Eräänä aamuna vaimo löysi Markun lyyhistyneenä kesämökin nurmikolta. Hän oli kuollut. Ruumiinavauksessa näkyy selvääkin selvemmin, miksi niin kävi.

Teksti: Annikka Mutanen

Eräänä aamuna vaimo löysi Markun lyyhistyneenä kesämökin nurmikolta. Hän oli kuollut. Ruumiinavauksessa näkyy selvääkin selvemmin, miksi niin kävi.

Julkaistu Tiede -lehdessä 9/2010Kylmäkaapin ovi aukeaa. Sen takaa pilkottaa kellertäviä varpaita neljässä kerroksessa. Alimmat kuuluvat 51-vuotiaalle Markulle. Viikko sitten hän ei tiennyt olevansa sairas, mutta nyt hän on tässä: alastomana viiden asteen lämpötilassa, lähdössä ruumiinavaussaliin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Markun kuolinsyy selvitetään oikeuslääketieteellisellä ruumiinavauksella, koska hän ei ollut kuollessaan sairaalassa tai lääkärin hoidossa eikä ole tietoa siitä, mikä hänen henkensä vei. Vainaja vedetään ulos kaapista. Hän on vahamaisen kalvakka. Veri on valunut pois ihonalaisista hiussuonista ja kertynyt selkäpuolelle sinipunaisiksi lautumiksi. Ruumis näyttää hyvin kuolleelta. On selvää, että elämä on poissa eikä palaa.Partakarvat tosin törröttävät leuasta sen näköisinä kuin ne kasvaisivat yhä. Ehkä ne kasvavatkin. Kaikki kudokset eivät kuole yhtä aikaa. Suoli voi vielä jatkaa työtään sydämen pysähdyttyä, ja sänki tunkee esiin, vaikka parta olisi ajettu viime töinä ennen lähtöä.

Preparaattori tekee raa’an työnPreparaattori Olli Penttilä kuljettaa Markun tomumajan hissillä ylemmän kerroksen obduktiosaliin ja liu’uttaa sen avauspöydälle. Preparaattori avustaa ruumiinavauksessa tekemällä raa’an työn, niin että oikeuslääkäri voi keskittyä yksityiskohtien tarkasteluun.Penttilä tarttuu viattoman näköiseen veitseen, jossa on vain senttimetrin terä. Sillä hän viiltää hitaasti vainajan nahan auki aataminomenasta häpyluuhun saakka. Toisen viillon hän tekee päälaen yli korvasta korvaan, ja sitten hän vetää päänahan alas. Pienellä pyörösahalla hän avaa kallon, irrottaa siitä pyöreän kalotin, jotta tie aivoihin aukeaa.

Nuoret luut panevat vastaanVieressä ahertaa toinen työpari. Heidän pöydällään makaa kaksikymmenvuotias nuorukainen. Hänen kuolinsyytään ei tarvitse arvailla. Hän on hypännyt kerrostalon katolta, kaksikymmentäkuusi metriä huipulta maahan. Nuori mies näyttää silti ehjältä ja kauniilta. Vain hiusrajassa on verta, ja silmäluomet ympäristöineen ovat tummanpunaiset. Silmiä ympäröivään tilaan on siis vuotanut verta. Se on merkki kallonmurtumasta. Kun kallo avataan, näkyy, että se on särkynyt kuin pöytään kopautetun kananmunan kuori. Myös sisäelimet ovat vahingoittuneet.Vatsaontelosta täytyy lappaa 16 soppakauhallista verta.Vainaja on hentoinen, mutta hänen kylkiluunsa ovat nuoruuttaan niin vahvat, että preparaattori leikkaa ne irti oksasaksilla. Markun luihin pystyy pienempikin instrumentti. Kun kylkiluut on saatu katkaistua, niiden ja rintalastan muodostama suojapanssari irrotetaan sisäelinten edestä. Vatsanpeitteet käännetään syrjään. Ihonalainen rasva seuraa mukana. Se on punakeltaista ja rakeista, kuin muikun mätiä.Suolet nostellaan ulos vatsaontelosta. Salin täyttää haju, joka tuo mieleen lihakaupan. Se ei ole miellyttävä, mutta ei kuvotakaan. Vainajien avaaminen itsessään ei tee pahaa, niin selvästi henki on kaikonnut heistä. On vain surku elämän loppumista.

