Laivojen valvonta tehostuu ja miehistöjen koulutus kehittyy, mutta yksikin törmäys jäissä voi olla kohtalokas. Siksi öljyntorjuntakalustoakin pitää parantaa.


törmäys jäissä voi olla kohtalokas. Siksi öljyntorjuntakalustoakin pitää parantaa.




Pinnan alta katsottuna moni asia on toisin - myös meret. Suomenlahden maisema näyttää päällisin puolin avaralta, mutta pinnan alla piilee matalikkojen sokkelo. Isoille laivoille riittävää veden syvyyttä löytyy sen lomasta vain kapeina ja mutkaisina väylinä. Näitä pikku väyliä kyntää maailman vilkkaimpiin kuuluva laivaliikenne.

Matkustaja- ja rahtilaivojen lisäksi Suomenlahdella puikkelehtii vuosittain tuhansia öljytankkereita. Etenkin Venäjän satamista maailmalle lähtevän öljyn määrä on ampaissut hurjaan kasvuun.

2000-luvun alussa Suomenlahdella seilasi 50 miljoonaa tonnia raakaöljyä vuodessa, nyt luku on yli 140 miljoonaa tonnia. Ennusteiden mukaan 2010-luvulla rikotaan 200 miljoonan tonnin raja.

Samalla ovat jääneet taakse ajat, jolloin jäälohkareiden seassa navigoivat vain kokeneet suomalaiset merikarhut.
- Suomenlahdelle tulee talvisin joka päivä aluksia, joiden miehistö näkee jäätä ensimmäisen kerran elämässään, kertoo meriliikenteen ja talvimerenkulun turvallisuuden professori Pentti Kujala Teknillisestä korkeakoulusta. Juuri talvi on meriturvallisuuden haastavinta aikaa: tilastojen mukaan laivojen yhteentörmäyksiä sattuu talvisin tuplasti useammin kuin kesäisin.


Toistaiseksi onnea

- Suomenlahdella on vältytty suurilta onnettomuuksilta, joista olisi seurannut tuhansiin tonneihin nousevia öljypäästöjä, kertoo merenkulku- ja öljyntorjunta-asiantuntija Monika Stankiewicz Itämeren suojelukomissiosta Helcomista, joka on Itämeren rantavaltioiden yhteistyöelin.

Mutta läheltä on pitänyt montakin kertaa.

- Helmikuussa 2006 jäänmurtajaa seurannut laiva juuttui jäihin Viron edustalla. Perässä tullut laiva törmäsi siihen, ja toinen laivoista upposi, Pentti Kujala kuvailee. Miehistö pelastui hyppäämällä jäälle, mutta osa öljystä valui mereen.

Toinen läheltä piti -tilanne oli samassa kuussa. Propontis-öljytankkeri ajoi karille Suursaaren länsipuolella.

- Se tapaus johtui miehistön taitamattomuudesta, Kujala sanoo. Laiva seilasi alueella, jossa veden syvyys alitti merikarttojenkin mukaan laivan oman syväyksen. Katastrofilta pelasti vain tuuri: laivassa oli kaksoispohja, joka suojasi öljytankkia, ja kari sattui osumaan sellaiseen kohtaan laivaa, ettei öljytankin seinämä revennyt.


Turma pahin jäiseen aikaan

Pahimpia paikkoja on Suomenlahden ruuhkainen keskikohta, jossa risteävät Helsingin ja Tallinnan väliset reitit sekä itä-länsisuuntainen öljytankkeriliikenne. Yhteentörmäyksestä voisi seurata sekä suuri määrä ihmisuhreja että mittavia ympäristötuhoja aiheuttava öljypäästö.

Millainen on öljyntorjujien pahin painajainen?

 - Suomenlahdelle on pian tulossa 150 000 tonnin vetoisia tankkereita. Pahimmassa tapauksessa mereen pääsisi kerralla koko tämä öljymäärä, Stankiewicz toteaa.

Öljytankkereiden sisään pääsee matti- tai maijameikäläinen harvoin näkemään, mutta jos 150 000 tonnia öljyä valutettaisiin jalkapallokentän kokoiseen säiliöön, sillä pitäisi olla korkeutta seitsenkerroksisen talon verran.

- Jos onnettomuus tapahtuu jäissä, öljyntorjunta on erittäin haastavaa tai täysin mahdotonta, lisää meriohjelman päällikkö Anita Mäkinen Maailman luonnonsäätiöstä WWF:stä. Talvinen öljyonnettomuus olisi hankala siksikin, että kylmässä vedessä öljy hajoaa hitaasti, joten luonnolle koituvat tuhot jatkuisivat pitkään.


Valvonta pitää väylällä

Meriliikenteen kasvun kanssa juoksee kilpaa turvatekniikan kehitys. Se suojaa kuin näkymätön käsi. Niin kauan kuin öljykatastrofia ei tapahdu, emme huomaakaan, mikä määrä tekniikkaa ja logistiikkaa on trimmattu huippuunsa sen välttämiseksi.

