Uusi, kaksijakoinen henkilökuva ei vaaranna suurmiehen asemaa. Vaasa pysyy kuninkaiden kuninkaana, sillä hän teki Ruotsista oikean kuningaskunnan. Kuva: Wikipedia
Uusi, kaksijakoinen henkilökuva ei vaaranna suurmiehen asemaa. Vaasa pysyy kuninkaiden kuninkaana, sillä hän teki Ruotsista oikean kuningaskunnan. Kuva: Wikipedia

Ruotsin kuningaskronikan myyttisin hallitsija on niittänyt mainetta tyrannian kukistajana ja taitavana valtion rakentajana. Aikalaisten mielestä Kustaa oli tyranni itsekin.

Historiankirjat eivät kerro, millä miettein valtaneuvos Eerik Juhaninpoika otti sukukartanossaan Uplannissa vastaan uutisen poikapuolisen perillisen syntymästä 15.5. armon vuonna 1496. Oletettavasti isä riemuitsi, olihan poika aina suvulle hyvä uutinen.

Ehkä hän ajatteli pojastaan suuria. Eerik oli itse suuri valtaneuvos, ja hänen isänsä Krister Niilonpoika oli ollut valtaneuvos ja drotsi. Tuore isä antoi pojalleen nimeksi Kustaa. Mihin Kustaa vielä pääsisi, jos Luoja vain antaisi hänen elää?

Nyt viisi vuosisataa myöhemmin tiedämme, että pojasta kasvoi Ruotsille kuningas ja menestyksekkään kuningassuvun kantaisä. Kustaa nousi keskiaikaisen maan päämieheksi ja luopui kuollessaan hyvin organisoidusta keskusjohtoisesta uuden ajan alun valtiosta.

Urakka ei ollut helppo. Jos Ruotsi muuttui, niin muuttui Kustaakin. Tyranniaa vastaan nousseesta nuoresta kapinallisesta tuli itsekäs renessanssiruhtinas, joka unohti kansan edun ja ahnehti itselleen valtaa ja vaurautta sieltä mistä sai.

Valtataistelu repi Ruotsia

Kustaa syntyi valtataistelujen riivaamaan Ruotsiin. Maa pyristeli irti Kalmarin unionista, 1300-luvun lopulla syntyneestä kolmen pohjoismaan valtioliitosta, jota johti Tanskan kuningas.

Ruotsi oli uhmannut tanskalaisten herruutta jo pitkään, vuodesta 1448 valinnut omat kuninkaatkin. Heitä tuli ja meni. Kun maassa ei ollut vankkaa keskusvaltaa, riitoja syntyi ja asetelmat elivät. Välillä valta kuului valtionhoitajille. Heihin lukeutuneen Sten Sture nuoremman kauden alettua vuonna 1512 unionikysymys repesi avoimeksi taisteluksi Ruotsin ja Tanskan välillä.

Nuori Kustaa seurasi kamppailua Uppsalassa, minne hänet oli lähetetty kasvatettavaksi. Kustaa ei ollut lukumiehiä, ja ajan sivistyskieli latina jäi oppimatta.

Tukholmaan palattuaan Kustaa liittyi Sten Sturen hoviin ja unionin vastustajiin. Vuonna 1517 Tanskan kuningas Kristian II hyökkäsi Ruotsiin syrjäyttääkseen Sturen. Siihen kuninkaan voimat eivät vielä riittäneet, mutta Kustaasta tuli yksi sodan pelinappuloista.

Kustaa oli osallistunut kahakkaan tanskalaisia vastaan, ja sovintosopimuksen mukaisesti hänet vietiin muutaman muun aatelismiehen kanssa panttivankina Tanskaan. Kustaa ei alistunut kohtaloonsa. Vuonna 1519 hän pakeni Lyypekkiin. Oleilu Itämeren kauppakeskuksessa oli hyödyksi. Kustaa oppi saksaa, solmi tärkeitä suhteita ja näki pääkallonpaikalta, miten talous Pohjois-Euroopassa pyöri.

Kustaan suksi ei luistanut

Kristian II:n kolmas sotaretki Sten Sturea vastaa tuotti tuloksen. Marraskuussa 1520 Kristian marssi voittajana Tukholmaan. Samalla hän julisti yleisen armahduksen ja kutsui Ruotsin ylhäisaatelin kruunajaisiinsa. Juhlat tunnetaan Ruotsin historiassa Tukholman verilöylynä.

