Lihavuus maksaa Suomelle satoja miljoonia vuodessa. Pitäisikö ylipainoiset panna kustantamaan oma hoitonsa?

Teksti: Kirsi Heikkinen

Lihavuus maksaa Suomelle satoja miljoonia vuodessa. Pitäisikö ylipainoiset panna kustantamaan oma hoitonsa?

Julkaistu Tiede -lehdessä 9/2010”Sinäkin maksat naapuriesi läskeistä”, uutisoi Talouselämä heinäkuussa. Otsikon kirvoitti Helsingissä järjestetty terveystaloustieteen Eche 2010 -kokous, joka poiki medioihin runsaasti ylipainosta ja sen kustannuksista huolestuneita kirjoituksia. Elokuussa julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan ylipainon aiheuttama kuolleisuus on 15 vuodessa tuplaantunut. Samassa ajassa lihavuus on lisääntynyt peräti 90 prosenttia.Eikä meillä Suomessakaan ole hurraamista: tilastojen mukaan joka toinen suomalainen on jo vähintään lievästi lihava, ja erityisesti lasten ja nuorten aikuisten vatsat sen kuin paksunevat. Tuoreimpien laskelmien mukaan lihavuus nielee yhteiskuntamme varoja sairaala- ja lääkekuluina noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Summa on kasvanut muutamassa vuodessa kymmenillä miljoonilla.

Terveysriski kiistaton– Ylipainon yhteys lukuisiin sairauksiin on tutkimusnäytön valossa kiistaton, vahvistaa sisätautien erikoislääkäri ja professori Pertti Mustajoki. – Normaalipainoisen on lähes mahdoton sairastua esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen. Lihavuus nostaa herkästi myös verenpaineen vaarallisiin lukemiin.Liikakiloihin liittyvien sairauksien listalta löytyvät muun muassa aivohalvaus, nivelrikko, sappivaivat, uniapnea ja lapsettomuus. Yhteensä ylipainotauteja tunnetaan 15–20.

Läskivero olisi älytönJos ylipaino kerran kuormittaa kansantaloutta sitomalla kokonaisen keskussairaalallisen potilaspaikkoja ympäri vuoden, pitäisikö – kuten julkisuudessa on jo ehditty esittää – kuluja ryhtyä perimään lihavilta itseltään? – Ajatus on monin tavoin älytön, Mustajoki vastaa.– Ylipainon kustannuksia ei voi sälyttää yksilön kontolle, koska me olemme hyvin eriarvoisessa asemassa painonhallintamme suhteen. Toiset meistä ovat alttiita lihomaan, toiset taas eivät. Onko lihavuus ihmisen omaa syytä, ei ole niin yksioikoinen asia kuin äkkiseltään luulisi. – Ylipainoa kertyy, kun nielee enemmän energiaa kuin kuluttaa, kyllä. Mutta kehonkoostumukseen ja painonhallintaan liittyy moni sellainenkin seikka, johon emme itse voi vaikuttaa.

Geenejään ei voi valitaOman vallan ulottumattomissa on esimerkiksi se, millaiset geenit on sattunut saamaan.– Perimän osuus lihavuudesta on noin puolet, Mustajoki toteaa.Muitakin eroja on. Yalen yliopiston elokuussa julkaistun rottatutkimuksen mukaan aivojen kylläisyysmekanismi toimii herkästi lihovilla laiskemmin kuin soukemmilla. Nämä hermosolukytkökset alkavat rakentua jo kohdussa.– Havaintomme tukevat näkemystä, ettei ylipaino välttämättä johdu tahdon puutteesta vaan kytkeytyy aivojen kehitykseen, toteaa neurobiologian professori Tamas Horvath yliopistonsa tiedotteessa.Myös lapsuusympäristö säätää myöhempiä vaa’an lukemia: varhaisten ruokailu- ja liikuntatottumusten tiedetään vaikuttavan elimistöön ja elintapoihin väkevästi vielä aikuisenakin. Lihavasta lapsesta kehittyy useimmiten lihava aikuinen.– Eikä ihmistä voi tietenkään syyttää siitä, millaisissa oloissa hän kasvaa, Mustajoki sanoo.

Kuten muutkin kansantauditAiheuttaja maksaa -periaate näyttää pulpahtavan esiin aina, kun valtion ja kuntien kassat alkavat kumista tyhjyyttään – niin kuin nyt. Mustajoki sanoo kummastelevansa, miksi juuri lihavia on ryhdytty osoittelemaan sormella ja vaatimaan terveydenhoitokulujen maksajiksi, vaikka tismalleen samat argumentit pätevät mihin tahansa kansantautiin.– Ihan samalla tavoin ihmisen elintavat joko edistävät tai ehkäisevät lähes taudin kuin taudin puhkeamista, Mustajoki huomauttaa.Itse aiheutettujen sairauksien tai vammojen rajoista on kuitenkin turha vääntää kättä, koska ”oma syy” ei sovellu julkisen terveydenhoidon seulaksi. – Avuntarpeeseen on vastattava, olipa se syntynyt miten tahansa. Vai pitäisikö sinut jättää hoitamatta, jos olet omaa varomattomuuttasi ajanut ojaan ja loukannut itsesi?

Hinta- ja veropolitiikka auttaisiMiten epidemiaksi äitynyt lihominen sitten saadaan pysäytetyksi?– Ei ainakaan syyllistämällä. Ihmisen leimaaminen huonoksi tai elämäntaparentuksi ei laihduta tai paranna ketään.Pertti Mustajoen mukaan kilojen karttuminen juontaa ruokakulttuurin ja yhteiskunnan muutoksista, joten niissä piilee myös tie kansan kevenemiseen.– Nykyään postissakin myydään jo suklaata. Pikkujuttu, mutta kuvaa tilannetta hyvin.Eche 2010 -kokouksessa esitettiin uusiseelantilaisen Masseyn yliopiston tutkimus, jonka mukaan väestön ylipainoon voi tehokkaasti vaikuttaa hinta- ja veropolitiikalla. Ruokaostosten sisältö paranee, kun terveellinen on selvästi huokeampaa kuin epäterveellinen ja lihottava ja kun ohjausta ryyditetään vielä terveyskasvatuksella ja mainonnalla.Lihottavan ruoan rankempi verotus olisi myös sitä vaadittua ”omien hoitokulujen kustantamista”. Tupakoijat ja alkoholinkuluttajat maksavat jo valmisteveroa sairauksille altistavista nautinnoistaan. – Periaatepäätös makeisverosta on ensi askel oikeaan suuntaan, Mustajoki sanoo.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Tiedätkö painoindeksisi?

Painoindeksi lasketaan jakamalla kiloina ilmoitettu paino metreinä ilmoitetun pituuden neliöllä. Laskureita löytyy netistä, esimerkiksi www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/bmilaskuri.htmLievästi ylipainoiseksi luetaan, jos painoindeksi on 25–30, merkittävästi ylipainoiseksi, jos luku on 30–35, ja vaikeasti ylipainoiseksi, jos se on yli 35.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.