Pelko ja kiellot puristavat jo liikaa lasten ja nuorten elämää.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Pelko ja kiellot puristavat jo liikaa lasten ja nuorten elämää.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2011

Lapsuutta on vaikea ajatella ilman jatkuvaa uhkaa. Jonkun elämä vaarantuu jo kohdussa, kun äiti ryypiskelee. Päiväkodin ja koulun piha ovat villi länsi, jossa kiusaajat etsivät uhreja. Netissä pedofiilit tavoittelevat teinejä valeidentiteetin suojissa.

Eikä arkipäiväistä mutta tappavaa liikennettä sovi unohtaa. Puu merkitsee sekin pää edellä putoamisen mahdollisuutta. Todistuksessa huono numero sulkee lapselta tien menestyjien joukkoon.

Huolta, huolta, huolta. Se on vanhemman osa.

Alituisella huolehtimisella vanhemmat ehkä kokevat välittävänsä lapsistaan. Tai esittävät itselleen ja muille aikuisille huolekkaan aikuisen vakavaa roolia. Tai ehkä he vain altistuvat liikaa tiedotusvälineille, jotka eivät koskaan väsy kertomaan huonoja uutisia.

Älättelijä on muka läsnä

Kansantaloustieteilijä, kasvatustieteen opiskelija ja isä Tatu Hirvonen esittää tuoreessa pamfletissaan Varo, varo, varo varteenotettavan selityksen älättelylle, jolla vanhemmat paimentavat lapsiaan. Hänen mukaansa aikuisen osallistumisen matalin muoto on "älä". Kielloillaan kasvattajan ei tarvitse vaivautua olemaan oikeasti läsnä.

Hirvonen haluaisi irti ylisuojelevasta kasvatuksesta. Hän marssittaa esiin tilastoja, jotka osoittavat lasten elämän turvallisemmaksi kuin aikoihin.

Esimerkiksi lasten tapaturmakuolemat ovat vähentyneet selvästi 1970-luvun alusta. Sukupuolisen hyväksikäytön uhka on merkittävä vain mielikuvissa. Murrosikäisten mielenterveyshäiriöt näyttävät lisääntyneen, mutta onko kyse todellisesta kasvusta vai siitä, että nykyään ongelmat tunnistetaan ja hoitoon hakeudutaan herkemmin kuin ennen?

Riskien taju surkastuu

Turvallisuusvimma kaventaa leikkien alaa, kun lapset eivät voi enää liikkua ulkona yhtä vapaasti kuin ennen. Kodin ulko-oven takana avautuu vaarallinen maailma, jonne pientä lasta ei voi päästää yksin. Täällä ei sentään olla niin pitkällä kuin Britanniassa, missä lapset eivät voi mennä omin neuvoin edes kouluun. He ovat alituisesti aikuisten valvovien silmien alla.

Ylisuojelu surkastuttaa Hirvosen esittelemien tutkimusten mukaan lasten riskikompetenssia. Kun aikuinen varoittelee alinomaa vaaroista, lapset alkavat pelätä silloinkin, kun mitään syytä pelkoon ei ole. Tilannetaju ei kehity. Riskeihin totutetuille lapsille sattuukin vähemmän tapaturmia kuin lapsille, joiden elämästä kaikki riskit on poistettu.

Huolipuhe leviää

Pelko lasten puolesta ei rypistä vain vanhempien otsaa. Myös viranomaiset ja poliitikot kantavat huolta kansakunnan jälkikasvusta. Kadonnut vanhemmuus, nuorisorikollisuus, lastensuojeluasiat, pedofilia ja pornografia eivät enää ole vain kristillisten poliitikkojen yksinoikeus, sanoo dosentti, akatemiatutkija Timo Harrikari. 2000-luvulla huolipuhetta ovat viljelleet muutkin.

Lapsuutta katsotaan entistä enemmän riskin läpi.

– Maailma nähdään lasten ja nuorten ympärillä arvaamattomana ja ennakoimattomana. Riskilinssi pyrkii poimimaan maailmasta pahimmat uhkat.

Vaikeudet kasautuvat

Tutkimukset kertovat, että suomalainen lapsuus jakautuu kahtia. Valtaosalla lapsista ja nuorista menee entistä paremmin, kun taas ongelmat kasautuvat pienelle vähemmistölle. Tämä porukka on vaarassa "hukkua" ja joutua yhteiskunnan instituutioiden ulkopuolelle.

Harrikari kuitenkin kysyy, pitääkö kaikkien olla jonkin kontrollijärjestelmän piirissä, jotta heitä voitaisiin valvoa ja paimentaa tuottavalle työuralle.

– Miltä yhteiskunta näyttää? On koventuvaa kilpailua ja koventuvia arvoja. En ole ihan varma, onko tämä sellainen yhteiskunta, johon nuoret ihmiset haluavat kiinnittyä. Jos aineelliset lähtökohdat ovat muutenkin heikommat, voi olla, että yhteiskunta ei tunnu kovin omalta, Harrikari sanoo.

Huolta lapsista ja nuorista tavataan Harrikarin mukaan perustella heidän omalla edullaan. Taustalla on kuitenkin myös muuta: huolta kansantaloudesta ja maan menestyksestä uudenlaisessa taloudessa.

– Lapset nähdään joko syrjäytymisriskiä vasten tai kansallisena voimavarana. Viimeksi 1920-luvulla itsenäistymisen jälkeen oli samanlaista keskustelua. Silloin nuoren kansan fyysistä ja psyykkistä voimaa piti viljellä kansainvälisessä kentässä.

Ongelmia työn puolesta

Huolestuminen kuuluu myös tiettyjen ammattien logiikkaan, muistuttaa Harrikari.

– Meillä asiantuntijoilla pitää olla ongelmia, muuten lähtee tilipussi. Samalla pitää antaa käsitys, että homma on hallussamme ja että hoidamme sen. Näin on kaikilla julkisilla viranomaisilla, jotka on palkattu ongelmia lievittämään.

Meillä vanhemmilla puolestaan on uusi syy huolestua: saavatko lapsemme kohdata riittävästi riskejä? Miksi meninkään estelemään poikaani kiipeämästä puun latvaan neljän metrin korkeuteen. Siellä hän olisi oppinut taitoja, joita tarvitsee aikuisena riskiyhteiskunnassa.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.