Kristian II rikkoi lupauksena ja antoi armotta teloittaa ylhäiset vastustajansa. Heitä löytyi satakunta, joukossa valtaneuvoksia, piispoja ja suurporvareita. Päänsä menettivät myös Kustaan isä, kaksi enoa ja lanko. Hänen äitinsä ja kaksi sisartaan kuolivat vankeudessa.

Ruotsiin palannut Kustaa oli jäänyt varovaisuussyistä pois kruunajaisista. Vaikka henki säästyi, hänestä oli tullut yllättäen orpo, takaa-ajettu kapinallinen. Perheen omaisuus oli takavarikoitu. Ainoa vaihtoehto oli paeta uudelleen Lyypekkiin.

Kustaa tiesi, että sinne pääsisi jostain Norjan satamasta. Hän aloitti vaivalloisen matkan lumessa. Hän ei juuri osannut hiihtää, ja matka taittui tuskastuttavan hitaasti.

Samaan aikaan tieto Tukholman tapahtumista kantautui Taalainmaalle. Siellä talonpojat olivat valmiit nousemaan tyrannia vastaan. He lähettivät kolme parasta hiihtäjäänsä Kustaan perään.

Kustaa tavoitettiin Sälenin lähellä Olnispagårdenissa. Kustaa kuunteli, mitä miehillä oli kerrottavana. Lyypekki sai jäädä. Vapaussota oli alkanut. Emme saa koskaan tietää, miten Pohjoismaiden historia olisi kirjoitettu, jos Kustaa olisi ollut hiihtomiehiä, ehtinyt Norjaan ja purjehtinut pois maasta.

Kapinan jälkeen kuninkaaksi

Loppuvuonna 1520 Kustaa nostatti hurmahenkisillä puheilla Taalainmaan talonpojat tanskalaisia sortajia vastaan. Kapinaliike levisi kulovalkean lailla. Maaseutulinna toisensa jälkeen antautui. Harvat Tukholman verilöylystä hengissä säilyneet valtaneuvokset ja ylimystön edustajat katsoivat hekin viisaaksi liittyä Kustaan joukkoihin.

Elokuussa 1521 Kustaa valittiin Vadstenassa valtionhoitajaksi. Hän suostui tehtävään vastahakoisesti, sillä Kristian II hallitsi edelleen Itämerta, vahvoja rannikkolinnoja ja Tukholmaa. Kustaa tarvitsi lisää sotalaivoja ja palkkasotilaita. Apuun tuli rikas Lyypekki. Kustaa sai lainaksi sen ajan rahassa huikeat 120 000 Lyypekin markkaa. Kristian jäi alakynteen, ja hänet häädettiin Ruotsista.

Vuonna 1523 Kustaa ratsasti kiiltävässä haarniskassa sotilaiden saattamana Tukholmaan kruunattavaksi. Hänellä oli kuninkaan asemaan jopa lailliset perusteet. Hän oli Sten Sturen lähin elossa oleva sukulainen. Kruunua olivat hanakasti painamassa Kustaan päähän myös jättivelan lyypekkiläiset rahoittajat. Kuninkuus tarjosi sijoitukselle parhaat mahdolliset takuut.

Maa oli retuperällä

Kustaa pääsi hoitamaan kuninkuutta käytännössä tyhjältä pöydältä. Kristian II oli listinyt valtaa tavoittelevat kilpailijat. Kolmestakymmenestä valtaneuvoksesta vain yhdeksän oli elossa. Kustaalla oli hallussaan valtakunta, mutta paljon kehumista siinä ei ollut.

Harvaan asutussa maassa Pohjanlahden kahta puolen oli alle miljoona asukasta. Etelässä, lännessä ja pohjoisessa sitä saartoi vahva Tanska. Maalla ei ollut omaa laivastoa eikä armeijaa. Kuninkaalla ei ollut kelvollista hallintokoneistoa. Maan ainoa yliopisto Uppsalassa oli rappiolla. Koulutetuista virkamiehistä oli huutava pula. Valtakunnan keskus Tukholma oli vain pieni maalaiskaupunki, jossa lampaat laidunsivat takapihoilla.

Kustaalla oli oikeastaan vain oma itsensä. Elämä oli kuitenkin antanut ja opettanut hänelle paljon. Hän oli loistava puhuja, ja hänellä oli ilmiömäinen muisti. Hänellä oli roppakaupalla karismaa ja rohkeutta. Hän oli itsepäinen ja häikäilemätön, ja hänellä oli rautainen tahto.

Oppimattomuudestaan huolimatta Kustaa oli kuin syntynyt hallitsemaan. Hän rakasti valtaa eikä epäröinyt käyttää sitä. Hän alkoi hallita samaan patriarkaaliseen tapaan, jota oli noudatettu hänen isänsä maatiloilla. Kustaan valtakunnassa isännän piti vastata kaikesta ja kaikista.

Rikastui kruunun siivellä

Uusi itsenäinen valtio tarvitsi keskushallinnon virkamiehistöineen ja armeijoineen. Niiden luominen vaati rahaa, jota Kustaalla ei liiemmälti ollut. Kun maata vielä samaan aikaan kuristi mahtava valtionvelka Lyypekille, kuningas pyrki hankkiutumaan siitä eroon.

Apua soi Saksassa Martti Lutherin johdolla alkanut uskonnon uudistaminen. Kustaa oli kasvanut katoliseksi, muttei ollut osoittanut uskonasioihin mitään kiinnostusta. Kun hän tajusi, että ainoa keino kartuttaa riittävästi kruunun omaisuutta oli ottaa varat rikkaalta kirkolta, hän oli valmis käymään katolisen kirkon kimppuun uudistusliikkeen nimissä.

Operaatio toteutettiin Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1527. Kustaasta tuli kirkon päämies paavin sijaan, ja kirkon valtava maaomaisuus jaettiin kruunulle ja aatelissuvuille. Myöhemmin kävi ilmi, että Kustaa teki jaossa itsestään valtakunnan rikkaimman miehen, suurimman laivanvarustajan ja menestyksekkäimmän pankkiirin.

Lyypekki jäi rahoitta

Lyypekin talutusnuorasta Kustaa vapautui liittoutumalla vanhan vihollisen Tanskan uuden kuninkaan Fredrik I:n kanssa sen jälkeen, kun Lyypekki vuonna 1531 ajautui niin sanottuun kreivisotaan Alankomaiden kanssa ja vaati velallistaan osallistumaan sotaponnisteluihin. Kustaa haistoi tilaisuuden tulleen ja kävi Lyypekkiä vastaan.

Vuonna 1535 solmittiin rauhansopimus, jossa Lyypekki joutui luopumaan taloudellisesta ylivallasta ja kaikesta omaisuudesta Ruotsissa. Lyypekki vastasi suunnittelemalla Kustaan salamurhaa.

Ensin Kustaa piti myrkyttää, sitten puukottaa. Kun nämä hankkeet eivät onnistuneet, kuningas aiottiin räjäyttää Suurkirkossa ujuttamalla ruutitynnyri hänen istuimensa alle. Suunnitelma paljastui, kun eräs salaliittolainen humalapäissään laverteli paukusta ennen aikojaan. Kustaa vastasi kovaan kovalla. Seitsemän saksalaista pidätettiin ja hakattiin torilla palasiksi varoitukseksi muille.

Vaarallista liikehdintää riitti myös kotimaassa. Hallintoa rakentaessaan Kustaa oli kiristänyt verotusta ja laajentanut sotapalvelusta, mikä nostatti vastarintaa itsenäisyyteen tottuneissa talonpojissa. Kapinoinnin ammattilaisiksi oppineet Taalainmaan, Smoolannin ja Länsi-Götanmaan talonpojat kokivat, että yksi tyranni oli korvattu toisella, ja nousivat kerran toisensa jälkeen kapinaan. Kustaa sai vain vaivoin kukistettua heidät.

Kapinahenkeä esiintyi myös aatelis- ja kauppiaspiireissä. Hallinnolliset rasitukset kurittivat niitäkin, ja kun Lyypekin-kauppa surkastui, tuloihin syntyi paha lovi. Kustaa pani niskoittelijat järjestykseen lujin ottein.

Kruunu siirtyi sukuun

Kapinat ja salajuonet herättivät Kustaan varmistamaan vallanperimyksen Vaasa-suvulle. Hän masinoi kampanjan perintökuninkuuden puolesta, ja vuonna 1544 säädyt lakkauttivat perinnäisen vaalikuninkuuden. Kustaa huokaisi helpotuksesta. Suvun tulevaisuus oli turvattu. Saavutustaan kuningas juhli uskollisten miestensä kanssa Gripsholmin linnassa kaksi viikkoa.

