Laivojen valvonta tehostuu ja miehistöjen koulutus kehittyy, mutta yksikin törmäys jäissä voi olla kohtalokas. Siksi öljyntorjuntakalustoakin pitää parantaa.


törmäys jäissä voi olla kohtalokas. Siksi öljyntorjuntakalustoakin pitää parantaa.




Pinnan alta katsottuna moni asia on toisin - myös meret. Suomenlahden maisema näyttää päällisin puolin avaralta, mutta pinnan alla piilee matalikkojen sokkelo. Isoille laivoille riittävää veden syvyyttä löytyy sen lomasta vain kapeina ja mutkaisina väylinä. Näitä pikku väyliä kyntää maailman vilkkaimpiin kuuluva laivaliikenne.

Matkustaja- ja rahtilaivojen lisäksi Suomenlahdella puikkelehtii vuosittain tuhansia öljytankkereita. Etenkin Venäjän satamista maailmalle lähtevän öljyn määrä on ampaissut hurjaan kasvuun.

2000-luvun alussa Suomenlahdella seilasi 50 miljoonaa tonnia raakaöljyä vuodessa, nyt luku on yli 140 miljoonaa tonnia. Ennusteiden mukaan 2010-luvulla rikotaan 200 miljoonan tonnin raja.

Samalla ovat jääneet taakse ajat, jolloin jäälohkareiden seassa navigoivat vain kokeneet suomalaiset merikarhut.
- Suomenlahdelle tulee talvisin joka päivä aluksia, joiden miehistö näkee jäätä ensimmäisen kerran elämässään, kertoo meriliikenteen ja talvimerenkulun turvallisuuden professori Pentti Kujala Teknillisestä korkeakoulusta. Juuri talvi on meriturvallisuuden haastavinta aikaa: tilastojen mukaan laivojen yhteentörmäyksiä sattuu talvisin tuplasti useammin kuin kesäisin.


Toistaiseksi onnea

- Suomenlahdella on vältytty suurilta onnettomuuksilta, joista olisi seurannut tuhansiin tonneihin nousevia öljypäästöjä, kertoo merenkulku- ja öljyntorjunta-asiantuntija Monika Stankiewicz Itämeren suojelukomissiosta Helcomista, joka on Itämeren rantavaltioiden yhteistyöelin.

Mutta läheltä on pitänyt montakin kertaa.

- Helmikuussa 2006 jäänmurtajaa seurannut laiva juuttui jäihin Viron edustalla. Perässä tullut laiva törmäsi siihen, ja toinen laivoista upposi, Pentti Kujala kuvailee. Miehistö pelastui hyppäämällä jäälle, mutta osa öljystä valui mereen.

Toinen läheltä piti -tilanne oli samassa kuussa. Propontis-öljytankkeri ajoi karille Suursaaren länsipuolella.

- Se tapaus johtui miehistön taitamattomuudesta, Kujala sanoo. Laiva seilasi alueella, jossa veden syvyys alitti merikarttojenkin mukaan laivan oman syväyksen. Katastrofilta pelasti vain tuuri: laivassa oli kaksoispohja, joka suojasi öljytankkia, ja kari sattui osumaan sellaiseen kohtaan laivaa, ettei öljytankin seinämä revennyt.


Turma pahin jäiseen aikaan

Pahimpia paikkoja on Suomenlahden ruuhkainen keskikohta, jossa risteävät Helsingin ja Tallinnan väliset reitit sekä itä-länsisuuntainen öljytankkeriliikenne. Yhteentörmäyksestä voisi seurata sekä suuri määrä ihmisuhreja että mittavia ympäristötuhoja aiheuttava öljypäästö.

Millainen on öljyntorjujien pahin painajainen?

 - Suomenlahdelle on pian tulossa 150 000 tonnin vetoisia tankkereita. Pahimmassa tapauksessa mereen pääsisi kerralla koko tämä öljymäärä, Stankiewicz toteaa.

Öljytankkereiden sisään pääsee matti- tai maijameikäläinen harvoin näkemään, mutta jos 150 000 tonnia öljyä valutettaisiin jalkapallokentän kokoiseen säiliöön, sillä pitäisi olla korkeutta seitsenkerroksisen talon verran.

- Jos onnettomuus tapahtuu jäissä, öljyntorjunta on erittäin haastavaa tai täysin mahdotonta, lisää meriohjelman päällikkö Anita Mäkinen Maailman luonnonsäätiöstä WWF:stä. Talvinen öljyonnettomuus olisi hankala siksikin, että kylmässä vedessä öljy hajoaa hitaasti, joten luonnolle koituvat tuhot jatkuisivat pitkään.


Valvonta pitää väylällä

Meriliikenteen kasvun kanssa juoksee kilpaa turvatekniikan kehitys. Se suojaa kuin näkymätön käsi. Niin kauan kuin öljykatastrofia ei tapahdu, emme huomaakaan, mikä määrä tekniikkaa ja logistiikkaa on trimmattu huippuunsa sen välttämiseksi.

