Normaalipainoisen nälkäkuuri on hullun hommaa.

Joka vuosi kolmannes suomalaisista yrittää tosissaan laihduttaa. Moni laihtuukin, mutta ylivoimainen enemmistö kerää kilot takaisin ja vielä vähän ylimääräistä päälle.

UKK-instituutin tutkimat laihduttajaryhmät olivat keskimäärin palanneet entiseen painoonsa kaksi vuotta laihdutuksen jälkeen. Silloin puolet laihduttajista oli ylittänyt aiemman painonsa, puolet oli vielä pysynyt alle. Kun aika kului pidemmälle, tilanne huononi entisestään.

Jotkut yli 20 kiloa laihduttaneista palasivat entiseen painoonsa jo vuodessa. Painoa tuli lisää puolen kilon viikkovauhtia.

Instituutin entinen johtaja, ravitsemustieteen dosentti Mikael Fogelholm arvioi, että vain noin joka kymmenes laihdutuksessa onnistunut onnistuu myös pitämään uuden painonsa.

Tilalle liikuntaa ja terveellistä ruokaa

Edestakaisin jojoileva ikuislaihduttaja voisikin tehdä paremman päätöksen kuin aloittaa uuden kuurin: lopettaa laihduttamisen. Sen sijaan kannattaa keskittyä syömään terveellisesti ja harrastaa liikuntaa.

– Jos onnistutaan muuttamaan ruokatottumuksia ja lisäämään liikuntaa, terveys paranee erittäin paljon melko roimastikin lihavilla, vaikka paino ei muutu, sanoo Fogelholm, joka nykyisin johtaa Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikköä.

Merkittävästi lihavalle olisi kiistatta terveellistä olla laihempi. Viitisentoista liikakiloa kasvattaa aikuisiän diabeteksen riskin 10–20-kertaiseksi, nostaa verenpainetta ja kuluttaa niveliä.

Liikunnan lisääminen voi kuitenkin parantaa terveyttä enemmän kuin painon pudottaminen. Väestötutkimukset osoittavat, että kokonaiskuolleisuuden ja sydäntautikuolleisuuden kannalta huono kunto ja normaalipaino ovat vaarallisempi yhdistelmä kuin kohtuullinen lihavuus yhdistettynä vähintään kohtuullisen hyvään kuntoon.

– Monelle oliskin erittäin varteenotettava vaihtoehto luopua ainaisesta laihduttamisen ajatuksesta - mutta ei elintapojen paratamisesta.

Jojoilu vie varhemmin hautaan

Eikö kuitenkin ole hyvä, että ihmiset yrittävät ja saavat edes väliaikaisesti nauttia hoikemmasta olemuksesta? Vastaus on ei. Painon sahaaminen on epäterveellistä.

Laihduttajien kuolleisuus on pitkällä aikavälillä suurempi kuin niiden, joiden paino pysyy tasaisena. Tarkemmat mekanismit eivät ole vielä selvillä, mutta selvää on, että turha laihduttaminen on lisäriski terveydelle. Kaikkein epäterveellisintä on, jos paino entisestään nousee, ja juuri tähän moni laihdutuskuuri johtaa.

Tämän takia laihduttaminen on erityisen älytöntä niille, jotka eivät ole lihavia. Tällaisia laihduttajia on etenkin naisten joukossa paljon.

Laihempi kuluttaa vähemmän

Miksi uuden painon pitäminen sitten on niin vaikeaa?

– Sekä biologisista että psyko-sosiaalisista syistä, Fogelholm vastaa.

Laihtuessaan ihminen menettää rasvan lisäksi väistämättä myös lihasta. Kun lihasmassa pienenee, myös kehon perusaineenvaihdunta vähenee eli energiankulutus levossa laskee. Lisäksi kevyemmän kehon liikuttelu kuluttaa vähemmän kuin ennen. Vuorokautinen energiankulutus voi tämän vuoksi vähentyä 10–20 prosenttia. Silloin paino tietenkin alkaa nousta entisenlaisella syömisellä.

Syöminen pitää muuttaa vastaamaan uutta kehonpainoa. Ja vanhojen tapojen pois opettelu on todella vaikeaa, etenkin jos olosuhteet, perhe ja ystävät vetävät vanhaan suuntaan.

Nälkä ja kuuri takaavat lihomisen

Epäonnistumisen voi varmistaa kahdella konstilla. Ensimmäinen on itsensä pitäminen kovassa nälässä.Jos laihtuminen on nopeaa, yli kilon viikossa, lihasmassaa tuhoutuu vielä enemmän kuin rauhallisemmassa laihdutuksessa. Niinpä aineenvaihdunta hidastuu voimakkaammin.

Lisäksi ruumis tulkitsee riuduttamisen hätätilaksi ja aineenvaihdunta siirtyy säästöliekille. Kulutus siis vähenee vielä lisää.

Kaiken lisäksi terve ihminen ei pysty olemaan vapaaehtoisessa nälässä pitkään, vaan repsahtaa väistämättä. Silloin voi iskeä ruoan himo, joka saa syömään valtavasti.

– Kärsimyksen tie ei voi olla pitkäaikainen, siitä tulee projekti. Sen on pakko päättyä, ja sitten tulee vastareaktio, Fogelholm sanoo.

Toinen epäonnistumisen yleisavain on juuri ryhtyminen väliaikaiseen projektiin – siis pelkälle laihdutuskuurille.

Onnistujalla ei ole paluuta

Pysyvästi voi laihtua vain muuttamalla elämäntapoja pysyvästi. Fogelholmin mielestä onnistuminen on mahdollista, kun laihduttamisen ajattelee kaksivaiheisena elämänmuutoksena. Ensin tulee painonpudotusvaihe, jota seuraa yhtä päättäväisesti toteutettu painonhallintavaihe, josta vaivihkaa tulee normaalia elämää.

Hallintavaiheessa täytyy opetella syömään terveellisesti, jos aikoo elää paitsi laihana myös terveenä. Painonpudotusvaihe kestää rajallisen ajan, joten dieetti voi olla kummallinenkin. Pitkällä aikavälillä elimistö vaatii tasapainoista ravintoa.

– Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole. Ennen kuin on valmis tähän, ei kannata laihduttaa, Fogelholm sanoo.

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2011.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.