Kvanttitaide tuottaa unilta tai scifimaailmoilta näyttäviä maisemia, joista ei heti arvaisi, että ne esittävät oman maailmamme todellisia tapahtumia.

TEKSTI:Michael Grafton

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kvanttitaide tuottaa unilta tai scifimaailmoilta näyttäviä maisemia,
joista ei heti arvaisi, että ne esittävät oman maailmamme todellisia tapahtumia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

7/2001



Eric Hellerin taulut antavat äkkiseltään mielikuvan abstraktista taiteesta, mutta niiden aiheet ovat yhtä todellisia kuin koivikkorantaan vedetty soutuvene. Heller on Harvardin yliopiston fysiikan professori, joka tietää, millainen on alkeishiukkasten kvanttimaailma. Sitä hän kuvaa tauluissaan, joita voidaan kutsua kvanttimaisemiksi.

Eric Heller tekee taulunsa tietokoneen avulla. Tietokone laskee elektronien tapaisten hiukkasten liikkeitä atomien maailmassa, missä kaikki on toisin kuin meidän arkipäivässämme.

Kvanttimaailma ei kuitenkaan ole sekasortoinen, vaan hyvin monia tapahtumia voidaan kuvata Heisenbergin epätarkkuusperiaatteella ja Diracin relativistisella aaltoyhtälöllä, joka on Schrödingerin aaltofunktion laajennus suhteellisuusteorian puolelle. Näiden yhtälöiden hallinta kuitenkin edellyttää professoritason taitajaa.

Heller on ikänsä harrastanut valokuvausta ja maisemamaalausta, joten hänellä on hyvät edellytykset vangita myös kvanttimaisemat tauluiksi.

Heller aloitti kvanttitaidekokeilunsa vuonna 1985 laatimalla tietokoneohjelmia, jotka kuvasivat elektronien, protonien ja monien muiden hiukkasten käyttäytymistä eri ympäristöissä. Kvanttimaisemat kertovat esimerkiksi siitä, miten todennäköisesti tarkasteltava hiukkanen on eri paikoissa tiettynä hetkenä. Tämä on yksi kvanttimaailman kummallisuuksista: hiukkanen voi olla samaan aikaan monessa paikassa - tai ei missään.

Juuri kvanttimaailman sisäinen satunnaisuus saa aikaan sen, ettei taulun kuvioita voi etukäteen ennustaa varmasti. Heller vertaa kvanttimaalaamista akvarellin tekemiseen, jossa vikkelästi valuvan vesivärin liikkeet voivat tuottaa kaikenlaisia yllätyksiä.

Kvanttien maailmassa ei ole värejä. Siksi Heller värittää tietokoneen tuottamat kuvat itse. Joskus hän kuitenkin antaa tietokoneen päättää väreistä.

Aluksi Heller teki kvanttimaalauksia vain omaksi ilokseen, mutta nyt hän tuo niitä myös julkisuuteen. - Yritän ilmaista kuvina sitä, mikä koskettaa minua syvästi. Niinhän muutkin taiteilijat tekevät, Heller sanoo. - Kvanttimaailma on salaperäinen, mutta olemme jo päässeet perille monista sen arvoituksista. Meidän kaikkien on syytä tutustua myös tähän todellisuuteen.

Heller kertoo ilahtuneensa siitä, miten hyvin hänen työnsä on otettu vastaan. Yksi syy siihen on hänen mielestään se, että kuvat eivät ole tulleet huiskimalla vaan kertovat meille todellisista ilmiöistä, esimerkiksi elektronien liikkeestä atomien lomassa ja hiukkasten käyttäytymisestä aaltoliikkeen tapaan.

Hellerin tarkoituksena ei ole järkyttää ihmisten maailmankuvaa. Päinvastoin, hän haluaa rakentaa siltoja kuvataiteen ja luonnontieteen välille: - Tietokoneen avulla voimme yhdistää tieteen ja taiteen. Tiede ja taide olivat aikoinaan lähellä toisiaan, ja niin ne voivat olla tulevaisuudessakin.

Michael Grafton on englantilaisen uutis- ja kuvatoimiston Science Photo Libraryn vakituinen avustaja. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla