Eihän täällä ole kuin -15, ja kyllähän tästä aika pian pääsee bussiin... Paleltumaa ei aina huomaa ajoissa, koska sitä edeltää kivun katoaminen.

Miksi sorsan räpylät eivät jäädy pakkasella, vaikka ne eivät ole höyhenpeitteen suojassa?

Tähän kysymykseen vastataan monesti viittaamalla lintujen erikoiseen verenkiertoon. Valtimot ja laskimot kulkevat lintujen jaloissa vierekkäin niin, että jalkoihin virtaava valtimoveri lämmittää jalasta palaavaa laskimoverta.

Selitys on tavallaan oikea mutta vastaa väärään kysymykseen. Tämän järjestelyn ansiosta lintu uhraa hieman räpylöidensä hyvinvointia kehon sisäosien lämpötilan hyväksi. Räpylät pysyvätkin pakkasilla vain muutaman asteen plussan puolella.

Mutta toisin kuin vaikka ihmisen varpaat sorsan räpylän kylmään sopeutuneet solut kestävät tuollaisen lämpötilan ilman vau¬rioita.

Huoneenlämmössäkin voi palella

Ihmiskeho käy samalla tavalla vaihtokauppaa kahden tavoitteen välillä. Tärkeintä on tietysti pitää keho vähintään 35 asteessa, jotta elimistö pysyy toimintakykyisenä. Toisaalta taas lämpöä menee hukkaan sitä vähemmän, mitä viileämpi iho on.

Mutta ihmisen iho ei ole kuin sorsan räpylä. Sen lämpötilaa ei voi päästää lähelle nollaa ilman kudosvaurioita.

Voimme pakkasella palelluttaa esimerkiksi korvalehdet tai varpaat. Paleltuminen on sitä todennäköisempää, mitä enemmän elimistömme suojautuu hypotermialta eli koko kehon liialta viilenemiseltä.

Paleltumat yleistyvät, kun ilman lämpötila on alle -15. Hypotermia taas usein seuraa veden varaan joutumisesta tai hankeen sammumisesta, mutta aloillaan pysyttelevä alaston ihminen voi kärsiä kylmästä jopa yli parissakymmenessä plusasteessa.

Lepäävän alastoman ihmisen kannalta paras lämpötila on noin 27 astetta.

Kylmä tappaa tuhansia

Paleltumat ja pahimmillaan kuolemaan johtava hypotermia eivät ole ainoita kylmän ilman aiheuttamia terveyshaittoja. Kylmälle altistumisen voi laskea johtavan Suomessa talvisin jopa 2 500-3 000 ihmisen kuolemaan.

Elokuussa suomalaisia kuolee päivittäin vain 120, kun sydäntalvella vastaava luku on 150. Kylmä lisää varsinkin sydänkohtausten ja aivohalvauksien vaaraa. Erityisen suureksi riski kohoaa, jos sydäntautien riskiryhmään jo valmiiksi kuuluva lähtee pakkasella pihalle lapioimaan kinoksia.

Tosin helteetkin lisäävät kuolleisuutta. Kuolleisuus on Suomessa alimmillaan, kun vuorokauden keskilämpötila on lähellä 15:tä astetta.

Nuoret eivät osaa pukeutua

Suomalaiset eivät enää näytä osaavan pukeutua kylmän varalle. Erityisen pahasti vanhan kansan taidot näyttävät unohtuneen nuorilta ja eteläsuomalaisilta, varsinkin kaupunkilaisilta, huomasi aiheesta väitöskirjan vuonna 2006 tehnyt Kimmo Juopperi.

Paleltumat ovat yleisimpiä pohjoisessa, missä ankara pakkanen on tavallisin, mutta pakkaspäiviin suhteutettuna Helsingissä saadaan paleltumavamma kaksi kertaa useammin kuin muualla maassa.

Alle 18-vuotiaista suomalaisista sai Juopperin tutkimuksen mukaan vuoden aikana rakkula-asteisen paleltuman 4,2 prosenttia pojista ja 2,4 prosenttia tytöistä.

Vaikka nuoret osaisivat pukeutua lähtiessään varta vasten ulkoilemaan esimerkiksi hiihtokeskukseen, kaupungeissa ehkä luotetaan liikaa siihen, että bussi tulee ajallaan tai että ainakin kauppakeskukseen pääsee lämmittelemään.

Vaikka toisen asteen eli rakkulainen paleltumavamma paraneekin niin, ettei sormia tai varpaita tarvitse amputoida, kaksi kolmannesta saa sairaalahoitoa vaativista paleltumista enemmän tai vähemmän pysyviä jälkivaivoja.
Yleistä on, että paleltunut alue pysyy kylmälle herkkänä pitkään. Lievästikin paleltunut sormi jäähtyy myöhemmin kylmälle altistuessaan nopeammin kuin paleltumaton ja on siksi herkempi uudelle, kenties vakavammallekin kylmävammalle.

Tunnottomuus tulee ensin

Yksi syy siihen, että paleltuma voi tulla yllättäen, on ihon meneminen tunnottomaksi, kun se on viilennyt noin seitsemään asteeseen. Siinä vaiheessa olisi vielä tilaisuus pukea lämpimämpää päälle tai hakeutua suojaan, ennen kuin kudos vaurioituu.

Ulkoillessa käy tämän tästä niin, että sormenpäitä tai korvalehtiä paleltaa kivuliaasti, mutta kun siirtyy vaikka vähän tuulensuojaan, kipu menee ohi ja koko paleltumavaaran unohtaa. Ikävä kyllä sama vaara ohi -tuntemus voi tulla myös siitä, että iho menee kokonaan tunnottomaksi.

Paleltumaisillaan oleva ihoalue muuttuu kalpeaksi, eriväriseksi kuin muu iho, jossa pintaverenkierto vielä toimii. Siksi kasvojen ja korvien paleltumat huomaa ulkoilukumppani jo varhaisvaiheessa, vaikka oma tuntoaisti pettäisikin.

Ihminen on kuin sorsa

Iho pääsee kylmenemään, koska ihmisen elimistö toimii kuin sorsan. Ihon pintaverisuonet supistuvat, jotta kehon sisäosien herkkien elimien lämpötila ei laskisi. Ihon ja raajojen verisuonten supistuminen pienentää kehon lämmönjohtavuutta jopa noin kolmasosaan suurimmasta mahdollisesta. Samalla verenpaine kasvaa.

Keho uhraa ihoa sisäelimien hyväksi sitä enemmän, mitä viileämpiä kehon sisäosat ovat. Siksi muuten lämmin pukeutuminen ja lämpimänä pysyminen liikkumalla ehkäisee myös sormien ja varpaiden paleltumista.

Muuten lämpimän pukeutumisen vaarana kuitenkin on, että ulkoilija vaikkapa lunta lapioidessaan hikoilee ja sisimmät vaatekerrat kastuvat. Jos alusvaatteet ovat puuvillaa, ne eivät päästä kosteutta helposti läpi, ja märkinä ne menettävät suuren osan lämmöneristyskyvystään.

Toisin kuin raajojen, pään verisuonet eivät supistu, koska elimistö pyrkii pitämään keskushermoston lämpötilan vakiona. Vaikka poskipäät ja korvalehdet ovatkin herkkiä paleltumaan, päänahka ei ole.

Toisaalta juuri tämän takia muuten lämpimästi pukeutuneen mutta päähineettömän ulkoilijan lämmönhukasta yli puolet voi tapahtua pään kautta. Pelkästään paleltumisten ehkäisyn kannalta korvaläpät riittäisivät, mutta pipo korvaa koko kehon lämpötasapainon näkökulmasta ohuen puseron.

Paljas pinta kärsii viimasta

Sääennusteiden yhteydessä puhutaan usein viimaindeksistä eli purevuusindeksistä, joka havainnollistaa tuulen vaikutusta pakkasen purevuuteen. Indeksi kertoo, miten kylmää pitäisi olla, jotta paljas iho viilenisi tyynessä ilmassa yhtä paljon.

Lämpö poistuu iholta lähinnä lämpösäteilynä ja kesäkuumalla hikoillessa myös haihtumisen avulla. Tuulessa tai vaikkapa laivan ajoviimassa lämpöä siirtyy pois myös kuljettumalla ilman mukana.

Viimaindeksiä on joskus vaikea uskoa. Jos pakkasen purevuus vastaa indeksin mukaan yli 30:tä pakkasastetta, miten keho pysyy kuitenkin lämpimänä tavallisissa talvivaatteissa ilman ylimääräisiä välikerroksia?

Viimaindeksiä tulkittaessa on muistettava, että se on mitoitettu kuvaamaan paljaan ihon lämpöhäviön lisääntymistä tuulen vuoksi. Jos alla on tarpeeksi lämmintä, tuulenpitävän kuoritakin pinnan lämpötila on niin lähellä ympäristön lämpötilaa, ettei tuuli juuri lisää lämpöhäviötä.

Myös ilman kosteus vaikuttaa. Mitä kosteampi ilma on, sitä ilkeämmin viima puree.

Jano altistaa paleltumille

Lisäksi lievänkin nestevajeen on todettu lisäävän huomattavasti paleltumavaaraa, koska vaje heikentää kehon ääreisosien kudosten verenkiertoa. Niinpä nestetankkaus on tarpeen ennen kylmässä tapahtuvaa pitkäkestoista rasitusta ja sen aikana, vaikkei suoranaista janoa tuntisikaan.

Kylmä lisää virtsaneritystä ja altistaa siten nestevajeelle. Pitkä kylmässä toimiminen vaatii myös energiavarastojen täydentämistä. Sekä ruoan että juoman nauttiminen lämpiminä parantaa elimistön kylmänsietoa.

Alkoholi lämmittää vaarallisesti

Alkoholi tunnetusti lämmittää. Se lisää pintaverenkiertoa, joten teoriassa se voisi suojata paleltumilta. Mutta tietysti lämpöhäviöt tällöin lisääntyvät, ja jossain vaiheessa humalaisenkin elimistö tekee sorsat alkaen suosia sisäelimiä ihon kustannuksella.

Koska alkoholi myös heikentää kivun aistimusta, se voi altistaa huomaamattomille paleltumille. Humalassa tulee myös toimittua tavallista typerämmin ja otettua turhia riskejä.

Alkoholi on kuitenkin vielä enemmän hypotermian kuin paleltumien riskitekijä. Suomessa kuolee hypotermiaan eli koko kehon lämpötilan hengenvaaralliseen laskuun lähes sata ihmistä vuodessa. Näistä suurin osa on hankeen sammuneita alkoholisteja.

Näin vältät paleltumavamman

 

 

- Tarkista kuntosi. Kylmään ei kannata mennä väsyneenä, nälkäisenä, päihtyneenä, nestehukkaisena tai huonokuntoisena.

- Varaudu yllätyksiin. Vaikka vaatetus riittäisi suunnitellun kestoiseen ulkoiluun esimerkiksi hiihtäen tai muuten reippaasti liikkuen, on hyvä ottaa huomioon onnettomuuden tai eksymisen mahdollisuus. Entä jos joudut olemaan kylmässä aiottua kauemmin, mahdollisesti kiristyvässä pakkasessa ja liikkumatta? Kuivana pysyvät varavaatteet, puhelin ja tulentekovälineet ovat hyvä henkivakuutus.

- Valitse väljät vaatteet. Ne eivät saa kiristää niin, että verenkierto esimerkiksi varpaisiin heikentyy.
- Älä luota pakkasvoiteisiin. Niiden lämmöneristyvaikutus on olemattoman pieni, ja ne voivat jopa lisätä paleltumariskiä. Syynä tähän lienee voiteiden aikaansaama lämmönaistimus iholla ja siitä aiheutuva väärä turvallisuudentunne, joka saa laiminlyömään suojautumista.

- Jos palellut, karta lisävaurioita. Älä hiero paleltumaa, vaan lämmitä se kämmenellä tai muulla kehon lämpimällä osalla. Hieronta vaurioittaa jäätynyttä kudosta. Älä lämmitä raajapaleltumaa sulaksi maastossa, jos on ilmeistä, että paleltuma uusiutuu kuljetuksen aikana ennen lämpimään pääsyä. Älä lämmitä paleltuneita raajoja avotulella tai kosketuksissa yli 40-asteisiin aineisiin. Tunnoton paleltuma-alue saa helposti palovamman.

Lähde: www.terveyskirjasto.fi

 

 

 

 

Miksi kuksa tuntuu lämpimältä?

Marko Hamilo

Samasta syystä ihminen voi kävellä kuumilla hiilillä polttamatta jalkapohjiaan.

Puinen kuksa tuntuu huulia vasten lämpimältä talvipakkasellakin, vaikkei kuuma juoma kuksan sisällä olisi ehtinyt vielä lämmittää sen ulkopintaa. Metallinen kahvilusikka tuntuu jäätävän kylmältä, vaikka se olisi aivan samanlämpöinen kuin kuksan ulkopinta. Miksi?

Lyhytaikaisessa kosketuksessa syntyvän havainnon selittää lämmönjohtavuus. Jos metallinen lusikka saa olla hetken kuumassa kahvissa, myös sen sormia koskettava pää on pian lämmennyt, ainakin nopeammin kuin vaikka puisen lusikan.

Metalleissa osa elektroneista pääsee vapaasti liikkumaan aineen sisällä. Sähkön tavoin lämpöenergia kulkee helposti niiden mukana. Siksi metallien lämmönjohtavuus on suuri.

Puu ottaa lämpöä hitaasti

Lämpöä johtavat materiaalit luovuttavat ja vastaanottavat lämpöä tehokkaasti myös materiaalin ja toisen kappaleen rajapinnalla. Siksi lämpöä hyvin johtava metallinen kattila tai lusikka tuntuu kylmemmältä kuin puinen kuksa. Kylmä puu ei vastaanota yhtä nopeasti lämpöenergiaa iholta kuin metalli, vaikka puu ja metalli olisivat samanlämpöisiä.

Vaikutusta on myös materiaalin pintarakenteella. Huokoisessa materiaalissa on vähemmän kontaktipintaa ihoon kuin sileässä. Esimerkiksi alumiinilusikka johtaa lämpöä erittäin hyvin, alumiinivilla heikommin.

Lämmönjohtuminen selittää myös, miten ihminen voi vahingoittumatta kävellä tulisilla hiilillä. Vaikka hiilet ovat kuumia, ne eivät huonoina lämmönjohteina ehdi lämmittää ihoa kudosvauriohin asti. Astuessa nostettu jalka jäähtyy sillä aikaa, kun toinen on kosketuksissa hiiliin.

Lämmönvarastoimiskyky vaikuttaa myös

Jos kontakti on pitempi kuin huulten kosketus kahvikuppiin tai jalkapohjien kontakti hiiliin, merkitystä on myös materiaalin ominaislämpökapasiteetilla. Se kertoo, kuinka paljon energiaa tarvitaan, jotta tietty määrä ainetta lämpenee yhden asteen.

Jos vaikka loikoilee kylmän asunnon lattialla, pehmeä matto tuntuu heti lämpimämmältä kuin kiiltävä marmori, koska marmori johtaa lämpöä paremmin kuin tyypillinen mattomateriaali. Sileänä marmorin kosketuspinta ihoon voi olla myös hyvin kattava.

Lisäksi kylmä matto lämpenee loikoilijan alla nopeammin kuin kivi, koska sen ominaislämpökapasiteetti on alempi. Kun matto on jo tavoittanut ihon lämpötilan, marmorin pinta vasta lämpenee kohti sitä.

Veden ominaislämpökapasiteetti on varsin suuri. Siksi kuumavesipullo lämmittää peiton alla pitempään kuin melkein mikä tahansa yhtä lämmin ja samanpainoinen esine.

 

 

 

 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.