Inflaatioteorian kehittäjä, säieteorian guru ja pimeän energian keksijä kiistelivät multiversumin mielekkyydestä.

- Kvanttiheilahtelujen takia multiversumiimme posahtelee aina uusia laajenevia universumeita, sanoo kosmologi Andrei Linde.

- Maailmankaikkeutemme olemus ei enää vaadi perustavaa, kaiken kattavaa selitystä, koska multiversumin eri kolkissa on erilaiset olot, niittaa säieteoreetikko Leonard Süsskind.

- Tällainen teoria selittää mitä tahansa, joten todellisuudessa se ei selitä mitään, tyrmää kosmologi Lawrence Krauss.

AAAS
Yhdysvaltain tiedeviikko 2007




- Kvanttiheilahtelujen takia multiversumiimme posahtelee aina uusia laajenevia universumeita, sanoo kosmologi Andrei Linde.

- Maailmankaikkeutemme olemus ei enää vaadi perustavaa, kaiken kattavaa selitystä, koska multiversumin eri kolkissa on erilaiset olot, niittaa säieteoreetikko Leonard Süsskind.

- Tällainen teoria selittää mitä tahansa, joten todellisuudessa se ei selitä mitään, tyrmää kosmologi Lawrence Krauss.


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2007


Väitetään, että ilmaista lounasta ei ole. Se ei pidä paikkaansa. Koko maailmankaikkeus kertoo päinvastaista, huomauttaa multiversumiteoreetikko ja kvanttikosmologi Andrei Linde.

Universumi syntyi melkein tyhjästä. Eikä pelkästään meidän universumimme vaan miljoonat ja taas miljoonat muutkin maailmankaikkeudet.

Perinteinen alkuräjähdysteoria ei kerro, mistä on peräisin alkuräjähdykseen tarvittu valtava energia ja sen kääntöpuoli, koko maailmankaikkeuden aine. Inflaatioteoreetikot ovat laskeneet, että universumi saattoi syntyä vähemmästä kuin yhdestä milligrammasta ainetta, kenties jopa ei mistään.


Olemme tulosta kvanttiheilahteluista

Inflaatioteorian perusväittämä on, että maailmankaikkeus laajeni lyhyen aikaa alkuräjähdyksen jälkeen suunnattoman nopeasti, valoakin nopeammin. Energia on peräisin kvanttiheilahteluista, selittää Linde, joka itse on toinen inflaatioteorian keskeisistä isistä. Sellaiseksi hän tuli Neuvostoliitossa, Moskovan Lebedev-instituutissa, mistä hän siirtyi hiukkastutkimuslaitos Cernin kautta Yhdysvaltoihin Stanfordin yliopistoon 1990.

- Mutta emmehän me Venäjällä mitään tiedä, siellä on niin kylmäkin, Linde vitsailee pääosin amerikkalaiselle yleisölle.

Kvanttiheilahtelut ovat pikkuruisia mikrotason ilmiöitä. Niitä tapahtuu kaikkialla ympärillämme. Kvanttihäiriöt aiheuttivat senkin, että maailmankaikkeudesta tuli epätasainen ja aine kasautui galakseiksi. Tämän epätasaisuuden ja maailmankaikkeuden 13,7 miljardin vuoden iän osoittavat kosmisen taustasäteilyn lämpötilaerot. Taustasäteily on jäänyt jäljille universumin alkuhetkistä, ja sen lämpötilojen kartoittajille annettiin viime vuonna fysiikan Nobelin palkinto.

Linde väittää, että kvanttiheilahtelut eivät ole synnyttäneet pelkästään galakseja, vaan myös uusia osia universumiin. Laajenevassa maailmankaikkeudessa heilahdus karkaa äitiuniversumista kuin pallo, joka pyörii pitkin laakson seinämää ja vierähtää vahingossa naapurilaaksoon. Siitä alkaa uuden universumin huima laajeneminen. Vauvauniversumeita posahtelee vanhoista aina lisää. Me elämme vain yhdessä näistä laajenevista kuplista.


Multiversumi on loputonta juhlaa

Tämä multiversumiteoria sopii yhteen säieteorian kanssa, jota on kunnianhimoisesti yritetty kehittää jokaisen luonnonlain kattavaksi, niin sanotuksi kaiken teoriaksi. Me pystymme havaitsemaan ympärillämme kolme tilaulottuvuutta ja neljäntenä ajan. Säieteorian mukaan ulottuvuuksia on kymmenen, mutta osa niistä on käpertynyt niin pieniksi, ettemme huomaa niitä.

Linde ja hänen tutkijakumppaninsa ovat esittäneet, että kun uusi universumi syntyy vanhemmista, osa ulottuvuuksista kasvaa esiin ja osa jää suppuun. Tämä jako määrää, millaiset luonnonlait uudessa universumissa vallitsevat. Ne voivat olla eri paikoissa aivan erilaiset.

Säieteoreetikkojen matemaattisten laskelmien mukaan olemassa voi olla ääretön määrä erilaisia maailmoja, joissa saattaa olla voimassa kymmenen potenssiin tuhat erilaista luonnonlakien tyyppiä. Meillä on täällä ihanaa ja leppeää, juuri ihmisille sopivaa. Kokonaisuus ei ole sitä, vaan kaikkea muuta.

- Olemme aina halunneet löytää kaiken teorian, joka selittäisi maailmamme ainutlaatuiset piirteet. Nyt meidän täytyy tottua ajattelemaan, että monenlaiset maailmat ovat mahdollisia, Linde arvioi.

- Tiedämme nyt, että maailmankaikkeus ei ole pelkästään ilmainen lounas, vaan loputon juhla, jossa tarjoillaan kaikkia mahdollisia ruokalajeja.


Tarvitaanko enää syvempiä selityksiä?

Säieteorian ykkösguruihin kuuluva Leonard Süsskind ilmoittaa samassa tilaisuudessa kärjekkäästi, että monet fyysikot ovat hylkäämässä reduktionismin eli toiveen, että kaiken pohjalta löytyy jokin yksinkertainen alkuselitys.

Sitä ei ole eikä tarvita, koska universumi ei ole kaikkialla samanlainen. Enää ei ole niin suuri ihmetyksen aihe, että mekin olemme täällä. Jos hiukkasten massat olisivat erilaiset, meitä ei olisi. Jos tyhjiöenergia eli universumia yhä laajentava pimeä energia olisi niin suuri kuin sen laskennallisesti pitäisi olla, se repisi heti hajalle niin galaksit kuin atomitkin. Jostain syystä se on kuitenkin suunnattomasti pienempi. Muutkin luonnonvakiot ovat juuri meille sopivat. Jos ne olisivat vähänkin toisenlaiset, elämä ei olisi mahdollista.

Elämälle sopiva universumi on uskomaton sattuma, jos se on ainoa, mutta ei enää silloin, jos se on vain yksi pieni kupla monimuotoisessa multiversumissa, Süsskind pohdiskelee. Süsskind työskentelee Linden tavoin professorina Stanfordin yliopistossa.

Heidän vastaväittäjäkseen asettuu kosmologi Lawrence Krauss Case Western Reserve -yliopistosta. Hän ei suo Lindelle ja Süsskindille kunniaa kaikkeuden arvoituksen ratkaisemisesta.

Liiasta mielikuvituksesta Krauss ei kollegoita syytä. Sitä hänellä on itselläänkin. Krauss ehdotti ensimmäisten joukossa, että nykyistä maailmankaikkeutta laajentaa pimeä energia. Häntä pidettiin siitä hyvästä kahelina, mutta ei kovin kauan. Krauss on myös kirjoittanut kirjan avaruussarja Star Trekin fysiikasta. Uudet maailmankaikkeuden selitykset oikaisevat kuitenkin hänen mielestään liikaa. Niitä tukevat havainnot puuttuvat.

- Multiversumi on teoria, joka selittää mitä tahansa. Selittääkö se silloin enää mitään, Krauss moittii. - Säieteoria on kiinnostava kimppu ennusteita ja ideoita. Se ei ole vielä kunnollinen teoria, joka olisi testattavissa ja kumottavissa.

Süsskind ilmoittaa olevansa satatuhatkertaisesti eri mieltä ja vielä potenssiin tuhat. - Säieteoria pohjautuu vankkaan matematiikkaan. Se on matemaattinen teoria, joka selittää myös hiukkaset ja gravitaation.

Suureksi kysymykseksi jäi, voiko multiversumia ja säikeitä tutkia kokeellisesti. Linde tunnustaa, että vaikeaa se on. - Mietimme sitä päämme puhki.

Süsskind on toistaiseksi keksinyt yhden tavan testata teoriaa maailmankaikkeuksien laajenemista. - Jos osoittautuu, että avaruus kaareutuu väärään suuntaan, se heittää märän pyyhkeen ikuisen laajenemisen naamalle.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.