Aortta pullistui salaaErikoistuva oikeuslääkäri Anne-Mari Louhelainen katsoo Markun sisään. Hän näkee heti, mikä on mennyt hullusti. Vatsassa on kahden kämmenen kokoinen hyytynyt veriklimppi. Kun hyytymä kaavitaan pois, tulee esiin vatsa-aortta, sydämestä lähtevä suuri valtimo. Siihen on venynyt miehen nyrkin kokoinen pullistuma. Sellaista sanotaan aneurysmaksi. Se on ollut tikittävä aikapommi miehen vatsassa.Pullistuma voi kehittyä hiljalleen vuosien tai vuosikymmenien aikana. Kun aneurysma havaitaan, sen ympärille asetetaan suonen seinämää tukeva proteesi, ettei suoni repeäisi. Tätä aneurysmaa ei huomattu ajoissa. Pullistumaan on puhjennut kahden sormen mentävä reikä. Siitä veri on vuotanut vatsaonteloon.Aneurysma voi itsessään olla oireeton. Kun se puhkeaa, sisäisen verenvuodon aiheuttama paine sisäelimissä alkaa tuottaa kipua. Silloin aikaa on jäljellä vähän. Tässä tapauksessa sitä on ollut ehkä puoli tuntia, Louhelainen arvaa. Markku on voinut herätä vatsa- tai kylkikipuun ja tuntea, ettei saa kunnolla happea. Kenties hän on mennyt ulos hakemaan helpotusta raittiista ilmasta.Markulla oli eläessään korkea verenpaine. Se altistaa aneurysmille. Sairauskertomuksista selviää, että Markulla on ollut aikaisemmin aivoverenvuoto, joka on aiheutunut aivovaltimon aneurysmasta. Hänellä on voinut olla niihin myös perinnöllinen alttius.

Vika on usein putkissaPreparaattori Penttilä irrottaa vainajan sisäelimet ja nostaa ne oikeuslääkäri Louhelaisen eteen alustalle vainajan jalkopäähän. Sydämen ja keuhkot hän ottaa irti yhtenä kimppuna. Keuhkot eivät ole enää mitkään kepeät ilmapallot vaan raskaat ja tummanpuhuvat.Mahalaukku, pohjukaissuoli, maksa, perna ja haima irtoavat toisena pakettina. Louhelainen leikkelee kaiken osiin ja tutkii sentti sentiltä. Erityisen huolellisesti hän tarkastaa sydämen verisuonet.Kun ihmisen koneisto pysähtyy, vika on usein putkissa tai johdoissa, sanoo viereistä vainajaa tutkiva oikeuslääketieteen professori Pekka Karhunen. Siksi kaikki putket avataan.Lääkärit joutuvat monesti hoitamaan potilasta oletusten perusteella. Viime aikoina avuksi on tullut erilaisia kuvannustekniikoita, jotka ovat avanneet näkymän elävän ihmisen sisään. Louhelaisen mielestä niihinkään pitäisi luottaa liikaa. Niin paljon ruumiinavauksissa tulee vastaan yllätyksiä.Kun Markun sydän siivutetaan, selviää, että sepelvaltimoissakin on laajentumia ja suonten seinämissä kalkkeutumia. Sydämen seinämä on hiukan paksuntunut. Sydänlihaksesta löytyy myös arpi. Se on jälki pienestä infarktista. Kalkkeutuneisiin suoniin tulee helposti pieniä repeytymiä. Niihin voi syntyä hyytymiä, jotka tukkivat suonen. Silloin osa sydämestä ei saa happea vaan menee kuolioon. Näin on käynyt tässä kohdassa.

