Tutkijat ovat tainneet keksiä kojeen, jolla verenimijöistä päästään.

Teksti: Virpi Kauko

Tutkijat ovat tainneet keksiä kojeen, jolla verenimijöistä päästään.

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2010.Kukapa ei olisi miettinyt, eivätkö insinöörit voisi kehittää laitteen, joka tappaisi hyttyset ja muut kiusanhenget mutta ei vahingoittaisi ihmisiä ja harmittomia eläimiä. Jo vain! Intellectual Ventures Labin fyysikot ja hyönteistutkijat Washingtonin Bellevuessa Yhdysvalloissa ovat huomanneet, että ötököitä voi ampua hengiltä lasersäteellä. Ensimmäisistä polttouhreista tosin lähti niin kaamea haju, että ideaa piti vähän kehitellä. Nyt laserissa on teho, joka siististi sipaisee itikat hengiltä muttei ole vaaraksi esimerkiksi ihmissilmille.

Siiveniskut kavaltavat Tappajalaser on hyttysten uudessa surmanloukussa vain viimeinen niitti. Pyydystysarsenaaliin kuuluu muutakin ennennäkemätöntä.Koko torjuntataistelu käydään fotoniaidalla. Ihmissilmälle näkymättömän ”valomuurin” luovat infrapunaa lähettävät ledit, jotka asennetaan pylväisiin suojattavan alueen nurkkiin.  Niiden tyveen ja päähän kiinnitetään myös muut laitteet.Kun hyönteinen lentää aidan läpi, infrapuna havaitsee sen, ja heti perään siihen kohdistuu heikko lasersäde. Tämä valo ei vahingoita lentäjää vaan vilkahtelee sen siiveniskujen tahtiin. Vilkahdukset heijastuvat fotodiodiin ja muuntuvat sähkösignaaleiksi. Niistä ja ennakkoon ohjelmoidusta muusta tiedosta tietokone analysoi, mitä lajia lentelijä on. Jos se paljastuu viholliseksi, se ammutaan alas tappavalla lasersäteellä.Keksijöiden mukaan tunnistusjärjestelmä on niin tarkka, että se erottaa jopa verta imevän naarashyttysen harmittomasta, medellä elävästä koirashyttysestä. Tämä takaa, että mehiläiset, perhoset ja muut hyötyhyönteiset pääsevät aidasta läpi laserin niitä liiskaamatta.Laitteisto hyödyntää olemassa olevaa tekniikkaa luovasti. Lasersäteen tuottaa blu-ray-dvd-soitin. Kohdistin, joka ohjaa säteen tarkasti oikeaan suuntaan, on peräisin tavallisesta lasertulostimesta. Siivekkäiden tunnistukseen tarvittavat tiedot analysoi videopelikonsolista löytyvä grafiikkaprosessori.

Alun perin malariaa vastaanIntellectual Ventures ryhtyi kehittämään menetelmäänsä malariasääskien torjuntaan. Tähän tarkoitukseen riittää muutaman metrin korkuinen fotoniaita. Kattoa ei tarvita, koska malariasääsket eivät lennä kovin korkealla. Parhaillaan yritys etsii yhteistyokumppania, jonka kanssa laitteen voisi kaupallistaa. Idea on nerokas ja potentiaalinen hittituote, sillä järjestelmä on helppo säätää tuhoamaan mitä tahansa lentäviä haittaötököitä. Toisaalta ilmeisiä hankaluuksiakin löytyy. Pahimmilla malaria-alueilla tropiikin köyhissä maissa ihmisillä ei välttämättä ole varaa laitteistoon eikä sähköäkään sen pyörittämiseen.Suomessa katoton fotoniaita tuskin pitelisi ainakaan kaupunkihyttysiä tai kärpäsiä. Niille ei näytä tuottavan vaikeuksia päästä sisään kerrostalojen ikkunoista. Pienempi laseransa ovien edessä, katetuilla kuisteilla ja parvekkeilla voisi kuitenkin olla toimiva ratkaisu.

Virpi Kauko on filosofian tohtori, matemaatikko ja vapaa tiedetoimittaja.Hyttyslaserista enemmän: intellectualventureslab.com/?tag=photonic-fence

Vain kaksi asetta hyttyssotaan

Tätä nykyä markkinoilla on käytännössä vain kaksi hyttyskarkotetta, joiden teho on todistettu tieteellisesti.– Vanhempi niistä on Yhdysvaltain armeijan 1940-luvulla kehittämä dietyylitoluamidi eli deet. Sen luultiin pitkään tehoavan siksi, että se sekoittaa hyttysen hajuaistin. Viime vuonna Kalifornian Davisin yliopiston tutkijat kuitenkin osoittivat, että deet on hyttysistä oikeasti vastenmielinen.– Toinen karkote, jota käytetään paljon myös Suomessa, on kemianjätti Bayerin 1990-luvulla kehittämä ikaridiini. Se on yhtä tehokas kuin deet, mutta mihin sen vaikutus perustuu, ei tiedetä.Laboratoriot eri puolilla maailmaa metsästävät kiihkeästi uusia karkotteita. Kyse ei ole vain mukavuudenhalusta. Tehokkaat karkotteet avittaisivat taistelussa malariaa ja muita hyttysten levittämiä tartuntatauteja vastaan.Uusin kimmoke tulee Rothamstedin yliopistosta, missä professori Linda Field äskettäin osoitti deetin menettävän tehoaan. Osa hyttysistä ei välitä karkotteesta, ja, mikä ikävintä, ominaisuus periytyy jälkipolville. Laboratoriokokeissa välinpitämättömyys yleistyi 13 prosentista yli 50:een yhdessä sukupolvessa.

Jani KaaroKirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5250
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti