Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Ennen laskeuduttiin paastoon. Pulkkamäki tuli ohjelmaan myöhemmin.

On pikemmin sääntö kuin poikkeus, että lyhyet ja yksinkertaisilta näyttävät verbit ovat yllättävän monitulkintaisia. Hyvä esimerkki on laskea. Se voi tarkoittaa muun muassa alaspäin suuntautuvaa liikettä, madaltumista, vähenemistä, irti päästämistä, sallimista, laskutoimitusten suorittamista, arvioimista ja ampumista. Tarpeen tullen voi laskea myös leikkiä tai luikuria.

Päivän nimi laskiainen on laskea-verbin johdos, mutta ei ole itsestään selvää, mitä laskemista siinä tarkoitetaan. Kristfrid Ganander kuvasi 1700-luvulla Mythologia Fennicassaan suomalaisten laskiaisenviettoa ja arveli, että juhlapäivän nimi johtui tavasta laskea mäkeä laskiaistiistain ratoksi. Tämä ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, sillä kaikissa vanhimmissa lähteissä, joissa sana mainitaan, puhutaan paastonlaskiaisesta tai paastonlaskiaissunnuntaista. Laskiainen liittyy siis paastonajan alkuun.

Ortodoksisessa Karjalassa laskiaissunnuntaita on vanhastaan nimitetty maitopyhälaskuksi. Silloin luovutaan munien ja maitotuotteiden syömisestä ja aletaan valmistautua paastoamalla pääsiäiseen. Jo viikkoa ennen on vietetty lihapyhälaskua ja jätetty lihan syöminen. Venäjässä laskiaissunnuntaita on nimitetty ”jäähyväissunnuntaiksi”. Silloin oli hyvästeltävä herkkuruoat peräti seitsemän viikon ajaksi.

Roomalaiskatolisessa kirkossa ja myös suurimmassa osassa keskiajan Suomea pappien paasto alkoi laskiaissunnuntaina. Kansa aloitti paaston laskiaistiistain jälkeen. Laskiaisena tuli voimaan myös muita rajoituksia. Esimerkiksi Herra Martin suomentaman keskiaikaisen maanlain mukaan paastonlaskiaisesta Olavin päivään asti ei saanut metsästää hirviä.

Alkuaan laskiainen on siis ollut rajoituksiin alistumista luopumalla herkuista ja huveista. Pääsiäinen on vastaavasti merkinnyt rajoituksista pääsemistä. Myös päivien laskeminen on ollut tärkeää, sillä laskiaisen ja pääsiäisen ajankohdat täytyi määritellä joka vuosi erikseen. Se oli keskiajalla kuitenkin oppineiden kirkonmiesten tehtävä, ei tavallisen kansan päänsärky.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

 Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2010