Nyt Kustaalla oli rauha keskittyä hallitsemiseen, mutta kuninkuus ei ollut pelkkää herkkua. Kustaa puuskahti tuon tuosta, että kuninkaan virkaan sisältyi enemmän sappea kuin hunajaa. Halutessaan mainio seuramies ja hauskojen pitojen isäntä tuittuili ja raivosi, lateli karkeuksia ja sortui pikkumaisuuksiin.

Kustaasta tuli syvästi epäluuloinen ja ylivarovainen. Toisaalta hän oli mestari käyttämään tilaisuuksia hyväkseen. Jos jokin meni vikaan, hän oli aina valmis kääntämään kelkkaa.

Kustaa myös tiesi, ettei kruunu pysy hyssyttelemällä päässä. Hän nimitti sukulaisiaan ja luottoystäviään valtaneuvoksiksi ja linnoja valvomaan. Esikoispojasta Eerikistä tuli kruununperillinen, ja prinssien kasvaessa Kustaa jakoi pojilleen herttuakuntia, jotta nämä voisivat vahvistaa Vaasojen asemaa. Toiseksi vanhimmalleen Juhanalle hän perusti Suomen herttuakunnan.

Pyysi anteeksi säädyiltä

Kustaa sairastui vakavasti vuonna 1560. Hän oli 64-vuotias, paljon kokenut ja nähnyt. Kustaa tunsi, että hänen aikansa oli päättymässä, ja kutsui säädyt koolle. "Jos jotain hyvää on toimitettu, on Jumala sen tehnyt. Mutta jos valtakunnan hoidossa on ollut jotain vikaa, antakaa se minulle anteeksi. Jumala on oleva todistajani, ettei se ole tapahtunut häijyydestä, vaan inhimillisestä heikkoudesta, etten ole kyennyt sitä paremmin tekemään", puhui kuningas liikuttuneille säädyille.

Kuolinvuoteellaan kuningas purki vielä sydäntään: "Kuinka teidän nyt käy, te ruotsalaiset, uuden hallitusvallan alaisina? Tämän kummallisen maailman asioista ymmärrätte perin vähän."

Kuninkaan huoli oli aiheellinen. Kilpailu vallasta vei pojat Eerikin ja Juhanan keskinäisiin riitoihin ja lopulta sisällissotiin. Kustaan kunnianhimoinen tavoite vahvasta Vaasojen Ruotsista kääntyi vuosiksi itseään vastaan.

Kuin renessanssiruhtinas ikään

Ruotsissa historiankirjoitus loi Kustaasta 1800-luvulla suuren sankarin. Hän oli isänmaan rakentaja, joka muutti feodaalisen, mahtisukujen ja kirkon vallitseman maan itsenäiseksi ja uudenaikaiseksi kuningaskunnaksi. Tätä arvoa Kustaa sai kantaa pitkään.

Vuonna 2002 Ruotsin johtava keskiajan tutkija, professori Lars-Olof Larsson tuuletti kunnolla myyttiä sankarikuninkaasta teoksessaan Gustav Vasa – landsfader eller tyrann?.

Larsson pitää Kustaa Vaasaa renessanssiruhtinaana, joka oli tietämättään tai tietäen sisäistänyt aikakauden hallinto-opin. Jos päämäärä oli tärkeä, ei keinoilla tai suhteilla ollut väliä. Kustaa Vaasan tavoite oli vahva kuninkaan valta, ja sen hän hankki – ja tuli samalla luoneeksi pohjan Ruotsin tulevalle suurvalta-asemalle.

Ruotsin suurvalta-ajan historiaa tutkinut Jyväskylän yliopiston historian professori Petri Karonen pitää Kustaa Vaasaa ristiriitaisen ajan ristiriitaisena persoonana. Kustaa Vaasa eli keskiajan ja uuden ajan murroksessa. Hänessä yhdistyivät vahva valtiomies ja itsekäs ja vallanhimoinen ihminen, joka ei osannut pitää erillään yksityistä ja valtion omaa. Kuollessaan Kustaa omisti esimerkiksi yli 5 000 maatilaa. Hän oli käyttänyt asemaansa surutta oman omaisuutensa kartuttamiseen.

Jos Kustaa Vaasalta itseltään voisi kysyä kommenttia asiaan, hän todennäköisesti tunnustaisi olleensa sekä maan isä että tyranni. Miten hän olisi muuten pärjännyt suurten muutosten kovassa maailmassa?