Hampaissa pesii vaaraSuonet ovat kaikkiaan huonossa kunnossa tämän ikäiseksi ihmiseksi, Louhelainen sanoo. Se on lisäviite vainajan perinnöllisestä taipumuksesta verisuonitautiin.Professori Karhunen tulee ja kurkistaa Markun suuhun. Siellä ei ole lainkaan hampaita. Ne ovat lähteneet jo jonkin aikaa sitten. Suun ja hampaiston tulehduksilla tiedetään olevan yhteys sydän- ja verisuonitauteihin. Hampaissa pesivät bakteerit voivat levitä verenkierron mukana sydämeen ja muualle elimistöön ja aiheuttaa tulehduksia uusissa kohteissa. Tulehdus on saattanut olla myös tämän aneurysman alkusyy. Markku pääsee mukaan 14 maan tutkimushankkeeseen, jossa tarkastellaan geenien, tulehdusten ja sepelvaltimotaudin yhteyksiä. Markun kudoksista otetaan näytteet, ja jokainen niistä löytyvä bakteeri tunnistetaan yksittäisiä geenejä myöten.

Avauksista saadaa arvokasta tietoaLopuksi esiin nostetaan aivot. Ne ovat aivan kuin kuvissa: vaalea mötikkä on kaksiosainen ja poimuinen. Louhelainen irrottaa varovasti aivopohjan valtimokehän. Siitäkin löytyy pullistuma ja pikkuruinen kappale, joka näyttää kivensirulta. Se on metalliklipsi. Sillä on aikoinaan korjattu aivoverenvuoto, josta sairauskertomuskin mainitsi. Aivokammioista otetaan aivo-selkäydinnestettä ja aivokudoksesta näytepalat tutkimukseen, jossa selvitetään Alzheimerin taudin varhaisvaiheita ja niiden genetiikkaa. Karhusen mukaan Alzheimeriin liittyviä muutoksia on joka kolmannella avatuista vainajista. Ne alkavat usein jo 50 ja 60 ikävuoden välillä.Tällaisia näytteitä ei mitenkään ole mahdollista saada elävistä ihmisistä. Lääketiede ei olisi kehittynyt lainkaan, jos ruumiita ei olisi saanut avata, Louhelainen muistuttaa.Kun kaikki paikat on käyty läpi, elimet nostellaan takaisin ruumiin sisään. Preparaattori Penttilä ompelee vainajan kiinni. Ruumis on luovuttanut tietonsa, kuolema opettanut eläviä. Markku peitellään valkoiseen paperilakanaan ja saatellaan takaisin alakerran kylmiöön. Omaiset ja hautaustoimisto saavat nyt noutaa hänet puettavaksi sairaalan kappeliin. Matka maaksi voi alkaa.

Joka neljäs avataan

Suomessa tehdään oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus joka neljännelle vainajalle. Alle 65-vuotiaana kuolleista avataan lähes puolet. Poliisi määrää ruumiinavauksen tehtäväksi, jos vainajalla ei ole todettu sairautta, joka selvästi on aiheuttanut kuoleman. Noin kolmasosa oikeuslääketieteellisiin avauksiin tulevista ruumiista on sellaisia, joiden kuolinsyy ei ole tiedossa.Myös kaikki henkirikoksen uhrit ja oletetut itsemurhaajat avataan, samoin tapaturmaisesti kuolleet. Korvausvelvollisuuksien selvittämiseksi avataan ne, jotka ovat mahdollisesti kuolleet sotavammaan, ammattitautiin tai hoitotoimenpiteeseen. Pakkohoidossa, vankilassa ja varusmiespalveluksessa henkensä menettäneiden vainajien kuolinsyy varmistetaan aina ruumiinavauksella.Lisäksi sairaalat tekevät ruumiinavauksia täydentääkseen tai varmentaakseen taudinmääritystä sekä tutkimustarkoituksissa. Esimerkiksi kehityshäiriöiden vuoksi abortoidut sikiöt avataan, jotta voidaan varmistua diagnoosista ja kehittää menetelmiä häiriöiden havaitsemiseen.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1190
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.