Kujala kertoo, että etenkin laivojen liikkeiden seuranta on kehittynyt ripeästi. Laivoille on luotu oma "lennonjohto".
Suomenlahdella on otettu ensimmäisenä maailmassa käyttöön GOFREP-järjestelmä: alueelle saapuvien laivojen on pakko ilmoittautua meriliikenteen seuranta- ja ohjauskeskuksille. Ilmoittautuneet laivat tunnistetaan automaattisesti, mikä helpottaa viestintää. Jos keskus huomaa laivan eksyneen väärälle reitille, sitä voidaan varoittaa. Varoitustilanteiden pelisäännöissä tosin on vielä hiomisen varaa, etenkin silloin, kun laiva on kansainvälisillä vesillä.

- Älykkäät, automaattiset järjestelmät parantavat vastakin merenkulun turvallisuutta, Kujala sanoo. Ihmisten sijasta on tarkoitus panna tietokoneet valvomaan liikennettä ja varoittamaan laivoja, jotka ovat väärällä väylällä tai liian lähellä toisiaan.

Laivoihinkin on tarjolla teknisiä apuvälineitä, kuten paperiset merikortit korvaava tietokonepohjainen kartta, jossa näkyy myös laivan oma sijainti.

Lisäksi laivoista tehdään entistä kestävämpiä. Teknillisessä korkeakoulussa kehitetään esimerkiksi laserhiottuja, useasta kerroksesta koostuvia teräslevyjä, joissa törmäyksen voima jakautuu optimaalisesti niin, että levy kestää repeämättä suurempia rysäyksiä kuin nykyiset materiaalit. - Tämä on tietysti hidas tie, sillä laivoja korvataan uusilla vain harvoin, Kujala huomauttaa.


Karille vain simulaattorilla

Yksi kehittyvä ala liittyy suomalaisten vanhaan tuttuun: talveen. Kujala tutkimusryhmineen kehittää tietokonemalleja laivojen käyttäytymisestä jäissä. Niiden pohjalta rakennetaan koulutussimulaattoreita. Kujalan mukaan tehokkaimpia keinoja katastrofien estossa on kouluttaa kokemattomat miehistöt pärjäämään jäissä. - Mieluummin ajetaan karille tietokoneella kuin tuolla merellä.




Öljy vahingoittaa myös vedenalaista luontoa


Öljykatastrofien uutiskuvissa näkyvimmän roolin saavat öljyn tahrimat linnut.

Hylkeitäkin kuolee öljyyn, mutta suurimmat tuhot tapahtuvat vedenalaisessa luonnossa.

Mikroskooppisista levistä koostuva kasviplankton, joka suoraan tai välillisesti ruokkii suurinta osaa meren muusta elämästä, vähenee öljypäästöjen vuoksi. Pinnalla kelluva öljy estää planktonia saamasta tarpeeksi valoa.

Kasviplanktonin väheneminen johtaa sitä syövän eläinplanktonin eli veden mikroskooppisten eläinten vähenemiseen, mistä taas kärsivät eläinplanktonia syövät kalat.

Öljy tuhoaa kalojen kuturantoja. Aikuiset kalat osaavat välttää öljylauttaa, mutta jos öljy ajautuu suoraan kudun päälle, mäti kuolee.

Öljy ja monet sen hajoamistuotteet ovat myös suoranaisesti myrkyllisiä planktonille ja monille vesikasveille. Suomenlahdessa öljyn vaikutukset ovat pitkäaikaisempia kuin valtamerissä, koska täällä vesi vaihtuu hitaasti.





Jos silti rysähtää

Paraskaan tekniikka ei estä kaikkia onnettomuuksia. Siksi myös öljyntorjuntakalusto joutuu kirimään kuljetusten lisääntymisen kanssa. Itämeren suojelukomission Helcomin 30-vuotisen olemassaolon aikana - ja paljolti myös sen ansiosta - öljyntorjuntakalustossa ja -menetelmissä on tapahtunut melkoista kehitystä, mutta Stankiewiczin mukaan parantamisen varaa on yhä. Etenkin öisin ja huonossa säässä toimivaa varustusta on parannettava.

Anita Mäkistä huolestuttaa myös nykyisen torjuntakaluston määrä. - Suomen öljyntorjuntakapasiteetti ei riitä alkuunkaan, jos meitä kohtaa kymmenientuhansien tonnien öljyonnettomuus. On vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu.

Onnettomuudetkin ovat vain osa öljyongelmaa. Stankiewicz muistuttaa, että melkoinen osa Itämeressä lilluvasta öljystä on päästetty sinne tahallisesti. Suomenlahdellakin havaitaan vuosittain kymmeniä tapauksia, joissa laivoista on laskettu jäteöljyä laittomasti mereen. Siihen menehtyy tuhansia lintuja vuodessa, saman verran kuin kohtalaisen kokoisessa onnettomuudessa.  Sekä Kujala että Stankiewicz korostavat, että tahallisten öljypäästöjen valvontaa pitää lisätä - tekniikka siihen on jo olemassa.


Helena Telkänranta on luonto- ja ympäristöaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja ja tietokirjailija sekä Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Pentti Kujala puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Suomenlahden öljykuljetukset kasvavat - ovatko riskit hallinnassa? Dipoli, Otaniemi, Espoo, keskiviikko 16.1.2008, klo 9.30.


 

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.