Mika Remes on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2011

Kustaan kolme kuningatarta

Kun Kustaa Vaasa oli saanut valtakuntansa jotakuinkin järjestykseen, oli aika miettiä jatkuvuutta. Kuningas tarvitsi kuningattaren ja liudan perillisiä. Jalosukuisen prinsessan löytäminen vähemmän jalosukuiselle pohjoisen takapajulan kuninkaalle oli työn ja tuskan takana.

Lopulta Saksi-Lauenburgin herttualta löytyi naimakelpoinen tytär, 18-vuotias Katariina. Häitä vietettiin vuonna 1531. Puhtaasti poliittisista syistä solmittu avioliitto ei ollut onnellinen, mutta siitä syntyi Eerik-poika, tuleva kruununperillinen. Vuonna 1535 Katariina kuoli keskenmenoon.

Kustaa avioitui uudelleen vielä samana vuonna. Uusi puoliso Margareeta Leijon­hufvud oli ruotsalaista ylhäisaatelia. Nyt Amorin nuolet osuivat maaliinsa. 16 avio­vuotta tuotti kymmenen lasta, joista kahdeksan eli täysikasvuisiksi.

Kustaan suureksi suruksi Margareeta kuoli 1551. Kuningas yllätti alamaisensa menemällä 56-vuotiaana kolmannen kerran avioon. Morsio oli vasta 16-vuotias kaunotar Katariina Stenbock. Tästä liitosta ei syntynyt lapsia.

 

Suomi vei Kustaan sotaan

Kun Kustaa Vaasa alkukesästä 1523 irrotti Ruotsin Kalmarin unionista ja nousi kansallisen kuningaskunnan valtiaaksi, Suomi – tai Itämaa, kuten Suomea silloin nimitettiin – jäi unionia johtaneen Tanskan haltuun. Sen ote kuitenkin kirposi nopeasti, ja lokakuussa Kustaan joukot nujersivat vihollisen lopullisesti.

Suomella ei ollut Kustaan ajattelussa erityissijaa. Kustaa tiesi, että Suomessa oli muutama vahva aatelissuku, köyhiä ja itsepäisiä talonpoikia ja epämääräinen raja uhkaavan Venäjän kanssa. Kustaalle oli tärkeintä pitää yllä vakautta. Etelä-Ruotsin kapinoivissa talonpojissa oli tekemistä tarpeeksi. Venäjää ei pitänyt turhaan ärsyttää.

Kustaa ei edes luottanut suomalaisiin talonpoikiin eikä siksi halunnut aseistaa heitä armeijansa avuksi. Sen sijaan hän kannusti talonpoikiamme raivaamaan idästä uusia maatiloja itselleen. Asutuspolitiikka onnistui yli tavoitteiden. Savolaiset ottivat haltuunsa suuria alueita vanhan Pähkinäsaaren rauhan rajan takaa. Sitä ei Venäjällä hyvällä katsottu. Alkoi pitkä ja uuvuttava rajakahakoiden aika.

Kustaa ja Venäjän tsaari neuvottelivat loputtomasti mutta tuloksetta, ja 1550-luvulla rajakiistat leimahtivat avoimeksi sodaksi. Suomen valta-aateli puhkui taisteluhaluja ja sai aina varovaisen Kustaankin uskomaan menestykseen.

Syksyllä 1555 Kustaa saapui henkilökohtaisesti perehtymään tilanteeseen. Tuhathenkinen seurue huomasi Viipurissa, etteivät sotaherrojen puheet vastanneet todellisuutta. Viipurin linna oli surkeassa kunnossa, maatilat tärviöllä, eikä sotamenestyskään vastannut odotuksia. Mikä pahinta, Venäjän tsaari Iivana IV Julma keräsi huomattavan suurta armeijaa Ruotsia vastaan.

Kustaa turvautui reaalipolitiikkaan. Hän vetäytyi kiireesti turvaan Ahvenanmaalle Kastelholman linnaan. Sodassa kumpikaan osapuoli ei päässyt niskan päälle. Kustaa teki siitä päätelmänsä, palasi helpottuneena Ruotsiin ja neuvotteli rauhan Iivanan kanssa. Rajakysymys jäi auki. Siitä Suomessa saatiin kärsiä vuosisadan loppuun saakka.

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.