Tutkijat ovat tainneet keksiä kojeen, jolla verenimijöistä päästään.

Teksti: Virpi Kauko

Tutkijat ovat tainneet keksiä kojeen, jolla verenimijöistä päästään.

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2010.Kukapa ei olisi miettinyt, eivätkö insinöörit voisi kehittää laitteen, joka tappaisi hyttyset ja muut kiusanhenget mutta ei vahingoittaisi ihmisiä ja harmittomia eläimiä. Jo vain! Intellectual Ventures Labin fyysikot ja hyönteistutkijat Washingtonin Bellevuessa Yhdysvalloissa ovat huomanneet, että ötököitä voi ampua hengiltä lasersäteellä. Ensimmäisistä polttouhreista tosin lähti niin kaamea haju, että ideaa piti vähän kehitellä. Nyt laserissa on teho, joka siististi sipaisee itikat hengiltä muttei ole vaaraksi esimerkiksi ihmissilmille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siiveniskut kavaltavat Tappajalaser on hyttysten uudessa surmanloukussa vain viimeinen niitti. Pyydystysarsenaaliin kuuluu muutakin ennennäkemätöntä.Koko torjuntataistelu käydään fotoniaidalla. Ihmissilmälle näkymättömän ”valomuurin” luovat infrapunaa lähettävät ledit, jotka asennetaan pylväisiin suojattavan alueen nurkkiin.  Niiden tyveen ja päähän kiinnitetään myös muut laitteet.Kun hyönteinen lentää aidan läpi, infrapuna havaitsee sen, ja heti perään siihen kohdistuu heikko lasersäde. Tämä valo ei vahingoita lentäjää vaan vilkahtelee sen siiveniskujen tahtiin. Vilkahdukset heijastuvat fotodiodiin ja muuntuvat sähkösignaaleiksi. Niistä ja ennakkoon ohjelmoidusta muusta tiedosta tietokone analysoi, mitä lajia lentelijä on. Jos se paljastuu viholliseksi, se ammutaan alas tappavalla lasersäteellä.Keksijöiden mukaan tunnistusjärjestelmä on niin tarkka, että se erottaa jopa verta imevän naarashyttysen harmittomasta, medellä elävästä koirashyttysestä. Tämä takaa, että mehiläiset, perhoset ja muut hyötyhyönteiset pääsevät aidasta läpi laserin niitä liiskaamatta.Laitteisto hyödyntää olemassa olevaa tekniikkaa luovasti. Lasersäteen tuottaa blu-ray-dvd-soitin. Kohdistin, joka ohjaa säteen tarkasti oikeaan suuntaan, on peräisin tavallisesta lasertulostimesta. Siivekkäiden tunnistukseen tarvittavat tiedot analysoi videopelikonsolista löytyvä grafiikkaprosessori.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alun perin malariaa vastaanIntellectual Ventures ryhtyi kehittämään menetelmäänsä malariasääskien torjuntaan. Tähän tarkoitukseen riittää muutaman metrin korkuinen fotoniaita. Kattoa ei tarvita, koska malariasääsket eivät lennä kovin korkealla. Parhaillaan yritys etsii yhteistyokumppania, jonka kanssa laitteen voisi kaupallistaa. Idea on nerokas ja potentiaalinen hittituote, sillä järjestelmä on helppo säätää tuhoamaan mitä tahansa lentäviä haittaötököitä. Toisaalta ilmeisiä hankaluuksiakin löytyy. Pahimmilla malaria-alueilla tropiikin köyhissä maissa ihmisillä ei välttämättä ole varaa laitteistoon eikä sähköäkään sen pyörittämiseen.Suomessa katoton fotoniaita tuskin pitelisi ainakaan kaupunkihyttysiä tai kärpäsiä. Niille ei näytä tuottavan vaikeuksia päästä sisään kerrostalojen ikkunoista. Pienempi laseransa ovien edessä, katetuilla kuisteilla ja parvekkeilla voisi kuitenkin olla toimiva ratkaisu.

Virpi Kauko on filosofian tohtori, matemaatikko ja vapaa tiedetoimittaja.Hyttyslaserista enemmän: intellectualventureslab.com/?tag=photonic-fence

Vain kaksi asetta hyttyssotaan

Tätä nykyä markkinoilla on käytännössä vain kaksi hyttyskarkotetta, joiden teho on todistettu tieteellisesti.– Vanhempi niistä on Yhdysvaltain armeijan 1940-luvulla kehittämä dietyylitoluamidi eli deet. Sen luultiin pitkään tehoavan siksi, että se sekoittaa hyttysen hajuaistin. Viime vuonna Kalifornian Davisin yliopiston tutkijat kuitenkin osoittivat, että deet on hyttysistä oikeasti vastenmielinen.– Toinen karkote, jota käytetään paljon myös Suomessa, on kemianjätti Bayerin 1990-luvulla kehittämä ikaridiini. Se on yhtä tehokas kuin deet, mutta mihin sen vaikutus perustuu, ei tiedetä.Laboratoriot eri puolilla maailmaa metsästävät kiihkeästi uusia karkotteita. Kyse ei ole vain mukavuudenhalusta. Tehokkaat karkotteet avittaisivat taistelussa malariaa ja muita hyttysten levittämiä tartuntatauteja vastaan.Uusin kimmoke tulee Rothamstedin yliopistosta, missä professori Linda Field äskettäin osoitti deetin menettävän tehoaan. Osa hyttysistä ei välitä karkotteesta, ja, mikä ikävintä, ominaisuus periytyy jälkipolville. Laboratoriokokeissa välinpitämättömyys yleistyi 13 prosentista yli 50:een yhdessä sukupolvessa.

Jani KaaroKirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla