Pohjan niukoissa oloissa valtava raato tarjoaa runsaan ruokapöydän monille erikoisille eliölajeille.





Merenpohja kahden kilometrin syvyydessä on autiota kuin Kuun maisema. Ravinto on äärimmäisen niukkaa, ja se sataa kaukaa veden pintakerroksista mikroskooppisina hiukkasina. Mitä merenpohjan ekosysteemeissä ja ravintoketjuissa mahtaa tapahtua, kun tähän autiuteen toisinaan mätkähtää kuollut valas?

Tämä kysymys kiinnosti Havaijin yliopiston meribiologi Craig Smithiä jo nuorena väitöskirjatutkijana. Hän upotti 1980-luvun alussa Tyynenmeren syvyyksiin kuolleita kaloja ja merilevää ja tutki niiden vaikutusta pohjaeläimiin, mutta ne tarjosivat vain kaukaisen aavistuksen jättiläismäisen raadon tilanteesta. - Yritimme etsiä kuolleita valaita, mutta emme löytäneet niitä, Smith kertoo.

Onnenpotku tuli vihdoin vuonna 1987, kun Smith oppilaineen tutki merenpohjaa pienoissukellusveneellä. Viimeisellä sukelluksella kaksi oppilasta törmäsivät johonkin, mitä he ensin luulivat dinosauruksen luurangoksi.

Luuranko kuului kuitenkin 21 metriä pitkälle sinivalaalle - ja sen päällä kasvoi tiheänä mattona bakteereja, matoja ja simpukoita, jollaisia opiskelijat eivät olleet koskaan nähneet. Tästä löydöstä alkoi suuri tieteellinen menestystarina, joka on päässyt täyteen vauhtiin vasta viime vuosina.


Kulutusjuhlien kuningasluokkaa

Kuolleet valaat ovat osoittautuneet niukkaravinteisessa merenpohjassa mässäilyjuhliksi vailla vertaa. Smithin arvion mukaan täysikasvuisesta valaasta vapautuu yhtä paljon eloperäistä ainesta kuin tuhansien vuosien hiukkassateesta. Tämä ylimääräinen ravintopiikki käytetään loppuun noin sadassa vuodessa, ja se jakautuu karkeasti kolmeen eri vaiheeseen:

1. Ensimmäinen vaihe alkaa pehmeiden osien syömisellä. Smithin mukaan petokalat ja äyriäiset voivat irrottaa valaasta 40-60 kiloa lihaa päivässä ja suurikin nisäkäs riivitään luiksi vuodessa-parissa.

2. Kun valas on puhdistettu pehmeistä kudoksista, sitä ympäröivä merenpohja on muuttunut erittäin ravinnepitoiseksi. Tähän uuteen ekologiseen lokeroon muuttaa valtava määrä monisukamatoja, äyriäisiä ja nilviäisiä, jotka elävät syömällä ympäristöön rikastunutta eloperäistä ainesta. Neliömetrillä voi olla jopa 45 000 monisukamatoa.Tällaisia yksilötiheyksiä ei esiinny missään muualla syvänmeren alueella. - Vaikka yksilöitä on paljon, lajeja on kuitenkin vähän, Smith huomauttaa.

3. Viimeisessä vaiheessa valtaosa orgaanisesta aineesta on kulutettu, mutta hapettomassa elävät bakteerit hajottavat edelleen öljyjä ja rasvoja valaanluiden sisällä. Sivutuotteina bakteerit puhkuvat rikkiyhdisteitä, sulfideja, jotka kerääntyvät valaanraadon ympäristöön. Tämä houkuttelee paikalle eliöitä, jotka käyttävät sulfideja ravinnonlähteinään.

Vaikka valaassa on enää tuskin mitään syötävää, uusi sulfidipitoinen ympäristö kuhisee. Ekologisesti se muistuttaa elämää valtameren syvänteiden kuumissa lähteissä eli mustissa savuttajissa, ja 10-20 prosenttia valaanraatojen viimeisen vaiheen lajeista esiintyy niissäkin. Viimeinen vaihe on myös pisin. - Voi kestää jopa 50-70 vuotta, ennen kuin bakteerit ovat kuluttaneet luuytimen loppuun, Smith sanoo.


Valaat alas vaikka väkisin

Kuolleet valaat ovat vain väliaikainen ravinnonlähde. Kun raato on hajonnut täydellisesti, valaisiin erikoistuneiden lajien on löydettävä jostakin uusi vainaja. - Kiehtovin kysymys on, miten ne sen tekevät, sanoo tutkija Thomas Dahlgren Tjärnon meribiologisesta tutkimuslaitoksesta Ruotsista. Kuolleita valaita on vain siellä täällä, ja kahden raadon välinen etäisyys voi olla useita kilometrejä.

Valaiden harvinaisuus on ollut ongelma myös tutkijoille. Vielä muutama vuosi sitten tiedossa oli vain kymmenkunta valaanraatoa koko maapallon merialueilla. Parin viime vuoden aikana raatojen määrää on lisätty upottamalla rantaan ajautuneita, kuolleita valaita takaisin mereen. Smithin ryhmä on upottanut kahdeksan valasta, joista kuusi sijaitsee Kalifornian rannikolla ja kaksi Washingtonin osavaltion edustalla. Dahlgrenin ryhmä taas on upottanut kaksi valasta Ruotsin ja yhden Englannin rannikolle.

Smithin mukaan 35 tonnia painavan valaan upottaminen ei ole helppoa. Mätänevä valas on täynnä kaasuja, joiden ansiosta eläin kelluu päiväkausia pinnalla. Sen vuoksi valaan sisään on ujutettava satoja kiloja rautatiekiskoja ja muuta romurautaa, ennen kuin otus saadaan merenpohjaan. - Haju on sietämätön, sanoo Smith. Löyhkä syöpyy pysyvästi vaatteisiin, minkä vuoksi miehistö työskentelee usein ilman vaatteita.

Pohjois-Atlantilla työskentelevä Dahlgren on törmännyt myös toisenlaisiin pulmiin. - Suuri haaste on löytää paikka, jota troolarit eivät haravoisi, hän sanoo.

Toisin kuin Smithin valaat, jotka makaavat syvässä meressä, Dahlgrenin valaat on upotettu mataliin rannikkovesiin. Lähimpään valaaseen, joka lepää 125 metrissä, on vain puolen tunnin matka Dahlgrenin työhuoneelta, ja hän voi seurata sen elämää viikottain.


Mystisiä matoja ja muita uusia lajeja

Mitä pidemmälle valaan hajoaminen etenee, sitä rikkaammaksi sillä elävä lajisto näyttää muuttuvan. Erään sulfidivaiheen valaan ympäristöstä kerättiin 190 erilaista lajia, joista monia tavataan vain valaanraadoista tai mustista savuttajista. Smithin mukaan pelkästään valaanraatoihin erikoistuneita lajeja tunnetaan nyt kolmekymmentä, "mutta niitä on luultavasti paljon enemmän". Lajien määrä nimittäin kasvaa aina, kun raatoja tutkitaan uusilla merialueilla. Dahlgrenin laboratoriossa on löydetty yhdeksän tieteelle uutta monisukamatoa, joista vasta yksi on saanut nimen. - Näistä lajeista ainoatakaan ei tunneta Tyyneltämereltä, hän sanoo.

Eniten huomiota ovat herättäneet mystiset Osedax-suvun monisukamadot. Nämä pienet madot kasvavat valaanluiden päällä ja voivat värjätä koko luurangon kirkkaanpunaiseksi. Madoilla ei ole silmiä, raajoja, suuta tai minkäänlaista ruoansulatusjärjestelmää. Ne saavat kaiken ravintonsa kasvattamalla vihreitä säikeitä syvälle valaanluiden sisään. Madon ruumiinontelossa elävät symbionttiset bakteerit hajottavat säikeiden pumppaamat rasvat ja öljyt madon ravinnoksi. Tällaista symbioosia ei tunneta mistään muualta eläinmaailmasta.

Vähintään yhtä mystinen on matojen lisääntymisjärjestelmä. Koiraista ei tunneta lainkaan vapaana eläviä muotoja, vaan ne elävät naaraan munanjohtimissa. Siellä ne hedelmöittävät keskeytymättä naaraan munia. Kookkaimpien naaraiden sisältä on laskettu yli sata koirasta.

Kaksi ensimmäistä Osedax-suvun lajia kuvattiin valaanraadolta Kalifornian rannikon Monterey Canyonin edustalla vuonna 2004. Vain kaksi viikkoa tämän jälkeen Dahlgren tutki ruotsalaisesta valaanraadosta nostettuja luita laboratoriossaan ja havaitsi niissä limaisia kyhmyjä. Kun hän raaputti yhtä kyhmyä, sen alta löytyi lymyilemästä uusi mystinen mato. - Kun tajusin, mikä se oli, minusta tuntui kuin olisin nähnyt pingviinin Pohjoisnavalla, hän sanoo. Laji sai nimekseen Osedax mucofloris ja on toistaiseksi ainoa Atlantilta kuvattu suvun edustaja.


Pikkuvalaatkin kelpaavat

Dahlgrenin ryhmä tutkii nyt dna-analyyseilla eri valaanraadoilta löydettyjen eläinten sukulaisuutta ymmärtääkseen niiden leviämisbiologiaa. - Olemme havainneet, että monet lajit selviävät myös pienten valaiden raadoilla, Dahlgren sanoo. Koska pikkuvalaiden populaatiot ovat Pohjois-Atlantilla melko tiheitä, raatolajit voivat käyttää niiden ruumiita väliaikaisina tukipaikkoina siirtyessään isompiin ruokapöytiin.

Tutkijat ovat kuitenkin huolestuneita valaanpyynnin vaikutuksesta raadoilla elävien lajien eliöyhteisöihin. Smith uskoo, että valaanpyynti on jo johtanut lukuisten raatospesialistien sukupuuttoon. - Vaikka valaspopulaatioiden annettaisiin palautua puoleen ennen valaanpyyntiä vallinneesta tasosta, sukupuutot luultavasti jatkuisivat, Smith sanoo.



Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.