Moni viivyttelee toimeen tarttumista – ja kärsii siitä. Pura tavoite pieniin osiin ja salli itsellesi epätäydellisyys, niin aloittaminen helpottuu.

Teksti: Jarno Forssell

Moni viivyttelee toimeen tarttumista – ja kärsii siitä. Pura tavoite pieniin osiin ja salli itsellesi epätäydellisyys, niin aloittaminen helpottuu.

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2011.

Alkuun pääseminen voi olla tosi hankalaa. Edessä on tyhjä näyttö, sanelukoneessa purkamaton haastattelu, päässä ei juuri mitään. Ilmankos tuntuukin tärkeältä tarkistaa, onko kukaan lähettänyt sähköpostia. Ja kun netti kerran on auki, katsonpa kaverien Facebook-päivitykset ja googlaanpa vähän tietoa seuraavaa juttua varten. Ja jos en mitään muuta keksi, niin järjestän vaikka keittiön kaapit!Näyttö on edelleen tyhjä. Viivyttely asioiden aloittamisessa tunnetaan akateemisessa maailmassa nimellä prokrastinaatio. Ilmiön hyvin tunteva psykologi Annamari Heikkilä puhuu kuitenkin aikaansaamattomuudesta tai vetkuttelusta.Heikkilä on toiminut kymmenen vuotta Helsingin yliopiston opintopsykologina ja viimeistelee nyt väitöskirjaansa muun muassa yliopisto-opiskelijoiden motivaatiosta.– Aikaansaamattomuus ja motivaatio-ongelmat ovat yksi merkittävimmistä syistä, miksi opiskelijat ottavat meihin yhteyttä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan 95 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ilmoittaa joissain opiskelutilanteissa välttelevänsä tehtävän aloittamista, ja puolet heistä kärsii tästä.Osuus on iso, sillä muusta väestöstä ilmiön tunnistaa itsessään vain noin viidennes.

Tartu työhön tunteista välittämättäVetkuttelu ei ole vain opiskelijoiden vaiva. Kaikki tietävät, kuinka hankalaa on aloittaa kunnonkohotus tai laihduttaminen: melkein yhtä vaikeaa kuin sen jatkaminen.Aloittamisen vaikeus kuitenkin korostuu luovassa kirjoitustyössä, jota opinnoissa tarvitaan. Heikkilän mukaan kirjoittaminen on ihmisen vaativimpia kognitiivisia prosesseja. Siksi jopa kaappien siivoaminen voi ohittaa sen mieluisuudessa. Meille on ominaista, että käytämme vain sen verran kognitiivista kapasiteettia kuin on välttämätöntä.– Tavarat voi purkaa kaapista, luokitella ja laittaa takaisin. Se ei vie oman kapasiteetin ylärajoille, Heikkilä sanoo.Kirjoittamisen aloittaminen on vaikeaa, koska tunnen ahdistusta ja epävarmuutta siitä, tuleeko tekstistä hyvä ja pystynkö minä tähän. – Me käytämme valtavasti aikaa välttämiskäyttäytymiseen, jolla sysäämme epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita syrjään. Se ei kuitenkaan edistä tehtävien suorittamista, Heikkilä muistuttaa. Hän kertoo väitöskirjatutkimuksen ensimmäisten vuosien olleen itselläänkin takkuisia.– Rutiinit opettavat. Kun ymmärtää, että hommiin voi ryhtyä negatiivisista tunteista huolimatta, niiden yli pääsee ja työ imaisee mukaansa.

Taustalla uskomukset itsestäMistä työn aloittamiseen liittyvät epämiellyttävät tunteet tulevat? Opintopsykologin mukaan aikaansaamattomuuden takana on usein virheellisiä käsityksiä itsestämme ja kyvyistämme.– Usko omiin kykyihin selittää esimerkiksi yliopistomenestyksestä paljon enemmän kuin älykkyysosamäärä tai aikaisemmat tenttiarvosanat. Ihminen pärjää siinä, missä hän uskoo olevansa hyvä.Tässä vaikuttaa myös persoonallisuutemme. Optimistit saavat uskoa aiemmista onnistumisista ja uskaltavat tarttua uusiinkin tehtäviin. Defensiivis-pessimistiset taas katsovat maailmaa harmaiden linssien läpi. Aiemmasta menestyksestä huolimatta he ovat varmoja, että seuraavalla kerralla he kämmäävät oikein kunnolla, Heikkilä kuvaa.Aikaansaamattomuudelle altistavat lisäksi kovat vaatimukset itseä kohtaan. Kun pitäisi tehdä kerralla valmista ja priimaa, aloittamisen rima nousee.Vaikka kohtalo ja geenit tuottaisivat defensiivis-pessimististä ajattelua ja vaativuutta, hommat eivät välttämättä jää hoitamatta. Aloittamisen eteen pitää kuitenkin tehdä enemmän töitä.– Olen varma, että tällaisetkin henkilöt voivat halutessaan menestyä. Luovissa ihmisissä ja tieteentekijöissä on paljon täydellisyyden tavoittelijoita.

Ympäristö altistaa vetkuttelulleOpintopsykologin mukaan prokrastinaatio on yleistä ympäristöissä, joissa tehtävät ja aikataulut ovat epämääräisiä.– Yliopistossa tenttiin voi mennä silloin kuin haluaa, esseen palauttamista voi vetkuttaa ja kurssille voi mennä seuraavana vuonna uudelleen.Työelämässä vetkutteluun ei ole varaa. Sitä estämään on monia keppejä ja porkkanoita. Freelance-toimittajalle kepistä käy se, että jos et kirjoita juttua, et saa palkkaa. Työyhteisössä porkkanoina toimivat työtiimit, yhteiset tavoitteet ja saatu palaute.On työelämässäkin silti asioita, jotka saattavat edesauttaa vetkuttelua. Osa meistä kärsii häiriöherkkyydestä, mikä on yksi välttelytoiminnalle altistava tekijä.– Häiriöherkät ihmiset eivät pysty helposti keskittymään avokonttoriympäristössä. Suurin osa meistä tarvitsee rauhaa tehdäkseen ajattelutyötä, Heikkilä sanoo.Kappas, syntyihän se juttu!

Näillä alkuun

– Aseta itsellesi realistiset tavoitteet ja niille määräaika.– Pilko tavoitteesi riittävän pieniksi ja helposti mitattaviksi. Näin voit seurata edistystäsi.– Julkista tavoitteesi. Näin voit luoda positiivista sosiaalista painetta itsellesi.– Altista itsesi työnteolle ja saa siitä onnistumisen kokemuksia.– Palkitse itsesi. Mitä läheisempiä ja konkreettisimpia palkinnot ovat, sitä tehokkaampia ne ovat.

Kokeile tomaattitekniikkaa

Pomodoro-tekniikka perustuu lyhyisiin, 25 minuutin työrupeamiin, joiden välillä on viiden minuutin tauko. Tehtävään ei tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa, mutta sen aikana tehdään töitä intensiivisesti.– Tyypillisesti työhön varataan koko päivä, jolloin suorituskynnys nousee: pitäisi saada aikaan valtavasti ja päästä pitkälle. Se ei toimi, koska tavoite on kaukana, sanoo pomodoro-tekniikkaa väitöskirjatyössään käyttänyt opintopsykologi Annamari Heikkilä.

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

 

Katse eteenpäin!

Teksti: Kaisa Häkkinen

Ihmiset elävät kaikkialla samojen luonnonlakien alaisina ja havaitsevat painovoiman vaikutukset samalla tapaa: esineet putoavat ylhäältä alas ja vapaa veden pinta asettuu vaakatasoon. Ihmisen silmät ovat suuntautuneet hänen luonnolliseen kulkusuuntaansa, siis eteenpäin. Tämä yleinen koordinaatisto näkyy myös kielissä. Kaikissa kulttuureissa ja kielissä on tarpeen ilmaista vastakohtia ’ylä–ala’ ja ’etu–taka’, koska nämä ulottuvuudet ovat ihmiskunnalle elintärkeitä.Perussuuntia ilmaisevista aineksista on muodostettu suuri määrä muitakin sanoja. Monet ovat itsenäistyneet siinä määrin, ettei niiden alkuperää enää spontaanisti huomaa. Eteinen on asunnon edessä oleva tila. Etelä on se ilmansuunta, johon asumusten ovi entisaikana tyypillisesti aukeni. Etevä on ihminen, joka on vertauskuvallisesti muiden edellä.

Luonnollisen suuntajärjestelmän avulla ilmaistaan myös abstrakteja aikasuhteita. Ihmisen tajunnassa aika kulkee samaan suuntaan kuin hän itsekin. Aika etenee, ja mennyt aika jää taakse. Takautuminen ja taannehtiminen ovat vaikuttamista ajassa taaksepäin. Perustapauksessa asioita tarkastellaan puhehetken näkökulmasta, esimerkiksi Kello on tunnin edellä, mutta aikajanalle voi asettaa muitakin kiintopisteitä, joihin tapahtumien kulkua suhteutetaan: joulun edellä, vuosien taakse.

Luonnollinen suuntajärjestelmä tarjoaa perustan myös erilaisille arvojärjestelmille. Hyviä suuntia ovat ylös ja eteenpäin, sen sijaan meno alas tai taaksepäin koetaan usein kielteisenä. Edistys, edullisuus ja etevyys ovat tavoiteltavia asioita, taantuminen, takaisku ja takapajuisuus edustavat huonoa vaihtoehtoa. Ylemmyydentunne, ylenkatse ja ylimielisyys sisältävät ajatuksen sekä ihmisen omasta ylivoimaisuudesta että alentuvasta suhtautumisesta muihin. Monet ala-vartalosta muodostetut sanat viestittävät vähäpätöisyyttä tai halveksuntaa: alhainen, alistua, alennustila. Itseään ei kuitenkaan sovi korottaa, se kannattaa jättää muiden tehtäväksi. Joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.