Kujala kertoo, että etenkin laivojen liikkeiden seuranta on kehittynyt ripeästi. Laivoille on luotu oma "lennonjohto".
Suomenlahdella on otettu ensimmäisenä maailmassa käyttöön GOFREP-järjestelmä: alueelle saapuvien laivojen on pakko ilmoittautua meriliikenteen seuranta- ja ohjauskeskuksille. Ilmoittautuneet laivat tunnistetaan automaattisesti, mikä helpottaa viestintää. Jos keskus huomaa laivan eksyneen väärälle reitille, sitä voidaan varoittaa. Varoitustilanteiden pelisäännöissä tosin on vielä hiomisen varaa, etenkin silloin, kun laiva on kansainvälisillä vesillä.

- Älykkäät, automaattiset järjestelmät parantavat vastakin merenkulun turvallisuutta, Kujala sanoo. Ihmisten sijasta on tarkoitus panna tietokoneet valvomaan liikennettä ja varoittamaan laivoja, jotka ovat väärällä väylällä tai liian lähellä toisiaan.

Laivoihinkin on tarjolla teknisiä apuvälineitä, kuten paperiset merikortit korvaava tietokonepohjainen kartta, jossa näkyy myös laivan oma sijainti.

Lisäksi laivoista tehdään entistä kestävämpiä. Teknillisessä korkeakoulussa kehitetään esimerkiksi laserhiottuja, useasta kerroksesta koostuvia teräslevyjä, joissa törmäyksen voima jakautuu optimaalisesti niin, että levy kestää repeämättä suurempia rysäyksiä kuin nykyiset materiaalit. - Tämä on tietysti hidas tie, sillä laivoja korvataan uusilla vain harvoin, Kujala huomauttaa.


Karille vain simulaattorilla

Yksi kehittyvä ala liittyy suomalaisten vanhaan tuttuun: talveen. Kujala tutkimusryhmineen kehittää tietokonemalleja laivojen käyttäytymisestä jäissä. Niiden pohjalta rakennetaan koulutussimulaattoreita. Kujalan mukaan tehokkaimpia keinoja katastrofien estossa on kouluttaa kokemattomat miehistöt pärjäämään jäissä. - Mieluummin ajetaan karille tietokoneella kuin tuolla merellä.




Öljy vahingoittaa myös vedenalaista luontoa


Öljykatastrofien uutiskuvissa näkyvimmän roolin saavat öljyn tahrimat linnut.

Hylkeitäkin kuolee öljyyn, mutta suurimmat tuhot tapahtuvat vedenalaisessa luonnossa.

Mikroskooppisista levistä koostuva kasviplankton, joka suoraan tai välillisesti ruokkii suurinta osaa meren muusta elämästä, vähenee öljypäästöjen vuoksi. Pinnalla kelluva öljy estää planktonia saamasta tarpeeksi valoa.

Kasviplanktonin väheneminen johtaa sitä syövän eläinplanktonin eli veden mikroskooppisten eläinten vähenemiseen, mistä taas kärsivät eläinplanktonia syövät kalat.

Öljy tuhoaa kalojen kuturantoja. Aikuiset kalat osaavat välttää öljylauttaa, mutta jos öljy ajautuu suoraan kudun päälle, mäti kuolee.

Öljy ja monet sen hajoamistuotteet ovat myös suoranaisesti myrkyllisiä planktonille ja monille vesikasveille. Suomenlahdessa öljyn vaikutukset ovat pitkäaikaisempia kuin valtamerissä, koska täällä vesi vaihtuu hitaasti.





Jos silti rysähtää

Paraskaan tekniikka ei estä kaikkia onnettomuuksia. Siksi myös öljyntorjuntakalusto joutuu kirimään kuljetusten lisääntymisen kanssa. Itämeren suojelukomission Helcomin 30-vuotisen olemassaolon aikana - ja paljolti myös sen ansiosta - öljyntorjuntakalustossa ja -menetelmissä on tapahtunut melkoista kehitystä, mutta Stankiewiczin mukaan parantamisen varaa on yhä. Etenkin öisin ja huonossa säässä toimivaa varustusta on parannettava.

Anita Mäkistä huolestuttaa myös nykyisen torjuntakaluston määrä. - Suomen öljyntorjuntakapasiteetti ei riitä alkuunkaan, jos meitä kohtaa kymmenientuhansien tonnien öljyonnettomuus. On vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu.

Onnettomuudetkin ovat vain osa öljyongelmaa. Stankiewicz muistuttaa, että melkoinen osa Itämeressä lilluvasta öljystä on päästetty sinne tahallisesti. Suomenlahdellakin havaitaan vuosittain kymmeniä tapauksia, joissa laivoista on laskettu jäteöljyä laittomasti mereen. Siihen menehtyy tuhansia lintuja vuodessa, saman verran kuin kohtalaisen kokoisessa onnettomuudessa.  Sekä Kujala että Stankiewicz korostavat, että tahallisten öljypäästöjen valvontaa pitää lisätä - tekniikka siihen on jo olemassa.


Helena Telkänranta on luonto- ja ympäristöaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja ja tietokirjailija sekä Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Pentti Kujala puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Suomenlahden öljykuljetukset kasvavat - ovatko riskit hallinnassa? Dipoli, Otaniemi, Espoo, keskiviikko 16.1.2008, klo 9.30.


 

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5205
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti
Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.