Ilkeät kokemukset pahentavat änkytystä, mutta ne eivät sitä aiheuta. Pohjimmiltaan puhehäiriö johtuu geeneistä.

Teksti: Tuula Kinnarinen

Oscar-elokuvassa Kuninkaan puhe Yorkin herttua Albert on selkä seinää vasten. Hänen veljensä Edvard VIII on päättänyt luopua kruunusta ja mennä naimisiin eronneen amerikkalaisen seurapiirirouvan Wallis Simpsonin kanssa. Albert on vallanperimysjärjestyksessä toisena, ja hän nousee  kuninkaaksi. Hän on kaikin puolin pätevä tehtävään, mutta hän änkyttää. Oireet oikein, syyt väärätElokuva, joka kertoo Britannian nykyisen hallitsijan kuningatar Elisabetin isästä Yrjö VI:sta, tavoittaa hyvin änkytyksen ominaispiirteet. Änkytys ei ole pelkkää tavujen tai sanojen toistoa vaan usein lähes täydellistä hiljaisuutta. Vaikka kuningas kuinka ponnistelee, aika ajoin sanat kerta kaikkiaan jäävät jumiin eikä suusta tule ulos mitään. Elokuva tavoittaa hyvin myös änkyttäjän tunnemaailman. Kuningas on ahdistunut. Hän on turhautunut. Hän syyttelee itseään. Hän häpeää itseään. Hän raivoaa itselleen. Hän on kauhuissaan ajatellessaan, että hänen täytyy pitää radiopuhe koko kansalle.Änkytyksen syyt sen sijaan kaipaavat päivittämistä. Elokuva antaa ymmärtää, että kuningas änkyttää, koska on kokenut kovia lapsuudessaan. Ilkeä lastenhoitaja on riistänyt häneltä hetket vanhempien kanssa. Isoveli on lakkaamatta tehnyt pilaa hänen takeltelustaan. Opettajat ovat pakottaneet hänet käyttämään oikeaa kättä vasemman sijaan. Lääkärit ovat oikaisseet hänen pihtipolvensa kivuliailla metallilastoilla.– Noin ihmiset ajattelivat 1930-luvulla, eikä käsitys ole kuollut, sanoo Nan Ratner, Marylandin yliopiston psykolingvisti, esitellessään eri aikojen käsityksiä Yhdysvaltain helmikuisen tiedeviikon änkytysseminaarissa. – Lähes jokainen vanhempi, jonka lapsi änkyttää, kysyy, mitä hän on tehnyt väärin. Tuskin mitään, minä vastaan. Yksikään tutkimus ei osoita, että änkytys johtuisi kasvatuksesta tai lapsuuden kokemuksista ylipäätään. Varmasti vanhempien kovistelu tai kavereiden pilkanteko voi pahentaa änkytystä, mutta sen syy ne eivät ole. Uusimman tutkimuksen mukaan tämä puhehäiriö on pohjimmiltaan geneettinen.

Geenit sotkevat jätehuollon

Änkytysgeenien jahtaus lähti vauhtiin 2000- luvun alkupuolella, kun yhdysvaltalaistutkijat raportoivat saaneensa viitteitä siitä, että änkyttäjillä on jotain poikkeavaa ainakin yhdeksässä kromosomissa. Jatkotutkimuksissa yhtään geeniä ei kuitenkaan löytynyt.Tässä tilanteessa Dennis Drayna, Yhdysvaltain kuurouden ja muiden viestintähäiriöiden tutkimuslaitoksessa työskentelevä molekyyligeneetikko, päätti kokeilla oikotietä: etsiä käsiinsä kokonaisia änkyttäviä sukuja. Hän matkusti Pakistaniin, missä 70 prosenttia avioliitoista on vuosisatoja solmittu ja yhä solmitaan serkkujen tai pikkuserkkujen kesken. Paikallisten viranomaisten avulla Drayna löysi sata sukua, joissa on aina änkytetty. Niistä 44 läksi mukaan tutkimukseen.Pian Draynan tutkimusryhmä paikansi kromosomista 12 dna-jakson, joka oli erilainen änkyttäjillä ja sujuvasti puhuvilla. Sitten alueen 87 geenin joukosta tuli vastaan ensimmäinen viallinen geeni, gnptab, mutta löydössä ei tuntunut olevan järkeä. Geeniä oli tutkittu pitkään, ja virheellinen muoto tiedettiin kohtalokkaaksi.Gnptab pyörittää solujen jätehuoltoa. Se ohjaa entsyymejä, jotka kuskaavat pois aineenvaihdunnassa syntyviä kuona-aineita, etteivät ne pääse myrkyttämään soluja. Jos geeni ei toimi, ihminen sairastuu pahaan kertymätautiin mukolipidoosiin, joka vakavimmillaan johtaa kuolemaan jo ennen kymmenettä ikävuotta.– Olimme ällikällä. Kukaan ei ollut tullut ajatelleeksikaan, että änkytys kytkeytyisi aineenvaihduntasairauteen, Drayna taivastelee vieläkin.Muita johtolankoja ei ollut, joten Drayna päätti tutkia kahta muuta jätteiden kierrätykseen osallistuvaa geeniä, gnptg:tä ja nagpa:ta. Kun myös niistä löytyi mutaatioita, syntyi hypoteesi:– Voi olla, että änkytys on mukolipidoosin erittäin lievä muoto. Koska oireet rajoittuvat yksinomaan puheeseen, aivoissa täytyy olla hermosoluja, jotka eivät siedä pieniäkään aineenvaihdunnan häiriöitä. Koska änkytys ei haittaa puheen ymmärtämistä, hermosolujen täytyy sijaita puheen liikealueilla, Drayna summaa ajatuskulkunsa.

Aivokuvissa näkyy eroja

Draynan otaksuma saattaa hyvinkin osua oikeaan. –Änkyttäjien aivot ovat erilaiset kuin sujuvan puhujan aivot, sanoo Luc De Nil, Toronton yliopiston kielipatologi.De Nil on jo vuosia tehnyt niin rakenteellisia kuin toiminnallisia aivokuvauksia. Hänen havaintojensa mukaan monet puheliikkeiden suunnitteluun ja tuottamiseen osallistuvat rakenteet ovat änkyttäjillä toisenlaiset kuin ihmisillä keskimäärin. Änkyttäjillä on myös puhealueiden alaisessa valkoisessa aineessa vähemmän hermohaarakkeita, joiden tehtävänä on kuljettaa hermoimpulsseja rakenteiden välillä.Toiminnallisesti puheen liikealueet ovat hyvin vilkkaat. Yleensä aktiivisuus on hyvä merkki, mutta änkyttäjillä se paradoksaalisesti johtaa huonoon lopputulokseen. – Toimintaa on liikaakin, aivot käyvät ylikierroksilla, De Nil tulkitsee. Todennäköisesti nämä ja mahdollisesti vielä huomaamatta jääneet poikkeavuudet johtavat vaikeuksiin, joita änkyttäjät puhuessaan kohtaavat. Ääntölihaksista tehtyjen mittausten mukaan änkyttäjien on vaikea ajoittaa ja täsmentää artikuloinnissa tarvittavia pienen pieniä liikkeitä. He eivät myöskään pysty hyödyntämään palautetta, jota kasvot, huulet, kieli ja kurkunpää lähettävät aivoihin. – Tavallisesti ihminen tiedostamattaan tekee äännöt oikein ja tarvittaessa huomaamattaan korjaa virheet, mutta änkyttäjä ei pysty automatisoimaan toimintoa vaan joutuu keskittymään sananmuodostukseen, De Nil selittää.

Hiiret änkyttävät apua

Viiden–kymmenen viime vuoden havaintojensa perusteella tutkijat uskaltavat kohtuullisen luottavaisin mielin sanoa, että he alkavat ymmärtää, mistä änkytyksessä on kysymys. Änkytys on elimellinen motorinen häiriö, ei mielen oireilua eikä älyn vajavuutta. – Tästä eteenpäin tulkintoja on kuitenkin tehtävä varoen, De Nil painottaa. – Olemme kuvanneet lähinnä nuorten ja aikuisten aivoja, joten emme tiedä, mikä on syy ja mikä seuraus, mitkä poikkeavuudet ovat alkuperäisiä, mitkä ovat syntyneet änkytyksen tuloksena.Tämän kysymyksen ratkaisussa Dennis Drayna voi auttaa. Hän on jo ryhtynyt selvittämään, miten geenivirheet muuttavat aivoja. Avukseen Drayna on ottanut laboratoriohiiret. Hän on siirtänyt löytämänsä änkytysgeenit hiirten dna:han, ja ensimmäiset uudet hiirisukupolvet ovat syntyneet. Parhaillaan ovat käynnissä äänitykset, joista Drayna toivoo tunnistavansa änkytyksen merkkejä.– Hiiret ääntelevät tavattoman monipuolisesti, me emme vain kuule niitä, sillä niiden viestit ovat ultraääntä. Tämä tekee tutkimuksesta vaativaa, mutta kannattaa yrittää, sillä hiirten aivoista pääsemme tunnistamaan solut, joiden toiminnan geenivirheet sotkevat. Hiiristä saatamme nähdä, mikä virhe, millä mekanismilla ja missä vaiheessa minkin rakenteellisen ja toiminnallisen poikkeavuuden tuottaa, Drayna selittää, mutta korostaa, että änkytyksen koko kuvan kirkastumiseen, saati hoitaviin lääkkeisiin on vielä matkaa.

Virheitä paljon hukassa

Tähän mennessä löytyneet kolme geeniä eivät mitenkään riitä ratkaisemaan änkytyksen syitä. Vaikka Drayna on tunnistanut samat perinnölliset virheet sadoilta änkyttäjiltä myös Yhdysvalloissa ja Englannissa, ne selittävät puhehäiriöstä vasta kymmenkunta prosenttia. Kaksostutkimukset kuitenkin osoittavat, että kenties peräti 70 prosenttia änkytyksestä johtuu perintötekijöistä. Tämä on paljon. Esimerkiksi veren kolesterolipitoisuudesta perimä säätää vain kolmanneksen.Tarvitaan siis lisää geenejä ja niiden virheitä. Drayna on jo uusien jäljillä. Hänen viimeisimmät havaintonsa osoittavat, että syntipukkeja piilottelee ainakin kromosomissa 3.Jonakin päivänä joku kenties ottaa selvää siitäkin, mistä brittikuninkaan änkytysgeenit olivat kotoisin. Mene tiedä sen tekee Drayna. Ainakin hän on jo jäljittänyt yhden pakistanilaissuvuissa kiertävän geenivirheen alkulähteen. Gnptab muuntui noin 600 sukupolvea eli noin 14 000 vuotta sitten.

Änkytys on tahdosta riippumaton puheen tuottamisen häiriö, ei kielellisten kykyjen vajaus.Änkytys ilmenee äänteiden venytyksinä, toistoina ja koko puheen ajoittaisena salpautumisena. Änkytys ei kohdistu koko sanavarastoon. Vakavaakin häiriö­tä poteva änkyttää yleensä vain noin 40:tä prosenttia sanoista.Änkytys alkaa tavallisesti kahden–viiden vuoden iässä, sen jälkeen kun lapsi on jo puhunut normaalisti. 80 prosenttia toipuu itsestään lapsuusvuosinaan. Teini-iässä ”ihmeparantumisia” ei juuri tapahdu.Änkyttäjiä on kaikissa maailman väestöissä keskimäärin prosentin verran, koko maailmassa siis noin 70 miljoonaa, Suomessa noin 50 000.Änkyttäjistä valtaosa on miehiä. Heillä puhehäiriö on kolme–neljä kertaa yleisempi kuin naisilla.Änkytys vaikuttaa ihmisen koko elämään. Pahimmillaan se on uuvuttava, sosiaalisesti erakoittava häiriö.

Tunnettuja änkyttäjiä

Mooses Aisopos Aristoteles ClaudiusIsaac Newton George Washington Napoleon Charles Darwin Lewis Carroll Lenin Theodore Roosevelt Nat King Cole Winston Churchill Yrjö VI Alan Turing Marilyn Monroe Anthony Quinn John Updike Bruce Willis Albert II Stephen Hawking Harvey Keitel Paavo Haavikko Pertti Paasio

Entisiä ja nykyisiä selityksiä

-kielen kuivuus-liian tiukka kieli-liian suuri kieli-aivokuoren huono hallinta-lapsuuden traumat ja neuroosit-opittu paha tapa-puheen ajoitushäiriö-oikean aivopuoliskon häiritsevän vahva toiminta-hermostoperäiset puheen ajoitusvirheet -geenit, puheen liikealueiden rakenteelliset ja toiminnalliset poikkeavuudet

Entisiä, nykyisiä ja tulevia hoitoja

-salaattimehuun kastettu kääre, puheharjoitukset kiviä suussa-lämmin viini-kielen muotoiluleikkaukset-kiroilu, tupakointi, psykiatrin sohva, änkytyksen hallintaharjoitukset, hengitysharjoitukset-puhelihasharjoitukset, uudet puheentuottotavat, änkytyssanojen sujuvoittaminen, karaisevat pelonhallintamenetelmät, avoimuus piilottelun sijaan-puheterapioiden lisäksi mallinotto- ja itsehallintaterapiat, tekniset kuunteluterapiat, joissakin tapauksissa olantsapiinilääkitys-entsyymikorvaushoidot, geeni­terapia

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.