Mies ja nainen ovat geneettisesti yhtä erilaisia kuin mies ja urossimpanssi. Ihmekös, jos he eivät aina ymmärrä toisiaan.

Teksti: Tuija Matikka

Naisen X- ja miehen Y-kromosomi tuottavat 1,6-prosenttisen geneettisen eron. Se on samaa luokkaa kuin miehen ja urossimpanssin ero. Olisi ihme, jollei se aiheuttaisi seurauksia. Sukupuolisidonnaisen lääketieteen pioneereihin kuuluva Columbian yliopiston sydäntautiopin professori Marianne Legato esittelee niitä tukun kirjassaan Miksi miehet eivät muista mitään ja naiset liiankin hyvin.Naisen iho on kymmenen kertaa herkempi kosketukselle ja paineelle kuin miehen. Naisen hajuaisti on tarkempi ja herkistyy lisää munasolun irtoamisen aikaan. Koska X-kromosomi ohjaa värinäöstä vastaavien silmän tappisolujen muodostumista, naisen kahta X-kromosomia pidetään naisen vivahteikkaamman värisilmän perustana. Myös luontaiset mielenkiinnon kohteet ja niihin liittyvät kyvyt eroavat. Tyttövauvat erottavat perheenjäsenet muista ihmisistä jo 12-viikkoisina, mutta poikavauvat ovat etevämpiä löytämään kadonneet lelut. Miehen on vaikea käsittää, miten nainen havaitsee likaisen sukan huoneen nurkasta mutta osuu peruuttaessaan autotallin ovenpieleen. Miehen kyky hahmottaa tilaa onkin neljä kertaa parempi kuin naisen.

Taistele tai pakene – tai mieti

Ihmisen fysiologiaa tutkittaessa tutkitaan kuitenkin melkein aina miehiä. Yksi seuraus tästä on ollut adrenaliininhuuruisen taistele tai pakene -reaktion korostaminen. Metsästysretkellä saaliin kimppuun käyminen ja pakoon pötkiminen ovat käypiä reaktioita. Ne eivät kuitenkaan sovi kotiluolaa ja jälkikasvua suojelevien naisten selviytymiskeinoiksi, vaan hädän hetkellä naiset kokoontuvat miettimään yhdessä vaihtoehtoja. Tapa hämmästyttää miestä, jonka pitää kunnia-asiana ratkaista pulma muilta kysymättä.Mitä enemmän äidin veressä on lisämunuaisen kuoren tuottamaa kortisolia, sitä herkemmin ja myötätuntoisemmin hän vastaa lapsen tarpeisiin. Kehon lievä hälytystila parantaa naisen muistia ja auttaa vainuamaan jälkikasvua vaanivaa vaaraa. Myös estrogeeni parantaa muistia, koska se hidastaa kortisolin hajoamista. Kortisolin vuoksi nainen muistaa stressaavat tilanteet miehiä herkemmin ja kauemmin, mistä juontuukin Legaton kirjan nimi. Naisia ei kuitenkaan saisi altistaa liian rajuille kokemuksille, koska liian suuri veren kortisolipitoisuus puolestaan kutistaa aivojen hippokampusta haitaten siten muistia.

Mies unohtaa riskit

Testosteroni auttaa kortisolia hajoamaan. Tämä oli luolamiehelle edullista, koska jos hän olisi muistanut elävästi, miten kylmä edellisellä mammutinmetsästysreissulla oli tai miten ikävästi jalkaan tullutta haavaa särki, hän ei olisi enää lähtenyt metsälle. Kortisolin puuttumisen varjopuolena on, ettei mies pelästy vaaroista tai opi töppäyksistä yhtä herkästi kuin nainen. Tämä voi johtaa toistuvaan hölmöilyyn erityisesti nuorilla miehillä, joiden veren testosteronipitoisuudet ovat huipussaan. Myöhemin isyys näyttää nostavan miehen veren kortisolipitoisuutta puolella, ja avioliitossa eläminen vähentää testosteronin määrää. Psykologian professori Göte Nyman ja sosiaalipsykologi Martti Puohiniemi ovat tutkailleet suomalaisen miehen arvoja, rooleja ja tunteita mainiossa kirjassaan Mies. Heidän mielestään erityisesti nuorille miehille sattuu ja tapahtuu, koska miehen hartain toive on olla rohkein ja paras – jos ei muussa niin edes hölmöilyssä. Kaverit arvostavat Duudson-tarinoiden kertojaa. Testosteroni pitää huolen siitä, että kisailu ja varsinkin voittaminen energisoivat miestä. Nainen kauhistuu tarpeettomien riskien ottamista eikä koe kilpailua rakentavaksi vaan liiallisen kortisolin vuoksi fyysisesti epämiellyttäväksi.

Yksi elättää, toinen mahtailee

Utahin yliopiston antropologi Kristen Hawkes on tutkinut Paraguayn aché-intiaanien saaliita. Naiset keräävät lähimetsistä ruokaa säännöllisesti, ja heidän kokonaisantinsa on punnittuna suurempi kuin miesten. Miehet jakautuvat kahteen ryhmään: elättäjiin ja mahtailijoihin. Elättäjät keräävät perheelle ruokaa tasaisesti. Mahtailijat tavoittelevat suurta mutta epävarmaa saalista. Koska mahtisaalis jaetaan koko heimon kesken, mahtailijat saavat suosiota. Valitettavasti ”uramiehen” oma perhe joutuu huonon saalistusonnen aikoina pärjäämään vähällä. Niinpä viisas nainen hankkii puolisoksi elättäjän mutta pitää mahtailevaa alfaurosta satunnaisena rakastajana. Demokraattisten valtioiden äänestäjät eivät tunnu aina tajuavan näitä rooleja: kansa valitsee johtajakseen testosteronia pulppuavan miehen mutta odottaa sitten, että tämä käyttäytyy säyseästi kuin leikattu kissa. Vanhan tarinan mukaan mies nousi korkeimmalle vuorelle, ui syvimmän meren yli ja ylitti laajimman autiomaan osoittaaksen naiselle rakkautensa. Nainen jätti miehen, koska tämä ei ollut koskaan kotona. Sosiologi Martha Dobbins tosin letkautti, että varhaisissa ihmisyhteisöissä miehiä ei lähetetty metsästämään siksi, että nämä olivat vahvempia, vaan koska nämä olivat joutilaampia.

