussa ja suolessa geenien dna hajoaa pätkiksi ja perusrakenneosikseen, nukleotideiksi. Muokattu dna ei eroa ruoansulatuksen kannalta mitenkään kaikesta muusta ruoassa olevasta dna:sta. Sitä on aina ollut ruoassa runsaasti, ja siksi eläinten ja ihmisen ruoansulatus on tottunut hajottamaan sen.


Gm-soijalla tiukka seula

Muuntogeeninen soija kelpuutettiin rehuksi EU:ssa 1996, ja sitä on turvallisuus- ja terveellisyystutkimuksissa syötetty hiirille, rotille, sioille, lehmille, siipikarjalle ja kaloille. Mitään poikkeavaa ei ole ilmennyt suurillakaan gm-soija-annoksilla.

- EU:n lainsäädäntö edellyttää, että jo hyväksytyt muuntogeeniset rehut ja elintarvikkeet arvioidaan kymmenen vuoden välein uudelleen viimeisimmän tieteellisen tiedon valossa, kertoo Kuopion yliopistossa työskentelevä kasviagrobiotekniikan professori Sirpa Kärenlampi, joka on Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen Efsan asiantuntijajäsen.

Gm-soijan turvallisuus onkin parhaillaan taas puntarissa - myös siksi, että yhdysvaltalaisyritys Monsanto on hakenut sille viljelylupaa myös EU:ssa.




Elimistön solut tuottavat entsyymejä, joiden nimenomainen tehtävä on vieraan dna:n hävittäminen.




Patentit pulmallisia köyhille







Tähän mennessä gm-rehua syöneiden eläinten yhdestäkään elin- tai kudosnäytteestä ei ole löytynyt muokattuja dna-jaksoja. Tämä tieto perustuu suureen määrään tuotantoeläimillä tehtyjä kokeita.



Vapaaehtoista merkintää toivotaan

Muuntogeeninen soija on maailmalla syrjäyttämässä perinteisen soijan lähes kokonaan. Suomenkin kaupoista löytyy hyllytolkulla gm-rehulla tuotettua ulkomaista sianlihaa ja siitä tehtyjä lihavalmisteita (ks. Tiede 4/2005: Gm-kasvit, puoltaako vai vastustaako?, s. 16-22). Myös parikymmentä suomalaista sikatilaa on syöttänyt muuntogeenistä rehua saparohännilleen jo puolentoista vuoden ajan.




Elimistöön voi joskus kulkeutua pilkkoutuneita dna:n rippeitä sellaisista geeneistä, joita on ruoassa aivan erityisen paljon. Esimerkiksi jäänteitä viherhiukkasten geeneistä, joita kasvisoluissa on lukuisina kopioina, on löytynyt kasvinsyöjäeläinten elimistöstä. Sen sijaan kokonaisten, toimivien kasvigeenien pääsystä elimistöön ei ole näyttöä. Yhdenkään tutkitun eläimen perimästä ei ole löytynyt kasvilta saatua geeniä, joten tällaista geenien siirtymistä ei ilmeisesti ole tapahtunut koko evoluutiohistorian aikana.




Kaija Varimo







Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja


Lisätietoa:
www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/gmo/
www.efsa.europa.eu/en/science/gmo.html
www.geenitekniikanlautakunta.fi/
gmoinfo.jrc.it/
www.newscientist.com/channel/life/gm-food
Efsan lausunnoista voi esittää mielipiteensä niiden valmistuttua 30 päivän ajan nettiosoitteessa: ec.europa.eu/food/food/biotechnology/authorisation/public_comments_en.htm

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012