Eräänä aamuna vaimo löysi Markun lyyhistyneenä kesämökin nurmikolta. Hän oli kuollut. Ruumiinavauksessa näkyy selvääkin selvemmin, miksi niin kävi.

Teksti: Annikka Mutanen

Eräänä aamuna vaimo löysi Markun lyyhistyneenä kesämökin nurmikolta. Hän oli kuollut. Ruumiinavauksessa näkyy selvääkin selvemmin, miksi niin kävi.

Julkaistu Tiede -lehdessä 9/2010Kylmäkaapin ovi aukeaa. Sen takaa pilkottaa kellertäviä varpaita neljässä kerroksessa. Alimmat kuuluvat 51-vuotiaalle Markulle. Viikko sitten hän ei tiennyt olevansa sairas, mutta nyt hän on tässä: alastomana viiden asteen lämpötilassa, lähdössä ruumiinavaussaliin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Markun kuolinsyy selvitetään oikeuslääketieteellisellä ruumiinavauksella, koska hän ei ollut kuollessaan sairaalassa tai lääkärin hoidossa eikä ole tietoa siitä, mikä hänen henkensä vei. Vainaja vedetään ulos kaapista. Hän on vahamaisen kalvakka. Veri on valunut pois ihonalaisista hiussuonista ja kertynyt selkäpuolelle sinipunaisiksi lautumiksi. Ruumis näyttää hyvin kuolleelta. On selvää, että elämä on poissa eikä palaa.Partakarvat tosin törröttävät leuasta sen näköisinä kuin ne kasvaisivat yhä. Ehkä ne kasvavatkin. Kaikki kudokset eivät kuole yhtä aikaa. Suoli voi vielä jatkaa työtään sydämen pysähdyttyä, ja sänki tunkee esiin, vaikka parta olisi ajettu viime töinä ennen lähtöä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Preparaattori tekee raa’an työnPreparaattori Olli Penttilä kuljettaa Markun tomumajan hissillä ylemmän kerroksen obduktiosaliin ja liu’uttaa sen avauspöydälle. Preparaattori avustaa ruumiinavauksessa tekemällä raa’an työn, niin että oikeuslääkäri voi keskittyä yksityiskohtien tarkasteluun.Penttilä tarttuu viattoman näköiseen veitseen, jossa on vain senttimetrin terä. Sillä hän viiltää hitaasti vainajan nahan auki aataminomenasta häpyluuhun saakka. Toisen viillon hän tekee päälaen yli korvasta korvaan, ja sitten hän vetää päänahan alas. Pienellä pyörösahalla hän avaa kallon, irrottaa siitä pyöreän kalotin, jotta tie aivoihin aukeaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nuoret luut panevat vastaanVieressä ahertaa toinen työpari. Heidän pöydällään makaa kaksikymmenvuotias nuorukainen. Hänen kuolinsyytään ei tarvitse arvailla. Hän on hypännyt kerrostalon katolta, kaksikymmentäkuusi metriä huipulta maahan. Nuori mies näyttää silti ehjältä ja kauniilta. Vain hiusrajassa on verta, ja silmäluomet ympäristöineen ovat tummanpunaiset. Silmiä ympäröivään tilaan on siis vuotanut verta. Se on merkki kallonmurtumasta. Kun kallo avataan, näkyy, että se on särkynyt kuin pöytään kopautetun kananmunan kuori. Myös sisäelimet ovat vahingoittuneet.Vatsaontelosta täytyy lappaa 16 soppakauhallista verta.Vainaja on hentoinen, mutta hänen kylkiluunsa ovat nuoruuttaan niin vahvat, että preparaattori leikkaa ne irti oksasaksilla. Markun luihin pystyy pienempikin instrumentti. Kun kylkiluut on saatu katkaistua, niiden ja rintalastan muodostama suojapanssari irrotetaan sisäelinten edestä. Vatsanpeitteet käännetään syrjään. Ihonalainen rasva seuraa mukana. Se on punakeltaista ja rakeista, kuin muikun mätiä.Suolet nostellaan ulos vatsaontelosta. Salin täyttää haju, joka tuo mieleen lihakaupan. Se ei ole miellyttävä, mutta ei kuvotakaan. Vainajien avaaminen itsessään ei tee pahaa, niin selvästi henki on kaikonnut heistä. On vain surku elämän loppumista.