Metsästäjämies viestii tarkasti

Nyman ja Puohiniemi pelkistävät nykymiehen roolit kolmeen: päällikköön, rakentajaan ja metsästäjään. Arvoasema on päällikölle tärkeä. Vaikka päällikkö pitäisikin uusista asioista, niihin tarttuminen on nihkeää, koska hankkeen epäonnistuminen voi johtaa paikan menetykseen hierarkiassa. Rakentajamiehessä ruumiillistuu niin sanottu neliösenttiteoria. Joillakin miehillä on taipumusta uppoutua teknisesti haastavan kellon tai kännykän uumeniin, koska se on vaikeaa. Naiselle on tärkeää paikasta toiseen siirtyminen. Rakentajamiestä voi auton moottorin hienovirittäminen kiinnostaa niin paljon, että se rassaa naisen hermoja. Hyvä metsästäjä liikkuu hiljaa, koska kuuluva kalkatus karkottaa saaliin. Jotta päästään mahdollisimman niukalla puheella, mies pyrkii luomaan tarkkoja käsitteitä eli selviytymään mahdollisimman vähin sanoin tai jopa käsimerkein. Niinpä miehillä on laajempi sanavarasto kuin naisilla. Naiset käyttävät kieltä epätarkemmin, koska sanojen todellinen merkitys ilmaistaan äänenpainoilla ja sanattomilla oheisviesteillä.

Nainen satsaa kuunteluilmeisiin

Soturilla pokka pitää, tuntui miltä tuntui. Varsinkin kipu tai hätä salataan viimeiseen asti, koska se antaa vastustajalle vinkin heikosta kohdasta. Toisaalta jos kahden naisen keskustelua kuvataan ilman ääntä, nähdään, miten toinen peilaa toisen ilmeitä. Nainen käyttää kymmenen sekunnin aikana keskimäärin kuutta kuunteluilmettä. Ulkopuolisen voi olla vaikea päätellä, kummalta on kuollut läheinen tai kumpi on saanut uuden työpaikan. Tutkimusten mukaan mies ilmaisee itseään 7 000 päivittäisellä viestiyksiköllä, mikä koostuu 2 000–4 000 sanasta ja 2 000 äännähdyksestä sekä 2 000–3 000 eleestä ja ilmeestä. Nainen käyttää päivässä 20 000 yksikköä. Jo vastasyntynyt tyttövauva käsittelee ja tulkitsee puheääniä paremmin kuin poikavauva. Myöhemmin ero tasoittuu. Miehen kyky käsitellä kieltä ja ymmärtää kuulemaansa heikentyy 35-vuotiaasta alkaen, mutta naisilla kyky säilyy vaihdevuosiin asti. Menopaussin jälkeen estrogeeni vähenee, mikä johtaa kyvyttömyyteen erottaa ironiaa tai kuulla, mitä sanotaan rivien välissä.

Ilmaisuerot polttavat pinnan

Mies pitää hiljaisuutta lahjana, joten mieheltä kuluu keskimäärin yhdeksän minuuttia, ennen kuin hän tajuaa hiljaisuuden mykkäkouluksi. Konfliktin ainekset ovat käsillä, kun kontaktia ja ymmärtämystä hakeva nainen etsii miehen kasvoilta empatiaa peilaavia ilmeitä mutta mies pyrkii pitämään naaman peruslukemilla. Välinpitämättömältä näyttävä ilme saa naisen raivon valtaan ja käyttäytymään miehen mielestä ”hysteerisesti”. Kun mies lopulta lähtee ratkomaan pulmaa päättäväisesti halki-poikki-pinoon-asenteella, nainen tuskastuu lopullisesti. Hermopaineessa naiset puhuvat ja miehet toimivat ajattelematta. Kukaties siksi terapeuttien asiakkaista 90 prosenttia on naisia ja vangeista 90 prosenttia on miehiä. Naisten tekemistä väkivaltarikoksista 50 prosenttia on tehty pms:n antamalla puhdilla juuri ennen kuukautisten alkua. Miesten tulisi oppia, etteivät asiaviestit mene läpi ilman tunnetta. Naisten tulisi tajuta, etteivät tunnepitoiset viestit mene läpi ilman asiaa.

Aiheesta lisää: Joyce Brothers, Mitä jokaisen naisen tulisi tietää miehistä (Kirjayhtymä 1984)Jared Diamond, Miksi seksi on hauskaa? (WSOY1998)Marianne Legato, Miksi miehet eivät muista mitään ja naiset liiankin hyvin (Gummerus 2007)Allan ja Barbara Pease, Hormonien sota. Miksi miehet eivät kuuntele eivätkä naiset osaa lukea karttaa (Tammi 2001)Martti Puohiniemi ja Göte Nyman, Mies. Arvot, roolit ja tunteet (Limor 2007)

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.