TIETEEN PÄIVÄT 07
Joka vuosi Euroopan unioniin muuttaa laittomasti yli puoli miljoonaa ihmistä. Ilmiön koetaan uhkaavan eurooppalaista hyvinvointivaltiota. Kuitenkin tulokkaat edustavat kaikkea, mitä EU:n talous kaipaa: yritteliäisyyttä, riskinottoa ja halua tehdä lapsia.


Ilmiön koetaan uhkaavan eurooppalaista hyvinvointivaltiota.
Kuitenkin tulokkaat edustavat kaikkea, mitä EU:n talous kaipaa: yritteliäisyyttä,
riskinottoa ja halua tehdä lapsia.


Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2007



Bordeaux’n työnvälitystoimiston tietokonehakuohjelmasta räpsähtää ruudulle ilmoitus: "Haetaan kokkia pysyvään työsuhteeseen. Edellytyksenä ainakin yhden vuoden työkokemus vastaavassa työssä sekä sujuva arabian kielen taito."

Kappas. EU:n työmarkkinat syrjivät maahanmuuttajia, mutta on toinenkin totuus: työnantajiksi päästyään maahanmuuttajat valitsevat vuorollaan, keitä työllistävät. Nämä etniset työmarkkinat ovat yhtä lailla itseohjautuvia, toisin sanoen työvoiman kysynnän ja tarjonnan lakien alaisia, kuin muutkin vapaat työmarkkinat.

Ja mitä vapaammat työmarkkinat, sitä vähemmän kontrollia. Sen vuoksi työtehtäviin, jotka eivät vaadi korkeaa koulutusta, on suuri houkutus valita henkilö, joka elämäntilanteensa vuoksi ei ole tarkka työehdoista.

Esimerkiksi kokin pestiin voi tulla valituksi hakija, jonka oleskelulupa ei ole voimassa ja jolle työnantaja voi sen vuoksi maksaa tiskin alta hieman alhaisempaa palkkaa. Muutaman vuoden kuluttua kyseinen työntekijä voi hakea pysyvää oleskelulupaa vedoten siihen, että hän on oleskellut maassa jo vuosia, ollut pysyvässä työsuhteessa, maksanut vuokransa sekä sähkö- ja kaasulaskunsa ja elänyt muutenkin kunnon kansalaisen tavoin.


Laittomasta muutosta tuli osa arkea

Muuttoliikkeen juuret ovat toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa, jolloin Euroopan suuret teollisuusmaat Ranska, Britannia, Saksa ja Hollanti rekrytoivat työvoimaa kehitysmaista ja myönsivät niiden opiskelijoille stipendejä ja opiskelupaikkoja.




Kuka on laiton maahanmuuttaja


Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n antamien määritelmien mukaan laiton maahanmuuttaja on henkilö, joka

a) on saapunut maahan laittomasti väärennetyillä matkustusasiakirjoilla tai kokonaan ilman passia tai

b) on saapunut maahan laillisesti asianmukaisella viisumilla mutta on jäänyt maahan sen umpeuduttua ja on vailla työtä tai

c) on saapunut maahan laittomasti ja oleskelee siellä ilman oleskelulupaa ja on työtön tai

d) on saapunut maahan laittomasti ja on työtön sekä työluvaton ja harjoittaa rikollista toimintaa.

Järjestäytyneen rikollisuuden rahallisen tuottavuuden tilastoissa ihmisten salakuljettaminen ja passien ja oleskelulupien väärentäminen ovat peräti kolmannella sijalla. Kannattavampia rikollisuuden aloja ovat vain talousrikokset ja asekauppa, jotka nekin ovat usein yhteydessä laittomaan siirtolaisuuteen. Tavallisin tausta laittomalle maahanmuuttajalle on kuitenkin, että hän on saapunut maahan turistiviisumilla.

Laittomalla maahanmuuttajalla ei ole oikeutta sosiaaliturvaan, julkiseen terveydenhuoltoon tai vakuutuksiin. Moni pärjää mitenkuten henkilötodistuksilla, jotka ovat vanhentuneita, väärennettyjä tai joltakulta toiselta lainattuja.

Suomessa on erittäin hankalaa selviytyä ilman virallisia papereita, koska väestörekisterijärjestelmän antamaa yhtä ja samaa henkilötunnusta käytetään kaikissa virastoissa, pankeissa ja sairaaloissa. Sen sijaan monikymmenmiljoonaisissa Euroopan valtioissa ei pystytä pitämään tarkkaa lukua siitä, kuka missäkin asuu ja millä nimellä.

Maissa, joissa laittomat maahanmuuttajat ovat suuri ongelma, kuten Ranskassa, Espanjassa ja Britanniassa, järjestetään erilaisia kampanjoita paperittomien maahanmuuttajien laillistamiseksi. Niissä etusijalla ovat lapsiperheet sekä henkilöt, jotka ovat työskennelleet maassa vuosikausia.













Slummista työhön kuin työhön

"Ihan totta, minä olen valmis tekemään mitä työtä tahansa." Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupungista Kinshasasta lähtee laittomien siirtolaisten jatkuva virta Pariisiin, Brysseliin ja Roomaan. Kuusitoistavuotias Pierre tietää, mistä saisi passin ja viisumin kahdellasadalla eurolla, kun vain joku lainaisi rahat siihen.

Slummissa kasvaneelle Pierrelle on mahdotonta selittää, että elämä Euroopassa on vaikeaa ja vaativaa. Että Euroopassa pelkkä tahto tehdä työtä ei riitä, sillä työpaikkoja ei ole - siis virallisia työpaikkoja.

"Miten niin virallisia työpaikkoja, mitkä verot, mikä työsuojelu?" Pierren kotikaupungissa seitsenmiljoonaisessa Kinshasassa yhdeksän kymmenestä työntekijästä saa palkkansa suoraan käteisenä; mitä vikaa siinä on?

Niinpä. Jos Pierre jonain päivänä pääsee Eurooppaan, hän aivan varmasti alkaa tehdä mitä tahansa työtä. Tarpeeksi rahaa koottuaan hän ehkä ostaa ilmastointilaitteita, auton varaosia tai kännyköitä ja palaa myymään niitä Kinshasaan. Niin maailma nykyisin toimii.

Ihmisvirtaa yritetään vielä valvoa

Vielä 70-luvulla YK:n alainen Kansainvälinen työjärjestö ILO määritteli kaiken valtionrajoja ylittävän epävirallisen talouden yksiselitteisesti laittomaksi salakuljetukseksi. Elettiin vielä säätelyn aikakautta, jolloin ulkomaankauppaa käytiin valtioiden välillä ja valtiot myös kontrolloivat tavaravirtoja.

Nykyisin suojatulleja on purettu, ja ulkomaankauppa on suurimmaksi osaksi kauppaa eri kansallisuuksiin kuuluvien henkilöiden välillä. Ihmisvirtoja valtiot vielä yrittävät kontrolloida, tavaran edessä on antauduttu täysin. Monen afrikkalaisen valtion pääkaupungin kaduilla melkein kaikki myytävä kekseistä autoihin ja aspiriinista ripsiväriin on yksittäisten siirtolaisten mukanaan tuomaa.





Painukoot takaisin… tai hetkinen vielä


Ranskassa oikeistopuolue UMP:tä edustava sisäministeri Nicolas Sarkozy on pyrkinyt näyttäviin eleisiin taistelussa laitonta siirtolaisuutta vastaan.

Viime elokuussa Pariisin esikaupungissa Val-de-Marnessa lähes kolmesataa oleskelulupapäätöstä odottavaa Länsi-Afrikan siirtolaista päätettiin karkottaa heidän valtaamastaan yliopistorakennuksesta, joka oli miltei asuinkelvoton muun muassa puutteellisten saniteettitilojen vuoksi.

Karkotuspäätöksen pelossa siirtolaiset kieltäytyivät ottamasta vastaan kunnan tarjomaa hotellimajoitusta. Osa heistä ryhtyi nälkälakkoon.

Tiedotusvälineet seurasivat tilanteen kehittymistä päivä päivältä. Lopulta ihmisoikeusjärjestöt, muun muassa SOS racisme, neuvottelivat paikallisen kaupunginjohtajan Jean-Yves Lebouillonnecin kanssa sopimuksen, jossa siirtolaisille tarjottiin turvalliset majoitusolot Pariisin eri ympäryskunnista.

Vaikka moni keskivertoranskalainen periaatteessa toivoo kovia otteita laittomia maahantulijoita kohtaan, kadulle karkotuspäätöstä odottamaan heitetyt lapsiperheet ovat kuitenkin liian kovaa katseltavaa.


Lapset parempiin ammatteihin

Euroopan puolella maahanmuuttajien keskuudesta on noussut kukoistavia pienyrityksiä, kuten hautaustoimistoja, jotka ovat erikoistuneet arkkujen kuljetuksiin entisiin kotimaihin. Oma lukunsa ovat rahanvälitykseen erikoistuneet pankit ja puhelinkorttioperaattorit. Etniset ravintolat ovat vain pieni osa siirtolaisten ylläpitämästä yritystoiminnasta.

Paljon parjattu julkinen sektori työllistää myös maahanmuuttajia. Ensimmäisen sukupolven siirtolaiset päätyvät ehkä kadunlakaisijoiksi, mutta toisen polven siirtolaisista tulee peruskoulunopettajia, poliiseja ja sairaanhoitajia, toisin sanoen työntekijöitä aloille, joille on nykyisin vaikea houkutella eurooppalaissyntyisiä nuoria.

Yhä useampi ammatti, jossa joutuu kosketuksiin valikoitumattoman asiakaskunnan kanssa, on tullut epäsuosituksi, ja toisinaan maahanmuuttajat osaavat tämän pohjalta vaatia etujaan. Muutama vuosi sitten Britanniassa julkisissa sairaaloissa työskentelevät intialais- ja pakistanilaissyntyiset lääkärit ryhtyivät lakkoon parantaakseen työolojaan.

Osattomia ja oikeudettomia kertyy

Työllistyneeseen lääkäriin verrattuna laiton siirtolainen on integroitumisen alimmalla portaalla. Hän on usein ihmiskaupan uhri, harhaan johdettu ja vailla koulutusta ja katuu lähtöpäätöstään. Ilman virallista henkilöllisyyttä Eurooppaan tulleet saattavat päätyä orjatyöhön Espanjan tomaattiviljelmille tai prostituoiduiksi Rooman sivukaduille.

Euroopan johtavien sosiologien, muun muassa ranskalaisen Michel Wieviorkan, mukaan eurooppalainen sosiaalivaltio, joka tähtää siirtolaisten integroimiseen osaksi itseään, on tullut tiensä päähän. EU:ssa elää monimiljoonainen tosiasiallisesti osattomien ja oikeudettomien luokka, joka synnyttää tulevaisuudessa yhä suurempia ja vaikeampia ongelmia.

Ennustus tuntui alkavan toteutua runsas vuosi sitten, kun Ranskassa ja muualla Keski-Euroopassa koettiin ennennäkemättömät siirtolaismellakat, joissa paloi tuhansia autoja.


Entä jos siirtolainen onkin se pärjääjä?




Laittoman maahanmuuton reitit


- Afrikasta siirtolaisvirrat kohti Euroopan unionia kulkevat usein Libyan kautta, sillä maa ei vaadi kauttakulkijoilta turistiviisumia. Libyan pääkaupungista Tripolista monet lähtevät meriteitse Italiaan.

- Sodan runtelemasta Sudanista useat siirtyvät Egyptin kautta meriteitse Turkkiin, josta matka jatkuu Istanbulin kautta Euroopan puolelle Romanian halki.

- Keskisestä Afrikasta, kuten Kongon demokraattisesta tasavallasta, siirtolaiset tulevat Euroopan metropoleihin suoraan lentokoneella.

- Espanjaan kuuluvat Kanariansaaret, jotka ovat maantieteellisesti osa Afrikkaa, ottivat vuonna 2006 vastaan ainakin 25 000 meriteitse saapunutta siirtolaista Senegalista ja Länsi-Afrikasta.

- Kaukoidästä laittomat siirtolaiset tulevat Euroopan unionin rajojen sisälle usein väärennetyllä Japanin tai Korean passilla, jonka hinta voi olla jopa 15 000 euroa. Tulija on yleensä lähtöisin Kiinasta. Lentoteitse määränpäänä on usein Lontoo.

- Maateitse Kaukoidästä tullaan Eurooppaan Ukrainan, Turkin ja Saksan kautta kuorma-autoihin piilotettuna.

- Itä-Euroopasta laiton siirtolaisuus suuntautuu usein Italiaan Adrian¬meren poikki. Matka taittuu pienillä veneillä, jotka eivät helposti erotu tutkassa.

- Keski-idästä Eurooppaan tullaan useimmiten maateitse Turkin ja Iranin rajan kautta. Suuntana on usein Turkki, josta matka jatkuu meriteitse Kreikkaan.









Maaria Ylänkö on muuttoliikkeiden globalisaatiota tutkiva filosofian tohtori, joka asuu Bordeaux’ssa Ranskassa.
Tieteen päivien seminaariin Kansalaiset ja muukalaiset 12.1. sisältyy Maaria Ylängön esitelmä Onko Euroopalla oikeasti enää rajoja? Laiton siirtolaisuus eurooppalaisena elämänmuotona.


 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5251
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti