Merelle mahtuu vaikka kilometrin mittainen laiva - ja tekniikkakin sallii sen. Risteilijän kokoa rajoittaa ehkä eniten mielikuvitus: vain luksus ja elämykset tuovat riittävästi maksukykyisiä asiakkaita.


Risteilijän kokoa rajoittaa ehkä eniten mielikuvitus: vain luksus ja elämykset
tuovat riittävästi maksukykyisiä asiakkaita.




Yhdysvaltalainen aikakauslehti Popular Mechanics kertoi viime kesänä kuudesta merkittävästä saavutuksesta megatekniikan alalla.

Kuusi suurikokoista ihmettä ovat San Franciscon ja Oakland Bayn välinen silta, Bosporin tunneli, pilvenpiirtäjä Burj Dubai, Cernin uusi hiukkaskiihdytin LHC, Pohjanmeren kaasuputki ja loistoristeilijä Genesis.

Risteilijä, jota Aker Yardsin Turun-telakka rakentaa työnimellä Genesis, on maailman suurin matkustaja-alus. Laiva on 360 metriä pitkä ja pystyy kuljettamaan 5 400 matkustajaa. Se valmistuu 2009.

Nykyaikaisia risteilijöitä on rakennettu neljäkymmentä vuotta. Matkustajakapasiteetti on kaksinkertaistunut jokaisen kymmenen vuoden aikana. Song of Norway, joka rakennettiin Helsingissä 1970, oli vajaat 200 metriä pitkä ja pystyi ottamaan 724 matkustajaa.


Kilometrin koko häämöttää

Merenkulun ammattilaiset kuvaavat laivojen kokoa ja kapasiteettia bruttovetoisuudella. Sitä mitataan laaduttomalla luvulla, bruttotonnilla eli GT:llä, joka lasketaan tilavuudesta tietyllä kaavalla. Yksi GT on noin 3,2 m3. Song of Norwayn vetoisuus oli 18 400 bruttotonnia. Genesiksen GT tulee olemaan 220 000 eli yli 12-kertainen.

Jos kehitys jatkuisi suoraviivaisesti eteenpäin, merillä kulkisi muutaman vuosikymmenen päästä kilometrin mittaisia ja miljoonien bruttotonnien vetoisia aluksia.

Todellisuudessa kehitys on melkein aina epälineaarista. Kasvu joko katkeaa tai päinvastoin kiihtyy. Tankkerien kasvu on jo pysähtynyt. Maailman suurin laiva, 485 metrin pituinen supertankkeri Knock Nevis, valmistui jo 1981. Konttilaivat ja risteilijät taas näyttävät tulevan yhä suuremmiksi ja suuremmiksi.

Hurjapäisin suunnitelma lienee yhdysvaltalaisella insinöörillä Norman Nixonilla. Hänen yrityksensä Freedom Ship International on kymmenen vuotta suunnitellut yli kilometrin mittaista alusta, jossa asuisi pysyvästi 30 000 henkeä. Turistit mukaan luettuna "laivalla" oleskelisi noin 100 000 henkeä.


Syö, seurustele, shoppaa ja kuntoile

Laivojen kokoa kasvattaa suuruuden ekonomia. Laivan suuretessa kustannukset rahtitonnia tai matkustajaa kohti laskevat.

Matkustajalaivoissa ja varsinkin risteilijöissä kokoa puskee ylöspäin vielä toinen voima, joka juontaa juurensa yhdestä inhimillisestä perustarpeesta.

- Valinnan vapaus, kiteyttää johtaja Kai Levander Aker Yardsista. - Pieneen laivaan mahtuu vähän ravintoloita ja muita palvelutiloja. Risteilijällä pitää olla monenlaisia palveluja ja tekemistä kaikille.

Kai Levander on suunnitellut laivoja "koko työikänsä" eli vuodesta 1967 asti. Neljänkymmenen vuoden aikana hän on nähnyt huikean kehityksen. Levanderin englanninkielinen titteli Senior Vice President, Naval Architecture, kertoo paljon enemmän kuin suomalainen "johtaja". 

Voimme todella puhua laivan arkkitehtuurista, etenkin jos kyseessä on risteilijä. Nykyaikainen matkustajalaiva on oikeastaan kaupunginosa, jonka halki kulkee kauppa- tai kävelykatu eli sisäpromenadi. Monelle tutuksi tullut promenadi on suomalainen innovaatio, jonka ansiosta myös osa laivan sisähyteistä voidaan tehdä ikkunallisiksi.

Jotta hyttejä kyettäisiin rakentamaan paljon, laivasta on tehtävä korkea. Korkeuden kasvaessa on myös leveyttä lisättävä, jotta laiva pysyisi vakaana. Leveään laivaan taas on helpompi sijoittaa tanssisaleja, uima-altaita, teattereita ja muuta loistoa.

Kaukana ovat ajat, jolloin riitti, että laivassa oli ravintola, baari ja sauna. Nyt on itsestään selvää, että laivassa on huippuluokan ravintolat, hienoja kauppoja ja kaikki mahdolliset kylpyläpalvelut. Kun risteilyllä käy kokonaisia perheitä, lapsille pitää olla leikkipaikkansa ja teini-ikäisille omat peliluolansa.

Aluksilta voi löytää mitä odottamattomimpia palveluja. Jos surffailu kiinnostaa, niin tehdään laivan kannelle surffauspuisto aaltogeneraattoreineen. Nyrkkeilyn ystäville rakennetaan nyrkkeilykehä ja kiipeilijöille kiipeilyseinä.

Talviurheilijoille tehdään luistinrata. Ei olisi suuri yllätys, jos jokin varustamo vielä tilaisi laivaansa hiihtoputken tai katetun laskettelurinteen.


Luksusta myös Itämerelle

Karibian loistoristeilijöiden varjoon ovat syyttä suotta jääneet autolautat. Niidenkin rakentamisessa suomalaiset tekevät maailmanennätyksiä.

Aker Yards on rakentanut myös maailman suurimman autolautan Color Magicin, johon mahtuu 2 700 matkustajaa. Alus on 224 metriä pitkä ja 35 metriä leveä. Bruttovetoisuus on 75 000 tonnia. Alus valmistui vuonna 2007 ja liikennöi nyt Oslon ja Kielin välillä.

Autolautta on oikeastaan risteilylautta. Osa asiakkaista haluaa päästä auton kanssa mahdollisimman mukavasti perille. Osa viettää aikaansa laivalla risteilyasiakkaiden tapaan.

- Risteilyjen suosio kasvaa myös Euroopassa, Kai Levander uskoo. - Eivätkä vain amerikkalaiset risteile täällä, vaan myös itse eurooppalaiset.

Itämerellekin voi hyvin tulla entistä suurempia ja loisteliaampia laivoja. Ehkä silloin aletaan tosissaan myös suojella merta. Kuka viitsii risteillä öljyn ja levien seassa?


Maailman suurimpia laivoja



































Laiva Pituus Käyttö


tankkeri
Batillus
tankkeri romutettu


tankkereita romutettu


konttilaivoja purjehtivat


tankkereita purjehtivat


konttilaivoja purjehtivat


risteilijöitä rakenteilla


konttilaivoja purjehtivat


konttilaivoja purjehtivat

Laiva on lastattu valtavasti

Risteilijöiden ohella paisuvat konttilaivat. Konttilaivan kapasiteettia mitataan TEU-yksiköillä eli kahdenkymmenen jalan konteilla. Kymmenentuhannen TEU:n laivaan mahtuu kymmenentuhatta noin kuuden metrin mittaista konttia.

Risteilylaivan kehitystasoa havainnollistetaan palveluiden monipuolisuudella. Konttilaivasta puolestaan saa käsityksen laskemalla, millaisia tavaramääriä laivaan mahtuu. Samsung Heavy Industriesin rakentama Xin Los Angeles, joka laskettiin vesille Koreassa 2006, kuljettaa 9 600 konttia.

Käännetäänpä luku arkikielelle ja mitataan vetoisuutta vaikka televisioina tai kännyköinä. Xin Los Angeles pystyy kuljettamaan yhdellä kertaa 1 300 000 kahdenkymmenenyhdeksän tuuman televisiota. Kännyköitä se veisi 50 miljoonaa.

Xin Los Angeles on suuri, mutta ei suurin konttilaiva. Kokoennätystä pitävät nimissään tanskalaisen Odense Steel Shipyardin rakentamat E-Maærsk-luokan laivat, joiden kapasiteetti on yli 11 000 TEU-yksikköä. Ylärajaa ei vielä ole saavutettu. Esimerkiksi Samsung Heavy Industries on ilmoittanut saaneensa tilauksen 12 600 TEU:n laivoista, joista ensimmäinen valmistuu 2012.



Zacharias Topelius kirjoitti 1800-luvulla merimiesjutun Refanut. Kertomuksessa torniolainen kauppias, herra Petter, rakennuttaa Lapin noidilla jättiläislaiva Refanutin. Etukeulan lippu liehuu Vaasan kohdalla, kun perä on Torniossa. Lastia on kuin konttilaivassa konsanaan: 500 000 tervatynnyriä, 300 000 lohitynnyriä ja 200 000 hilloastiaa. Herra Petter suunnittelee toimintaansa maailmanlaajuisesti: Polynesiassa lasti on tarkoitus vaihtaa "kultahietaan" ja "harvinaisiin maustimiin".



- Bruttotonni (Gross Tonnage, GT) - aluksen kokonaistilavuutta ilmaiseva laaduton luku
- TEU-yksikkö (Twenty feet Equivalent Unit) - 20 jalkaa pitkä, 8 jalkaa leveä ja 8,5 jalkaa korkea kontti
- Solmu - aluksen nopeutta kuvaava yksikkö, meripeninkulma tunnissa eli 1,852 km/h











Satamissa tulee ahdasta

Yhä isompia laivoja suunnitellaan. Jos risteilijät suurenevat samaa vauhtia kuin tähän asti, seuraava kokoluokka Genesiksen jälkeen voi olla 400 metriä pitkä ja 55-60 metriä leveä laiva, jonka vetoisuus on noin 300 000 bruttotonnia.

Risteilijän kokoa rajoittavat kuitenkin myös satamat. Jos risteilyn ideaan kuuluu vierailla kaupungeissa, laivan pitää päästä mahdollisimman lähelle keskustaa. Vanhat satamat ovat usein ahtaita ja matalia.

Todellinen Refanut olisi Malacca-Max-luokan konttilaiva, jollaisen rakentamisesta on tehty toteutettavuustutkimuksia. Laivaan mahtuisi 18 000 konttia. Pituus olisi 400, leveys 60 ja syväys 21 metriä. Laiva kulkisi vielä läpi Malakansalmesta, mutta ei Suezin kanavasta. Suuren syväyksen takia vain Singaporen ja Rotterdamin satamat pystyisivät ottamaan laivan vastaan.

Mutta rajat ovat ylittämistä varten. Jos kanaviin, siltojen alle ja satamiin ei mahdu, käytetään laivaa uudella tavalla. Purjehditaan vain siellä, missä on tilaa.


Lähestytään Vernen ideoita

Risteilylaivan koolla ei ole teknistä ylärajaa. Rajan asettaa ihmisten halukkuus maksaa palveluista, joita suuri koko mahdollistaa. Jättilaivaan, joka ei enää mahtuisi satamiin, asiakkaat voitaisiin kuljettaa pienillä aluksilla.

- Vuosien varrella on mietitty ja piirrelty "uivia kyliä", Kai Levander kertoo. Aika lähellä tällaista on jo Norman Nixonin kaavailema kilometrin mittainen alus.

Aika näyttää, miten uiville kaupungeille syntyy kysyntää, mutta on hyvä muistaa, että Jules Verne ideoi jättilaivaa jo 1895 kirjassaan Potkurisaari. Hänen ennusteillaan on ollut itsepintainen taipumus toteutua.

Toinen Vernen idea, sukellusvene, on myös toistuvasti innoittanut suunnittelijoita. Japanilainen laivanrakennuksen edistämissäätiö Jafsa suunnitteli 1900-luvun lopulla rahtisukellusvenettä, joka kulkisi 150 kilometrin tuntivauhtia. Idea on toistaiseksi jäänyt hyllyyn paitsi kustannusten myös monien teknisten ongelmien vuoksi. Sukeltava tankkeri esimerkiksi tarvitsisi syvyyssuuntaan paljon enemmän tilaa kuin pinta-alukset, jotka eivät nekään tahdo mahtua mataliin vesiin.

Haaveeksi on toistaiseksi jäänyt myös brittiläisen automaatiotekniikan professorin Roland Burnsin tiimin suunnitelma täysautomaattisista, hullunturvallisista "aavelaivoista" (ks. Tiede 2000 7/1991, s. 54). Vaikka tekniikka on laivoissa lisääntynyt ja miehistö vähentynyt, kokonaan korvattavissa se ei sentään ole.


Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Kai Levander puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Kuinka iso laiva on iso? Dipoli, Otaniemi, Espoo, keskiviikko 16.1.2008, klo 11.30.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti