Jätevesiin pääsee enemmän lääkeaineita kuin puhdistamot pystyvät poistamaan. Seuraukset huolestuttavat tutkijoita.



Julkaistu Tiede -lehdessä 13/2009

Intian korppikotkat alkoivat kuolla salaperäisesti 1990-luvun lopussa. Ilmiö alkoi yllättäen, yhtäkkiä raatoja vain oli kaikkialla. Kun ne tutkittiin, kaikista löydettiin sama vika: munuaiset olivat pettäneet. Kuoleman aiheutti virtsahapon kertyminen elimistöön.

Kun korppikotkakuolemien alkusyy vuonna 2004 selvisi, löytö hätkähdytti ympäristöviranomaisia eri puolilla maailmaa. Linnut olivat syöneet diklofenaakkia, tulehduskipulääkettä, joka meillä tunnetaan parhaiten Voltaren-kipugeelin vaikuttavana ainesosana. Diklofenaakkia käytettiin Intiassa yleisesti karjan lääkitsemiseen, ja korppikotkat saivat ainetta elimistöönsä naudanraadoista. Linnut menehtyivät jo pienistä annoksista.


Lääkejäämiä vesissä kaikkialla

Ympäristöviranomaisille korppikotkakuolemat kertoivat ongelmasta, joka oli kuplinut pinnan alla jo vuosia ja antoi nyt ensimmäisen varoituksen olemassaolostaan: ympäristömme saastuu lääkkeistä.

Otamme päivällä päänsärkyyn pienen pillerin ibuprofeenia. Muutamaa tuntia myöhemmin osa lääkeaineesta on kulkeutunut elimistön läpi ja erittynyt virtsaan. Virtsassa se hulahtaa viemäriin, ja murto-osa aineesta pääsee kulkeutumaan vielä jätevedenpuhdistamosta jokeen, järveen tai mereen.

Yksi pieni pilleri ei ole suuri ongelma, mutta kun siihen lisätään Suomessa vuosittain käytetyt yli 75 000 ibuprofeenikiloa, meillä vuosittain yli kahdella miljardilla eurolla ostetut sadattuhannet muut lääkekilot ja lopulta koko maailman käyttämät lääkkeet, ongelman todelliset mitat alkavat hahmottua.

Nykyisin lääkeainejäämiä mitataan pintavesistä käytännössä kaikkialla länsimaissa. Tutkijoiden haaviin on kertynyt lääkkeitä kaikista kategorioista: antibiootteja, tulehduskipulääkkeitä, kolesterolilääkkeitä, mielialalääkkeitä, epilepsialääkkeitä ja niin edelleen.

Suomessa lääkeaineita on havaittu esimerkiksi Vantaanjoesta, Aurajoesta ja Seinäjoesta ja pieniä pitoisuuksia myös esimerkiksi Turun vesijohtovedestä. Pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei niiden katsota aiheuttavan vaaraa ihmisille, mutta tutkijoita huolettaa, mitä ne tekevät ympäristölle.


Sairaaloista valuu antibiootteja

Suurin osa ympäristöön kertyvien lääkeaineiden tutkimuksesta on keskittynyt antibiootteihin. Tähän on syynsä, sillä antibiootteja ja antiseptisia aineita pääsee ympäristöön paljon moninaisemmista lähteistä kuin esimerkiksi särkylääkkeitä.

Joka kerta, kun peset kätesi antiseptisella saippualla tai hulautat Andya viemäriin, antibakteeristen aineiden taakka ympäristössä kasvaa. Antibiootteja käytetään rutiininomaisesti karjan, sikojen ja siipikarjan kasvatuksessa, ja lääkeaineet kertyvät niiden ulosteisiin. Jos lietettä levitetään pelloille, antibiootit kulkeutuvat sen mukana ja vaikuttavat maaperän mikrobeihin. Antibiootteja käytetään suuria määriä kalankasvatuksessa, mistä aineet kulkeutuvat mereen tai järveen. Tämän lisäksi teollisuus käyttää valtavia määriä antibakteerisia valkaisuaineita, joita päätyy vesistöihin.

Yksi merkittävä antibioottien lähde missä tahansa kaupungissa ovat sairaaloiden jätevedet. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa suurin osa kaupungin jätevedenpuhdistamoiden antibioottitaakasta on tullut sairaaloista.