Aortta pullistui salaaErikoistuva oikeuslääkäri Anne-Mari Louhelainen katsoo Markun sisään. Hän näkee heti, mikä on mennyt hullusti. Vatsassa on kahden kämmenen kokoinen hyytynyt veriklimppi. Kun hyytymä kaavitaan pois, tulee esiin vatsa-aortta, sydämestä lähtevä suuri valtimo. Siihen on venynyt miehen nyrkin kokoinen pullistuma. Sellaista sanotaan aneurysmaksi. Se on ollut tikittävä aikapommi miehen vatsassa.Pullistuma voi kehittyä hiljalleen vuosien tai vuosikymmenien aikana. Kun aneurysma havaitaan, sen ympärille asetetaan suonen seinämää tukeva proteesi, ettei suoni repeäisi. Tätä aneurysmaa ei huomattu ajoissa. Pullistumaan on puhjennut kahden sormen mentävä reikä. Siitä veri on vuotanut vatsaonteloon.Aneurysma voi itsessään olla oireeton. Kun se puhkeaa, sisäisen verenvuodon aiheuttama paine sisäelimissä alkaa tuottaa kipua. Silloin aikaa on jäljellä vähän. Tässä tapauksessa sitä on ollut ehkä puoli tuntia, Louhelainen arvaa. Markku on voinut herätä vatsa- tai kylkikipuun ja tuntea, ettei saa kunnolla happea. Kenties hän on mennyt ulos hakemaan helpotusta raittiista ilmasta.Markulla oli eläessään korkea verenpaine. Se altistaa aneurysmille. Sairauskertomuksista selviää, että Markulla on ollut aikaisemmin aivoverenvuoto, joka on aiheutunut aivovaltimon aneurysmasta. Hänellä on voinut olla niihin myös perinnöllinen alttius.

Vika on usein putkissaPreparaattori Penttilä irrottaa vainajan sisäelimet ja nostaa ne oikeuslääkäri Louhelaisen eteen alustalle vainajan jalkopäähän. Sydämen ja keuhkot hän ottaa irti yhtenä kimppuna. Keuhkot eivät ole enää mitkään kepeät ilmapallot vaan raskaat ja tummanpuhuvat.Mahalaukku, pohjukaissuoli, maksa, perna ja haima irtoavat toisena pakettina. Louhelainen leikkelee kaiken osiin ja tutkii sentti sentiltä. Erityisen huolellisesti hän tarkastaa sydämen verisuonet.Kun ihmisen koneisto pysähtyy, vika on usein putkissa tai johdoissa, sanoo viereistä vainajaa tutkiva oikeuslääketieteen professori Pekka Karhunen. Siksi kaikki putket avataan.Lääkärit joutuvat monesti hoitamaan potilasta oletusten perusteella. Viime aikoina avuksi on tullut erilaisia kuvannustekniikoita, jotka ovat avanneet näkymän elävän ihmisen sisään. Louhelaisen mielestä niihinkään pitäisi luottaa liikaa. Niin paljon ruumiinavauksissa tulee vastaan yllätyksiä.Kun Markun sydän siivutetaan, selviää, että sepelvaltimoissakin on laajentumia ja suonten seinämissä kalkkeutumia. Sydämen seinämä on hiukan paksuntunut. Sydänlihaksesta löytyy myös arpi. Se on jälki pienestä infarktista. Kalkkeutuneisiin suoniin tulee helposti pieniä repeytymiä. Niihin voi syntyä hyytymiä, jotka tukkivat suonen. Silloin osa sydämestä ei saa happea vaan menee kuolioon. Näin on käynyt tässä kohdassa.

Hampaissa pesii vaaraSuonet ovat kaikkiaan huonossa kunnossa tämän ikäiseksi ihmiseksi, Louhelainen sanoo. Se on lisäviite vainajan perinnöllisestä taipumuksesta verisuonitautiin.Professori Karhunen tulee ja kurkistaa Markun suuhun. Siellä ei ole lainkaan hampaita. Ne ovat lähteneet jo jonkin aikaa sitten. Suun ja hampaiston tulehduksilla tiedetään olevan yhteys sydän- ja verisuonitauteihin. Hampaissa pesivät bakteerit voivat levitä verenkierron mukana sydämeen ja muualle elimistöön ja aiheuttaa tulehduksia uusissa kohteissa. Tulehdus on saattanut olla myös tämän aneurysman alkusyy. Markku pääsee mukaan 14 maan tutkimushankkeeseen, jossa tarkastellaan geenien, tulehdusten ja sepelvaltimotaudin yhteyksiä. Markun kudoksista otetaan näytteet, ja jokainen niistä löytyvä bakteeri tunnistetaan yksittäisiä geenejä myöten.

Avauksista saadaa arvokasta tietoaLopuksi esiin nostetaan aivot. Ne ovat aivan kuin kuvissa: vaalea mötikkä on kaksiosainen ja poimuinen. Louhelainen irrottaa varovasti aivopohjan valtimokehän. Siitäkin löytyy pullistuma ja pikkuruinen kappale, joka näyttää kivensirulta. Se on metalliklipsi. Sillä on aikoinaan korjattu aivoverenvuoto, josta sairauskertomuskin mainitsi. Aivokammioista otetaan aivo-selkäydinnestettä ja aivokudoksesta näytepalat tutkimukseen, jossa selvitetään Alzheimerin taudin varhaisvaiheita ja niiden genetiikkaa. Karhusen mukaan Alzheimeriin liittyviä muutoksia on joka kolmannella avatuista vainajista. Ne alkavat usein jo 50 ja 60 ikävuoden välillä.Tällaisia näytteitä ei mitenkään ole mahdollista saada elävistä ihmisistä. Lääketiede ei olisi kehittynyt lainkaan, jos ruumiita ei olisi saanut avata, Louhelainen muistuttaa.Kun kaikki paikat on käyty läpi, elimet nostellaan takaisin ruumiin sisään. Preparaattori Penttilä ompelee vainajan kiinni. Ruumis on luovuttanut tietonsa, kuolema opettanut eläviä. Markku peitellään valkoiseen paperilakanaan ja saatellaan takaisin alakerran kylmiöön. Omaiset ja hautaustoimisto saavat nyt noutaa hänet puettavaksi sairaalan kappeliin. Matka maaksi voi alkaa.

Joka neljäs avataan

Suomessa tehdään oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus joka neljännelle vainajalle. Alle 65-vuotiaana kuolleista avataan lähes puolet. Poliisi määrää ruumiinavauksen tehtäväksi, jos vainajalla ei ole todettu sairautta, joka selvästi on aiheuttanut kuoleman. Noin kolmasosa oikeuslääketieteellisiin avauksiin tulevista ruumiista on sellaisia, joiden kuolinsyy ei ole tiedossa.Myös kaikki henkirikoksen uhrit ja oletetut itsemurhaajat avataan, samoin tapaturmaisesti kuolleet. Korvausvelvollisuuksien selvittämiseksi avataan ne, jotka ovat mahdollisesti kuolleet sotavammaan, ammattitautiin tai hoitotoimenpiteeseen. Pakkohoidossa, vankilassa ja varusmiespalveluksessa henkensä menettäneiden vainajien kuolinsyy varmistetaan aina ruumiinavauksella.Lisäksi sairaalat tekevät ruumiinavauksia täydentääkseen tai varmentaakseen taudinmääritystä sekä tutkimustarkoituksissa. Esimerkiksi kehityshäiriöiden vuoksi abortoidut sikiöt avataan, jotta voidaan varmistua diagnoosista ja kehittää menetelmiä häiriöiden havaitsemiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla