Lihavuus maksaa Suomelle satoja miljoonia vuodessa. Pitäisikö ylipainoiset panna kustantamaan oma hoitonsa?

Teksti: Kirsi Heikkinen

Lihavuus maksaa Suomelle satoja miljoonia vuodessa. Pitäisikö ylipainoiset panna kustantamaan oma hoitonsa?

Julkaistu Tiede -lehdessä 9/2010”Sinäkin maksat naapuriesi läskeistä”, uutisoi Talouselämä heinäkuussa. Otsikon kirvoitti Helsingissä järjestetty terveystaloustieteen Eche 2010 -kokous, joka poiki medioihin runsaasti ylipainosta ja sen kustannuksista huolestuneita kirjoituksia. Elokuussa julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan ylipainon aiheuttama kuolleisuus on 15 vuodessa tuplaantunut. Samassa ajassa lihavuus on lisääntynyt peräti 90 prosenttia.Eikä meillä Suomessakaan ole hurraamista: tilastojen mukaan joka toinen suomalainen on jo vähintään lievästi lihava, ja erityisesti lasten ja nuorten aikuisten vatsat sen kuin paksunevat. Tuoreimpien laskelmien mukaan lihavuus nielee yhteiskuntamme varoja sairaala- ja lääkekuluina noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Summa on kasvanut muutamassa vuodessa kymmenillä miljoonilla.

Terveysriski kiistaton– Ylipainon yhteys lukuisiin sairauksiin on tutkimusnäytön valossa kiistaton, vahvistaa sisätautien erikoislääkäri ja professori Pertti Mustajoki. – Normaalipainoisen on lähes mahdoton sairastua esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen. Lihavuus nostaa herkästi myös verenpaineen vaarallisiin lukemiin.Liikakiloihin liittyvien sairauksien listalta löytyvät muun muassa aivohalvaus, nivelrikko, sappivaivat, uniapnea ja lapsettomuus. Yhteensä ylipainotauteja tunnetaan 15–20.

Läskivero olisi älytönJos ylipaino kerran kuormittaa kansantaloutta sitomalla kokonaisen keskussairaalallisen potilaspaikkoja ympäri vuoden, pitäisikö – kuten julkisuudessa on jo ehditty esittää – kuluja ryhtyä perimään lihavilta itseltään? – Ajatus on monin tavoin älytön, Mustajoki vastaa.– Ylipainon kustannuksia ei voi sälyttää yksilön kontolle, koska me olemme hyvin eriarvoisessa asemassa painonhallintamme suhteen. Toiset meistä ovat alttiita lihomaan, toiset taas eivät. Onko lihavuus ihmisen omaa syytä, ei ole niin yksioikoinen asia kuin äkkiseltään luulisi. – Ylipainoa kertyy, kun nielee enemmän energiaa kuin kuluttaa, kyllä. Mutta kehonkoostumukseen ja painonhallintaan liittyy moni sellainenkin seikka, johon emme itse voi vaikuttaa.

Geenejään ei voi valitaOman vallan ulottumattomissa on esimerkiksi se, millaiset geenit on sattunut saamaan.– Perimän osuus lihavuudesta on noin puolet, Mustajoki toteaa.Muitakin eroja on. Yalen yliopiston elokuussa julkaistun rottatutkimuksen mukaan aivojen kylläisyysmekanismi toimii herkästi lihovilla laiskemmin kuin soukemmilla. Nämä hermosolukytkökset alkavat rakentua jo kohdussa.– Havaintomme tukevat näkemystä, ettei ylipaino välttämättä johdu tahdon puutteesta vaan kytkeytyy aivojen kehitykseen, toteaa neurobiologian professori Tamas Horvath yliopistonsa tiedotteessa.Myös lapsuusympäristö säätää myöhempiä vaa’an lukemia: varhaisten ruokailu- ja liikuntatottumusten tiedetään vaikuttavan elimistöön ja elintapoihin väkevästi vielä aikuisenakin. Lihavasta lapsesta kehittyy useimmiten lihava aikuinen.– Eikä ihmistä voi tietenkään syyttää siitä, millaisissa oloissa hän kasvaa, Mustajoki sanoo.

Kuten muutkin kansantauditAiheuttaja maksaa -periaate näyttää pulpahtavan esiin aina, kun valtion ja kuntien kassat alkavat kumista tyhjyyttään – niin kuin nyt. Mustajoki sanoo kummastelevansa, miksi juuri lihavia on ryhdytty osoittelemaan sormella ja vaatimaan terveydenhoitokulujen maksajiksi, vaikka tismalleen samat argumentit pätevät mihin tahansa kansantautiin.– Ihan samalla tavoin ihmisen elintavat joko edistävät tai ehkäisevät lähes taudin kuin taudin puhkeamista, Mustajoki huomauttaa.Itse aiheutettujen sairauksien tai vammojen rajoista on kuitenkin turha vääntää kättä, koska ”oma syy” ei sovellu julkisen terveydenhoidon seulaksi. – Avuntarpeeseen on vastattava, olipa se syntynyt miten tahansa. Vai pitäisikö sinut jättää hoitamatta, jos olet omaa varomattomuuttasi ajanut ojaan ja loukannut itsesi?

Hinta- ja veropolitiikka auttaisiMiten epidemiaksi äitynyt lihominen sitten saadaan pysäytetyksi?– Ei ainakaan syyllistämällä. Ihmisen leimaaminen huonoksi tai elämäntaparentuksi ei laihduta tai paranna ketään.Pertti Mustajoen mukaan kilojen karttuminen juontaa ruokakulttuurin ja yhteiskunnan muutoksista, joten niissä piilee myös tie kansan kevenemiseen.– Nykyään postissakin myydään jo suklaata. Pikkujuttu, mutta kuvaa tilannetta hyvin.Eche 2010 -kokouksessa esitettiin uusiseelantilaisen Masseyn yliopiston tutkimus, jonka mukaan väestön ylipainoon voi tehokkaasti vaikuttaa hinta- ja veropolitiikalla. Ruokaostosten sisältö paranee, kun terveellinen on selvästi huokeampaa kuin epäterveellinen ja lihottava ja kun ohjausta ryyditetään vielä terveyskasvatuksella ja mainonnalla.Lihottavan ruoan rankempi verotus olisi myös sitä vaadittua ”omien hoitokulujen kustantamista”. Tupakoijat ja alkoholinkuluttajat maksavat jo valmisteveroa sairauksille altistavista nautinnoistaan. – Periaatepäätös makeisverosta on ensi askel oikeaan suuntaan, Mustajoki sanoo.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Tiedätkö painoindeksisi?

Painoindeksi lasketaan jakamalla kiloina ilmoitettu paino metreinä ilmoitetun pituuden neliöllä. Laskureita löytyy netistä, esimerkiksi www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/bmilaskuri.htmLievästi ylipainoiseksi luetaan, jos painoindeksi on 25–30, merkittävästi ylipainoiseksi, jos luku on 30–35, ja vaikeasti ylipainoiseksi, jos se on yli 35.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti