Ilmaston suojelussa Wagner päihittää Viivin. Älä boikotoi espanjalaisia tomaatteja, muovipakkauksia ja mikroruokia. Jos haluat suojella ilmastoa, vältä naudanlihaa ja syö lautanen tyhjäksi.

Juuri nyt:




 



Kuvitellaan sarjakuvasankarit Viivi ja Wagner aamiaiselle.

Ekologisesti vastuuntuntoinen Viivi panisi leivän päälle varmaankin kotimaista luomutomaattia, kun ilmastonmuutoksesta piittaamattomalle Wagnerille luultavasti kelpaisi halvempi espanjalainen tomaatti.

Viivi keittelisi puuron kattilassa, kun Wagner lämmittäisi mikrossa einespuuron, joka on pakattu ensin muoviin ja sitten vielä pahvikääreeseen.

Mutta kumman aamupala on ilmaston kannalta parempi, Viivin vai Wagnerin?


Kuljetuksista pieni hiilijalanjälki

Lähiruoka on tietysti ympäristöystävällisempää kuin kaukaa kuljetettu, jos ruoan tuotannon hiilijalanjäljissä ei ole eroja. Mutta tuontiruoan pitkistä kuljetusmatkoista Suomeen on tullut suoranainen ympäristönsuojelun myytti.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien Minne mennä -sivulla kerrottiin 27. tammikuuta Uudenmaan Marttojen ympäristökampanjasta, jossa opastetaan kuluttajia pienentämään hiilijalanjälkeään. Kuvan piirretty juliste kysyi: "Kumpi matkustaa enemmän, ruokasi vai sinä?"

Julisteessa tropiikin banaanit ja ranskalaiset patongit matkustivat lentorahdilla. Todellisuudessa vain hyvin harvoja elintarvikkeita lennätetään Suomeen, eikä ainakaan patonkeja tai banaaneja.

Laivarahdilla voi kuljettaa suuriakin määriä tavaraa melko vähäisin ympäristökustannuksin jopa toiselta puolelta maailmaa. Esimerkiksi Uudesta-Seelannista asti tuodun lampaanlihan hiilijalanjäljestä kuljetusten osuus on marginaalinen (Lampaanpaisti seilaa puoli maapalloa, Tiede 1/2009, s. 40-46, tai www.tiede.fi/arkisto)
Kotimaisen tomaatin ja kurkun hiilijalanjälkeä taas kasvattaa erityisesti näin talviaikaan kasvihuoneviljelyn vaatima lämpö ja valo. Kun vaakakupissa toisella puolella on kuljetus, toisella kasvihuoneen energiankulutus, lopputuloksena lienee tasapeli?

Ei. - Kasvihuonevihannesten hiilijalanjälki on moninkertainen, kertoo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkija Juha-Matti Katajajuuri - ellei valoa ja lämpöä ole tuotettu vihreästi.

Lähiruokaa ja suomalaisia kasvihuonevihanneksia tulee toki puolustaa muilla painavilla argumenteilla, Katajajuuri muistuttaa. Esimerkiksi torjunta-aineiden käyttö, ympäristön kemikaalistuminen ja vedenkulutus ovat Espanjassa suuria ongelmia.

Kaikista kuljetuksista kuluttajien kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota ennemminkin "viimeiseen mailiin", siis siihen, käykö erikseen autolla marketissa vai ostaako päivittäistavarat lähikaupasta.

Katajajuuri on laskenut Kariniemen broilerin tuotantoketjun kaikkien kuljetusten osuuden ympäristövaikutuksista. Broileria voi pitää melko tavanomaisena tuotteena: sen tuotanto ei ole ympäristöä eniten muttei vähitenkään kuormittavasta päästä.

Lopputuotteen kuljetukset Suomen laajassa, harvaan asutussa maassa muodostivat vain kaksi prosenttia tuotteen kokonaisympäristövaikutuksista.

Kun mukaan otettiin kaikki tuotantopanokset - siis esimerkiksi rehun ja lannoitteiden rahtaaminen ja eläinten kuljetukset - kuljetusten osuus jäi silti neljään prosenttiin. Ja tähän lukuun sisältyi jo suhteellisen ison soijamäärän rahtaamista ulkomailta.

Ruoanvalmistuksen hiilikisan voittaa uusavuton Wagner. Mikroaaltouuni lämmittää ruoan pienemmällä energiankulutuksella kuin liesi, ja puuron suurin ilmastotaakka aiheutuu kotikeittiössä, ei kaurapellolla eikä teollisuudessa. Pahin sähkösyöppö on uuni.


Juusto on syntiä

Mitähän ilmastonmuutoksesta huolestunut Viivi söisi lounaaksi? Ehkä jonkin kevyen kasvisaterian, vaikka juustosalaatin - liharuokien ilmastovaikutuksethan ovat suuremmat kuin kasvisruoan. Jos Wagner ahmii samalla pari kanankoipea, ympäristöpisteet lounaasta menevät varmastikin Viiville - vai menevätkö?

Saattaisivat mennä aika lailla tasan, riip¬puen tietysti annoskoosta. Märehtijät lehmä ja lammas tuottavat nimittäin paljon enemmän kasvihuonekaasuja kuin possu, kun taas kanan päästöt ovat vielä pienemmät, ilmastovaikutukseltaan lähempänä kasvisruokia kuin naudanlihaa. Lehmänmaitojuuston ilmastopäästöt voivat olla melkoiset.

Vaikka maidon hiilijalanjälki ei ole hirmuinen, yhteen kiloon juustoa tarvitaan peräti kymmenen litraa maitoa, Katajajuuri muistuttaa.

Suurimman päästövähennyksen sekasyöjä saa aikaan vaihtaessaan naudanlihan ja juustot muihin proteiinilähteisiin, kuten sian- ja siipikarjanlihaan.


Kierrätysmuovista ekokassi

Entäpä pakkaukset?

Wagnerin moneen kääreeseen pakatun, muovikassissa kotiin kuljetetun mikroeineksen hiilijalanjäljen täytyy varmaan olla suurempi kuin vastaavan tuotteen, jonka Viivi tuo kotiin muovikääreitä vältellen kangaskassissa tai korkeintaan biohajoavassa muovikassissa.

Ei välttämättä. Ainakin muovikassi on saanut synninpäästön. Tammikuussa julkaistun Suomen ympäristökeskuksen ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston selvityksen mukaan kaikenlaisten kassien ympäristövaikutukset ovat ylipäätään pieniä - kierrätysmuovista valmistetun kassin jopa pienemmät kuin kangaskassin. Suurin hiilijalanjälki on yllättäen biohajoavalla muovikassilla.

Katajajuurta ärsyttävät puheet "turhista pakkauksista". Ikään kuin pakkauksilla ei olisi mitään funktiota! Elintarvikkeiden pakkausten osuus kaikista ruoan ympäristövaikutuksista on Katajajuuren mukaan muutaman prosentin suuruusluokkaa.

Laadukkaan pakkauksen ansiosta ruoka säilyy paremmin. Säilyvyydellä voi olla paljon suurempi merkitys elintarvikkeen ympäristöystävällisyyteen kuin sen pakkausten hiilijalanjäljellä.

Ruoasta menee hukkaan joidenkin tutkimusten mukaan jopa kolmannes, Katajajuuri kertoo. Siitä puolet olisi vielä syötäväksi kelpaavaa.

Jos pakkauksia haluaa kritisoida ympäristösyin, voisi olla järkevintä kiinnittää huomiota pakkauskokoon. Jos yleistyville sinkkutalouksille on tarjolla vain perhepakkauksia, suuri osa ruoasta pilaantuu ja menee hävikkiin.


Ilmastoystävällistä ruokaa


Suosi näitä:
- luonnonmarjat ja -sienet
- avomaatuotteet
- riista ja luonnonkalat
- kana
- valmistus mikroaaltouunissa


Vältä näitä:
- naudan- ja lampaanliha
- juustot
- riisi
- automatkat ruokakauppaan
- hävikki
- ruoanvalmistus uunissa


Älä stressaa näistä:
- kaukoruoka
- pakkaukset
- ostoskassit

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti