Merelle mahtuu vaikka kilometrin mittainen laiva - ja tekniikkakin sallii sen. Risteilijän kokoa rajoittaa ehkä eniten mielikuvitus: vain luksus ja elämykset tuovat riittävästi maksukykyisiä asiakkaita.


Risteilijän kokoa rajoittaa ehkä eniten mielikuvitus: vain luksus ja elämykset
tuovat riittävästi maksukykyisiä asiakkaita.




Yhdysvaltalainen aikakauslehti Popular Mechanics kertoi viime kesänä kuudesta merkittävästä saavutuksesta megatekniikan alalla.

Kuusi suurikokoista ihmettä ovat San Franciscon ja Oakland Bayn välinen silta, Bosporin tunneli, pilvenpiirtäjä Burj Dubai, Cernin uusi hiukkaskiihdytin LHC, Pohjanmeren kaasuputki ja loistoristeilijä Genesis.

Risteilijä, jota Aker Yardsin Turun-telakka rakentaa työnimellä Genesis, on maailman suurin matkustaja-alus. Laiva on 360 metriä pitkä ja pystyy kuljettamaan 5 400 matkustajaa. Se valmistuu 2009.

Nykyaikaisia risteilijöitä on rakennettu neljäkymmentä vuotta. Matkustajakapasiteetti on kaksinkertaistunut jokaisen kymmenen vuoden aikana. Song of Norway, joka rakennettiin Helsingissä 1970, oli vajaat 200 metriä pitkä ja pystyi ottamaan 724 matkustajaa.


Kilometrin koko häämöttää

Merenkulun ammattilaiset kuvaavat laivojen kokoa ja kapasiteettia bruttovetoisuudella. Sitä mitataan laaduttomalla luvulla, bruttotonnilla eli GT:llä, joka lasketaan tilavuudesta tietyllä kaavalla. Yksi GT on noin 3,2 m3. Song of Norwayn vetoisuus oli 18 400 bruttotonnia. Genesiksen GT tulee olemaan 220 000 eli yli 12-kertainen.

Jos kehitys jatkuisi suoraviivaisesti eteenpäin, merillä kulkisi muutaman vuosikymmenen päästä kilometrin mittaisia ja miljoonien bruttotonnien vetoisia aluksia.

Todellisuudessa kehitys on melkein aina epälineaarista. Kasvu joko katkeaa tai päinvastoin kiihtyy. Tankkerien kasvu on jo pysähtynyt. Maailman suurin laiva, 485 metrin pituinen supertankkeri Knock Nevis, valmistui jo 1981. Konttilaivat ja risteilijät taas näyttävät tulevan yhä suuremmiksi ja suuremmiksi.

Hurjapäisin suunnitelma lienee yhdysvaltalaisella insinöörillä Norman Nixonilla. Hänen yrityksensä Freedom Ship International on kymmenen vuotta suunnitellut yli kilometrin mittaista alusta, jossa asuisi pysyvästi 30 000 henkeä. Turistit mukaan luettuna "laivalla" oleskelisi noin 100 000 henkeä.


Syö, seurustele, shoppaa ja kuntoile

Laivojen kokoa kasvattaa suuruuden ekonomia. Laivan suuretessa kustannukset rahtitonnia tai matkustajaa kohti laskevat.

Matkustajalaivoissa ja varsinkin risteilijöissä kokoa puskee ylöspäin vielä toinen voima, joka juontaa juurensa yhdestä inhimillisestä perustarpeesta.

- Valinnan vapaus, kiteyttää johtaja Kai Levander Aker Yardsista. - Pieneen laivaan mahtuu vähän ravintoloita ja muita palvelutiloja. Risteilijällä pitää olla monenlaisia palveluja ja tekemistä kaikille.

Kai Levander on suunnitellut laivoja "koko työikänsä" eli vuodesta 1967 asti. Neljänkymmenen vuoden aikana hän on nähnyt huikean kehityksen. Levanderin englanninkielinen titteli Senior Vice President, Naval Architecture, kertoo paljon enemmän kuin suomalainen "johtaja". 

Voimme todella puhua laivan arkkitehtuurista, etenkin jos kyseessä on risteilijä. Nykyaikainen matkustajalaiva on oikeastaan kaupunginosa, jonka halki kulkee kauppa- tai kävelykatu eli sisäpromenadi. Monelle tutuksi tullut promenadi on suomalainen innovaatio, jonka ansiosta myös osa laivan sisähyteistä voidaan tehdä ikkunallisiksi.

Jotta hyttejä kyettäisiin rakentamaan paljon, laivasta on tehtävä korkea. Korkeuden kasvaessa on myös leveyttä lisättävä, jotta laiva pysyisi vakaana. Leveään laivaan taas on helpompi sijoittaa tanssisaleja, uima-altaita, teattereita ja muuta loistoa.

Kaukana ovat ajat, jolloin riitti, että laivassa oli ravintola, baari ja sauna. Nyt on itsestään selvää, että laivassa on huippuluokan ravintolat, hienoja kauppoja ja kaikki mahdolliset kylpyläpalvelut. Kun risteilyllä käy kokonaisia perheitä, lapsille pitää olla leikkipaikkansa ja teini-ikäisille omat peliluolansa.

Aluksilta voi löytää mitä odottamattomimpia palveluja. Jos surffailu kiinnostaa, niin tehdään laivan kannelle surffauspuisto aaltogeneraattoreineen. Nyrkkeilyn ystäville rakennetaan nyrkkeilykehä ja kiipeilijöille kiipeilyseinä.

Talviurheilijoille tehdään luistinrata. Ei olisi suuri yllätys, jos jokin varustamo vielä tilaisi laivaansa hiihtoputken tai katetun laskettelurinteen.


Luksusta myös Itämerelle

Karibian loistoristeilijöiden varjoon ovat syyttä suotta jääneet autolautat. Niidenkin rakentamisessa suomalaiset tekevät maailmanennätyksiä.

Aker Yards on rakentanut myös maailman suurimman autolautan Color Magicin, johon mahtuu 2 700 matkustajaa. Alus on 224 metriä pitkä ja 35 metriä leveä. Bruttovetoisuus on 75 000 tonnia. Alus valmistui vuonna 2007 ja liikennöi nyt Oslon ja Kielin välillä.

Autolautta on oikeastaan risteilylautta. Osa asiakkaista haluaa päästä auton kanssa mahdollisimman mukavasti perille. Osa viettää aikaansa laivalla risteilyasiakkaiden tapaan.

- Risteilyjen suosio kasvaa myös Euroopassa, Kai Levander uskoo. - Eivätkä vain amerikkalaiset risteile täällä, vaan myös itse eurooppalaiset.

Itämerellekin voi hyvin tulla entistä suurempia ja loisteliaampia laivoja. Ehkä silloin aletaan tosissaan myös suojella merta. Kuka viitsii risteillä öljyn ja levien seassa?


Maailman suurimpia laivoja



































Laiva Pituus Käyttö


tankkeri
Batillus
tankkeri romutettu


tankkereita romutettu


konttilaivoja purjehtivat


tankkereita purjehtivat


konttilaivoja purjehtivat


risteilijöitä rakenteilla


konttilaivoja purjehtivat


konttilaivoja purjehtivat

Laiva on lastattu valtavasti

Risteilijöiden ohella paisuvat konttilaivat. Konttilaivan kapasiteettia mitataan TEU-yksiköillä eli kahdenkymmenen jalan konteilla. Kymmenentuhannen TEU:n laivaan mahtuu kymmenentuhatta noin kuuden metrin mittaista konttia.

Risteilylaivan kehitystasoa havainnollistetaan palveluiden monipuolisuudella. Konttilaivasta puolestaan saa käsityksen laskemalla, millaisia tavaramääriä laivaan mahtuu. Samsung Heavy Industriesin rakentama Xin Los Angeles, joka laskettiin vesille Koreassa 2006, kuljettaa 9 600 konttia.

Käännetäänpä luku arkikielelle ja mitataan vetoisuutta vaikka televisioina tai kännyköinä. Xin Los Angeles pystyy kuljettamaan yhdellä kertaa 1 300 000 kahdenkymmenenyhdeksän tuuman televisiota. Kännyköitä se veisi 50 miljoonaa.

Xin Los Angeles on suuri, mutta ei suurin konttilaiva. Kokoennätystä pitävät nimissään tanskalaisen Odense Steel Shipyardin rakentamat E-Maærsk-luokan laivat, joiden kapasiteetti on yli 11 000 TEU-yksikköä. Ylärajaa ei vielä ole saavutettu. Esimerkiksi Samsung Heavy Industries on ilmoittanut saaneensa tilauksen 12 600 TEU:n laivoista, joista ensimmäinen valmistuu 2012.



Zacharias Topelius kirjoitti 1800-luvulla merimiesjutun Refanut. Kertomuksessa torniolainen kauppias, herra Petter, rakennuttaa Lapin noidilla jättiläislaiva Refanutin. Etukeulan lippu liehuu Vaasan kohdalla, kun perä on Torniossa. Lastia on kuin konttilaivassa konsanaan: 500 000 tervatynnyriä, 300 000 lohitynnyriä ja 200 000 hilloastiaa. Herra Petter suunnittelee toimintaansa maailmanlaajuisesti: Polynesiassa lasti on tarkoitus vaihtaa "kultahietaan" ja "harvinaisiin maustimiin".



- Bruttotonni (Gross Tonnage, GT) - aluksen kokonaistilavuutta ilmaiseva laaduton luku
- TEU-yksikkö (Twenty feet Equivalent Unit) - 20 jalkaa pitkä, 8 jalkaa leveä ja 8,5 jalkaa korkea kontti
- Solmu - aluksen nopeutta kuvaava yksikkö, meripeninkulma tunnissa eli 1,852 km/h











Satamissa tulee ahdasta

Yhä isompia laivoja suunnitellaan. Jos risteilijät suurenevat samaa vauhtia kuin tähän asti, seuraava kokoluokka Genesiksen jälkeen voi olla 400 metriä pitkä ja 55-60 metriä leveä laiva, jonka vetoisuus on noin 300 000 bruttotonnia.

Risteilijän kokoa rajoittavat kuitenkin myös satamat. Jos risteilyn ideaan kuuluu vierailla kaupungeissa, laivan pitää päästä mahdollisimman lähelle keskustaa. Vanhat satamat ovat usein ahtaita ja matalia.

Todellinen Refanut olisi Malacca-Max-luokan konttilaiva, jollaisen rakentamisesta on tehty toteutettavuustutkimuksia. Laivaan mahtuisi 18 000 konttia. Pituus olisi 400, leveys 60 ja syväys 21 metriä. Laiva kulkisi vielä läpi Malakansalmesta, mutta ei Suezin kanavasta. Suuren syväyksen takia vain Singaporen ja Rotterdamin satamat pystyisivät ottamaan laivan vastaan.

Mutta rajat ovat ylittämistä varten. Jos kanaviin, siltojen alle ja satamiin ei mahdu, käytetään laivaa uudella tavalla. Purjehditaan vain siellä, missä on tilaa.


Lähestytään Vernen ideoita

Risteilylaivan koolla ei ole teknistä ylärajaa. Rajan asettaa ihmisten halukkuus maksaa palveluista, joita suuri koko mahdollistaa. Jättilaivaan, joka ei enää mahtuisi satamiin, asiakkaat voitaisiin kuljettaa pienillä aluksilla.

- Vuosien varrella on mietitty ja piirrelty "uivia kyliä", Kai Levander kertoo. Aika lähellä tällaista on jo Norman Nixonin kaavailema kilometrin mittainen alus.

Aika näyttää, miten uiville kaupungeille syntyy kysyntää, mutta on hyvä muistaa, että Jules Verne ideoi jättilaivaa jo 1895 kirjassaan Potkurisaari. Hänen ennusteillaan on ollut itsepintainen taipumus toteutua.

Toinen Vernen idea, sukellusvene, on myös toistuvasti innoittanut suunnittelijoita. Japanilainen laivanrakennuksen edistämissäätiö Jafsa suunnitteli 1900-luvun lopulla rahtisukellusvenettä, joka kulkisi 150 kilometrin tuntivauhtia. Idea on toistaiseksi jäänyt hyllyyn paitsi kustannusten myös monien teknisten ongelmien vuoksi. Sukeltava tankkeri esimerkiksi tarvitsisi syvyyssuuntaan paljon enemmän tilaa kuin pinta-alukset, jotka eivät nekään tahdo mahtua mataliin vesiin.

Haaveeksi on toistaiseksi jäänyt myös brittiläisen automaatiotekniikan professorin Roland Burnsin tiimin suunnitelma täysautomaattisista, hullunturvallisista "aavelaivoista" (ks. Tiede 2000 7/1991, s. 54). Vaikka tekniikka on laivoissa lisääntynyt ja miehistö vähentynyt, kokonaan korvattavissa se ei sentään ole.


Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Kai Levander puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Kuinka iso laiva on iso? Dipoli, Otaniemi, Espoo, keskiviikko 16.1.2008, klo 11.30.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.