Lanta tuo antibiootit peltoon

Antibioottien vaikutusta ympäristön bakteereihin on tutkittu etsimällä bakteereista geenejä, joiden tiedetään suojaavan niitä antibiooteilta. Näiden geenien olemassaoloa pidetään merkkinä siitä, että bakteerit ovat altistuneet antibakteeriselle aineelle ja löytäneet keinon suojautua siltä.

Näytteitä on otettu jätevedenpuhdistamoilta, puhdistetusta vedestä ja pellolle levitetystä lietelannasta. Tutkimukset eri puolilla maailmaa ovat vahvistaneet, että bakteerien vastustuskyky ympäristössä on lisääntynyt huolestuttavasti. Tulokset ovat herättäneet pelkoja siitä, että antibiootteja kestävät bakteerit päätyisivät ihmisiin tai karkaisivat elintarvikeketjuun.

Espanjassa professori Guillermo Blanco kollegoineen on tutkinut, siirtyvätkö antibiootteja sietävät bakteerikannat ympäristöstä eläimiin. He tutkivat ensin pellolle levitetyn lietteen bakteerien vastustuskykyä. Tämän jälkeen he pyydystivät alppivariksia, jotka nokkivat lieroja lietepelloilta, ja ottivat mikrobinäytteitä lintujen peräsuolesta. Sieltä löytyneet bakteerit suhtautuivat antibiootteihin pitkälti samoin kuin lietelannan bakteerit.

Toisessa tutkimuksessa keskityttiin korppikotkiin, joista yhdet söivät antibiooteilla kasvatettua ja toiset luonnonmukaista karjaa. Sekä aikuisten yksilöiden että pesäpoikasten peräaukosta otettiin bakteerinäytteet, ja antibiootinsieto tutkittiin. Tehokarjaa syöneiden lintujen bakteerit olivat huomattavasti vastustuskykyisempiä kuin luomua syöneiden.


Lääkkeiden yhteisvaikutus pahin

Ruotsalaiset tutkijat ovat kulkeneet maailman etunenässä lääkeaineiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. He ovat erityisen huolissaan siitä, miten lääkeaineet vaikuttavat eliöihin ravintoketjun alussa.

Hyvä esimerkki on Göteborgin yliopiston ympäristötieteilijän Tobias Porsbringin tutkimus valtamerten pienleväyhteisöstä. Hän osoitti, että sieni-infektioiden hoitoon tarkoitettu klotrimatsoli läpäisee jätevedenpuhdistamojen seulan yllättävän hyvin ja löytyy suurina pitoisuuksina jokisuista eri puolilta Eurooppaa. Klotrimatsoli estää pienleville ja monille muille pieneliöille välttämätöntä sterolien tuotantoa, jolloin ne kuolevat.

Klotrimatsoli ei kuitenkaan toimi yksin. Muut jokisuista mitatut lääkeaineet, kuten verenpainelääke propranololi, sampoissa ja deodoranteissa käytetty antiseptinen triklosaani, masennuslääke fluoksetiini ja hilsesampoissa käytetty sinkkipyritioni, vahvistavat klotrimatsolin vaikutusta.

Porsbringin mukaan tätä lääkkeiden yhteisvaikutusta ei oteta riittävästi huomioon ympäristöriskejä arvioitaessa. Esimerkiksi EU määrittelee lääkkeiden toksisuuden yksi lääkeaine kerrallaan. - Vedessä ne muodostavat cocktailin, joka on toksisempi kuin kukin lääkeaine yksinään, Porsbring korostaa.

Göteborgin yliopiston neurologian ja fysiologian laitoksen professorin Joakim Larssonin ryhmä onkin koonnut ensimmäisenä maailmassa valtavan tietopankin, jonka avulla voidaan arvioida lääkeaineiden tärkeimpiä ympäristössä näkyviä biologisia vaikutuksia.


Vaikea poistaa jätevesistä

Asiantuntijoiden mukaan paras tapa vähentää lääkeaineiden ympäristölle aiheuttamia riskejä olisi tehostaa jäteveden puhdistamista.

Esimerkiksi Suomessa jätevedet puhdistetaan yleensä kemiallisella saostuksella, joka päästää läpi monia lääkeaineita. Tätä tehokkaampia menetelmiä olisivat aktiivihiili, otsonointi ja membraanitekniikat, mutta mikään niistä ei ole täydellinen.

Kaikkea on vaikea saada pois, koska lääkeaineet hajoavat eri tavoin: jotkin biologisesti, jotkin valon vaikutuksesta ja jotkin imeytymällä lietteeseen.

Vaikka yleisesti ajatellaan, etteivät lääkeaineet muodosta Suomessa suurta ympäristöriskiä pienten pitoisuuksiensa vuoksi, asia ei ole näin ongelmaton. Jäteveden puhdistusprosessin teho heikkenee syksyisin, jos sateet ovat runsaita, ja etenkin talvella kylmyyden ja valon puutteen vuoksi. Tällöin Suomessakin on mitattu esimerkiksi Vantaanjoesta tavanomaista suurempia pitoisuuksia.

Toisen ongelman muodostavat yksityiset jätevedenpuhdistamot; yli miljoona ihmistä asuu kunnallisen jätevedenpuhdistuksen ulkopuolella ja toinen miljoona osa-aikaisesti kesämökeillään. Näiden puhdistamojen teho ja kunto vaihtelevat suuresti, mutta yleensä ne eivät ole yhtä tehokkaita kuin kunnalliset puhdistamot. Suomalaiset tutkijat ovatkin mitanneet näistä jätevesistä huomattavasti suurempia lääkeainepitoisuuksia kuin kunnallisista.
Kokonaisuutena ajatellen pienpuhdistamot saattavat siis muodostaa suuremman ympäristöriskin kuin kuntien ja kaupunkien puhdistamot.


Hoitoannos jo lasillisesta vettä

Siitä, miten pahaksi lääkeaineongelma voi kehittyä, saa karmaisevan kuvan toiselta puolelta maapalloa: sieltä, missä lääkkeet tuotetaan.

Intiaan on noussut viime vuosina valtava määrä tehtaita, joissa valmistetaan lääkkeiden vaikuttavia ainesosia bulkkitavarana. Nämä tehtaat sijaitsevat usein keskitetysti samalla alueella ja saman valuma-alueen piirissä. Esimerkiksi Intian mahtavimmassa lääketeollisuuden keskittymässä Hyderabadissa on lähes sata lääketehdasta.

Hyderabadin jätevedenpuhdistamo Patancheru Enviro Tech Ltd. on periaatteessa teknisesti yhtä korkeatasoinen kuin länsimaiset puhdistamot, mutta lääkejätteen volyymi on niin valtava, ettei mikään laitos kykene käsittelemään sitä.

Vuonna 2007 Larssonin ryhmä otti Patancherussa näytteitä "puhdistetusta" vedestä, joka laskettiin ympäristöön. Lääkeaineiden jäämät olivat käsittämättömiä. Esimerkiksi siprofloksasiini-antibioottia oli litrassa 31 000 mikrogrammaa. Tutkijat arvioivat, että siprofloksasiinia virtaa ympäristöön 45 kiloa päivässä, mikä vastaa 45 000:ta päivittäistä annosta. Kupillisessa Patancherun puhdistettua vettä oli siis enemmän antibioottia kuin ihminen tarvitsisi infektiosta parantuakseen.

Myös lukuisten muiden lääkkeiden pitoisuudet olivat suuria. Jos yksitoista yleisintä lääkettä, jotka vuorokaudessa virtaavat puhdistamosta ympäristöön, ostettaisiin lopputuotteina, niiden yhteishinta olisi satatuhatta dollaria.

Larssonin mukaan asia on meikäläisittäinkin tärkeä, sillä suuri osa lääkkeistämme valmistetaan Patancherun alueella: arvioiden mukaan yli 30 prosenttia.

Antibioottien määrä Patancherussa on niin valtava, että se haittaa jo jäteveden mikrobiologista puhdistusta, koska antibiootit tappavat puhdistuksesta huolehtivat mikrobit. Tämän vuoksi jätteen joukkoon joudutaan lisämään tuoretta ulostetta. Tällöin ihmisen taudinaiheuttajat joutuvat kosketuksiin antibioottien kanssa, mikä lisää uusien superbakteerien riskiä.

Larssonin mielestä lääkkeiltä pitäisi alkaa vaatia samanlaisia kestävän kehityksen standardeja kuin muiltakin tuotteilta.


Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.