Kuvitus: Mikko Väyrynen
Kuvitus: Mikko Väyrynen

Antaminen lujittaa ihmissuhteita – ellei paketista paljastu virhe.

Hyvästä imagostaan huolimatta lahjoilla on pimeät puolensa. Ehkä siksi jotkut päättävät jouluna kokonaan luopua riskaabelista käytännöstä ja sopivat, etteivät anna toisilleen paketteja. Etenkin miehistä löytyy niitä, jotka pitävät lahjojen ostamista rasittavana velvollisuutena.

Yksi syy rasittua voidaan kuitenkin heti kättelyssä poistaa, koska se perustuu kauan eläneeseen väärinkäsitykseen. Toisin kuin usein luullaan, lahjaan ei tarvitse uhrata kamalan paljon ajatustyötä sen varmistamiseksi, että sillä olisi jokin symbolinen merkitys vastaanottajalle. Ajatus ei sittenkään ole tärkein, todisti asiaa selvittänyt tutkijakaksikko Chicagon ja Singaporen yliopistoista viime vuonna.

Tärkeintä on, että saaja pitää lahjasta, joten mieltymyksiä sopii hetki miettiä tai sitten kysyä niitä suoraan. Ihmiset ottavat ajatuksen varteen oikeastaan vasta silloin, jos lahjaesine ei miellytä omilla avuillaan. Kun tavaralla ei ole arvoa saajalle, on kiiteltävä ajatusta sen takana. 

Joka kymmenes euro metsään

On arvioitu, että kymmenen prosenttia lahjoihin kuluneesta rahasta menee epäonnistuneisiin hankintoihin. Hyvä uutinen tuossa luvussa on se, että valtaosin lahjoista kuitenkin pidetään.

Lahja voi olla liian kallis, liian halpa tai liian helppo. Kallis lahja perheen ulkopuoliselta saattaa tuntua hankalalta. Hintavasta tavarasta voi tulla ikävä tunne, ettei pysty tai halua vastata lahjaan yhtä paljon maksavalla vastalahjalla. Kiitollisuuden velka jää kaihertamaan joulumieltä.

– Lahjanvaihdossa tarkoitus on lujittaa sidettä antajan ja vastaanottajan välillä. Huono lahja tekee sen huonosti, ja täysin epäonnistunut lahja voi katkaista suhteen lopullisesti, sanoo Turun yliopiston sosiologian tutkija Olli Pyyhtinen, joka on tehnyt kirjan  lahjan antamisen ristiriitaisuuksista. Se ilmestyy ensi vuonna brittiläisen Ashgaten kustantamana.

Yhdysvaltalainen Theodore Caplow tutki aikoinaan joululahjakäytäntöjä pikkukaupungissa ja totesi, että peräti kaksi viidestä parisuhteesta kariutui muutama viikko sen jälkeen, kun puoliso oli antanut kehnon lahjan kumppanilleen. Ehkä väärä parfyymi oli viimeinen pisara jo horjuvassa suhteessa.

Maku tekee tepposet

Kyselytutkimusten mukaan vikalahjojen listaykkönen ovat vaatteet. Myös erilaiset kodintarvikkeet, kosmetiikka ja koriste-esineet menevät tavallista herkemmin mönkään, ovat todenneet asiaa selvittäneet Antwerpenin yliopiston sosiologit. Riskialttiiksi tällaiset tavarat tekee se, että ne ovat makuasioita.

Vaaleanpunaiset puputohvelit voivat lahjan antajan mielestä olla ihanat, mutta vastaanottaja pitääkin harmaista norsutohveleista.

– Lahja kertoo jotain antajan ja vastaanottajan suhteesta. Mietimme, mikä on vastaanottajalle sopiva lahja. Kollegalle ei kannata mennä ostamaan alusvaatteita. Hän saattaisi luulla antajan vihjailevan, että suhteessa on kyse enemmästä kuin työtoveruudesta, Pyyhtinen huomauttaa.

Kirja, suklaarasia tai viinipullo on työkaverille turvallisempi vaihtoehto kuin pitsipöksyt tai bokserit. Silloinkin tosin kannattaa ottaa huomioon, ettei suklaarasiaa kaipaa ihminen, joka taistelee kilojensa kanssa. Kirjakin on hyvä valita niin, ettei se yritä opettaa vastaanottajalle jotain sellaista, mitä tämä ei ole huomannut kaivata. Älä vihjaa käytösoppaalla, että tuttavasi voisi parantaa sosiaalisia taitojaan, ellet halua viilentää välejänne.

Mahdotonta antaa saamatta

Lahjakäytäntöjä tutkineet sosiologit ja antropologit ovat perinteisesti korostaneet vastavuoroisuutta. Lahjan anto ei ole puhdasta antamista, vaan antajan oletetaan saavan jotakin vastiketta uhraukselleen: vastalahjan. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus.

– Lahja lahjana tarvitsee ajatuksen anteliaasta hyväntahdon eleestä, ja se sisältyy myös lahjanvaihtoon. Jos se riisuttaisiin pois, ei annettaisi mitään. Jäljelle jäisi vain jonkinlainen taloudellinen vaihtokauppa, Pyyhtinen erittelee.

Täysin yksisuuntainen lahjakin on mahdottomuus, sillä lahjoittaja on aina myös saamapuolella. Hän saa vastineeksi kiitoksen mutta myös mielihyvää ja tunteen omasta anteliaisuudesta. Onnellisuustutkijat ovat todenneet, että toisen hyväksi kuluttaminen tuottaa jopa enemmän mielihyvää kuin itselle ostelu.

Yksi syy luopua lahjojen antamisesta on jälleen kumottu. Ei ole tarpeen pelätä, että jäisi vastalahjatta, kun kerran jo antaessaan saa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2013