TIETEEN PÄIVÄT 07
Joka vuosi Euroopan unioniin muuttaa laittomasti yli puoli miljoonaa ihmistä. Ilmiön koetaan uhkaavan eurooppalaista hyvinvointivaltiota. Kuitenkin tulokkaat edustavat kaikkea, mitä EU:n talous kaipaa: yritteliäisyyttä, riskinottoa ja halua tehdä lapsia.


Ilmiön koetaan uhkaavan eurooppalaista hyvinvointivaltiota.
Kuitenkin tulokkaat edustavat kaikkea, mitä EU:n talous kaipaa: yritteliäisyyttä,
riskinottoa ja halua tehdä lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2007

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Bordeaux’n työnvälitystoimiston tietokonehakuohjelmasta räpsähtää ruudulle ilmoitus: "Haetaan kokkia pysyvään työsuhteeseen. Edellytyksenä ainakin yhden vuoden työkokemus vastaavassa työssä sekä sujuva arabian kielen taito."

Kappas. EU:n työmarkkinat syrjivät maahanmuuttajia, mutta on toinenkin totuus: työnantajiksi päästyään maahanmuuttajat valitsevat vuorollaan, keitä työllistävät. Nämä etniset työmarkkinat ovat yhtä lailla itseohjautuvia, toisin sanoen työvoiman kysynnän ja tarjonnan lakien alaisia, kuin muutkin vapaat työmarkkinat.

Ja mitä vapaammat työmarkkinat, sitä vähemmän kontrollia. Sen vuoksi työtehtäviin, jotka eivät vaadi korkeaa koulutusta, on suuri houkutus valita henkilö, joka elämäntilanteensa vuoksi ei ole tarkka työehdoista.

Esimerkiksi kokin pestiin voi tulla valituksi hakija, jonka oleskelulupa ei ole voimassa ja jolle työnantaja voi sen vuoksi maksaa tiskin alta hieman alhaisempaa palkkaa. Muutaman vuoden kuluttua kyseinen työntekijä voi hakea pysyvää oleskelulupaa vedoten siihen, että hän on oleskellut maassa jo vuosia, ollut pysyvässä työsuhteessa, maksanut vuokransa sekä sähkö- ja kaasulaskunsa ja elänyt muutenkin kunnon kansalaisen tavoin.


Laittomasta muutosta tuli osa arkea

Muuttoliikkeen juuret ovat toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa, jolloin Euroopan suuret teollisuusmaat Ranska, Britannia, Saksa ja Hollanti rekrytoivat työvoimaa kehitysmaista ja myönsivät niiden opiskelijoille stipendejä ja opiskelupaikkoja.




Kuka on laiton maahanmuuttaja


Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n antamien määritelmien mukaan laiton maahanmuuttaja on henkilö, joka

a) on saapunut maahan laittomasti väärennetyillä matkustusasiakirjoilla tai kokonaan ilman passia tai

b) on saapunut maahan laillisesti asianmukaisella viisumilla mutta on jäänyt maahan sen umpeuduttua ja on vailla työtä tai

c) on saapunut maahan laittomasti ja oleskelee siellä ilman oleskelulupaa ja on työtön tai

d) on saapunut maahan laittomasti ja on työtön sekä työluvaton ja harjoittaa rikollista toimintaa.

Järjestäytyneen rikollisuuden rahallisen tuottavuuden tilastoissa ihmisten salakuljettaminen ja passien ja oleskelulupien väärentäminen ovat peräti kolmannella sijalla. Kannattavampia rikollisuuden aloja ovat vain talousrikokset ja asekauppa, jotka nekin ovat usein yhteydessä laittomaan siirtolaisuuteen. Tavallisin tausta laittomalle maahanmuuttajalle on kuitenkin, että hän on saapunut maahan turistiviisumilla.

Laittomalla maahanmuuttajalla ei ole oikeutta sosiaaliturvaan, julkiseen terveydenhuoltoon tai vakuutuksiin. Moni pärjää mitenkuten henkilötodistuksilla, jotka ovat vanhentuneita, väärennettyjä tai joltakulta toiselta lainattuja.

Suomessa on erittäin hankalaa selviytyä ilman virallisia papereita, koska väestörekisterijärjestelmän antamaa yhtä ja samaa henkilötunnusta käytetään kaikissa virastoissa, pankeissa ja sairaaloissa. Sen sijaan monikymmenmiljoonaisissa Euroopan valtioissa ei pystytä pitämään tarkkaa lukua siitä, kuka missäkin asuu ja millä nimellä.

Maissa, joissa laittomat maahanmuuttajat ovat suuri ongelma, kuten Ranskassa, Espanjassa ja Britanniassa, järjestetään erilaisia kampanjoita paperittomien maahanmuuttajien laillistamiseksi. Niissä etusijalla ovat lapsiperheet sekä henkilöt, jotka ovat työskennelleet maassa vuosikausia.













Slummista työhön kuin työhön

"Ihan totta, minä olen valmis tekemään mitä työtä tahansa." Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupungista Kinshasasta lähtee laittomien siirtolaisten jatkuva virta Pariisiin, Brysseliin ja Roomaan. Kuusitoistavuotias Pierre tietää, mistä saisi passin ja viisumin kahdellasadalla eurolla, kun vain joku lainaisi rahat siihen.

Slummissa kasvaneelle Pierrelle on mahdotonta selittää, että elämä Euroopassa on vaikeaa ja vaativaa. Että Euroopassa pelkkä tahto tehdä työtä ei riitä, sillä työpaikkoja ei ole - siis virallisia työpaikkoja.

"Miten niin virallisia työpaikkoja, mitkä verot, mikä työsuojelu?" Pierren kotikaupungissa seitsenmiljoonaisessa Kinshasassa yhdeksän kymmenestä työntekijästä saa palkkansa suoraan käteisenä; mitä vikaa siinä on?

Niinpä. Jos Pierre jonain päivänä pääsee Eurooppaan, hän aivan varmasti alkaa tehdä mitä tahansa työtä. Tarpeeksi rahaa koottuaan hän ehkä ostaa ilmastointilaitteita, auton varaosia tai kännyköitä ja palaa myymään niitä Kinshasaan. Niin maailma nykyisin toimii.

Ihmisvirtaa yritetään vielä valvoa

Vielä 70-luvulla YK:n alainen Kansainvälinen työjärjestö ILO määritteli kaiken valtionrajoja ylittävän epävirallisen talouden yksiselitteisesti laittomaksi salakuljetukseksi. Elettiin vielä säätelyn aikakautta, jolloin ulkomaankauppaa käytiin valtioiden välillä ja valtiot myös kontrolloivat tavaravirtoja.

Nykyisin suojatulleja on purettu, ja ulkomaankauppa on suurimmaksi osaksi kauppaa eri kansallisuuksiin kuuluvien henkilöiden välillä. Ihmisvirtoja valtiot vielä yrittävät kontrolloida, tavaran edessä on antauduttu täysin. Monen afrikkalaisen valtion pääkaupungin kaduilla melkein kaikki myytävä kekseistä autoihin ja aspiriinista ripsiväriin on yksittäisten siirtolaisten mukanaan tuomaa.





Painukoot takaisin… tai hetkinen vielä


Ranskassa oikeistopuolue UMP:tä edustava sisäministeri Nicolas Sarkozy on pyrkinyt näyttäviin eleisiin taistelussa laitonta siirtolaisuutta vastaan.

Viime elokuussa Pariisin esikaupungissa Val-de-Marnessa lähes kolmesataa oleskelulupapäätöstä odottavaa Länsi-Afrikan siirtolaista päätettiin karkottaa heidän valtaamastaan yliopistorakennuksesta, joka oli miltei asuinkelvoton muun muassa puutteellisten saniteettitilojen vuoksi.

Karkotuspäätöksen pelossa siirtolaiset kieltäytyivät ottamasta vastaan kunnan tarjomaa hotellimajoitusta. Osa heistä ryhtyi nälkälakkoon.

Tiedotusvälineet seurasivat tilanteen kehittymistä päivä päivältä. Lopulta ihmisoikeusjärjestöt, muun muassa SOS racisme, neuvottelivat paikallisen kaupunginjohtajan Jean-Yves Lebouillonnecin kanssa sopimuksen, jossa siirtolaisille tarjottiin turvalliset majoitusolot Pariisin eri ympäryskunnista.

Vaikka moni keskivertoranskalainen periaatteessa toivoo kovia otteita laittomia maahantulijoita kohtaan, kadulle karkotuspäätöstä odottamaan heitetyt lapsiperheet ovat kuitenkin liian kovaa katseltavaa.


Lapset parempiin ammatteihin

Euroopan puolella maahanmuuttajien keskuudesta on noussut kukoistavia pienyrityksiä, kuten hautaustoimistoja, jotka ovat erikoistuneet arkkujen kuljetuksiin entisiin kotimaihin. Oma lukunsa ovat rahanvälitykseen erikoistuneet pankit ja puhelinkorttioperaattorit. Etniset ravintolat ovat vain pieni osa siirtolaisten ylläpitämästä yritystoiminnasta.

Paljon parjattu julkinen sektori työllistää myös maahanmuuttajia. Ensimmäisen sukupolven siirtolaiset päätyvät ehkä kadunlakaisijoiksi, mutta toisen polven siirtolaisista tulee peruskoulunopettajia, poliiseja ja sairaanhoitajia, toisin sanoen työntekijöitä aloille, joille on nykyisin vaikea houkutella eurooppalaissyntyisiä nuoria.

Yhä useampi ammatti, jossa joutuu kosketuksiin valikoitumattoman asiakaskunnan kanssa, on tullut epäsuosituksi, ja toisinaan maahanmuuttajat osaavat tämän pohjalta vaatia etujaan. Muutama vuosi sitten Britanniassa julkisissa sairaaloissa työskentelevät intialais- ja pakistanilaissyntyiset lääkärit ryhtyivät lakkoon parantaakseen työolojaan.

Osattomia ja oikeudettomia kertyy

Työllistyneeseen lääkäriin verrattuna laiton siirtolainen on integroitumisen alimmalla portaalla. Hän on usein ihmiskaupan uhri, harhaan johdettu ja vailla koulutusta ja katuu lähtöpäätöstään. Ilman virallista henkilöllisyyttä Eurooppaan tulleet saattavat päätyä orjatyöhön Espanjan tomaattiviljelmille tai prostituoiduiksi Rooman sivukaduille.

Euroopan johtavien sosiologien, muun muassa ranskalaisen Michel Wieviorkan, mukaan eurooppalainen sosiaalivaltio, joka tähtää siirtolaisten integroimiseen osaksi itseään, on tullut tiensä päähän. EU:ssa elää monimiljoonainen tosiasiallisesti osattomien ja oikeudettomien luokka, joka synnyttää tulevaisuudessa yhä suurempia ja vaikeampia ongelmia.

Ennustus tuntui alkavan toteutua runsas vuosi sitten, kun Ranskassa ja muualla Keski-Euroopassa koettiin ennennäkemättömät siirtolaismellakat, joissa paloi tuhansia autoja.


Entä jos siirtolainen onkin se pärjääjä?




Laittoman maahanmuuton reitit


- Afrikasta siirtolaisvirrat kohti Euroopan unionia kulkevat usein Libyan kautta, sillä maa ei vaadi kauttakulkijoilta turistiviisumia. Libyan pääkaupungista Tripolista monet lähtevät meriteitse Italiaan.

- Sodan runtelemasta Sudanista useat siirtyvät Egyptin kautta meriteitse Turkkiin, josta matka jatkuu Istanbulin kautta Euroopan puolelle Romanian halki.

- Keskisestä Afrikasta, kuten Kongon demokraattisesta tasavallasta, siirtolaiset tulevat Euroopan metropoleihin suoraan lentokoneella.

- Espanjaan kuuluvat Kanariansaaret, jotka ovat maantieteellisesti osa Afrikkaa, ottivat vuonna 2006 vastaan ainakin 25 000 meriteitse saapunutta siirtolaista Senegalista ja Länsi-Afrikasta.

- Kaukoidästä laittomat siirtolaiset tulevat Euroopan unionin rajojen sisälle usein väärennetyllä Japanin tai Korean passilla, jonka hinta voi olla jopa 15 000 euroa. Tulija on yleensä lähtöisin Kiinasta. Lentoteitse määränpäänä on usein Lontoo.

- Maateitse Kaukoidästä tullaan Eurooppaan Ukrainan, Turkin ja Saksan kautta kuorma-autoihin piilotettuna.

- Itä-Euroopasta laiton siirtolaisuus suuntautuu usein Italiaan Adrian¬meren poikki. Matka taittuu pienillä veneillä, jotka eivät helposti erotu tutkassa.

- Keski-idästä Eurooppaan tullaan useimmiten maateitse Turkin ja Iranin rajan kautta. Suuntana on usein Turkki, josta matka jatkuu meriteitse Kreikkaan.









Maaria Ylänkö on muuttoliikkeiden globalisaatiota tutkiva filosofian tohtori, joka asuu Bordeaux’ssa Ranskassa.
Tieteen päivien seminaariin Kansalaiset ja muukalaiset 12.1. sisältyy Maaria Ylängön esitelmä Onko Euroopalla oikeasti enää rajoja? Laiton siirtolaisuus eurooppalaisena elämänmuotona.


 

Sisältö jatkuu mainoksen alla