Moni viivyttelee toimeen tarttumista – ja kärsii siitä. Pura tavoite pieniin osiin ja salli itsellesi epätäydellisyys, niin aloittaminen helpottuu.

Teksti: Jarno Forssell

Moni viivyttelee toimeen tarttumista – ja kärsii siitä. Pura tavoite pieniin osiin ja salli itsellesi epätäydellisyys, niin aloittaminen helpottuu.

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2011.

Alkuun pääseminen voi olla tosi hankalaa. Edessä on tyhjä näyttö, sanelukoneessa purkamaton haastattelu, päässä ei juuri mitään. Ilmankos tuntuukin tärkeältä tarkistaa, onko kukaan lähettänyt sähköpostia. Ja kun netti kerran on auki, katsonpa kaverien Facebook-päivitykset ja googlaanpa vähän tietoa seuraavaa juttua varten. Ja jos en mitään muuta keksi, niin järjestän vaikka keittiön kaapit!Näyttö on edelleen tyhjä. Viivyttely asioiden aloittamisessa tunnetaan akateemisessa maailmassa nimellä prokrastinaatio. Ilmiön hyvin tunteva psykologi Annamari Heikkilä puhuu kuitenkin aikaansaamattomuudesta tai vetkuttelusta.Heikkilä on toiminut kymmenen vuotta Helsingin yliopiston opintopsykologina ja viimeistelee nyt väitöskirjaansa muun muassa yliopisto-opiskelijoiden motivaatiosta.– Aikaansaamattomuus ja motivaatio-ongelmat ovat yksi merkittävimmistä syistä, miksi opiskelijat ottavat meihin yhteyttä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan 95 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ilmoittaa joissain opiskelutilanteissa välttelevänsä tehtävän aloittamista, ja puolet heistä kärsii tästä.Osuus on iso, sillä muusta väestöstä ilmiön tunnistaa itsessään vain noin viidennes.

Tartu työhön tunteista välittämättäVetkuttelu ei ole vain opiskelijoiden vaiva. Kaikki tietävät, kuinka hankalaa on aloittaa kunnonkohotus tai laihduttaminen: melkein yhtä vaikeaa kuin sen jatkaminen.Aloittamisen vaikeus kuitenkin korostuu luovassa kirjoitustyössä, jota opinnoissa tarvitaan. Heikkilän mukaan kirjoittaminen on ihmisen vaativimpia kognitiivisia prosesseja. Siksi jopa kaappien siivoaminen voi ohittaa sen mieluisuudessa. Meille on ominaista, että käytämme vain sen verran kognitiivista kapasiteettia kuin on välttämätöntä.– Tavarat voi purkaa kaapista, luokitella ja laittaa takaisin. Se ei vie oman kapasiteetin ylärajoille, Heikkilä sanoo.Kirjoittamisen aloittaminen on vaikeaa, koska tunnen ahdistusta ja epävarmuutta siitä, tuleeko tekstistä hyvä ja pystynkö minä tähän. – Me käytämme valtavasti aikaa välttämiskäyttäytymiseen, jolla sysäämme epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita syrjään. Se ei kuitenkaan edistä tehtävien suorittamista, Heikkilä muistuttaa. Hän kertoo väitöskirjatutkimuksen ensimmäisten vuosien olleen itselläänkin takkuisia.– Rutiinit opettavat. Kun ymmärtää, että hommiin voi ryhtyä negatiivisista tunteista huolimatta, niiden yli pääsee ja työ imaisee mukaansa.

Taustalla uskomukset itsestäMistä työn aloittamiseen liittyvät epämiellyttävät tunteet tulevat? Opintopsykologin mukaan aikaansaamattomuuden takana on usein virheellisiä käsityksiä itsestämme ja kyvyistämme.– Usko omiin kykyihin selittää esimerkiksi yliopistomenestyksestä paljon enemmän kuin älykkyysosamäärä tai aikaisemmat tenttiarvosanat. Ihminen pärjää siinä, missä hän uskoo olevansa hyvä.Tässä vaikuttaa myös persoonallisuutemme. Optimistit saavat uskoa aiemmista onnistumisista ja uskaltavat tarttua uusiinkin tehtäviin. Defensiivis-pessimistiset taas katsovat maailmaa harmaiden linssien läpi. Aiemmasta menestyksestä huolimatta he ovat varmoja, että seuraavalla kerralla he kämmäävät oikein kunnolla, Heikkilä kuvaa.Aikaansaamattomuudelle altistavat lisäksi kovat vaatimukset itseä kohtaan. Kun pitäisi tehdä kerralla valmista ja priimaa, aloittamisen rima nousee.Vaikka kohtalo ja geenit tuottaisivat defensiivis-pessimististä ajattelua ja vaativuutta, hommat eivät välttämättä jää hoitamatta. Aloittamisen eteen pitää kuitenkin tehdä enemmän töitä.– Olen varma, että tällaisetkin henkilöt voivat halutessaan menestyä. Luovissa ihmisissä ja tieteentekijöissä on paljon täydellisyyden tavoittelijoita.

Ympäristö altistaa vetkuttelulleOpintopsykologin mukaan prokrastinaatio on yleistä ympäristöissä, joissa tehtävät ja aikataulut ovat epämääräisiä.– Yliopistossa tenttiin voi mennä silloin kuin haluaa, esseen palauttamista voi vetkuttaa ja kurssille voi mennä seuraavana vuonna uudelleen.Työelämässä vetkutteluun ei ole varaa. Sitä estämään on monia keppejä ja porkkanoita. Freelance-toimittajalle kepistä käy se, että jos et kirjoita juttua, et saa palkkaa. Työyhteisössä porkkanoina toimivat työtiimit, yhteiset tavoitteet ja saatu palaute.On työelämässäkin silti asioita, jotka saattavat edesauttaa vetkuttelua. Osa meistä kärsii häiriöherkkyydestä, mikä on yksi välttelytoiminnalle altistava tekijä.– Häiriöherkät ihmiset eivät pysty helposti keskittymään avokonttoriympäristössä. Suurin osa meistä tarvitsee rauhaa tehdäkseen ajattelutyötä, Heikkilä sanoo.Kappas, syntyihän se juttu!

Näillä alkuun

– Aseta itsellesi realistiset tavoitteet ja niille määräaika.– Pilko tavoitteesi riittävän pieniksi ja helposti mitattaviksi. Näin voit seurata edistystäsi.– Julkista tavoitteesi. Näin voit luoda positiivista sosiaalista painetta itsellesi.– Altista itsesi työnteolle ja saa siitä onnistumisen kokemuksia.– Palkitse itsesi. Mitä läheisempiä ja konkreettisimpia palkinnot ovat, sitä tehokkaampia ne ovat.

Kokeile tomaattitekniikkaa

Pomodoro-tekniikka perustuu lyhyisiin, 25 minuutin työrupeamiin, joiden välillä on viiden minuutin tauko. Tehtävään ei tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa, mutta sen aikana tehdään töitä intensiivisesti.– Tyypillisesti työhön varataan koko päivä, jolloin suorituskynnys nousee: pitäisi saada aikaan valtavasti ja päästä pitkälle. Se ei toimi, koska tavoite on kaukana, sanoo pomodoro-tekniikkaa väitöskirjatyössään käyttänyt opintopsykologi Annamari Heikkilä.

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

 

Katse eteenpäin!

Teksti: Kaisa Häkkinen

Ihmiset elävät kaikkialla samojen luonnonlakien alaisina ja havaitsevat painovoiman vaikutukset samalla tapaa: esineet putoavat ylhäältä alas ja vapaa veden pinta asettuu vaakatasoon. Ihmisen silmät ovat suuntautuneet hänen luonnolliseen kulkusuuntaansa, siis eteenpäin. Tämä yleinen koordinaatisto näkyy myös kielissä. Kaikissa kulttuureissa ja kielissä on tarpeen ilmaista vastakohtia ’ylä–ala’ ja ’etu–taka’, koska nämä ulottuvuudet ovat ihmiskunnalle elintärkeitä.Perussuuntia ilmaisevista aineksista on muodostettu suuri määrä muitakin sanoja. Monet ovat itsenäistyneet siinä määrin, ettei niiden alkuperää enää spontaanisti huomaa. Eteinen on asunnon edessä oleva tila. Etelä on se ilmansuunta, johon asumusten ovi entisaikana tyypillisesti aukeni. Etevä on ihminen, joka on vertauskuvallisesti muiden edellä.

Luonnollisen suuntajärjestelmän avulla ilmaistaan myös abstrakteja aikasuhteita. Ihmisen tajunnassa aika kulkee samaan suuntaan kuin hän itsekin. Aika etenee, ja mennyt aika jää taakse. Takautuminen ja taannehtiminen ovat vaikuttamista ajassa taaksepäin. Perustapauksessa asioita tarkastellaan puhehetken näkökulmasta, esimerkiksi Kello on tunnin edellä, mutta aikajanalle voi asettaa muitakin kiintopisteitä, joihin tapahtumien kulkua suhteutetaan: joulun edellä, vuosien taakse.

Luonnollinen suuntajärjestelmä tarjoaa perustan myös erilaisille arvojärjestelmille. Hyviä suuntia ovat ylös ja eteenpäin, sen sijaan meno alas tai taaksepäin koetaan usein kielteisenä. Edistys, edullisuus ja etevyys ovat tavoiteltavia asioita, taantuminen, takaisku ja takapajuisuus edustavat huonoa vaihtoehtoa. Ylemmyydentunne, ylenkatse ja ylimielisyys sisältävät ajatuksen sekä ihmisen omasta ylivoimaisuudesta että alentuvasta suhtautumisesta muihin. Monet ala-vartalosta muodostetut sanat viestittävät vähäpätöisyyttä tai halveksuntaa: alhainen, alistua, alennustila. Itseään ei kuitenkaan sovi korottaa, se kannattaa jättää muiden tehtäväksi. Joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.