Maailman tappavin tauti on köyhyys, määritteli Maailman terveysjärjestön 1990-luvun pääjohtaja Hiroshi Nakajima. Se pitää edelleen paikkansa. Puute elättää tappajien kärkeä.



 
Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009


Meiltä kokonaan kitketyt tai rutiinilääkityksellä hoidettavat perustaudit jäävät kehitysmaissa tutkimatta, hoitamatta ja rokottamatta. Siksi noin 30 000 lasta kuolee joka päivä turhaan sairauksiin, jotka olisivat ehkäistävissä ja hoidettavissa rokotteilla, puhtaalla vedellä ja paremmalla hygienialla. Aliravitsemus ja tietämättömyys siivittävät tuhotyötä.

Merkittävä surmaaja on välinpitämättömyys, kauniimmin sanottuna kiinnostuksen puute. Suuren tautitaakan ja runsaasti kuolemia aiheuttavat sairaudet saavat maailman lääketutkimusrahoista vain murto-osan.
Eri tartuntatauteihin kuolee maailmassa vuosittain noin 15 miljoonaa ihmistä. Edellä jo esitellyn malarian ohella kovia tappajia on viisi tai oikeastaan kuusi, sillä yksi jo lupaavasti vähentynyt tekee harmittavasti paluuta.

1
Hiv-tartuntaa kantaa maailmassa yli 33 miljoonaa ihmistä. Sen seurannaisiin tai siitä kehittyvään aidsiin kuolee vuosittain hiukan yli kaksi miljoonaa ihmistä, heistä yli kaksi kolmasosaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä hiv/aids on yleisin kuolinsyy. Hiv-ohjelmien rahoitus kehitysmaissa nousi kuusinkertaiseksi vuosina 2001-2007. Silti uusien tartunnansaajien määrä laski kolmesta miljoonasta vain 2,7 miljoonaan vuodessa.


2
Ripulitaudit ja muut likaisen veden välityksellä leviävät sairaudet surmaavat vuodessa yli kaksi miljoonaa ihmistä, joista valtaosa on kehitysmaiden lapsia. Maailman asukkaista noin 900 miljoonalta puuttuu puhdas vesi, yli 2,5 miljardilta sellaiset hygienian perusedellytykset kuin vessa ja viemäri. Ei ihme, että kehitysmaissa arviolta neljä viidestä sairaustapauksesta aiheutuu puhtaan veden puutteesta.


3
Tuberkuloosi on uudelleen runsastumassa aids-epidemian takia. Tuberkuloosibakteerit ovat myös kehittyneet yhä vastustuskykyisemmiksi lääkkeille. Uusia tuberkuloositartuntoja kirjataan vuosittain kahdeksan miljoonaa, ja uhreja tauti vaatii kaksi miljoonaa vuodessa. Suuri osa tartunnoista ja kuolemista tapahtuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tuberkuloosia esiintyy runsaasti myös Venäjällä ja muissa Itä-Euroopan maissa. Suomessa uusia tuberkuloositapauksia todetaan vuosittain noin 300, pääasiassa vanhuksilla.


4
Hengitystietulehdukset ovat globaali ongelma. Kaikista tartuntataudeista ne aiheuttavat eniten sairastumisia ja kuolemia kaikkialla maailmassa, mutta vaikeimmat ja vaarallisimmat seuraukset ja jälkitaudit ovat kehitysmaiden asukkaille. Niihin vuosittain menehtyvistä 3,5-4 miljoonasta ihmisestä yli puolet asuu kehitysmaissa. Välitön kuolinsyy on useimmiten bakteerin aiheuttama keuhkokuume.


5
Tuhkarokkoon sairastuu vuodessa yli 20 miljoonaa ihmistä, pääasiassa lapsia ja nuoria. Tuhkarokkokuolemien määrä on viime aikoina vähentynyt merkittävästi: vuosina 2001-2007 se laski 750 000:sta 200 000:een. Esimerkiksi Afrikassa kuolemantapaukset putosivat tuolloin lähes puoleen.
Silti tuhkarokko on ongelma monissa kehitysmaissa, etenkin Intiassa. YK:n lastenjärjestö Unicef on ottanut tavoitteekseen kitkeä sen maailmasta antamalla jokaiselle lapselle rokotesuojan.


6
Keltakuume, joka malarian lailla tarttuu hyttysenpuremasta, oli välillä Afrikassa jo laskusuunnassa, mutta nyt se on taas kääntynyt kasvuun, vaikka tautiin on tehokas, parinkymmenen vuoden suojan antava rokote. Monin paikoin rokoteohjelmista luovuttiin, koska tauti kuviteltiin jo nujerretuksi.


3 voiton puolella


- Polio on kymmenen viime vuoden ajan tarjonnut rohkaisevia uutisia. Siihen sairastuu ja kuolee yhä harvempi, ja taudin esiintymisalue on kutistunut murto-osaan entisestä valistuksen ja jatkuvan rokotustyön ansiosta. Polion hävittämistä isorokon tavoin pidetään mahdollisena.

- Kolera ja aivokalvontulehdus, jotka ennen kipusivat korkealle tarttuvien tappajien listalla, ovat myös lupaavasti vähenemässä. Kuolleisuus on laskenut rokotteiden ja lääkkeiden ansiosta.


Rikkailla eri kuolinsyyt kuin köyhillä

Maailman terveysjärjestön tilastot kertovat vastaansanomattomasti, kuinka suuri ongelma tartuntataudit kehitysmaissa yhä ovat. Niitä on puolet tärkeimmistä kuolinsyistä. Vauraissa maissa kärkijoukkoon yltävät vain hengityselimistön tulehdukset.



Maailmassa kuolee joka vuosi noin 60 miljoonaa ihmistä. Yksi viidestä vainajasta on alle viisivuotias kehitysmaan lapsi, joka menehtyy tarttuvaan tautiin. Pahin tilanne on Afrikassa.


Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.