Kun vilautat geenisiruasi, ostoskärryn tietokone suosittelee sinulle ruokia.



Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2007



Tulevaisuudessa terveydenhuolto voisi tarjota syntymäpäivälahjaksi ennalta ehkäisevän geenitestin jokaiselle halukkaalle 18 vuotta täyttävälle, joka sukuhistoriansa perusteella kuuluu riskiryhmään. Testi selvittäisi sairastumisalttiuksia. Jos geenien toiminta kielisi esimerkiksi suurentuneesta aikuisiän diabeteksen riskistä, nuori voisi sopivaa ruokavaliota noudattamalla koettaa estää sairauden puhkeamisen.

Ne, joille ennalta ehkäisevät testit olisivat liian myöhäisiä, pystyisivät monesti helpottamaan sairautensa oireita noudattamalla räätälöityä dieettiä.

Elämäntilanteen muuttuessa kukin voisi halutessaan käydä tarkistuttamassa, ovatko mikro- ja makroravinteiden saannit tasapainossa, eli onko ruokavaliossa viilaamisen varaa. Esimerkiksi raskaaksi haluavat kartoittaisivat folaatti- ja sinkkitarpeitaan, ja masennusta potevat selvittäisivät, hyödyttäisikö heitä omegarasvahappo- tai B-vitamiinikuuri.


Tee-se-itse-dieettitestejä kauppoihin

Lähitulevaisuudessa kaupoista alkaa löytyä suoraan kuluttajille suunnattuja tee-se-itse-geenitestejä. Esimerkiksi laihdutustestin ostanut ottaa pumpulitikulla poskensa limakalvolta näytteen ja lähettää sen laboratorioon analysoitavaksi. Muutamassa päivässä asiakas saa geenikuvionsa perusteella räätälöidyn ruokalistan, joka on ihanteellinen juuri painon pudottamisen kannalta.

Vastaavia testejä lienee odotettavissa jos jonkin sortin vaivaan mieskunnon ongelmista luiden haurastumiseen.
Itse asiassa ensimmäisen polven testit ovat jo markkinoilla. Yhdysvalloissa muutama yhtiö myy parillasadalla dollarilla geenianalyysin perusteella tehtyjä ravitsemusprofiileja. Testeissä pystytään tosin seulomaan vasta pari riskigeeniä. Nykytestien tulkintaakin on kyseenalaistettu (ks. Geneettiset ravintovinkit vielä horoskooppitasoa, Tiede 7/2006, s. 59).

Kauppojen hyllyjen uskotaan myös täyttyvän yhä useammista terveysvaikutteisista elintarvikkeista. Tutkimuksen kalleus on hidastanut nutrigenomiikan soveltamista elintarviketeollisuudessa, mutta on vain ajan kysymys, milloin tietyille erityisryhmille ryhdytään tarjoamaan juuri heille profiloituja ruokia.

Ruokavalion räätälöinti auttaa vain, jos dieettiä noudattaa. Kuluttajan muistuttamiseksi kauppojen ostoskärryissä saattaa tulevaisuudessa olla pieni tietokone, johon ostaja työntää henkilökohtaisen mikrosirunsa. Sitten ostoskärry huomauttaa, että koska viime viikolla lipsuit itsellesi parhaista ruokatottumuksista, sinun kannattaa tällä viikolla ostaa toisenlaisia tuotteita.


Lääkeasiat pysyvät lääkärien käsissä

Nutrigenomiikasta poiketen farmakogenomiikan sovellukset tuskin koskaan tulevat kuluttajan itsenäiseen käyttöön. Tulkintaan tarvitaan aina lääkäriä.

Tutkijat uskovat, että yhtä polymorfismia mittaavat geenitestit tulevat lähitulevaisuudessa yhä yleisemmiksi sellaisissa tapauksissa, joissa dna-erot vaikuttavat huomattavasti lääkkeen tehokkuuteen ja haittoihin.

Ensimmäiset suuria joukkoja hyödyttävät testit liittyvät luultavasti sytokromi-P-450- eli CYP-entsyymijärjestelmän geeneihin. Maksa hajottaa lääkeaineita suurimmaksi osaksi juuri CYP-entsyymien avulla, ja näitä entsyymejä tuottavissa geeneissä on huomattavia yksilöiden välisiä eroja. Esimerkiksi jokin CYP-entsyymi voi tietyllä yksilöllä toimia heikosti, ja silloin sen pilkkoman lääkkeen pitoisuus ja mahdollinen haittavaikutus muodostuu suuremmaksi kuin muilla ihmisillä. Eräiden arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia lääkkeiden vakavista haitoista johtuu juuri CYP-entsyymien polymorfismista. Useat lääkealan yhtiöt ovatkin jo kehittämässä testejä, jotka tunnistavat yleisimpiä eroja.

Yksittäisiä testejä kaukaisempana visiona on, että tieto geenien toiminnasta ohjaisi lääkäriä jokaisen potilaan kohdalla valitsemaan, millä lääkkeillä, yhdistelmillä ja annoksilla hoidetaan. Kardiologi valitsisi kymmenien sydänlääkkeiden joukosta sopivimman yhdistelmän, nukutuslääkäri parhaan anestesiamuodon ja kipulääkityksen ja psykiatri parhaimpaan hoitotulokseen johtavat masennuslääkkeet.

Myös yksittäisten sairauksien hoito voisi mullistua. Eniten odotuksia on ladattu potilaskohtaisesti optimoituun syövän hoitoon. Tutkijat visioivat, että tulevaisuudessa syöpäpotilaiden kudos- ja verinäytteistä analysoidaan kaikkien geenien polymorfismit ja mutaatiot sekä pro¬teiinien pitoisuudet. Tietoja hyödynnetään syövän toteamisessa, ennusteen arvioinnissa ja lääkehoidon valitsemisessa.

Räätälöidyn syövänhoidon ensi askeleet on jo otettukin. Esimerkiksi Herceptin-nimistä lääkettä annetaan vain niille rintasyöpäpotilaille, joiden kasvain tuottaa suuria määriä HER2-proteiinia tai joiden kasvainsoluissa HER2-geeni on monistuneena. Herceptin on HER2:n vasta-aine ja hillitsee tämän proteiinin ylituotannon aktivoimaa syöpäsolujen kasvua.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.